RASISMI tuhosi suhteemme

Siis...piti aloittaa kunnolla UUSI keskustelu, mutta tuo ensimmäinen yritys "hukkui" tuonne alemmaksi.

Olen siis menettänyt elämäni ensimmäisen ja viimeisen? RAKKAUDEN!

Mm. ympäristön rasismi tuhosi suhteemme.

Olimme yhdessä yli 10 vuotta - monet eivät ole avioliitossakaan niin kauan...

Hän oli ensimmäinen TOSI rakkauteni - sovimme täydellisesti toisillemme.

Nyt minusta tuntuu siltä kuin pala minusta puuttuisi ja sydän olisi revitty irti paikoiltaan...

Hän on ehkä jo pääsemässä yli minusta?, mutta itse olen ollut ikäänkuin shokissa jo pitemmän aikaa.

Tuntuu, että elämä on menettänyt tarkoituksensa...

Mitään "laastarisuhdetta" on turha hakea, koska tunnen sisimmässäni, että hän on edelleen se "numero yksi" ja tulee aina olemaankin.

Onko täällä muita kohtalotovereita sen suhteen, että täysin ULKOPUOLISET ihmiset tuhosivat ihanan ihmissuhteen?

En tiedä, miten tästä selviää...masennus vain jatkuu ja pahenee...

Tiedän, etten tule koskaan löytämään ketään hänen veroistaan elämääni.
6328
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Tarkoitatko, että puolisosi oli ulkomaalainen ja ympäristön painostuksesta hän jätti sinut? Vai tarkoitatko että oli "kotimainen" ja ulkopuoliset ihmiset saivat puolisosi jättämään sinut? Oletko itse syntyjäsi suomalainen?

Anyway, miten ihmeessä jollain liiton ulkopuolisilla ihmisillä voi olla niin suuri voima, että pari eroaa? Vaikeaa ymmärtää ellei kyseessä ole tilanne, jossa toinen pettää. Silloin ymmärrän, että näkijät ja kuulijat voivat hyvää hyvyyttään kertoa petetylle tilanteesta. Eivät ajattele asiaa nenäänsä pidemmälle, sitä miten sotkevat toisen liiton puuttumalla asioihin, jotka heille eivät kuulu.

Heikon itsetunnon omaavaan ihmiseen on myös helppoa ulkopuolisten vaikuttaa. Oliko puolisollasi itsetunnossa vikaa eli halusiko miellyttää kaikkia?

Muistele hyviä hetkiä ja ole onnellinen siitä, että sait kymmenen vuotta hänen kanssaan elää. Laastarisuhteet on täysin turhia, tuovat hetken ilon ja jälkeenpäin on vielä pahempi maku suussa.

Eron jälkeiseen masennukseen ei auta kuin aika, ei mikään muu. Juttele asioistasi jonkun kanssa, juttele vaikka ventovieraalle ihmiselle, jos tilaisuus tulee ja jos sinulla ei ole ystäviä. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, kirjoita paperille tuntojasi. Kyllä se siitä helpottaa.

Äänestä

Olen itse syntyjäni suomalainen. Puolisoni oli/on siis ulkomaalainen ja yritin asua hänen kanssaan useammassakin eri maassa. (Hän liikkui paljon työnsä takia.)

Jouduin suomalaisena ulkomailla "värillisen miehen naisena" kokemaan paljon rasistista, henkistä väkivaltaa.

Tuo "värillisen miehen nainen" on nyt kauniisti sanottu. En viitsi listata tässä sitä, miten inhottavilla nimillä minua ulkomailla nimiteltiin.

Eikä se ollut pelkkää nimittelyä, vaan suoranaista vainoa esim. naapurien osalta. Minut haluttiin "häätää" kotimaahani.

Eräs ihmisten mielestä yksi ärsyttävä tekijä taisi olla myös ikäeromme. Mies oli/on minua 17 vuotta vanhempi ja tietyt tahot pitivät sitä "ihan kauheana".

Jouduin silmätikuksi ja huorittelun kohteeksi jne.

Äänestä
  • Niin makaa kuin petaa?

    Äänestä

siis halusi erota rasismi perusteluna??

Äänestä

Ei paljon huonompaa keskustelun aloitusta voisi tehdä!
Jätät kertomatta about ne kaikki oleellisimmat asiat tässä "ongelmassasi".

Äänestä

Eikö valkoinen ymmärrä olla omiensa kansaa? Se on sama oletko Suomessa mustan kanssa vai vai oletko valkoisena mustien maassa mustan kanssa. Rasismia on tiedossa. Yhtienen hyvin osattu kieli on erittäin tärkeä tekijä toisten ymmärtämisessä, suhde onnistuu paremmin jos on yhteinen todella hyvin osattu kieli.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Yksin ja masentunut. kirjoitti:

Siis...piti aloittaa kunnolla UUSI keskustelu, mutta tuo ensimmäinen yritys "hukkui" tuonne alemmaksi.

Olen siis menettänyt elämäni ensimmäisen ja viimeisen? RAKKAUDEN!

Mm. ympäristön rasismi tuhosi suhteemme.

Olimme yhdessä yli 10 vuotta - monet eivät ole avioliitossakaan niin kauan...

Hän oli ensimmäinen TOSI rakkauteni - sovimme täydellisesti toisillemme.

Nyt minusta tuntuu siltä kuin pala minusta puuttuisi ja sydän olisi revitty irti paikoiltaan...

Hän on ehkä jo pääsemässä yli minusta?, mutta itse olen ollut ikäänkuin shokissa jo pitemmän aikaa.

Tuntuu, että elämä on menettänyt tarkoituksensa...

Mitään "laastarisuhdetta" on turha hakea, koska tunnen sisimmässäni, että hän on edelleen se "numero yksi" ja tulee aina olemaankin.

Onko täällä muita kohtalotovereita sen suhteen, että täysin ULKOPUOLISET ihmiset tuhosivat ihanan ihmissuhteen?

En tiedä, miten tästä selviää...masennus vain jatkuu ja pahenee...

Tiedän, etten tule koskaan löytämään ketään hänen veroistaan elämääni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu