Miten te toivoisitte että teitä lähestytään? Kysynpä vaan, kun tässä olen ollut elämäni aikana pariinkin semmoiseen hiljaisempaan mieheen ihastunut, ja he ehkä, siis ehkä minuun, mutta hmm... Kun. Jos ihminen on semmoinen, tietyllä tapaa sisäänpäin kääntynyt, niin mä kyllä jostain syystä saan keskusteluyhteyden aina ja mun on helppo jutella tavallisesti juu, mutta mä en osaa yhtään tulkita, koska se ois ihastunut... Kun semmonen mies nyt on aina vähän ujo, ei siitä voi siis tulkita mitään. Semmonen mies on usein ihan hauskaa juttuseuraa kun vähän antaa aikaa ja itte pälisee, mutta ei se mitään läppää vihjeeksi heitä. Uloshan ne ei pyydä, perkele, kutsuisivat ittensä kahville, mutta hmm... Ei. Mä en itte oikein sitten tiedä, kun en halua säikyttää, tulee vähän semmonen olo, että no nyt se ajattelee, että mä käyn sen kimppuun tai jotain, ja mä jotenkin siksikin toivoisin, että nimenomaan se sitten pyytäs tai sanois jotain.
Tietty, voihan se olla, ettei sitä ihastusta ole ollut. Mutta ihan yhtä epäselväksi se on jäänyt, kun kaikki muukin.
Että kun täällä nyt näitä ujoja miehiä on, ja tämmösiä, jotka vissiin sitä naisen alotetta toivoisi, niin miten se pitäs tehdä? Tai mikä ois semmonen vihje, että (jopa) te tajuaisitte, että nyt läks. Semmoset hiljaset miehet on kyllä viehättäviä ja jotenkin mulla on aina kivaa semmosten miten-sen-sanos vähän erilaisten tyyppien kanssa, mutta tarttee myöntää, että kyllä tulee mieleen, että pitäskö vaan mennä ja ottaa ja raahata kotia?
Mitäs työ nyt ootte sinkkuina mieltä tästä asiasta ja ujot, hiljaiset miehet, onko toiminnan nainen teidän naisenne vai onko olemassa vihjettä, millä rohkeus löytyy?
Tietty, voihan se olla, ettei sitä ihastusta ole ollut. Mutta ihan yhtä epäselväksi se on jäänyt, kun kaikki muukin.
Että kun täällä nyt näitä ujoja miehiä on, ja tämmösiä, jotka vissiin sitä naisen alotetta toivoisi, niin miten se pitäs tehdä? Tai mikä ois semmonen vihje, että (jopa) te tajuaisitte, että nyt läks. Semmoset hiljaset miehet on kyllä viehättäviä ja jotenkin mulla on aina kivaa semmosten miten-sen-sanos vähän erilaisten tyyppien kanssa, mutta tarttee myöntää, että kyllä tulee mieleen, että pitäskö vaan mennä ja ottaa ja raahata kotia?
Mitäs työ nyt ootte sinkkuina mieltä tästä asiasta ja ujot, hiljaiset miehet, onko toiminnan nainen teidän naisenne vai onko olemassa vihjettä, millä rohkeus löytyy?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Suosittelen suoraa toimintaa.
Hitsi... Mähän komppaan Naisasialooseria... Kyllä nyt on asiat poissa tolaltaan.
Minne mies toivoisi pääsevänsä sitten treffeille?
Joo ei, suoraan sänkyyn se nyt ei pääse :D Että minne sä sitten toivoisit, että se suora toiminta sut ensin vie. Kahville, ei jotenkin. Oisko ihan röyhkeetä pyytää kotio kattomaan leffaa? Vai onks se heti joku sänkykutsu? Tai ehkä joo, se on liikaa. Minne mä pyydän sitä treffeille? Emmä sille mitään sydänsukalaita ja ruusujakaan voi viedä!
yksinkertaista. Kysy miestä ulos. Jos hän ei suostu olet tehnyt voitavasi ja voit siirtyä uusiin haasteisiin. Turha tuollaisilla on päätään vaivata. Ulos kysyminen ei ole mikään kosinta tai seurustelu tarjous. Jos ujo tyyppi on niin ujo ettei tajua edes suostua tarjoukseen niin saa jäädäkkin yksin.
No pyydä sinä kahville tai johonkin missä voitte tutustua miehen kanssa.
