Yhtä vaan ihmettelen

Täydellistä ihmistä ei olekaan.

Jos tapaa ihmisen jossakin luonnollisessa ympäristössä, pääsee inhimilliset piirteet esille, nettideiteissä ei varsinaisesti ole ihmisiä, on vain profiileita etsiville. Vähän sama juttu ravintoloissa, jos et kuulu ulkoisesti halutuimpaan 10%:n miehenä, niin heikot ovat mahdollisuudet päästä näyttämään jalo luonne ja sisin olemus. Sama koskee naisia, mutta jo keskitason nainen voi tällätä itsensä haluttavaksi, miehellä ei ole näitä konsteja. Yleensäkin tilanne on hankala, jos on joutunut ihmissuhdemarkkinoille, kun oikeassa elämässä ei ole mahdollista löytää sopivaa.

Niin niin, mutta eikö se sitten ole "luonnollisessa ympäristössä" siinä vaiheessa kun on treffit sovittu ja tavataan???

Näillä treffeillä vaan tuntuu siltä, etteivät naiset edes halua nähdä mitään jaloa luonnetta tai sisintä olemusta.

Häh? Nämä netin treffipalstoilla pyörivät naisethan ovat ihan kummia tapauksia suurin osa... Luuletko siis että nämä kadulla vastaantulevat tavalliset naiset ovat tavanneet miehensä netin kautta? Ei todellakaan.

Lopeta siis nettideittailu, siitä on vain sun itsetunnolle haittaa.

Ei tartte kysyä, sillä jokakaisella on omat murheensa, kuten minulla.
Valvon ypö yksin. Kultainen-noutaja lopetettettiin juuri pois...

No tosta täydellisyydestä ekaksikin, siitä löytyy yksi niksi. Jos toinen ihastuu ja sokaistuu, niin silloin hänen silmissään se mies näyttää täydellisyyden perikuvalta vaikka muiden silmissä voisi olla ihan perus kaduntallaaja.

Omalta osalta vastaus:
Minä olen yhdessä mieheni kanssa juurikin nettideitin kautta. Mutta toisaalta en mä sieltä edes tiennyt mitä silloin hain. Ei mulla ollut kristallinkirkkaana mielessä, että nyt tälläisen elämänkumppanin haluan elämääni ja ranskalaisilla viivoilla luetellut hänen ominaisuuksiaan. En siis edes vakavasti ollut liikkeellä, mutta homma ajautui siihen, että törmäsin tähän mieheen, jonka kanssa oli hauskoja sähköpostikeskusteluja. Sellaisia rentoja kuulumisten viskaisuja kumpaankin suuntaan. Sitten tavattiin ja huomasin, että vieläkin on kivaa hänen seurassaan. Mutta se ihastuminen alkoi siinä myöhemmin, ehkä puolen vuoden jälkeen tapaamisesta vasta aloin tajuamaan, että tuossa taitaa olla sitä jotain. Ja sen jälkeen, että tuohan on juuri sellainen kumppani, jonka kanssa elämäni haluan jakaa. Rakastava, kiltti, huomioiva, suoraselkäinen. Ihminen, jota kunnioitan suuresti niin kumppanina, vanhempana kuin ihmisenä muutenkin. Ja vielä vuosikausienkin jälkeen olen aivan hullaantunut häneen, kaiken arjen keskellä.

Eli mulla tuo meni vähän erilaisemmassa järjestyksessä. En etsinyt tietynlaista kumppania, mukavaa seuraa vain. Ja nettideitin kautta ja tavattuani totesin sellaista löytäneeni. Ja sitten vasta kuukausien jälkeen nousi ne syvemmät tunteet ja rakastuminen kun oppi vähittelen tuntemaan ihmistä. Ja sitten kun tarpeeksi käytännössä elettiin elämää, ala- ja ylämäkineen ja käytännössä näki miten ne toisen asenteet ja ominaisuudet näkyivät teoissa ja käytännössä ja miten sovittiin yhteen, niin tuli se ahaa-elämys, että tässä on se mun täydellinen kumppani. Mies asetti ne täydellisyyden kriteerit hänessä enkä minä. En tiedä selitinkö tuon nyt ymmärrettävästi, mutta kuitenkin.

Kyllä noi yhteenmenemiset välistä tuntuu sellasilta sattuman summilta. En tosiaankaan itse osannut edes kuvitella nettideitti-ilmoa väkätessä, että siitä käynnistyy ketju joka päätyy yhteiseloon puolisoni ja lapseni isän kanssa, jota en edes ollut hakemassakaan.

Eli sinuna nyt relaisin. Sattumia tarvitaan ja niihin et voi vaikuttaa muuta kuin olemalla avoin sattumille. Ja sinä et voi yrittää olla täydellisempi (ainakin jos perusjutut pääkopasta kunnossa eli olet huomioiva, kompromissikykyinen ja osaat asettua muiden ihmisten asemaan - nehän niitä tärkeimpiä parisuhdetaitoja), vaan naisen tulee huomata se itse. Ihan kuten sinäkään et voi luetella niitä ominaisuuksia ennalta, vaan kyllä sä sitten naisesta itsestä sen huomaat, että onko hän se sun Täydellinen. Ne pikkupuutteet, kuten nenän muoto ja senttilukemat sun muut jää kyllä nopsaan sen ihastumisen peittämäksi. Ja kyllä niitä naisia siellä on, jotka sellasia tajuaa eikä sokeasti tuijota vaan ominaisuuslistaa kuvitteellisesta kumppanista. Mutta vaikiaahan se on ja turhauttavaakin odotellessa, jaksamista siihen äläkä vain missään nimessä vaivu ajattelemaan, että kaikki naiset ovat tuollaisia.

Ja jotkut heistä eivät vaan tiedä niitä todellisia Täydellisen rakennuspalikoita, kun eiväthän he ole edes häntä vielä tavanneet. ;)

Tsemppiä jatkoon ja toivottavasti löydät sen Täydellisen naisen itsellesikin.