Tästä lähtee tämä surkuhupaisa tarinani.
Kerkesimme olemaan naimisissa mieheni kanssa vain vajaat puoli vuotta, kun mieheni ilmoitti lähtevänsä ulkomaille töihin. Minulle ei ollut mahdollista muuttaa Suomesta mihinkään. Yritin kaikkeni saada hänet jäämään Suomeen, pitihän sen olla suhteemme onnellisinta aikaa, mutta mikään ei auttanut. Kaiken piti olla hirmu hyvin, hän oli omien sanojensa mukaan maailman onnellisin mies ja todella rakastunut. Hänen elämänsä kohokohta oli kuulemma minun tapaaminen.
Totuus oli jotain muuta. Ulkomaille muuttonsa jälkeen hän systemaattisesti alkoi valehtelemaan minulle tulevansa Suomeen, milloin kuukauden, kolmen kuukauden tai puolen vuoden päästä, vaan mitenkä kävikään. Olen odottanut täällä koti-Suomessa kiltisti jo yli 3 vuotta (niin, ei paljon järki minunkaan päätä pakota). Omatuntoni ja kunniantajuni ei ole antanut edes myöden mennä vieraisiin. Nyt hän on siis lopulta palaamassa kun firma pakotti. Tätä ennen kävimme aiheesta jättimäisiä riitoja. Milloin minä olin itsekäs, roikkuva, vaativa, vainoharhainen tai mitä milloinkin kun yritin saada tietää onko hän edes palaamassa, tai edes paluupäivää selville. Hänen syynsä siellä oloon vaihtelivat aina hänen mielialojensa mukaan.
Mies itse taas tonkii tavarani, puhelimeni ja käsilaukkuni. Hänen piti myös nähdä minun tilini, mutta omansa hän on piilottanut. Hän myös lakkasi pitämästä sormusta hyvin äkkiä ulkomaille muutettuaan (minun aikanani aina kylläkin) ja jälkikäteen selvisi, että hän oli käynyt melkein lähdöstään saakka maksullisilla treffisivuilla. Tosin senkin hän kysyttäessä valehteli ja raivostui, kun esitin todisteet. Hän tuli myös pari kertaa omia aikojaan Suomeen ja kävi ajelemassa asuntoni ympärillä salaa ja keksi tarinoita missä ja kenen kanssa minä olisi ollut. Hän oli myös hyvin närkästynyt, kun minä olin kiukkuinen asiasta. Yleensäkin hän halusi että minä olisin ikionnellinen hänen vierailuistaan. Ei aina onnistunut, kun ukko oli niin itsekäs.
Hän on periaatteessa valehdellut minulle kaikesta millainen hän on. Tämä harras himokuntoilija on pahin sohvaperuna mitä tiedän. Välinpitämättömyys rahasta, on päinvastoin muuttunut pakkomielteiseksi ylläpitäväksi voimaksi elämässä. Tee-se-itse mies on myös patalaiska kotona ja ne hienot arvot uskollisuuksineen ja henkeen ja vereen rehellisyyksineen ovat olleet pahimman luokan sanahelinää. Mies ei puhu eikä pukahda ja hän on vain ja ainoastaan onnellinen saadessaan rahaa, tai tehdessään asiat täysin omalla tavallaan.
Sanoin eroavani hänestä lopulta kun melkein 3 vuotta oli tullut täyteen ja siinä vaiheessa hän vannoi ja vakuutti tekevänsä kaikkensa ja palaavansa niin pian kuin mahdollista. Arvata saattaa miten sen kanssa kävi.....
Minä en vain pääse henkisesti eroon tästä miehestä. Itse tässä teen hallaa itselleni. Itse asiassa varmaan mahdollistan hänen käytöksensä. Hän on mm. uhkaillut kertovansa pomolleni yksityisasioitani, tai yhteisille tutuillemme millon mitäkin jos lähden. Miten pääsen tästä tilanteesta eroon? Huoh...