Noh, jos kyseessä on oikeasti ujo mies, eikä vaan silleen ihan vähän ujo. Niin suosittelisin että laittaisit vaikka tekstiviestin ja pyytäisit vaikka johonkin? Jos ihan kasvotusten menet ujolle ehdottamaan tuollaista saattaa hän siitä äkkiä häkeltyä niin että sulle saattaa tulla kuva ettei miestä kiinnosta vaikka totuus olis aivan toinen. Viestiä mies saa miettiä, ja miettiä sitäkin mitä siihen vastaa. Toki itselle tuo olisi hyvä lähestymistapa. Mutta ujoja ihmistyyppejä nyt on aika tolkuton määrä, toiselle voi sopia suora lähestyminen, toiselle joku toinen. Itseni mielestä tekstiviesti olisi hyvä ratkaisu. Vaikka kyseessä olisi esim. Työkaveri jonka kanssa tulee hyvin juttuun. Vaikka olisin vastapuolesta mitenkä kiinnostunut niin omalla tavallaan kokisin tuon suoran lähestymisyrityksen ehkä hieman ahdistavaksi. Vaikka kyllä sekin itselle sopisi, mutta paras olisi tosiaan tuo tekstiviesti. Tai sitten puhelu. Tekstari olisi siinäkin suhteessa kätevä että jos mies ei olekaan yhtään kiinnostunut niin ainakin hän voisi vastata siihen asiallisesti. Tollaset nopeat tilanteet on ujolle kuitenkin aina aika haastavia, ja välillä saattaa sanoa asian vähän turhan tökerösti vaikkei sitä todellakaan niin tarkoittaisi.
Vastaan tähän väliin, no siis että se on tavallaan ujo... Siis, kun mä tulen sen kanssa toimeen, sanotaan nyt vaikka näin, mutta että se ei puhu muille juurikaan. Niin että sen verran ujo se on. Ja niin nää toisetkin ihastukset. Siis, ei niissä mitään vikaa ole, hein on vaan vaikee tutustua muihin, ja mä vaan olen ikäänkuin ajatunut samoihin tehtäviin/harrastuksiin ja muahan ei ujous säikäytä ;D Mä tuun vaan toimeen tyyppien kanssa ja jaksan odottaa vastausta. Olla joskus hiljaakin. Niin he sitten vaan puhuu mulle. Eli eihän he tavallaan oo ollut ujoja sitte lopulta :) Tai miten sen sanois.
Mä taas en pysty puhelua tekemään, kun mä en suostu puhumaan puhelimessa... Kato neuroosimme kaikille :D Niin, ja mä olen se reipas ja en varmana ujo tyyppi. Suora toiminta, tekstari. Okei. Ihan hyvä.
Se on muuten jännää tuo ujous, kun jotkut pitää näitä tyyppejä ns. vähän saamattomina. Tarkoittaen, että ne itseasiassa on kaikki kyllä ihan toiminnan miehiä ja tekee paljon, siihen mä olen niissä ihastunutkin, meillä on ollut yhteistä tekemistä. Mä ihastun tekoihin, en sanoihin. Mutta että... Ne ei ole sillä lailla arkoja tai miten sen sanois... No, mitä monet luulee, vaan siksi, että ne on hiljasen ujoja. No, en osaa selittää, mä luen eteenpäin.
1 sanakin saattaa riittää, että sanot vaikka "hei". Jos joskus näet vilaukselta.
Ei ole olemassa vain yhdenlaisia ujoja miehiä, mutta ujoilla miehillä on yleensä ongelma tuon aloitteiden teon kanssa siinä että he pelkäävät nolaavansa itsensä tms. Kannattaa rohkaista sitä ja vihjailla aika selvästi. Monet, ujotkin miehet, tykkää siitä että nainen ei kuitenkaan käy suoraan käsiksi tai muuta vastaavaa, mutta tapauksesta riippuen pitää kuitenkin aika suoraan toimintaan varautua. Vaikea neuvoa. Jokseenkin tapauskohtaista.
En tosiaan ole NIIN ujo että naiselle puhumista pelkään taikka sosiaaliset tilanteen jännittäisi. Olen vain sellainen että tuntemattoman kanssa "aloitus" on vaikein keskustelussa (eli se tärkein vaihe tökkii).
Usko pois ap että näin miehenä on minulle TODELLA hankalaa tietää niistä "naisten pikku vinkeistä" lukemalla miten ja koska "saa" lähestyä-koska sen uskallan kyllä tehdä kunhan olen selvillä että ei tule naamapakit.
Porukassa ihan rohkeesti juttusilleni tulo potkaisee kyllä tämän lumipallon liikkeelle. Vastaavasti se porukan "kellokkaan" eli kovaäänisin MINÄMINÄMINÄ-mies kun imee naisten huomion, niin tästä seurasta on minun vaikea enää lähteä kilpa puheluun naista irrottamaan.
Se "vinkki" olisi hyvä olla sellainen että naamani kelpaa ja muu selviää kun tutustumme enemän.
