Olenko narsistin uhri?

Nataliaaaaa kirjoitti:

Hei, olen jo pitkään harkinnut tänne kirjoittamista, mutten ole ikinä uskaltanut. Nyt alkaa tuntua, etteivät oma mieli ja ajatukset enää riitä ohjaamaan ja tartteen muiden mielipiteitä asiasta.

Tapasin nykyisen aviomieheni noin 3 vuotta sitten internetissä. Hän on ulkomailta kotoisin ja teimme paljon sen eteen, että saimme viimein olla yhdessä. Jo sinä aikana kun asuimme vielä eri maissa ja vasta myönsimme tykkäävämme toisistamemme huomasin piirteitä, jotka kertoivat kumppanini itsekkyydestä. Hän sai mennä ja tulla, mutta kietti minut tietokoneen ympärille 24/7 ja suuttui, jos menin tapaamaan ystäviäni jne. Kaukosuhteessa raskasta on erityisesti se, ettei saa toista lähelle, se oli raskasta molemmille, joten hän soitteli muille naisille joskus jopa kuulessani ja syytti minua siitä, sillä olin kuulema riittämätön. Välimatka oli yhtä raskas minullekkin, mutten ikinä hakenut lohtua muista. Syytöksiä sain silti sitäkin enemmän, hänen mielestään mulla oli aina jossain toinen mies ja niin edelleen. Olen 3 vuoden ajan todistellut etten kaipaa ketään toista, mutta hän ei usko. Jossain vaiheessa välimatka katkesi, kun muutin hänen luokseen. Jätin kaiken ja muutin toiseen maahaan, taakse jäivät perhe, ystävät, tuttu kaupunki, kaikki. Kun saavuin hänen luokseen ja saimme vihdoin läheisyyttä, se oli onnellisin hetki koko tähän astisesta elämästäni, mutta suhde vaikeutui. Jossain vaiheessa siihen tuli väkivaltaa, ensin pientä läpsimistä ja tönimistä, mutta viimeiset lyönnit ennen eroa tulivat kovasti takaraivoon ja seuraavana yönä en pystynyt nukkumaan päälläni. Ongelmamme olivat aina vikani, sillä hänen mukaansa oli aina luvannut pitää huolta hänestä ja niin edelleen. Kaiken lisäksi hänellä on taito saada kaikki riidat aina viakseni, aivan sama mistä riidan aihe lähtee. Niin kauan kierrellään ja kaarrellaan, että kaikki on vikani. Hän kaivaa vaikka vuosien takaisia asioita vain todistaakseen, että vaikka hän tekikin väärin, hänellä oli siihen täysi oikeus. Hänen piti aina päästä ulos ja en saanut rajoittaa sitä tai olin huono vaimo. Joskus väkivaltaisuus johtui siitäkin, kun riidan tullen huusin tai loukkasin takasin, pelkästään hänellä on kuulema oikeus tehdä niin. Eromme jälkeen palasin Suomeen ja ero lähti muuten hänen aloitteestaan. Noh aikani ruinasin häntä takaisin ja kuukauden jälkeen erosta hän tuli takaisin sanoen, että kaipaa, haluaa olla yhdessä jne. Tämän jälkeen puhuimme meistä ja sanoin, että rakastan häntä yhä, joten yritetään. Heti samana iltana alkoi kuitenkin tulla sääntöjä. Olin luvannut 4 pv sitten mennä käymään lauantai iltana parhaankaverini poikakaverin synttäreiden kunniaksi ulkona. Mieheni sanoi, ettei halua minun menevän ja jos menen niin on turha tulla takasin ja tämän lisäksi hän sanoi, että olin menossa vain naimaan muita miehiä (en ole koskaan pettänyt suhteemme aikana). Hän myös vaati, että aina jutellessamme hänen täytyy nähdä minut. Kaikesta tuosta tuli ahdistunut olo, joten lähdin lauantai iltana, vaikka sanoin jääväni. Hän itki ja olin juhlissa noin puolituntia, jonka jälkeen tulin takaisin kotiin, koska tunsin oloni niin syylliseksi. Tuosta on nyt kulunut 2 viikkoa ja tänään sain hänet kiinni petoksesta. Hän on ollut 2 viikkoa toisen tytön kanssa yhtä aikaa minun kanssani ja kaiken hän pisti sen piikkiin, että lähdin sinä lauantai iltana. Nyt tunnen vaan oloni totaalisen idiootiksi, koska uskoin sinisilmäisesti jälleen..

Mitä tehdä? Suhde ei kuulosta terveeltä, eihän?

Kaipaisin vaan kommentteja ja kokemuksia, jos joltain sellaisia löytyy.

Niin ja kiitos, kun jaksoit lukea.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä