Orkidea
Postimme tilalle oli ilmestynyt Lidl. Olin kyllä tietoinen muutoksesta, mutta silti se yllätti minut katukuvassa. Uteliaisuudesta astuin sisään. Imeydyin.
He toivat minulle orkidean, sirovartisen ihmeen anilliineilla terälehdillä; kuin ohikiitävän hetken perhosia mielikuvitusmaailmastamme. Nuo hyönteiset, koko väriparaati, istui siivet levällään käsivarren pituisella, ohuella oksallaan ollen vaiti. Muhkeat lehdet pursusivat elämää ja vehreyttä, silkkaa mullasta imettyä voimaa.
Ihmettelin kasvia monta tuntia. Tutkin sitä kuin kasvitieteilijä ja surffasin tiedon ja olettamuksien aalloilla lapsellista intoa täynnä. Etsin käsiini jonnekin unohtuneen suurennuslasin, jolla raotin unenomaisen mystiikan salaisuuksia auki. Avasin tien kasvin sisään.
Oli ihmeellistä löytää jotain uutta. Tuskin uskalsin koskea vielä avautumattomiin nuppuihin, sillä ne näyttivät nukkuvan, uinailevan jossain todellisuuden tuolla puolen. Tunne sisälläni oli hoivaava, lähes äidillinen.
Lidlistä ostin muutaman Black Ratin. Tarjosin naisparille siideriä.
Rupattelimme mukavia. Toisinaan ajattelin, että olin mukava ihminen. Ehkä jokainen ihminen oli kuin orkidea, ihmeellinen luomus, kauneudessaan lähes käsittämätön. Kuitenkin kasvi uhkui jotain selittämätöntä, kuin pidäteltyä uhmaa, tietoisuutta omasta olemassaolostaan.
Asetin uuden kumppanini olohuoneen koripöydälle. Se katseli asuntoamme kuin jumalatar salaisuuksien maailmasta, jonne en kykenisi ulottumaan, sen sisään katoamaan tai sitä koskettamaan.
Muuten Lidlissä oli tylsää. Hyllyjen asettelu muistutti keskustelupalstojen arkkityyppejä: halvalla halpaa.
Postimme tilalle oli ilmestynyt Lidl. Olin kyllä tietoinen muutoksesta, mutta silti se yllätti minut katukuvassa. Uteliaisuudesta astuin sisään. Imeydyin.
He toivat minulle orkidean, sirovartisen ihmeen anilliineilla terälehdillä; kuin ohikiitävän hetken perhosia mielikuvitusmaailmastamme. Nuo hyönteiset, koko väriparaati, istui siivet levällään käsivarren pituisella, ohuella oksallaan ollen vaiti. Muhkeat lehdet pursusivat elämää ja vehreyttä, silkkaa mullasta imettyä voimaa.
Ihmettelin kasvia monta tuntia. Tutkin sitä kuin kasvitieteilijä ja surffasin tiedon ja olettamuksien aalloilla lapsellista intoa täynnä. Etsin käsiini jonnekin unohtuneen suurennuslasin, jolla raotin unenomaisen mystiikan salaisuuksia auki. Avasin tien kasvin sisään.
Oli ihmeellistä löytää jotain uutta. Tuskin uskalsin koskea vielä avautumattomiin nuppuihin, sillä ne näyttivät nukkuvan, uinailevan jossain todellisuuden tuolla puolen. Tunne sisälläni oli hoivaava, lähes äidillinen.
Lidlistä ostin muutaman Black Ratin. Tarjosin naisparille siideriä.
Rupattelimme mukavia. Toisinaan ajattelin, että olin mukava ihminen. Ehkä jokainen ihminen oli kuin orkidea, ihmeellinen luomus, kauneudessaan lähes käsittämätön. Kuitenkin kasvi uhkui jotain selittämätöntä, kuin pidäteltyä uhmaa, tietoisuutta omasta olemassaolostaan.
Asetin uuden kumppanini olohuoneen koripöydälle. Se katseli asuntoamme kuin jumalatar salaisuuksien maailmasta, jonne en kykenisi ulottumaan, sen sisään katoamaan tai sitä koskettamaan.
Muuten Lidlissä oli tylsää. Hyllyjen asettelu muistutti keskustelupalstojen arkkityyppejä: halvalla halpaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
saako sieltä maukasta lakritsaa?
Porvoosta saa maukasta lakritsaa, jos on masu kovana. Mä sen silleen sönkinyt laareja. Kunhan tsiigailin vain ylimielisesti ympärilleni.