Tällä iällä jo suhtaudun näihin kahvilla käynteihin naisen kanssa kuin auton koajoon: jos uskaltaa kysyä niin voin joko pettyä tai yllättyä tosi positiivisesti. Pettymys ei tarkoita että aina pitää onnistua, se tunne on jopa helpottavakin kun tiedän että kysyin enkä katunut :)
Mutta tekemättä mitään ei saa kumpaakaan.
No me onneksi ollaan tutustuttu aina ja siis nytkin tämän ihastuksen kanssa, siis kun mä kiinnostun yleisesti ottaen vaan ihmisistä kenen kanssa olen tekemisissä, siis niin paljon. Mä en tiijä... Uskallanko kysyä sitä. Mä ymmärrän noi "vinkit" että ne on vaikeita. Mun lähes kaikki kaverit on miehiä, koska mäkään en tajua niitä :D
Että kyllä mä tiiän... En ittekään osa lukea niitä, siksi mä vähän mietinkin, että onks sellasta vihjetta olemassakaan.
Ehkä mun pitäää miettiä tota "kysyin enkä katunut" ja tekemättä ei saa mitään osuutta. Ja yrittää rohkaistua.
Minä toivoisin vain että nainen antaisi mulle lapun, jossa on hänen sähköpostin osoite. Ihan vain tilanne, jossa erotaan, tyrkkäisi vaihvikkaan lapun mulle :)
Minun on paljon helpompi tutustua alkuksi kirjoittelemalla naisen kanssa ja kirjoittelun kautta saisi varmuudella tietoon että kumpikin tykkää toisesta. Kun tietää että nainen tykkää 100%, voi olla itsekkin sitten 100% mukana :)
Olen ujo aina ollut, mutta en sanaton mies kun tunnetaan, voin helpostikkin jutella. Olen myös opiskellut aikoinaan naisvaltaisella alalla ja hyvin tulin juttuun naisten kanssa, kun väkisten tutustuttiin olosuhteiden pakosta :) Nyt olen tosin it-alalla töissä ja naisten kanssa en ole tekemisissä, ikävä kyllä.
Nykyisin en edes yritä iskeä naista missään livenä, yritän onneani nettitreffien kautta silloin tällöin.
Hiljaa ja rauhassa, selkein aikein.
Jos et halua pelata pelejä ja välität oikeasti, esitä se jotenkin hyvin.
itse tiedän monta naista joka haluaisi hiljaisen miehen mutta ovat itse niin äänekkäitä että kuka tahansa ahdistuisi heidän seurassaan.
Niinpä, mutta ei ne naisetkaan voi alkaa teeskentelemään jotain muuta kun mitä ovat: jos ujoa ei ole oikeus vaatia äänekkääksi ryhtymään, miksi olisi oikeus vaatia äänekkäältä hiljaisuutta? Ihmisiä on moneen junaan ja kaikki ei tietenkään sovi toisilleen, mutta mä en tosiaan lähde pelaamaan, enkä esittämään että olisin jotain muuta, kun mitä olen, koska en sitä toiseltakaan vaadi. Ja siis tämä silti, että ei, ne miehet eivät ole ahdistuneet seurassani :) Sen verran mäkin osaan tulkita, ne nimittäin valitsee sen ihan itse.
Olen itse hieman ujo mitä tulee tuntemattomien naisten iskemiseen, en oikein osaa tehdä sitä aloitetta tai viedä tilannetta/keskustelua siihen että siitä mitään sen vakavampaa koskaan syntyisi. Joten voisi sanoa että olen ujo naisten seurassa, mutta tuo ujous kyllä liittyy pelkästään tuohon aloitteiden tekoon ja "iskemis" -juttujen kertomiseen.
Toivoisin että nainen olisi selvä siitä mitä oikein tarkoittaa, eikä yrittäisi vain kainosti vihjailla tai antaa olettaa asioita. Ei mitään vihjailuja naisen puolelta, vaan ihan suoria sanoja ja tekoja. En itse kyllä kovin herkästi uskalla naisia ulos pyytää, ellei nainen ole itse selvästi omaa kiinnostustaan ilmaissut. Kivahan se toki olisi jos nainen pyytäisi minua ulos tai tekisi suoran aloitteen, mutta melko harvassa ne tuollaiset naiset taitavat olla.
Mä toivoisin että nainen salaa rakastais mua öisin niin ettei päivisin kohdattais ollenkaan. Voisin olla myös isä tietämättäni mutta olen niin ujo että tuskin uskaltaisin kohdata lastanikaan.
Sähköposti- tai tekstiviestittely, ei mitään heti kahville pyyntöjä vaan kertoisi jotain itsestään että tulisi edes hieman tutummaksi, tietäisi jotain ennenkuin uskaltautuu livenä kahville tms. tapaamiseen.
Vaikka olisi esim. työkaveri niin hiljaisemmalle miehelle naispuolinen työkaveri on yhtä kuin tuntematon nainen kun kyse on vapaa-ajalla tapaamisesta koska työajallakaan ei varmaan hiljainen kaveri juttele muuta kuin pakolliset työasiat.
Tähän väliin vielä, että niinhän sitä luulisi, mutta siis en mä olisi sitten kiinnostunut, jos me ei koskaan mitään muuta juteltaisi kun pakollisia. Jos mä olisin yhtä tuntemattomaksi jäänyt kuin kuka tahansa muu, niin mua ei kiinnostaisikaan: kato en mä sentään semmosta jaksa, että jos menee juttelemaan tai kysyy, niin ei edes vastata tai jutella mitään koskaan takasin.Kyllä se on selvä merkki siitä, että ei kiinnosta ja sitä muuria ei kyllä ylitä enää paitsi joku pakkomielteinen!
Joo, joo, tiiän, sä luulit, että me ollaan vaan nähty käytävällä, ja mä kiinnostunut ulkonäön perusteella, kunhan kiusasin :)
Mä en kiinnostu juurikaan koskaan pelkän ulkonäön perusteella. Me ollaan ikäänkuin samoissa hommissa tai sillälailla sivuavissa, että meidän on oltava tekemisissä jonkun verran joka tapauksessa. Ja mä ikäänkuin olen jo hieman saanut aikaan, että ollaan enemmän.
Jos se ois täysin tuntematon, mä joko en kiinnostuisi, vaikka se huutelis hulluna käytävällä tai sitten en ikimaailmassa lähestyisi, koska en itte uskaltaisi. Kuten jo alussa ehkä huomaa, niin ei mua mitenkään suoralla rohkeudella ole siunattu riittävästi muakaan.
Mutta juu, yleisesti, toi on jo vähän ongelmallista, jos ei toisaalta uskalla sinne kahville lähtee, kun pyydetään, että pitäs varmistella (tekstaria ja mailia), vaikka on nähty. Sehän ois ihan hyvä lähestyminen, mutta että... Meinaan, mä en usko, että sitä ihan kaikki tekee, jos nyt muutenkin nähdään... Niin, toi voi olla harmillista, mutta kuinka moni sitten jaksaisi, jos toinen ei koskaan töissä puhu mitään muuta kun pakolliset työasiat eikä sitten lähde kahville jos kysyy... Voi aika hiljaseksi jäädä.
Monet miehet saattaa olla aika varovaisia työpaikan naisten kanssa, koska jos juttu menee mönkään, niin voi mennä aika kyräilyksi työpaikalla. Olette kuitenkin vähän sivuavissa tehtävissä, niin hiljaisempi mies saattaa olla ekstra-varovainen.
Yksi tapa voi olla että sanot vaan hei, hymyilet ja katsot pitkään silmiin. Minulla
tuo toimisi ainakin, silloin uskaltaisi koittaa jutella naiselle. Mutta kuten täällä
on jo todettu, ujoja on paljon erilaisia. Mutta kannattaa kuitenkin toimia jotenkin
ettei tilaisuus mene ohi.
No voin kertoa...
Ensinnäkin on jotenkin vaikea arvoioda, luokitellaanko mut hiljaiseksi mieheksi, kun mielestäni en sellainen mitenkään leimallisesti ole. Osallistun kyllä kaiken maailman kahvipöytäkeskusteluihin kun on ryhmää koossa ja saatan moikata vaan hyvänpäiväntuttuja naisia ja kysellä kuulumisia ja sen sellaista jos vaikka satutaan samaan bussiin tms. Mutta toisaalta sitten yllätyksekseni olen joskus kuitenkin kuullut kommentteja, että olisi hiljainen. Kai se sitten on niin, että jos käyttäytymisessä ei ole sitä, mitä koen päällekäyväksi aktiivisuudeksi, niin sitten on hiljainen.
On totta, että harvemmin tulee tilaisuuksia, jolloin tuntuisi luontevalta käydä kiinnostavaa naista moikkailuja pitemmin jututtamaan. Jokusen viikkoa sitten sattui tämmöinen onnenkantamoinen, että yksi nainen, jonka olen jo aikaa sitten pannut kiinnostavana tapauksena merkille, sattui istumaan lounaalla yksinään, ja sain potkittua itseäni sen verta takamuksiin, että menin tyynesti samaan pöytään ja kävin juttelemaan. Jutuista en niin ihmeesti muista, mutta ne silmät ja hymyn kylläkin. Meni varmaan pari päivää aika sumussa niin, että ne aina tunkivat mieleen kesken kaiken muun...
