Olen jo pitkään aviossa ollut aikuinen nainen. Liitosta on muutama lapsikin, jotka alkavat olla aikuisia. Liittoamme on varjostanut koko ajan mieheni epäluotettavuus minun näkökulmastani katsoen . Toinen suuri puute on ollut se, että olen toiminut käytännön yksinhuoltajana. Olemme useista asioista eri mieltä ja yhteistä aikaamme leimaa jollei suoranainen riitely niin ainakin kinastelu ja vänkääminen. Lisäksi arvomaailmamme on monilta osin erilainen. Menimme aikoinaa nuorena naimisiin ja itselläni on pitkälle kehittynyt velvollisuudentunne, joka on estänyt eroamisen.
Epäluottamus liittyy valehteluun ja epäluotettavuuteen talousasioissa. Uskottomuutta ei ole ollut tai ainakaan sitä ei ole tullut ilmi.
Pohdin liittomme tulevaisuutta vakavasti. Etenkin kun on vielä sen ikäinen, että olisi mahdollista ajatella parisuhdetta uudelta pohjalta. Jopa yksinolokin tuntuu nykyistä liittoa paremmalta.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta?
Epäluottamus liittyy valehteluun ja epäluotettavuuteen talousasioissa. Uskottomuutta ei ole ollut tai ainakaan sitä ei ole tullut ilmi.
Pohdin liittomme tulevaisuutta vakavasti. Etenkin kun on vielä sen ikäinen, että olisi mahdollista ajatella parisuhdetta uudelta pohjalta. Jopa yksinolokin tuntuu nykyistä liittoa paremmalta.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.