LIIAN herkkä mies?

Lopeta toisen hyysääminen nyt heti. Eli anna miehesi olla mitä on. Älä anna hänelle valtaa vedättää sinua. Minusta tuo hänen käytöksensä kertoo epävarmuudestaan. Sinä olet koittanut auttaa häntä ja nyt on hänen kasvettava. Sano hänelle suoraan, että sinua väsyttää tuollainen käytös ja että et sano tätä pahalla mutta että sinä et jaksa sellaista. Sano myös ettet ole menossä mihinkään. Ehkä parhainta olisi näyttää tämä edellinen kirjoituksesi miehellesi niin se olisi kaikken rehellisintä puhetta. Tällä arvostaisit myös häntä.

Ei tuo ole herkkyyttä, tuo on alistamista ja vallankäyttöä!

Suosittelen sflsdjfkj:n ohjetta ellet halua alistua henkiseen väkivaltaan. Mikään, mitä teet tai sanot, ei tule ikinä riittämään vakuuttamaan häntä. Sen sijaan mitä enemmän matelet hänen edessään sitä enemmän hän sisimmässään alkaa sinua halveksia.

Kohtele häntä kuin aikuista ihmistä. Jos hän ei pysty kohtaamaan sinua sellaisena, niin kannattaa miettiä haluatko tulevaisuutta tuollaisessa suhteessa.

Olen 44v. mies ja minulla on sama ongelma nykyisessä parisuhteessani.

Naiseni on vähän "tylsällä kirveellä veistetty", minä taas olen herkkä huomaamaan pienetkin olosuhteisiin sopimattomat äänensävyt ja kasvonilmeet.
Niinpä suhteemme onkin käytännössä ohi.

Edellisessä suhteessani ei ollut mitään ongelmia, se kesti melkein kymmenen vuotta.

Se vain on niin, että kaikki ihmiset eivät sovi kaikille. Jokaisen pitää löytää se oikea.

väsähtänyt, ehkä tuo kertookin epävarmuudesta, ehkä poikaystäväsi kaipaakin tavallista enemmän hellyyttä, osoitusta, että rakastat ja välität.
Kokeileppas ensi riidan jälkeen vain halata, pitää lujasti sylissä, miten vaikuttaa.
Voi olla että olen aivan täysin hakoteillä, mutta tuli ensimmäisenä mieleeni moinen.
Ja muista, että herkkä mies ei todennäköisesti petä, ja voi olla todellinen helmi kun vain saa hyvän ymmärtäjän.

Mitä miehenä pitäisi muuttua, ettei olisi niin herkkä? mikä piirre tekee miehestä miehekkään?

Toisilla naisilla on tapana sanoa asiat suoraan, toisilla hienovaraisesti. Toiset naiset aukaisevat suunsa liian pienellä kynnyksellä, toiset jättävät valittamatta kokonaisuuden kannalta merkityksettömistä asioista.

On mahdollista, että luonteenne eroavat tässä. Miehesi ajattelee, että et pidä häntä tärkeänä sinulle, koska rikot välillänne vallitsevaa harmoniaa pienien asioiden vuoksi. Tuo pettymyksen ja voimattomuuden tunne purkautuu sitten mökötyksenä ja itkuna.

Mitään äidillistä väliintuloa halauksineen mies ei kaipaa. Yritä vain opetella pientä hienovaraisuutta ja hillitä omia sanojasi pikkuasioissa.

Mulla oli aiemmin sama tilanne miesystäväni kanssa. Syyllisyyden tunne minulla oli ainaisesti siitä, että olenko ollut tarpeeksi hyvä ja rakastettava miehelleni, jotta hän jaksaisi rakastaa minua? Jauhoin päivästä toiseen sitä, että "rakastatko minua varmasti"...

Tämä liittyi pakko-oireiseen häiriööni, pakkoajatuksiin, jotka pakottivat minut välillä ajattelemaan, että olen huono, eikä minua voi rakastaa ja pienikin riita sai minut aivan sekaisin. Minulla on lääkitys ja pakko-ajatukset ovat jääneet pois. Tiedän tasan tarkkaan, että mieheni rakastaa minua, ei petä minua ja on mitä ihanin ihminen. Hän jaksoi minua yli tuon helvetin ja jaksoi kuunnella jankutustani, vaikka joskus hänellä menikin hermot, niin hän ei silti jättänyt minua.