Sen jälkeen koetin pitää silmät auki jos häneen taas törmäisin, mutta vähän harvoin tuli niitä tilaisuuksia. Pari kumminkin, ekalla kertaa hän oli vähän heikommin vastaanottavainen kai kiireittensä takia enkä sitten edes yrittänyt jäädä vaivaamaan, tokalla kerralla taas tuli sitä sisintä liikauttavaa hymyäkin.
No sitten tuli tilanne että näin tämän naisen taas jossain tilanteessa vähän lähtöä tekemässä ja tarjosin kyytiä, mutta hän nyt sitten oli vaan että hän nyt varmaan lähtee vasta vähän päästä ja pääsee bussillakin. Siinä romahti ajatus siitä, että juuri olisi mahdollisuuksia.
Jos tästä nyt jotain opiksi on, niin vaikkapa se, että koettakaa ihan selkeästi kertoa, että kyllä se on mieleen, jos joku hiljaiseksi kokemanne kaveri lähestyy. ja ihan itsekin saa ja kannattaa aktivoitua, esim. jos olisitte tuossa kyytitilanteessa, niin vastaus "tulisin muuten tosi mielelläni, mutta..." olisi ihan eri juttu kuin "meen bussilla". Moni meistä lähtee siitä, että ei ilman selityksiä tarkoittaa juuri sitä, että äläpäs ole rasittava roikkuja, vaan jätä mut rauhaan.
Hyviä juttuja, piti jo aikasemmin sanoa. Sä vaikutat kivalta tyypiltä :)
Jos annat ajatuken luvan lentään, ja olet valmis kuulemaan seksistäkin juttua, niin naiseni vaikka tulisi viereen, seisoisi siinä jonkun aikaa katsoen suoraan viekotellen silmiiin hymyillen tuoden samalla naisillia muotoja esiin, ja sanoisi sitten: "haluaako hiljainen mies lähteä meille vai teille? vink, vink ;)". Eli toiminnan nainen taitaisi olla naiseni.
En mitään yleistä vinkkiä halua antaa kun tiedän, ettei kaikki tykkää edes suoruudesta. Ihmiset ovat niin erinlaisia. Eikä mulla oikeasti ole väliä vaikka nainen ei noin suora oliskaan, tai etenisi paljon hitaammin. Jotkut usein neuvovat että pitäisi jotenkin varoa, ettei toinen säikähdä, mutta itellä naisen tarkoituksen mukainen varovaisuus herättää enemmän äidillistä ja poikamaista tunnetta (ei mikään hyvä asia, jos välille tarkoitus on muukin kuin kaverisuhde).
Siispä, mulla se rohkeus, myös puhumiseen löytyy enemmänkin sitä kautta, että toinen osoittaa jotenkin fyysistä hyväksyntää, (en tarkoita että sänkyyn pitää heti mennä, eli kyllä sitä voi ihan puhetasolla tai flirtillä osoittaa).
Tää oli hyvä pointti "itellä naisen tarkoituksen mukainen varovaisuus herättää enemmän äidillistä ja poikamaista tunnetta (ei mikään hyvä asia, jos välille tarkoitus on muukin kuin kaverisuhde)."
Mäkin olen toisaalta miettinyt, että no, aikuinen mies se on, että kai se nyt sen kestää. Ehkä mä vaan pelkään saavani rukkaset ja sitten pännii ja jurppii ja harmittaa, kun mä tykkään siitä niin paljon. No, mä voisin vaikka... Kun se kattoo mua aina välillä sillee niinkun mä oisin jotain... Tosi kauniisti.
Että keksin sitten syitä, ettei tarttis pyytää, koska pelkään pakkeja :) Ehkä. En tunnusta. Vielä.
Mutta joo, toi oli hyvä pointti: ei todellakaan ole tarkoitus olla ylisuojeleva eikä äiti, jaiks!!!
Toi fyysinen hyväksyntä joo, mä tiedän mitä sä tarkotat, se on ihan hyvä.
"Ehkä mä vaan pelkään saavani rukkaset ja sitten pännii ja jurppii ja harmittaa"
Älä ota niin vakavasti, pakit tulee jos on tullakseen, ja eikö sua jurpisi ja harmittaisi vieläkin enemmän jos joku muu korjaa "potin" nenän edestäsi hidastelusi takia.
"Mutta joo, toi oli hyvä pointti: ei todellakaan ole tarkoitus olla ylisuojeleva eikä äiti, jaiks!!!"
Se mikä on ylisuojelevaa voi kuitenkin aika paljon vaihdella miehestä riippuen.
"Toi fyysinen hyväksyntä joo, mä tiedän mitä sä tarkotat, se on ihan hyvä. "
Oikeastaan se äidillisyys lliittyi vähän tuohon fyysiseen hyväksynnän antoonkin, ja siksi en juurikaan ehkä suositteli kovin paljon miettimään asioita siltä kantilta, miten toimia ettei mies pelästy, vaan enemmänkin miettimään mitä itse haluaa ja sitten menemään ottamaan se.
"en juurikaan ehkä suositteli kovin paljon miettimään asioita siltä kantilta, miten toimia ettei mies pelästy, vaan enemmänkin miettimään mitä itse haluaa ja sitten menemään ottamaan se. "
Mä luulen, että kuuule sä tiivistit juuri jotain semmoista, missä mä luulen, että nyt sä olet asian ytimessä... Ehkä mäkin alan olla.
Ja kyllä, itseasiassa juurikin näin painajaista siitä, että itse hannaan ja joku toinen ei. Kyllä sitten vasta jurppikin!
Kiitos! :)
"Semmonen mies on usein ihan hauskaa juttuseuraa kun vähän antaa aikaa ja itte pälisee, mutta ei se mitään läppää vihjeeksi heitä. Uloshan ne ei pyydä, perkele, kutsuisivat ittensä kahville, mutta hmm... Ei. Mä en itte oikein sitten tiedä, kun en halua säikyttää, tulee vähän semmonen olo, että no nyt se ajattelee, että mä käyn sen kimppuun tai jotain, ja mä jotenkin siksikin toivoisin, että nimenomaan se sitten pyytäs tai sanois jotain."
Kun se mies todennäköisesti ajattelee samalla tavalla, vaikka yhteys teidän välillä toimisikin, ettei kehtaa säikyttää tai että nyt se kuvittelee minun ahdistelevan. Vaikka olen patologisen ujo,olen muutaman kerran työpaikalla tutustunut naiseen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan täysin avoimesti muustakin kuin työasioista ja olemaan ns. oma itseni ilman että olisin mitenkään tarkkaillut itseäni. Paitsi, että ongelma oli juuri tuon vihjailevan läpän heitto, jolla osoittaa oma kiinnostuksensa. Heti kun tuli tilaisuuksia sanoa jotain vihjaavaa, sitä kuvitteli saavansa vähintäänkin ahdistelu syytteen ja otti pakkia. Eli toi vihje juttu tökkää siihen, että siinä missä normaalimies vihjailee pyytämättäkin, hiljainen ja ujo mies tarvitsee tupla varmistuksen ja kuittauksen.
-Hiljainen mies: Tämän naisen kanssa voin olla oma itseni ja jutella hänen kanssaan aivan luonnollisesti. Voisinkohan vihjata hänelle jotain?
-Nainen: Miksei se jo vihjaa?
-Hiljainen mies: Oletko aivan varma, että voin vihjata? En tahdo ahdistelu syytettä ja mulkun mainetta.
Normaali mies tulee huoneeseen.
Normaali mies: Hei beibi, olet niin odottavan näköinen, että taidat odottaa minua!
-Nainen: Joo, voitas lähteä vaikka kahville.
Hiljainen mies jää yksin huoneeseen.
Hiljainen mies: FFFFUUUU!
Mutta jos introverttimies pystyy olemaan kanssasi avoin ja oma itsensä ilman että kaikki energia menee itsensä tarkkailuun, todennäköisesti hän viihtyy kanssasi erittäin hyvin. Miksei siis nainenkin voisi heittää jotain kiinnostusta osoittavaa huumoria?
Muistan erään keskustelun aiemmassa työpaikassa, jossa puhuin naispuolisen työkaverin kanssa työnlomassa sukunimistä. Tultiin toimeen aivan loistavasti ja juttua riitti. Nainen sitten alkoi pohtimaan mikä miehen sukunimi sopisi hänelle ja luetteli sukunimiä oman nimensä jälkeen. Lopulta sanoi sitten: "Mitenköhän minulle sopisi sukunimeksi sellainen kuin..." ja silminnähden säikähti ja jätti lauseen kesken. Ilmeestä ja säikähdyksestä arvaisin, että se oli minun sukunimi. Se säikähdys vaan vaikutti niin aidolta, että jotenkin en usko, että odotti tarkoituksellisesti minun heittävän siihen läpällä oman sukunimeni. Ajattelin, että jos ei uskalla sanoa minun sukunimeä ja se noin kovasti säikäytti, niin enpä sitten ala pelottelemaan. Esimerkkinä vaan mitenkä kriittisellä hetkellä tämä varmistus, kuittaus, kuittauksen varmistus, kuittaus kaatuu ylimääräiseen varmistukseen kun jommankumman pitäisi laittaa itsensä peliin.
