Sain tänään tietää ettei poikaystäväni tahdo mennä ikinä naimisiin. :( Olemme puhuneet tulevaisuudesta yms. aikaisemminkin, ja pikaystäväni on kyllä ilmoittanut ettei näe että yhdessäolo tarvitsee avioliittoa. Nyt kuitenki juttelimme aiheesta tosi pitkään ja ensimmäisen kerran todella vakavasti. Olen kai aikaisemmin kääntänyt poikaystäväni puheet niin että ehkä hän vielä muuttaa mielensä. Itse olen aina halunnut mennä naimisiin, haluan elää saman ihmisen kanssa ja muodostaa kunnollisen perheen.
En ole koskaan ajatellut että eläisin vain avoliitossa. Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet melkein kolme vuotta ja rakastan häntä ihan hirmuisesti!
Olen koko seurustelumme ajan ajatellut että hänen kanssaan haluan olla ja asia on vain varmistunut kun muutimme yhteen. Haluaisin vain niin kovasti naimisiin! Enkä oikeastaan voi ymmärtää poikaystävääni siinä ettei hän samaa halua. Hän haluaa kuulemma olla minun kanssani aina, mutta hänen mielestään se vain ei tarvitse avioliittoa. En tiedä mitä ajatella?
En ole koskaan ajatellut että eläisin vain avoliitossa. Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet melkein kolme vuotta ja rakastan häntä ihan hirmuisesti!
Olen koko seurustelumme ajan ajatellut että hänen kanssaan haluan olla ja asia on vain varmistunut kun muutimme yhteen. Haluaisin vain niin kovasti naimisiin! Enkä oikeastaan voi ymmärtää poikaystävääni siinä ettei hän samaa halua. Hän haluaa kuulemma olla minun kanssani aina, mutta hänen mielestään se vain ei tarvitse avioliittoa. En tiedä mitä ajatella?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vaikea tilanne.
Mitä poikaystävälläsi on avioliittoa vastaan? Mikä on suurin syy siihen miksi hän ei kertakaikkiaan voisi mennä naimisiin?
Entä miksi avioliitto olisi sinulle niin tärkeää, mikä on suurin syy miksi haluaisit naimisiin sen sijaan että eläisitte yhdessä ja perustaisitte perheen ilman naimisiin menoa?
Ovatko arvonne samanlaiset muuten?
Minä en oikein usko että miehen mieli muuttuisi tuossa asiassa, mutten soisi sinullekaan elämää jossa tunnet jääväsi paitsi todellisesta sitoutumisesta ja ykköspäivästä, onnen ja rakkauden juhlasta. Ymmärrän että se on tärkeää. Ihan sama vaikka valitettaisiin kuinka että se on vaan paperi ja 50% eroaa ja blaa blaa. Saat ajatella juuri niinkuin ajattelet!
miksi miehet eivät enää osota kiinnostustaan? vihellä perään ja sen, sellaista .. ?
Elämässä voi olla ja on niitä ykköspäiviä ilman avioliittoakin. Tänään on ykköspäivä, koska eilistä ei enää ole, huominen ei ole vielä tullut. Tämä päivä on ykkönen, suorastaan ainut, parisuhteessakin.
En ymmärrä miksi jostain hääpäivästä tehdään kynnyskysymys. Pari voi olla sitoutunut toisiinsa loppuelämän ajatuksella ilman häitä ja avioliittoa. Toisaalta taas, yhteiset kokemukset vihkii paria yhteen ilman, että tilannetta koko suvulle ja maailmalle toitotetaan.
Kuinkahan monelle on tärkeämpää se miltä tilanne näyttää ulkopuolisten silmissä, eikä se, mitä parisuhteen sisällä tapahtuu ja miltä tuntuu.
ei meilläkään mies halua naimisiin. on yhteisiä lapsiakin. alussa puhui kyllä että naimisiin mennään ja humalassa kavereilleenkin asiaa mainosti, mutta on sanonut minulle suoraan että minun kanssa ei naimisiin mene ja katuu lapsia ym. eli olen itsekin ottanut jo sen kannan että en haaveile maistraatissa käynnistä ja ikuisesta yhdessä olosta, koska selvää on että mies lähtee kunhan löytää itselleen sen jonka kanssa haluaa naimisiin. saa vaan nähdä montako vuotta se kestää.
Onko se naimisiin menemättömyys miehellesi yhtä tärkeää kuin sinulle naimisiinmeno? Jos hänelle ei niin väliä oletteko naimisissa vai ette ja sinulle sillä on paljon väliä niin en ymmärrä mikä hänellä on niin kovasti sitä naimisiinmenoa vastaan?
Jaahas, täällä mennee taas toisinpäin että mie en halluu naimissiin vaan mieheni on haaveillut sellaisista :D
Mutta onneksi se on jäänyt haaveilun puolelle, ollaan keskusteltu asiasta ja mieheni sanoi minulle että ''tärkeintä on elää sen kanssa jota rakastaa, on naimisissa tai ei sitten ole, kuhan ei tartte vanhuutta yksin ellää'' ;) ;)
Miten rakkaus vo muka loppua siihne, että toinen ei halua naimisiin. Tulehan alas sieltä kristallikruunustasi..
