Naisten keskuudessa on ihan normaalia, että miehiä arvotetaan osin heidän työuransa, varallisuutensa, asemansa ja koulutuksensa mukaan. Näiden lisäksi - tai oikeastaan niitä enemmän - kupissa painavat tietysti ulkonäkö, luonne, yhteiset arvot ja elämäntavat.
Entäpä me miehet, mitä me voimme odottaa naisilta? Luonne varmasti vaikuttaa meidän päätöksiimme, kuten myös ulkonäkö, elämäntavat ynnä muut. Mutta entäpäs ammatillinen menestys, varallisuus ja koulutus? Kun kyseessä ovat naiset, niiden odottaminen tuntuu tällä palstalla olevan edelleen tabu.
Miksi kuulen useasti, että tavallista, kohtuullisesti toimeentulevaa ja koulutettua naista tavoittelevien miesten toivomukset ovat aivan liian korkealla? Nyt puhutaan siis aivan tavallisen näköisistä AMK- tai yliopistokoulutetuista naisista, jotka ovat oman alansa töissä, aivan tavallisen näköisiä ja jotka liikkuvat edes sen kerran pari viikossa. Miksi tällaisen toivominen on automaatisesti "kuun hakemista taivaalta", vaikka itse olisi ihan samanlainen? Miksi miehet eivät saa odottaa naisilta mitään tasoa? Tosiasiassa valtaosa miehistä haluaisi rinnalleen aivan tavallisen naisen, jonka kanssa viihtyisi myös sitten 40v päästä kun ulkonäkökin on pikkuhiljaa vanhentunut. Sen sijaan meille tyrkytetään jos jonkinmoista lähes mauttoman paljastavasti pukeutuvaa kaunista bimboa, jotka kompensoivat kauneudellaan muita puitteitaan.
Samaan aikaan pidetään täysin hyväksyttävänä, että esim. varsin tavallisetkin akateemiset naiset odottavat miehiltään itsestäänselvästi akateemista koulutusta arvostetulta alalta, korkeita tuloja ja sosiaalista asemaa. Miehen tulisi olla myös vuoden ympäri rantakunnossa ja uskomaton rakastaja, joka saa jo katseellaan haukkomaan henkeä.
Nykyinen systeemi on kauniiden ja tyhmien naisten ylivaltaa, jossa tavallisten fiksujen naisten markkina-arvoa poljetaan pakkosyöttämällä miehille ihannetta kauniista bimbosta. Asia erikseen ovat nätit ja fiksut naiset - mutta heilläpä tuskin on elämässään koskaan vaikeuksia löytää seuraa.
Entäpä me miehet, mitä me voimme odottaa naisilta? Luonne varmasti vaikuttaa meidän päätöksiimme, kuten myös ulkonäkö, elämäntavat ynnä muut. Mutta entäpäs ammatillinen menestys, varallisuus ja koulutus? Kun kyseessä ovat naiset, niiden odottaminen tuntuu tällä palstalla olevan edelleen tabu.
Miksi kuulen useasti, että tavallista, kohtuullisesti toimeentulevaa ja koulutettua naista tavoittelevien miesten toivomukset ovat aivan liian korkealla? Nyt puhutaan siis aivan tavallisen näköisistä AMK- tai yliopistokoulutetuista naisista, jotka ovat oman alansa töissä, aivan tavallisen näköisiä ja jotka liikkuvat edes sen kerran pari viikossa. Miksi tällaisen toivominen on automaatisesti "kuun hakemista taivaalta", vaikka itse olisi ihan samanlainen? Miksi miehet eivät saa odottaa naisilta mitään tasoa? Tosiasiassa valtaosa miehistä haluaisi rinnalleen aivan tavallisen naisen, jonka kanssa viihtyisi myös sitten 40v päästä kun ulkonäkökin on pikkuhiljaa vanhentunut. Sen sijaan meille tyrkytetään jos jonkinmoista lähes mauttoman paljastavasti pukeutuvaa kaunista bimboa, jotka kompensoivat kauneudellaan muita puitteitaan.
Samaan aikaan pidetään täysin hyväksyttävänä, että esim. varsin tavallisetkin akateemiset naiset odottavat miehiltään itsestäänselvästi akateemista koulutusta arvostetulta alalta, korkeita tuloja ja sosiaalista asemaa. Miehen tulisi olla myös vuoden ympäri rantakunnossa ja uskomaton rakastaja, joka saa jo katseellaan haukkomaan henkeä.
Nykyinen systeemi on kauniiden ja tyhmien naisten ylivaltaa, jossa tavallisten fiksujen naisten markkina-arvoa poljetaan pakkosyöttämällä miehille ihannetta kauniista bimbosta. Asia erikseen ovat nätit ja fiksut naiset - mutta heilläpä tuskin on elämässään koskaan vaikeuksia löytää seuraa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mistä markkina-arvosta puhut? Voisitko kertoa tarkemmin?