No niinpä, toi vika tarina on just tätä elämää! Niin siis semmosta, että miten paljon me ihmiset sitten varotaan ja säikytään ja voi, voi... Miten paljon voisi ottaa vaan läpällä. Niinpä. Hassua on tämä elo, joo :)
Niin, voi heittää, kyllä. Mä aijonkin. Mä olen sitten jossain iltapäivälehdessä, kun se haastaa mut oikeuteen, mutta lähettäkää mulle kortti sitten vankilaan, kun mut kuitenkin sinne suljetaan yhteiskunnan vihollisena: senkin miehen ahdistelija!!! :D
Niinpä... Paljonkohan meiltä menee ohi asioita vaan siksi, että kun tulee hetki, että pitäisi laittaa itsensä peliin, pelkää ja perääntyy? Jospa sitä sais siitä tarpeekseen ja alkais laittaa itsensä peliin...
Olet hyvä vastaamaan!
Sellaisia miehet vaan ovat! Äänekkäätkin heistä pelkäävät, että vastaantuleva nainen on munahaukka. Siksi kunnon mies varjelee m... itseään. Toisaalta miehet valittavat, että eivät saa naista ja että naisiin on vaikea tutustua tai että nämä eivät ole tarpeeksi kauniita. Sekin miehiä kyrsii, että vapaat naiset ovat liikkeellä vakavissaan etsimässä elämänkumppania. Kai sen vuoksi miehet eivät antaudu edes tervehtimisväleihin.
En jos mies ei olekaan ollenkaan sisäänpäin kääntynyt vaan olet itse väärässä?
Jos miestä vaan kiinnostaa kauniimmat naiset ja aseet ja sodat?
"En jos mies ei olekaan ollenkaan sisäänpäin kääntynyt vaan olet itse väärässä?"
Siis ihastuksesta voin olla, toki, mutta en siitä, että hän olisi ujompi, hiljaisempi, no, mä en tosta sisäänpäin kääntyneestä tiedä sanana, koska ei ne ole mulle synonyymeja. Ei ihminen joka on hiljainen ja ujo ole silti välttämättä sisäänpäin kääntynyt, vaan voi olla hyvinkin ulkomaailmasta kiinnostunut, jutella heti, kun jutellaan ja tulla toimeen ihmisten kanssa, vaikkei huomiota hakisikaan...
No, enivei, siis voin olla ihastuksesta väärässä, mutta kyllä mä sen verran ole ihmisiä että häntä nähnyt, että mä jotain jo tiedänkin :)
"Jos miestä vaan kiinnostaa kauniimmat naiset ja aseet ja sodat? "
Ei mitään sitten, minkäs sille sitten mahtaa :)
En mene noista omista mieskokemuksistasi sanomaan mitään, mutta noin ylipäätään miehen hiljaisuus ei tarkoita, että hän olisi välttämättä myös ujo. Vaikutelma syntyy vain siksi, että ihminen, jolla on ollut lapsuudestaan asti heikko suullinen ulosanti, jättäytyy puhetilanteissa taka-alalle, eikä ole tottunut ottamaan puhealoitetta rauhallisissa tilanteissakaan.
Sen sijaan tilanteissa, jotka vaativat käytännön toimintaa, nämä hiljaiset saattavat olla juuri niitä aloitteellisia ja näkyvimpiä. Tai kirjoittavat rohkeasti.
Toiminnallisuuden puutteen naisten suhteen estää kuitenkin se, ettei naista noin vain raahata asunnolle tai julkisiin paikkoihin. Kirjoittaminen sen sijaan on sallittua ja monet hiljaiset miehet yrittävätkin tutustua naisten netin kautta.
Joten suosittelen ottamaan aloitteenteon omiin käsiisi. Pyydä hiljaista miestä aluksi paikkaan, jossa on jotain oheistoimintaa. Näin miehen ei tarvitse jännittää puhumista ainakaan kasvotusten. Jos tämä osaa lisäksi kirjoittaa, viestittele jatkossa sähköpostilla. Parhaiten saat miehen avaamaan suunsa hänen omien harrastustensa parissa. Ylipäätään, käytä hyväksi miehen omia vahvuuksia. Tämä toimii myös oikeasti ujojen miesten suhteen.
Itse voit mielestäni puhua noissa tilanteissa vaikka kuinka paljon. Hiljaisistakin on yleensä hauska kuunnella toisten puhetta ja ainakin vaikutat heidän mielessään kiehtovan erilaiselta ihmiseltä. Samalla mies välttyy ahdistavilta, hiljaisilta hetkiltä, jotka asettavat hänelle itselleen paineita alueella, jossa hän on kaikkein heikoimmillaan.
Hiljaisuus perustuu monesti fyysisiin seikkoihin. Toisin sanoen ajatukset eivät välity aivojen puhekeskuksesta yhtä nopeasti kuin muilla tai ajatukset katkeilevat. Tämä "vamma" on yleinen monilla tiedemiehillä ja muilla älykkäillä ihmisillä, eikä se ole kovin helposti korjattavissa. Jos onnistut saamaan tällaisen miehen omaksesi, saat todennäköisesti hiljaisen miehen loppuelämäksesikin, sillä kuten sanoin, hiljaisuudella ei ole välttämättä mitään tekemistä rohkeuden puutteen tai ujouden kanssa.