Minusta sinun kannattaa puhua miehellesi, ja kysyä ja todella kuunnella häntä, jospa hänellä on ollut takanaan vaikeita ihmissuhteita, hylätyksi tulemista jne. ja myös ohjata tarvittaessa ammattiapuun. Pakkoajatuksiin on olemassa hyvät lääkitykset ja terapiat. Lisäksi sun kanttaa kirjoittaa johonkin paperille ylös, että kun seuraavan kerran alkaa taas jankutus, niin hän voi katsoa kirjoittamaasi paperia, jossa lukee esim. että Minä rakastan sinua riidoistamme huolimatta. Tällöin sun ei tarvitse koko ajan todistaa sitä suullisesti, vaan että se on jossain paperilla jo ylhäällä!

Minulla on vähän samanlainen tilanne. Mutta puolisoni on nainen. Minä olen aina se joka loppujen lopuksi lohduttaa ja olen täysin tympääntynyt tilanteeseen......

Tuo jättämisen pelko on lapsuuden heijastuma, jos nykyhetkessä ei oikeasti ole uhkaa olemassa. Se ei ole sinäänsä herkkyyden merkki, vaan asia, joka on jäänyt lapsena käsittelemättä tunnetasolla. Siitä pääsee eroon käsittelemällä asia älyllisellä sekä tunnetasolla. Ymmärretään, mistä asia johtuu ja käsitellään nykyhetki niin, että herkempi osapuoli kokee pääsevänsä kiinni jälleen perusturvallisuuteen. Lisäksi, että kumpikin ymmärrätte todella, mitä toinen milläkin sanoilla ja teolla yrittää sanoa, kaikkeen keskusteluun liittyy aina kummankin eletty historia merkityksineen. Lapsena koetut traumat voivat nousta esiin aivan mitättömistä merkeistä.

Siispä lyhyesti, kertomasi oireet ovat erillinen ongelma, joka on ehkä auttanut herkkyyden syntyä, mutta ei ole normaalia herkkyyttä. Se on trauma, joka on hoidettavissa joko keskenänne hieman asiaan perehtyen tai sitten ihan oikeassa terapiassa. Se kannattaa hoitaa, siitä hyötyvät molemmat ehdottomasti. Sen jälkeen voitte nauttia terveestä herkkyydestä.
Hoitakaa homma ja tulkaa onnellisiksi!

Oli toinenkin "herkkä mies", nimittäin Jukolan Jussi! Kirjassa on lause: "vain kerran heilahti Jussin pussi". Se on jo herkkää...

Tulee mieleen narsisti, joka haluaa kaiken huomion kohdistuvan vain häneen!

Miukii mies on herkkä. 10 sekunttia ja se oli siinä.

Itse kestin sellaista vuosikymmeniä eikä olisi kannattanut. Omat tunteet ja tarpeet jäi koko ajan taka-alalle kun aina vaan täytyi yrittää ymmärtää herkkää miestä. Kyllä se alkaa ajan kanssa rasittamaan ja stressaamaan oikein todenteolla. Välillä kun nyt itsekin on sairaana, on paha olo eikä koskaan voi odottaa toiselta lohtua kun aina kaikki kääntyy että hän on se kärsivä osapuoli jota tulisi ymmärtää.

Ei herkkä vaan epävarma ja itsekeskeinen. Eihän tuollaisen kanssa kanssa voi keskustella eikä saa tukea.

Miehesi on oppinut jolta kulta, esimerkiksi äidiltään, että itkulla saa maailmassa kaiken. Se on vallankäyttöä ja sinun alistamistaan. Kosta et uskalla edes hengittää kun joudut pelkäämään hänen itkujaan. Ei ole normaalia. Herkkä saa olla ja pitääkin olla, mutta rajansa silläkin.

Laittaisin kyllä pihalle nyyhkyttävän itkupillin, ei normaalit miehet pillitä noin pienestä, ei ole miehekästä vollottaa, lapset ja herkät naiset itkevät, t Anne

Ei toi kuvaamas oo herkkyyttä. Eikä liian herkkää miestä ole olemassakaan. Eikä naista. Ylipäänsä kaikille on tai olisi parempi, mitä herkempiä olisivat. Valitettavasti juuri millään merkittävällä tasolla herkkiä ei nykymaailmassa enää juurikaan ole. Ei miehissä eikä naisissa yhtään sen enempää. Tosin nykymaailman tempo ja saavutettuus eivät tarjoa todelliselle ultraherkkyydelle juurikaan mahdollisuuksia ja ovat selvästikin herkkyyttä roimalla lekalla poistavia tekijöitä. Sen sijaan iljettävä, oksettavan liki 100% valheellinen PSEUDOherkkyys kukoistaa herkkyyden poistumisen rinnalla toimien herkkyyseksyttämisen ja herkkyyden deletoimisen vinhana kiihdyttimenä...ja suunta on tähän suuntaan nouseva...