En oikein ymmärrä pointtiasi? Mitä sinä oikestaan valitat?
Minä en halua naista, joka laittaa uransa lastemme edelle. Muut saavat ottaa sellaiset. Minä haluan perinteisen naisen ja saa olla naisellinenkin turhamaisuuksineenkin - johonkin rajaan asti.
Minä haluan kauniita ja hyväsydämisiä lapsia, joilla on oikea ja hyvä äiti.
Korkeasti koulutettu nainen ei automaattisesti laita uraa lapsen edelle. En tunne omista ystävistä ainuttakaan näin tehnyttä. Sen sijaan tiedän muutaman "matalasti" koulutetun, jotka ovat alkaneet opiskella amiksessa uutta ammattia ja laittaneet pienen lapsen hoitopaikkaan päiväksi.
Väittäisin, että älykkäät ihmiset osaavat ottaa lapsen parhaan huomioon paremmin. Asioilla on katsos monta puolta.
paitsi että realiteetti on se, ettei siellä amiskassa opiskeleva äiti rakasta lastaan yhtään sen vähempää kuin muukaan äiti ja varmasti ihan joka äiti haluis hoitaa lapsensa parhaalla mahdollisella tavalla. Tää elämä vaan vaatii joskus työtä ja toimeentuloa jopa siihen lapsen kasvatukseenkin ja se vaatii koulutusta, ja jos joku pääsee amikseen, jonne on lukiotakin vaikeampi päästä ja tekee lastenhoidon ohella itselleen koulunkin vielä, niin nostan hattua jokaiselle äidille, joka jaksaa opiskella ja yöt valvoa lapsen kanssa. Kyseessä ei ole rakkauden vaan useimmiten rahan puute. Hienoa, että opiskelevat äidit haluaa itselleen ja lapselleen parempaa tulevaisuutta ja suunta on oikea, vaikka ei sinun mittapuullasi optimaalista elämää, mutta kellä olis.
Hei Mies1234
Preferoitko siis työtöntä kotiätiä?
Tuskin tässä on mitään yleistä sääntöä, jota ei voi rikkoa. Ei ole mielestäni kovin ihmeellistä, että korkeasti koulutetut seurustelevat usein keskenään, koska ovat myös enemmän keskenään tekemisissä.
Olen vielä nuori, mutta en ole ainakaan tähän mennessä törmännyt kertaakaan siihen, että opintojeni takia minua kohdeltaisiin jotenkin huonommin/paremmin. Ehkä tuo ura alkaa vanhempana enemmän painamaan, mutta en oikein usko, että sillä on kovinkaan paljon merkitystä suurimmalle osalle naisista. Ainakaan jos positiivisena piirteenä on mukava luonne ja juttu luistaa.
Mielestäni nuo markkina-arvo touhut ovat aika turhia. Tulisi keskittyä enemmän siihen, miten saa itsestään mahdollisimman houkuttavan ja mielenkiintoisen kuin alkaa nyt tarkasti arvioimaan ketä voi lähestyä ja ketä ei. Nimenomaan huolettomuus ja spontaanius on mielestäni ehkäpä tärkein tekijä seuransaannin kannalta. Jos menet avoimesti juttelemaan muillekkin kuin naisille, jotka sinua kiinnostavat (mutta myös heille), saatat hyvinkin löytää naisen, johon et kuvitellukaan omaavasi mahdollisuuksia.
Naisten suosiossa oleminen on sellainen juttu, että ei sitä laskelmoimalla saavuteta. Jos on sosiaalinen ja juttu luistaa, eikä pelkää naisia, tuo ominaisuus tulee luonnostaan. Jos ei tule luonnostaan niin pitää pyrkiä olemaan avoimempi ja harjoitella sosiaalisuuttaan.
Jos asiaa katsoo ajankäytöllisestä näkökulmasta, niin kyllä se työelämä vaatimuksineen painaa duunariakin. Eiköhän tehdastyöläisen tai siivoojankin työpäivät voi venyä pitkiksi. Vuorotyön voisi kuvitella olevan hankalaa perheen ja lapsen kannalta ja korkeastikoulutetut harvemmin ovat vuorotyössä.
Varmasti,vuorotyö tekee arjesta monessakin mielessä monimutkaisempaa.
