Eli tilanteeni on seuraavanlainen. Olen 28-vuotias nainen ja tapaillut erästä miestä muutaman kerran. Olemme jo aikaisemmalta tuttuja noin 6 vuoden takaa. Silloin meillä oli lyhytaikainen suhde. Nyt tuntuu, että mies saattaisi olla se oikeakin, mutta en tunne niitä niin kovasti kaipaamiani perhosia vatsassa.. Viimeksi, kun olin kunnolla rakstunut useampia vuosia aikaisemmin (eri mieheen), perhosia lenteli vatsassani melkein jo pienestä ajatuksestakin. Onko se tunne todella tarpeellinen vai kaipaanko jotain turhaa tunnetta?
Perhosia vatsaansa kaipaava..
her.blue.eyes
5371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskotko että vatsanväänteet ovat merkki aidosta rakkaudesta ja ilman niitä ei ole kyse rakkaudesta?
Rakkaus voi herättää monia erilaisia tuntemuksia. Ei siihen ole mitään mallia. Jokainen suhde on erilainen ja jokaisessa suhteessa tunteet tuntuvat jollain lailla erilailla - ainakin minulla.
Alkujännitys jokatapauksessa haihtuu. Jos mies on jo valmiiksi tuttu niin ehkä sen vaiheen yli on jo menty?
Miksi ryhtyä suhteeseen, josta puuttuu intohimo (= "perhoset")? Haluatko todellakin elää loppuelämäsi kokematta enää koskaan sitä ihanaa ihastumisen ja rakastumisen tunnetta, jota kuvailet?
Olen kokeillut järkisuhdetta ja puolentoista vuoden jälkeen oli pakko luovuttaa. Kavereina olisi sujunut hyvin, mutta kaikki vähänkin intiimimpi alkoi tuntua yhä vastenmielisemmältä.
Vapaana saa ainakin ihastua sitten, kun Se Oikea tulee vastaan. Ja halutessaan harrastaa seksiä sellaisten kumppaneiden kanssa, joita haluaa niin kovasti että perhoset lentävät vatsanpohjassa.
Samaan tunteeseen herännyt, eli miehiä olen tavannut ja ihan mukavia ovat kaveripohjalta... Kaikki vaan haluavat heti seksiä ja minä en siihen puuhaan parin tapaamisen perusteella hyppää. En jaksa enää yrittää, uskon että joku kiva tyyppi löytyy sitten sattumalta tai sitten ei :)
En tiedä, ovatko ne perhoset välttämättömiä. Rakastuminen on kuitenkin illuusio ja todellinen rakkaus kasvaa vasta vuosien myötä, eikä siinä ole perhosilla mitään tekemistä. Ne paleltuvat ekan talven tullen. Minua nuo perhoset ovat johtaneet harhaan monet kerrat.
Itse olen tapaillut yhtä naista kaveripohjalta, toki seksi tuli mukaan toka tapaamisella ja pysyi mukana, vaikka yritimme olla vain kavereita. Olemme molemmat niin voimakkaasti seksuaalisia, että emme kyenneet hillitsemään itseämme. Suurta ihastumista meillä ei kuitenkaan ole ollut, mutta mitä enemmän opimme tuntemaan toisiamme, niin sitä enemmän positiivisia tunteita syttyy puolin ja toisin. Olemme edelleen mielestämme hyviä ystäviä, mutta ajatus siitä, että tuo ihana nainen olisi jonain päivänä puolisoni, ei tunnu enää lainkaan mahdottomalta. Ikäero mietityttää hieman noissa ajatuksissa, mutta tällaisessa kaverisuhteessahan siitä ei ole haittaa. Antaa nyt ajan kulua ja tunteiden hakea uomansa. Eihän tässä mihinkään kiire ole.
Itselläni oli täsmälleen samat tunteet puoli vuotta sitten. Tapasin miehen, joka sopii minulle täydellisesti, on ihana, komea, fiksu ja kaikkea mitä olen toivonut. Mutta "sitä" tunnetta vaan ei tullut. Seksikin oli hyvää jo alussa, mutta en tuntenut juuri niitä perhosia ja monesti meinasin jättää koko jutun.
Mutta kuitenkin ajattelin, että katson vielä, koska mitään järkevää syytä en löytänyt juttua lopettaakaan. Mainittakoon, että aiemmat suhteeni alkaneet juuri noilla perhosilla ja rakastumisella ja ovat yleensä olleet melkoista vuoristorataa ja päättyneet itkuun ja murheeseen.
Ehkä tämäkin toisaalta vaikutti minun hitaaseen syttymiseen, että olen melko usein saanut siipeeni ihmissuhteissa.
Nyt minulla on tasapainoinen parisuhde, rakastan miestä ja minulla on ikävä häntä vaikka nähdään päivittäin. :) Eli tunteet voi todella tulla vasta pikkuhiljaa. Tsemppiä sinulle. :)