"hiljaisuudella ei ole välttämättä mitään tekemistä rohkeuden puutteen tai ujouden kanssa. "
Joo, ujous ehkä on kans näitä sanoja, mitä me käsitetään vähän eri tavalla, mutta siis: olen täysin sun kanssa samaa mieltä.
Sinänsä, satun tietämään ihan varmaksi, että ei hänellä mitään kaiken kattavaa rohkeuden puutetta ole, mielestäni hän on itseasiassa hyvinkin rohkea. Monessakin asiassa. Mutta kummallakaan meillä ei vissiin ainakaan tässä asiassa ole rohkeutta, mikä on ironista sinänsä, me olemme erilaisia, rohkeita molemmat asioissa, viihdymme yhdessä ja tuomme jotain hyvää esiin kummastakin, mutta miksi se siis pelottaa? Ihminen on kyllä omituinen otus, sanon minä!
erakkoluonteisena toiveeni on saada olla vapaa-ajallani ilman naisseuraa. etsin aikani vaimoksi neitsyttä, ei löytynyt, en kyllä isommin etsinyt, en mennyt naimisiin, nyt olen luopunut ajatuksesta vaikka neitsyt löytyisikin, ikäeroa neitsyeeseen tulisi liikaa. lisäksi ihmissuhteita katsellessani huomaan olevani paremmassa asemassa kuin parisuhderiippuvuudessa olevat ihmiset monine painolasteineen, kuten vaikkapa ajankäytön suhteen, ei tarvitse kuunnella kuinka nainen pomottaa siitä, mitä mies tekee seuraavaksi....
mitään tutustumista ei pitäisi tekemällä tehdä miehen ja naisen välille
Niin, siis me tunnemme jo ja viihdymme toistemme seurassa. Viitaten tähän mieheen, mistä puhuin ja itseasiassa kaikkiin miehiin, ja he eivät ole erakoita. Näin vaan, koska en ole ihan varma, mitä vastauksellasi haet: en usko tämän perusteella, että sinulla ja miehillä kenestä puhuin on loppujen lopuksi kovinkaan paljon yhteistä. Sen verran hyvin heidät kuitenkin olen tuntenut ja tämän nykyisenkin tunnen...
Mukavaa, että olet onnellinen yksin, kun haluatkin olla. Sehän on aina hyvä, kun ihminen saa olla, kuten itse toivoo. Monilla on kuitenkin ihan onnellisia parisuhteita ja suurin osa ihmisistä sellaista toivoo, niin hiljaisista kuin puheliaistakin. Ja suurin osa miehistä ei etsi neitsyttä eikä naiset täydellisyyttä, tokihan aina tietty etsiä saa. Eri asia on tosiaan löytääkö. Suurin osa on valmis joustamaan ehdottomuudesta ihmisyyden ja rakkauden eteen, jokainen oman määränsä. Suurin osa etsii mukavaa ja rakasta ihmistä, kenen kanssa viihtyy ja tuntee olevansa perhettä. Tosin, perhettä voi tuntea olevansa ilman parisuhdettakin.
Tiedän suhteita, missä toinen osa puoli pomottaa, kyllä, mutta se on näitten ihmisten oma valinta. Täällä voi kuitenkin valita. Sinä et siis ole paremmassa tai huonommassa asemassa, koska et ole he: heidän mielestään on parempi olla vaikka pomotettavana, kun elää vaikka kuten sinä. Ja siihenkin on oikeus. He eivät ole uhreja eivätkä joutuneet tilanteeseen, vaan lopultakin valinneet sen. Aivan, kuten sinä olet luonut itse oman tilanteesi, he ovat luoneet omansa. Teidän asemanne ei siis ole toistaan kummempi, ainakaan tässä tapauksessa.
Itse en haluaisi valtataistelusuhdetta, en pomottaa enkä olla pomotettava. Painolastia sen sijaan uskon olevan kaikilla, sillä elämään kuuluu kolhut ja epätäydellisyydet.
Tekemällä tehdä ei ehkä kannatakaan, mutta usein hyvin synkkavat suhteet muodostuvat ilman tekemällä tekemistä, siis, vaikkei sille treffiasteelle ilman pientä eforttia pääsisikään. Tai tekeminen on automaattista kun joku kiinnostaa. Toisaalta, pitäisi, jos haluaa tutustua eikä suhdetta muuten synny. Ja kannattaa, koska kuitenkin, omissa käsissä se on. Ja suurin osa ei ole erakoita, eikä halua elää yksin, vaikka pystyisivätkin.