Kerkesimme olemaan naimisissa mieheni kanssa vain vajaat puoli vuotta, kun mieheni ilmoitti lähtevänsä ulkomaille töihin. Minulle ei ollut mahdollista muuttaa Suomesta mihinkään. Yritin kaikkeni saada hänet jäämään Suomeen, pitihän sen olla suhteemme onnellisinta aikaa, mutta mikään ei auttanut. Kaiken piti olla hirmu hyvin, hän oli omien sanojensa mukaan maailman onnellisin mies ja todella rakastunut. Hänen elämänsä kohokohta oli kuulemma minun tapaaminen.
Totuus oli jotain muuta. Ulkomaille muuttonsa jälkeen hän systemaattisesti alkoi valehtelemaan minulle tulevansa Suomeen, milloin kuukauden, kolmen kuukauden tai puolen vuoden päästä, vaan mitenkä kävikään. Olen odottanut täällä koti-Suomessa kiltisti jo yli 3 vuotta (niin, ei paljon järki minunkaan päätä pakota). Omatuntoni ja kunniantajuni ei ole antanut edes myöden mennä vieraisiin. Nyt hän on siis lopulta palaamassa kun firma pakotti. Tätä ennen kävimme aiheesta jättimäisiä riitoja. Milloin minä olin itsekäs, roikkuva, vaativa, vainoharhainen tai mitä milloinkin kun yritin saada tietää onko hän edes palaamassa, tai edes paluupäivää selville. Hänen syynsä siellä oloon vaihtelivat aina hänen mielialojensa mukaan.
Mies itse taas tonkii tavarani, puhelimeni ja käsilaukkuni. Hänen piti myös nähdä minun tilini, mutta omansa hän on piilottanut. Hän myös lakkasi pitämästä sormusta hyvin äkkiä ulkomaille muutettuaan (minun aikanani aina kylläkin) ja jälkikäteen selvisi, että hän oli käynyt melkein lähdöstään saakka maksullisilla treffisivuilla. Tosin senkin hän kysyttäessä valehteli ja raivostui, kun esitin todisteet. Hän tuli myös pari kertaa omia aikojaan Suomeen ja kävi ajelemassa asuntoni ympärillä salaa ja keksi tarinoita missä ja kenen kanssa minä olisi ollut. Hän oli myös hyvin närkästynyt, kun minä olin kiukkuinen asiasta. Yleensäkin hän halusi että minä olisin ikionnellinen hänen vierailuistaan. Ei aina onnistunut, kun ukko oli niin itsekäs.
Hän on periaatteessa valehdellut minulle kaikesta millainen hän on. Tämä harras himokuntoilija on pahin sohvaperuna mitä tiedän. Välinpitämättömyys rahasta, on päinvastoin muuttunut pakkomielteiseksi ylläpitäväksi voimaksi elämässä. Tee-se-itse mies on myös patalaiska kotona ja ne hienot arvot uskollisuuksineen ja henkeen ja vereen rehellisyyksineen ovat olleet pahimman luokan sanahelinää. Mies ei puhu eikä pukahda ja hän on vain ja ainoastaan onnellinen saadessaan rahaa, tai tehdessään asiat täysin omalla tavallaan.
Sanoin eroavani hänestä lopulta kun melkein 3 vuotta oli tullut täyteen ja siinä vaiheessa hän vannoi ja vakuutti tekevänsä kaikkensa ja palaavansa niin pian kuin mahdollista. Arvata saattaa miten sen kanssa kävi.....
Minä en vain pääse henkisesti eroon tästä miehestä. Itse tässä teen hallaa itselleni. Itse asiassa varmaan mahdollistan hänen käytöksensä. Hän on mm. uhkaillut kertovansa pomolleni yksityisasioitani, tai yhteisille tutuillemme millon mitäkin jos lähden. Miten pääsen tästä tilanteesta eroon? Huoh...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et mitenkään.
Kärsi ja unhoita.