JOS VASTAATTE TÄHÄN EN IKINÄ HÄIRITSE TEITÄ TÄLLÄ PALSTALLA ENÄÄ! PAKKO SAADA MUIDEN MIELIPITEITÄ VIELÄ TÄHÄN ASIAAN! ARVOSTAISIN TOSI KOVASTI JOS JOKU VOISI VASTATA!
Sanokaapa suoraan mulle, että häiritsenkö kaveriani kun soitan tälle yleensä kerran viikossa. Tuntuu vaan tyhmältä kun mä aina soitan sille, mutta se ei mulle. Ja sellanen juttu, että olenko mä outo kun odotan että mun tekstiviesteihin vastattaisiin. Meinaan vaan että kun lähetän viestin niin vastausta ei kuulu ja sitten jos soitan tälle perään että miks et vastannu niin mulle sanotaan "että en kerenny". Myönnän että mulla on kerran viikossa tapana olla yhteydessä tähän, mutta häiritsenkö siis liikaa. Musta tekstiviestiin kerkeää melkein milloin tahansa vastata. Ei se vie kun esim. 30 s kertoa että illalla harrastus ja se ei pääse. Enkä mä ainakaan jätä niitä roikkumaan noin. Sillä ei ole rahaong. Ja ongelmana on myös se että nuorempana tällä oli aina tapana vastata niihin. Tiedän että nyt kun olemme aikuisuuden kynnyksellä niin varmana on muutakin mietittävää, mutta musta vaan on tyhmää kun enää en edes saa vastausta siihen että lähdetkö kahville, vaan tälläsellekin pitää odottaa vastausta viikon. Tai sitten tollanen unohtuu täysin. Loukkaavaa!
Miten teille on käynyt ystävyyssuhteille aikuisuuden kynnyksellä? Ja mä muuten olen se sama tytteli joka kirjoitti myös viestin nimimerkillä "idioottiko?". Mua mieityttää tollaset asiat ja kuulisin mielelläni pointteja vielä puolesta ja vastaan että jatkanko näistä "laiminlyönneistä" huolimatta "ystävääni" yhteydenpitoa?
Nyt se taas kutsui mut synttäreillensä juhliin joka on 2 vko:n päästä, mutta siellä on vain ja ainoastaan meidän lukioporukka kasassa. Tuntuu tosi tyhmältä mennä sinne, kun tiedän, että se on itsekin haukkunu niitä muita selän takana plus arvostelee mua ja nyt olis taas joku "kiva" synttärijuhla tiedossa. Mutta kannattaako mennä? Tiedän, että se on sanonu suoraan että se kutsuu yhden "anitan" (nimi keksitty) vaan sen takia kun sillä ei ole kavereita ja musta tuntuu että mä olen saanut kutsun myös siitä syystä. Vaikka ei myönnä. Ja kun mietin viime aikaista ravintolareissuamme, niin mua vielä vaivaa kaverin teennäiset kommentit ja etäisyys yhä enemmän mieltä, miksi olemme kavereita? Musta meidän ystävyys on menny siitä asti alamäkeä, kun se kertoi häpeävänsä mua ja mä sanoin että "en mä viitsi tulla synt. ym muihin tapaamisiin sitten jos en oo tervetullut niihin ja tämä ei ole ikinä jutellu mun kanssa niissä"
Se vielä vaivaa että totesin tässä kutsumishetkellä "että ketä sinne tulee". Niin se katso mua ja kertoi "että kyllä "kaisa" (nimi keksitty) tulee". Tietää että mulla ja kaisalla on huonot välit. En kommentoinut tätä mitenkään. Mutta se luulee nyt että mä en mene sinne kaisan takia vaan mun ajatus oli että jos siellä on yleensäkin ne sen kaverit jotka häpeää mua niin en viitsi mennä juhlimaan niiden kanssa. Olisin voinut mennä huonoista väleistäni kaisaan huolimatta sen synttäreille mutta en viitsi mennä toisten haukuttavaksi.
Menisittekö siis kaverin synttäreille jos tietäisitte että jäät taas yksin nurkkaan puhumaan seinän kanssa ja niillä kaikilla on omat jutut? Itse siis olisitte ihan ulkona kaikesta?
Ja mitä mieltä kannattaisko mun selvittää tämä kaverijuttu vielä kerran ja kysyä että miksi se kutsuu mut synttäreille jos me ei kerran ikinä puhuta keskenämme siellä? Olenko mä säälikaveri? Asia oikeasti vaivaa mua, mutta tiedän että tämä mun kaveri oikeasti tulee suuttumaan jos nostan asian vielä pöydälle, Ois vaan todella kiva tietää että oonko mä todella sille ystävä vai säälikaveri kuin "anita"? Tai sitten poistaisin vaan kaverini puhelinnumeron tylysti kännykästäni?