Aloituksessa oli kuitenkin kyse siitä, että miksi mies ei saa toivoa naiselta ammatillista menestystä?
tottakai saa, mutta millä mittaat sen menestyksen. Entä kuinka miinustat siitä menestystoiveeta jokaisen äitiysloman tai poissaolon, jonka äiti on kotona vaikka sairaan lapsen kanssa. Tai miten mittaat menestymisen, ammattitaidossa, palkassa, työtehtävien sisällössä, työn kehittämisessä, työssä kehittymisessä, vaiko siinä, että työtä vaihtaa 7 vuoden välein ja aloittaa aina alusta, jotta saa sitä kokemusta, mutta aina aloittaa alusta.. Entäs jos äidillä on erityislapsi, vaikka vammainen, ja suoriutuu tavallisesta työstään versus joku menestyy siinä.. Minusta se suoriutuminenkin joissakin olosuhteissa on todellista menestymistä. Minusta vertailet niin vaikeasti mitattavia asioita, että todella on vaikea edes määritellä, mikä on menestystä.
Entäs jos nainen menestyy, mutta ei ole onnellinen, kokee olevansa väärässä paikassa, ei koe voivansa toteuttaa itseään, tai haluaisi olla kotiäiti, tai uranainen haluaa mennä amiskaan tai alkaa kukkakauppiaaksi? Moni arvostaa sitäkin, että hyppää pois oravanpyörästä ja panostaa elämisen laatuun, eikä elintasoon. Eli monipiippuisia juttuja.
Miten niin ammatillinen menestys on vaikea mitata? Sehän on parinvalinnassa yksi helpoimmista asioista mitata. 10 julkaisua arvovaltaisiin lehtiin saanut tutkija on menestyneempi kuin yhden julkaisun arvovaltaiseen lehteen saanut tutkija. Yksikönjohtaja on menestyneempi kuin tiiminvetäjä jne. Nämä ovat aivan yksinkertaisia asioita. Yksinkertaisesti ihminen, joka on saanut paljon tunnustusta ja vastuuta, on menestyneempi kuin ihminen, joka on saanut vähän tunnustusta ja vastuuta.
Esimerkiksi vammaisen lapsen äitiys ei ole ammatillista toimintaa, joten sitä ei oteta huomioon ammatillista menestystä arvioitaessa.
Tähän en osaa vastata. Tietääkseni kukaan tuttavapiirissäni ei halua kumppanikseen kaunista bimboa. En tietenkään voi olla varma jos joku sellaisesta salaisesti vaikka unelmoi.
Kiinnostaisi itseasiassa tietää mihin se perustuu että mies ei saa toivoa naiselta koulutusta ja/ ammatillista menestystä? Missä näin mielestäsi ajatellaan?
No käytännössä niin, että edes mainitsen etsiväni etupäässä hieman enemmän opiskelleita niin syytetään nirsoudesta ja liian kovista vaatimuksista.
Ehkä olet vain jutellut sellaisten ihmisten kanssa, joiden käsitys- ja arvomaailmaan ajatus siitä, että mies toivoisi naisen olevan korkeakoulutettu, ei sovi? Mitä väliä sillä oikeastaan on, mitä jotkut muut ajattelevat? Tiedät varmaan itse, mikä sinulle parhaiten sopii.
Mä oon niinku lukenut tätä alusta loppuun ja lopusta alkuun, enkä oikein saa kiinni siitä mikä mun ymmärryksessä tämän lukemisen suhteen mättää.
Oikeastaan tämä teksti on 'vain' kirjoitettu teksti. Tällä tekstillä ja sen kirjoittajalla ei tunnu olevan mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Tämä on nettisurffaajan esitelmä siitä, että hänen konseptinsa ei verkossa toimi.
Aluksi oletin toisin. Aluksi näin tässä jotain (ehkä samaa mitä kirjoittaja itse siinä näki), mutta sitten tämä luhistui ja menetti kiinnostavuutensa, kun siirsin tämän pamfletin keskusteluksi kapakkaan.
Siis mies kertoo satunnaiselle naiselle ongelmistaan. Nainen nappailee bisseä, ja sitten tarinasta tulikin jo farssi, joka tanssitaan pois päästä.
Oikeastaan tähän on liimattu kiinni kaikki ajan kliseet: tulospainotteinen onni, ulkomuotoinen eheys, sisäinen tyhjyys täyttömaineen ja valtavine sosiaalisine klikkiytymineen ja kuppikuntineen, epäluuloineen ja tietovarantoineen.
Kammottava maailma. Oikea maailma on helvetin paljon yksinkertaisempi kuin tämä jäsentely omien raajojen asennoista.
Tekstisi ei vaikuttanut ihan siltä, että olisit ajatellut asioita loppuun asti.
Eivätkä nämä ilmiöt, jotka mainitsit johdu mistään tiettyyn ryhmään kuuluvien naisten ylivallasta vaan ihan vain patriarkaatista.