Mistä johtuu ettei hyvässä ammatissa oleva ja muuten fiksu mies pysty katsomaan ketään silmiin? Mies siis todella on esimiesasemassa arvostetussa yrityksessä ja todella kohtelias ja vaikka mitä. Mutta tärkeidenkään asiakkaiden kanssa katsekontakti ei onnistu. Heti kun kuka tahansa katsoo häntä silmiin, hänen katseensa kääntyy aina sillä sekunnilla automaattisesti muualle. Sama myös näemmä meidän naisten kanssa. Kiva jutella asiallisen ja reilun kaverin kanssa, mutta... on vähän kuin kasvokkainkin puhuttaisiin vain puhelimessa, kun toinen ei yksinkertaisesti katso ketään silmiin.
Olen miettinyt onkohan tämä jokin ujous- tai persoonallisuusjuttu? Siis pystyykö tuosta tavasta vielä kolmekymppisenä oppimaan pois? Vai pitääkö olla perheenjäsen tms. joku todella tuttu jotta hän uskaltaa katsoa silmiin? Tai onkohan tämä sittenkään uskalluksesta kiinni, kenties asialle olisi jokin lääketieteellinen nimi?
En tiedä. Pienestä vaan on kiinni, muuten natsaisi täysillä.
Olen miettinyt onkohan tämä jokin ujous- tai persoonallisuusjuttu? Siis pystyykö tuosta tavasta vielä kolmekymppisenä oppimaan pois? Vai pitääkö olla perheenjäsen tms. joku todella tuttu jotta hän uskaltaa katsoa silmiin? Tai onkohan tämä sittenkään uskalluksesta kiinni, kenties asialle olisi jokin lääketieteellinen nimi?
En tiedä. Pienestä vaan on kiinni, muuten natsaisi täysillä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Se on paha tapa, minulla on ihan sama ongelma enkä ole oikeastaan vieläkään perillä syystä. Nuorempana minulla oli itsetunto huono, ei enää nykyään. Olisiko sieltä jäänyt tällainen minuakin ärsyttävä tapa.
Kaipa tuo riippuu aika paljon siitä mistä keskustellaan. Jos istu kahvipöydässä heittelemässä jonninjoutavia, itse en koe tarpeelliseksi keskittyä - katsoa toista immeistä niin paljoa. Mutta työhaastattelun kaltaisessa tilanteessa sitten enemmän sitä katsekontaktia. Tietysti parasta olsi tulla ihan luonnostaan nämä. Voi olla toki henkilökohtaisia vaikuttimia, jokaisellahan niitäkin...
Ja, itse ajattelen että toinen voi kokea tungettelevaksin liiallisen töllistelyn - kyllä sellaisia merkkejä on joskus havaittavissa(toinen kääntää katseensa pois). Siis ehkä se on suomessa jossain tilanteissa kohteliaisuus, että ei pidä kovin pysyvää katsekontaktia toiseen. Tietysti tapauskohtainen juttu taas... kertokaas näkemyksiänne...
pärjää parhaiten asiallisuudella ja hyvällä käytöksellä. Fiksut ihmiset ovat usein epävarmoja. Introverttius on geeneissä. Introvertit pärjäävät hyvin logiikassa, mutta ovat pessimistejä ja tuntevat voimakkaammin ahdistusta, sekä ovat herkempiä mielisairauksille.
minä ainakin tykkään katsoa silmiin... en tiedä mutta minä aina tuijotan silmiin kun juttelen.. riippuu mistä roikkuu.. :)
Tunnen myös ihmisen joka ei koskaan, edes lyhyesti katso toista silmiin. Mielestäni se saa toisen tuntemaan ettei hän keskity tai häntä ei kiinnosta meneillään oleva hetki yhtään. Kuitenkin hoitaa työnsä ja muut asiat huolella.
Itse olen kyllä sitä mieltä että asiakaspalveluammateissa, jos siis olet esim. jonkun firman kasvo ulospäin, pitää osata katsoa silmiin. Muuten asiakkaille tulee koko yrityksestä vaikutelma ettei täällä välitetä. Toki saman ajatuksen voi helposti viedä myös henkilötasolle.
Jos on kauppa jossa kassaneiti katsoo silmiin ja toinen kauppa jossa ei, voitte päätellä kummassa käyn.
minäkin kävisin samassa kuin sie.
Tää on tätä nykyaikaa. ollaan onnellisia jos joku katsoo tiiviisti silmiin, hymyilee leveästi ja suoltaa valhetta kaunopuheisessa muodossa. Miten vakuuttavaa, vaikuttavaa, hurmaavaa! Eli ei väliä miten asiat ovat, tärkeintä on miltä ne näyttävät.Eivätköhän juuri ns. pelimiehet ole tässä mestareita.
Aloittajalle: älä pohdi tätä pikkuseikkaa liikaa, minultakin meni erinäisistä syistä neljäkymmentä vuotta ennen kuin silmiin katsominen on helppoa.
Maaseudulla ujous on ollut hyve, ja hyvään etikettiin ei ole kuulunut silmiin tuijottaminen. Kyllä jokin hänen lapsuudestaan tai kotioloistaan tuon tekee, mutta kelpo miehen saattaisit siitä saada.
On vielä jotakin, mitä aavistaisin, mutta menee vaikeaksi selittää. Sanotaan, että kun hän löytää oikean puolison vierelleen, sängyssä sujuu ja lapsiakin siunaantuu, hän saattaa vaikeuksitta pitää katsekontaktin keneen vain.
asun maalla enkä ole ujo. olenko muka jotenkin EPÄnormaali??!
Itse ainakin koen sen ahdistavana jos toinen katsoo kokoajan silmiin. Minusta se ei ole kylläkään luonnollista katsoa kokoajan silmiin puhuessaan, ennemminkin opeteltu asia. Tottakai välillä voi katsoa silmiin, esimerkiksi tervehtiessä.
Itellä tuottaa kans hankaluuksia katsoa silmiin. Monesti puhuessa en saa toisen puheesta selvää ja alan katsomaan suuta ja lukemaan huulilta. Paha tapa, jonka huomaan välissä ja yritän sen jälkeen katsoa silmiin.
PS. kertokaa muuten miten silmiin voi katsoa. Minulla on kaksi silmää ja kohdistan katseeni yleensä yhteen pisteeseen. Tällöin minun on mahdotonta katsoa SILMIIN. Silmään voin katsoa, mutta en silmiin. Pitäisikö sitä katsoa vuorotellen molempia silmiä vai kohdistaa katse silmien väliin ja katsoa kaukaisuuteen?
Kannattaa katsoa silmien väliin, siihen nenän alkujuureen, koska silloin toinen luulee, että katsot silmiin, mutta katsotkin oikeasti muualle. Silloin toisen katse ei myöskään häiritse, koska et edes katso häntä.
Välillä voit vähän katsoa toiseen silmään ja sitten toiseen, jos siltä tuntuu.
voi jumaliste teidän kanssa!! tuo se vasta kohteliasta onkin!
Ehkä hän ei pysty katsomaan sinua silmiin kun seurassasi on muutenkin niin ahdistavaa. Eli olet päällekäy vaikka häntä ei selkeästi kiinnosta ja päin näköäsi hän ei kehtaa tätä sanoa.