Sanokaapa suoraan mulle, että häiritsenkö kaveriani kun soitan tälle yleensä kerran viikossa. Tuntuu vaan tyhmältä kun mä aina soitan sille, mutta se ei mulle. Ja sellanen juttu, että olenko mä outo kun odotan että mun tekstiviesteihin vastattaisiin. Meinaan vaan että kun lähetän viestin niin vastausta ei kuulu ja sitten jos soitan tälle perään että miks et vastannu niin mulle sanotaan "että en kerenny". Myönnän että mulla on kerran viikossa tapana olla yhteydessä tähän, mutta häiritsenkö siis liikaa. Musta tekstiviestiin kerkeää melkein milloin tahansa vastata. Ei se vie kun esim. 30 s kertoa että illalla harrastus ja se ei pääse. Enkä mä ainakaan jätä niitä roikkumaan noin. Sillä ei ole rahaong. Ja ongelmana on myös se että nuorempana tällä oli aina tapana vastata niihin. Tiedän että nyt kun olemme aikuisuuden kynnyksellä niin varmana on muutakin mietittävää, mutta musta vaan on tyhmää kun enää en edes saa vastausta siihen että lähdetkö kahville, vaan tälläsellekin pitää odottaa vastausta viikon. Tai sitten tollanen unohtuu täysin. Loukkaavaa!
Miten teille on käynyt ystävyyssuhteille aikuisuuden kynnyksellä? Ja mä muuten olen se sama tytteli joka kirjoitti myös viestin nimimerkillä "idioottiko?". Mua mieityttää tollaset asiat ja kuulisin mielelläni pointteja vielä puolesta ja vastaan että jatkanko näistä "laiminlyönneistä" huolimatta "ystävääni" yhteydenpitoa?
Nyt se taas kutsui mut synttäreillensä juhliin joka on 2 vko:n päästä, mutta siellä on vain ja ainoastaan meidän lukioporukka kasassa. Tuntuu tosi tyhmältä mennä sinne, kun tiedän, että se on itsekin haukkunu niitä muita selän takana plus arvostelee mua ja nyt olis taas joku "kiva" synttärijuhla tiedossa. Mutta kannattaako mennä? Tiedän, että se on sanonu suoraan että se kutsuu yhden "anitan" (nimi keksitty) vaan sen takia kun sillä ei ole kavereita ja musta tuntuu että mä olen saanut kutsun myös siitä syystä. Vaikka ei myönnä. Ja kun mietin viime aikaista ravintolareissuamme, niin mua vielä vaivaa kaverin teennäiset kommentit ja etäisyys yhä enemmän mieltä, miksi olemme kavereita? Musta meidän ystävyys on menny siitä asti alamäkeä, kun se kertoi häpeävänsä mua ja mä sanoin että "en mä viitsi tulla synt. ym muihin tapaamisiin sitten jos en oo tervetullut niihin ja tämä ei ole ikinä jutellu mun kanssa niissä"
Se vielä vaivaa että totesin tässä kutsumishetkellä "että ketä sinne tulee". Niin se katso mua ja kertoi "että kyllä "kaisa" (nimi keksitty) tulee". Tietää että mulla ja kaisalla on huonot välit. En kommentoinut tätä mitenkään. Mutta se luulee nyt että mä en mene sinne kaisan takia vaan mun ajatus oli että jos siellä on yleensäkin ne sen kaverit jotka häpeää mua niin en viitsi mennä juhlimaan niiden kanssa. Olisin voinut mennä huonoista väleistäni kaisaan huolimatta sen synttäreille mutta en viitsi mennä toisten haukuttavaksi.
Menisittekö siis kaverin synttäreille jos tietäisitte että jäät taas yksin nurkkaan puhumaan seinän kanssa ja niillä kaikilla on omat jutut? Itse siis olisitte ihan ulkona kaikesta?
Ja mitä mieltä kannattaisko mun selvittää tämä kaverijuttu vielä kerran ja kysyä että miksi se kutsuu mut synttäreille jos me ei kerran ikinä puhuta keskenämme siellä? Olenko mä säälikaveri? Asia oikeasti vaivaa mua, mutta tiedän että tämä mun kaveri oikeasti tulee suuttumaan jos nostan asian vielä pöydälle, Ois vaan todella kiva tietää että oonko mä todella sille ystävä vai säälikaveri kuin "anita"? Tai sitten poistaisin vaan kaverini puhelinnumeron tylysti kännykästäni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Menisittekö siis kaverin synttäreille jos tietäisitte että jäät taas yksin nurkkaan puhumaan seinän kanssa ja niillä kaikilla on omat jutut? Itse siis olisitte ihan ulkona kaikesta?"
En menisi tällaisille synttäreille. Muutenkaan en pitäisi enää yhteyttä tuohon kaveriisi.
Kyllä se niin on valitettavasti, että aikuisuuden kynnyksellä osa kaverisuhteista katkeaa ja hiipuu, toisaalta sitten uusia saattaa tulla tilalle esim. opiskelun kautta. Minun oli vaikea myöntää tätä itselleni, ja roikuin kauan sellaisissa kavereissa jotka eivät seuraani selvästi kaivanneet, mutta onneksi tajusin jossain vaiheessa päästää irti näistä ihmisistä. Aina sain olla pahalla mielellä, koska asiani eivät näitä muutamia kavereita jaksanut kiinnostaa, tekivät kaikenlaisia ikäviä juttuja, ohareita tms tai puhuivat paskaa minusta. Sama kuin sinulla, viesteihin ei vastattu tai puhelimeenkin harvemmin jos soitin eivätkä soitelleet takaisin. Kyllä se mielestäni kertoo välinpitämättömyydestä ja siitä ettei seurani kiinnosta. Kavereiden tapaaminen jo ennakkoon aiheutti minulle pahaa oloa, itse tapaaminenkin samoin ja sen jälkeen oli paha mieli. Jostain syystä olin kuitenkin siinä käsityksessä että ystäväsuhdetta ei saa katkaista vaan sitä täytyy ylläpitää vaikka väkisin.
Suosittelen sinulle ja muillekin samaa. Jos jonkun kaverin seurassa on jatkuvasti paha olo, tai tuntuu että kaveri kohtelee usein väärin sinua tai ylenkatsoen, kannattaa lopettaa tällainen itselleen haitallinen ihmissuhde. Oma mieliala kohosi ainakin huimasti, ja toisaalta uusia kavereitakin löytyi muutama ja muutama vanha kaverisuhde elpyi jotka olivat jääneet taka-alalle (ei riitojen tms takia vaan ei vaan ollut tullut pidettyä yhteyksiä). Suosittelen sinuakin aloittaja etsimään uusia kavereita itsellesi, esim. opiskelun kautta. Kuulostat kuitenkin hyvältä ystävältä, koska noin kovasti huolehdit tästä tilanteesta, pidät yhteyttä ystävääsi vaikka hänen käytös on mitä on ja sinulla on aikaa ja intoakin oli tavata häntä.
Sanot vaan sille kaverillesi rehellisesti (yritä olla hermostumatta) että tämä kaverisuhde ei tunnu sinusta enää tasavertaiselta ja vastavuoroiselta, koska yhteydenpito on yksipuolista eikä sinun viesteihin vastata. Myöskin se, että kaveri häpeää sinua, on loukkaavaa sinua kohtaan.
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan. Hän ei selkeästi arvosta sinua.
Sinuna en menisi synttäreille ja kokeilisin olla enää ottamatta tyyppiin ja katsoisin, kuuluuko hänestä enää. Nythän hänen ei tarvitse pitää yhteyttä, kun hän tietää, että sinä aina otat yhteyttä. Kerran viikossa.
Kerran viikossa ei kylläkään ole yhtään liian usein, miksikään roikkumiseksi ja tuppautumiseksi sitä ei voi väittää. Mielestäni juuri sopiva yhteydenpitoväli.
Tekstiviesteihin kuuluu vastata. Itse saatan vastata muutaman päivän viiveellä jos unohdan vastata aiemmin. Mutta täydellinen vastaamattomuus kertoo piittaamattomuudesta ja on tylyä.
Mielestäni kuvauksesi kuulostaa kuolevalta ystävyyssuhteelta. Hän ei arvosta sinua, on ehkä kääntänyt sinut mielessään edustamaan jotain hävettävää menneisyyttä, kun hän haluaa "aloittaa uuden elämän uusien hienojen kavereiden kanssa."
Toki on mahdollista, että etääntyminen on väliaikaista, välillä tarvitsee etäisyyttä johonkin henkilöön ja sitten myöhemmin hänen seuransa taas tuntuu hyvältä.
Joskus voi unohtaa vastata viesteihin, tai ei jaksa pitää yhteyttä jos hän on masentunut/väsynyt? Mahdollisuuksia mukaviin selityksiin on, mutta lähinnä huonolta kuulostaa.
"Sama kuin sinulla, viesteihin ei vastattu tai puhelimeenkin harvemmin jos soitin eivätkä soitelleet takaisin. Kyllä se mielestäni kertoo välinpitämättömyydestä ja siitä ettei seurani kiinnosta."
Itsellänikin on kokemusta tällaisesta käytöksestä ja olen lopettanut yhteydenpidon kaikkiin tällaisiin henkilöihin ja muihin, joiden seurassa tuli jatkuvasti paha olo.
Itse olen muutaman kerran menettänyt aikaisemmin erittäin läheisen (parhaan) ja hyvän ystävän kohtuullisen lyhyessä ajassa, ensin pikkuhiljaa vaistoten negatiivisen, halveksivan asenteen kasvun minua kohtaan, kunnes henkilöstä ei ole kuulunut enää mitään. Kaikkien olen antanut mennä menojaan, kyllä lähtö on ollut odotettavissa ja aavistettavissa etukäteen. Kyllä sen vaistoaa, jos toinen ei enää pidä itsestä niinkuin ennen, vaan halveksii ja tuntee salattua vihamielisyyttä. Kyllä sen tuntee, ja uskon että osut aavistuksissasi oikeaan.
Hyvin ikäväähän se on, aiemmin hyvän ystävän menetys. Etenkin kun se tapahtuu ensimmäistä kertaa. Mutta pääset kyllä yli ja voit lohduttautua sillä ettei hän ole sinun arvoisesi!