Olisiko Saturnus kaloissa? En ihmettelisi. Voi olla paljon muutakin. Kokeile piruuttaan sellaista saittia kuin Astrolabe. Syötät vaan syntymäajan ja paikan niin saat ilmaisen perustähtikartan. Jos hän sattuu olemaan kala, hän varmasti mielellään antaa tarkan syntymäajan. Ota samantien itsellesikin. Voit vaikka yllättyä tuloksista. Vähintäänkin on kiinnostavaa.

vali vali vali VALI VALI VALI VALI VALI VALI VALI VALI vali vali VALI miehet ei oo tarpeeksi herkkiä miehet on liian herkkiä VALI VALI VALI VALI

Olen itse herkkä mies ja puhun kyllä tunteistani, mutta kertomasi valitettavasti on enemmän läheisriippuvaisen miehen kuvausta sinun suhteessasi. Suuri tunteellisuus ei aina tarkoita pehmeitä arvoja, valitettavasti. Pari rankkaa suhdetta takana ja se oma identiteetti kyllä löytyi ja avasi myös silmiä, ei se toisen perässä vetäminen johda kuin ongelmiin.

Herkkä nainen on minun juttuni kyllä, mutta se oma elämä täytyy olla olemassa.

Mitä itkemiseen tulee, on se kyllä hyvin tärkeä taito niin naiselle kuin miehellekin. Valitettavasti moni pitää itkemistä heikkoutena, on vain toisin päin. Se kuuluu ihmiseen ja kertoo minulle aitoudesta ihmisessä.

Täällä puhuu toisenlainen herkkis..
Kestän kyllä parisuhteen kritiikkiä ja oikeestaan kaikkia kommentteja..
Mut sitten en pysty katsoo telkkaristakaan mitään koskettavaa ohjelmaa ilman kyyneleitä.Oli sitten iloinen tai surullinen juttu niin aina itkettää..
Olen vuosia kärsinyt vaivasta ja nyt olen tämän oppinut ottamaan vahvuutena..
Enää ei hävetä näyttää tunteitaan.Kyllä mieskin saa itkeä..
43 vuotta 190 cm ja satakiloo

Miten miehet voi olla herkkiä kun niitä ei enää näe missään?

Miehet kuolivat sukupuuttoon jo n.30 vuotta sitten.

Ihmisiä on niin monenlaisia kuin tähtiä taivaalla ja on mahdotonta sanoa mikä sopii kenellekin. Ei se herkkyys estä miehekkyyttää tai päinvastoin. Auta häntä tuomaan miehekyytensä esiin olemalla itse aikuinen. Jos kyllästyt ja et usko että asia tulee paranemaan niin jätä hänet rauhaan (vasta sitten kun et usko). Ehkä hän ottaa tästä opikseen, ehkä ei. Jälkimmäisessä tapauksessa voit harkita uudestaan onko hän sinulle sopiva.

Mulle on enää ihan sama. En jaksa enää välittää. Mutta silti tykkään teistä ihmiset. Ehkä joku tajuaa.

Kertoo tyypillisen esimerkin naismaisesta miehestä,jolloin parisuhde ei voi pidemmän päälle toimia. Miehen pitää olla mies ja omata vuorovaikutus taidot,jolloin parisuhde toimii.

Vaimon kanssa herkistellään paikat harva se ilta. Lauantai-illan special alkaa saunanpuolelta esileikkien myötä. Kaljaa ja pivonkia. Muijalle siideriä ja melaa.

Horoskoopit ja muut...unohtakaa, mitään tällaista ei ole tieteellisesti todistettu.

akka ja pahoitat kaikkien mielen harkitsemattomilla kommenteillasi.
Luulet olevasi oikea prinsessa. Olet samanlainen narsisti,
kuin ex-kihlattuni oli. Hänhän se oli aina omasta mielestään
oikeassa.

VIHAAN NAISIA, OLETTE VITTUMAISIA!