Miten?

Ei ainakaan inulta onnistuisi, ei vaikka koomaan ittensä joisi.

ei onnistu minulta. mahdottomuus.

Ikinä en pystyisi pettämään. Ja älkää tulko viisastelemaan että kyllä sitten petät kun tilaisuus tulee. Tilaisuuksia ja houkutuksia on tullut, mutta olen aina osannut kieltäytyä. Aina on oma suloinen vaimo mielessä. Hän voi luottaa minuun, koska rakastan häntä.

Se on niin helppoa ettei sitä usko ennen kuin kokee. Ensimmäinen kerta on vaikeampi, kun omatunto vielä soimaa. Sitten kun huomaa ettei käry käynytkään, niin siitä se sitten lähtee. Seuraava ja sitä seuraava kerta ovat aina helpompia.

Tässäkin pätee sama kuin ihan kaikissa elämän asioissa toisille on helppoa toisille ei.

Se voi aluksi tuntua helpolta eikä omatuntoa kolkuta yhtään. Sitä osaa perustella itseleen hyvin jos haluaa. Vaimon vika mitäs pihtaa tai niinhän kaveritkin tekee tai olin kännissä ja tuli tilaisuus jne. Aina voi hakea syytä jostakin tai muuten hyväksyntää tekoonsa. Todellisuus tulee vastaan jossakin vaiheessa ja itsensä kanssa on tehtävä tiliä. Peiliin katsominen alkaa inhottaa ja on vaikea ottaa sen oman kumppanin rakkautta vastaan kun ei koe olevansa edes sen arvoinen. Se kostautuu kuitenkin kun loukkaa toista tämän selän takana. Mikään perustelu ei poista sitä tosiasiaa. Ei edes kostaminen kun toinen on pettänyt minäkin petän paranna tilannetta eikä kohota omaa itsensä arvostusta yhtään.
Kun tietää pettäneensä tietää tehneensä jotakin mitä ei haluaisi itsellensä tehtävän ja tietää että sen olisi voinut jättää tekemättä. Teko on asia mihin voi itse vaikuttaa mutta tunne tulee halusi sitä tai ei.

Tarkoitukseni ei ole pettää koskaan en ole niin tehnyt,enkä toivottavasti tule tekemäänkään.Mutta mieheni sanoi minulle,halustaan "pelehtiä"työkaverinsa kanssa......Toki olenhan syöpäsairas enkä jaksa niinkuin ennen.
Mutta hitto vieköön,mitä te miehet tuumaisitte jos vaimonne tulisi höpöttämään halusta pelehtiä toisen miehen kanssa,olitte sitten terve,sairas.......
Miten ylipäätään tuollaisen asian yli pääsee,vai pääseekö koskaan?
Tämä asia pyörii mielessäni,ja saa sykkeeni kohoamaan ja hermostun ihan pienistäkin asioista.Tieto siitä että olen vakavasti sairas ja puolison jos minkä pitäisi olla tukena,saankin tuollaista sontaa niskaan???
Neuvoja syöpäläiselle?