Minä ymmärrän sen, että rakkaus voi loppua siihen, jos toinen ei tahdo mennä naimisiin.
Minulle avioliitto merkitsee LUPAUKSEN ANTAMISTA JA SEN PITÄMISTÄ, lupausta uskollisuudesta ja lupausta yhteisestä elämästä - koko loppuelämästä.
Jos kumppanini ei tahtoisi naimisiin kanssani, kertoisi se minulle, että elämme suhteemme kannalta jokseenkin tai todella paljon eri maailmoissa.
Ennen kuin joku tulee selittämään vääriä päätelmiään, niin kyllä, uskollinen voi olla ja monet ovatkin ilman solmittua avioliittoa. Ja kyllä, pari voi olla yhdessä loppuelämänsä, vaikka eivät eläisikään avioliitossa.
Mutta kun se avioliitto on se symboli. Se on se lupaus. Se on se side, mikä on TAHDOTTU YHDESSÄ LUODA, koska rakastetaan.
Jos sitä sidettä, eli avioliittoa ei ole, en tiedä, tahtoisinko olla ihmisen kanssa joka ei ole valmis tekemään sitä lopullista sitoutumista minuun. Jos minä tahtoisin sitoutua ja hän ei, en tiedä, olisimmeko toisiamme varten.
Tämä minun näkökantani asiaan.
Eli kahta mieltä saa olla: saa haluta naimisiin ja saa haluta olla menemättä naimisiin. Mutta nämä eri näkökulmat omaavat ihmiset eivät sitten välttämättä kuulu yhteen.
Jos en kelpaisi aviopuolisoksi, saisi suhde jäädä. Koko ajan olisi kuitenkin tunne, että mies vaan odottaa sitä oikeaa, jonka voisi hyväksyä vaimoksi ja jättää tämän hätävaran...
Oletteko vielä sitoutumis ikäisiä?
Toinen seikka voi olla että mies haluaa pitää "takaporttia" auki, jos löytyy mielenkiintoisempi kumppani. Ei kannata yhteen muuttaa jos itse on avioliiton kannalla.
Avoliitossa on eron tullen heikommassa asemassa juridisesti kuin aviolittossa. Sama koskee jos puoliso sattuu kuolemaan.
en tiedä minkä ikäisiä olette, mutta joskus itse olen omalta avopuolisoltani kysynyt mennäänkö naimisiin niin ei sieltä juuri mitään saa vastaukseksi suurinpiirtein näin"ehkä joskus". Ja ikää on 23 v. Ei ole lapsia ja hyvin railakasta elämää viettää/vietetään vielä. Minulla ei ole mikään pakko päästä naimisiin, mutta onhan se sellainen "joka tytön unelma" ollut, että lapsia ja naimisiin jne. Mutta kaikkea ei voi saada. Mielummin teen lapsia avopuolisoni kanssa ilman naimisiin menoa, kuin menen naimisiin ja olen lapseton. Tosin ei se ole päivänselvää saammeko me yhdessä ikinä lapsia. Mutta kyllä mies on niistä puhunut vähän siihen sävyyn, että kyllä niitä sitten joskus noin 26-30 vuotiaana voisi harkita..
Miksi itse haluaisit naimisiin? Mitä se toisi lisää suhteeseenne? Mitä se muuttaisi? Mieti asiaa tältäkin kantilta. Olen nainen, kolme vuotta parisuhteessa, mutta mulla ei ole mitään tarvetta mennä naimisiin. Ei se muuttaisi suhdetta puoleen tai toiseen.
Huh huh, kyllä mua ihmetyttää jos ei halua naimisiin mennä... miks sitten olla yhdessä? naimisiinmeno sitoo sitten liikaa - eli toinen ei luota/halua olla yhdessä
Lehmä haluaa lisääntyä ja mies haluaa vain nussia lutkaa. Kuvottavaa tuo kyrvänhimonkaipuuu, moukkamaista, läpi elämän naisnaudoilla on joku mies joka nussii niitä
Kyse on miehesi kohdalla lähinnä siitä, että hän haluaa "jättää takaportin auki" eli yhdessä eletään, mutta tarvittaessa voi pakata laukkunsa, ottaa omaisuutensa ja häipyä siitä sen kummemmin kenellekään ilmoittamatta. Joo joo, avioliitosta ei nykyisen lainsäädännön mukaan ole vaikeaa lähteä, mutta laki antaa aviopuolisoille velvollisuuksia toisiaan kohtaan.
Noin 80% niistä miehistä, jotka sanovat, että avioliitto on vain turha muodollisuus eivät täysin usko viettävänsä loppuelämäänsä nykyisen puolisonsa kanssa. Me aviomiehen kanssa aloitimme yhteiselämän harjoittelemista asumalla 3 vuotta avoliitossa, kunnes menimme naimisiin. Miellestäni avoliitossa voi harjoitella yhteiselämää, muttei se oikea liitto ole ja ei sitä loppu elämän jatkaa voi. Jos mies ei halua avioitua avoliitossa asuttuaan, sopii miettiä, haluaako mies oikeasti sitoutua vai onkohan kyse miehen miellestä vain väliaikaisesta suhteesta, josta lähdetään, jos parempi vaihtoehto löytyy.