Hei
Onko kaverin tehtävänä tukea ystävää? Siitä asti kun kerroin kaverilleni käyväni psykologin luona, hän on jättänyt minun syrjään elämästään. Ei soita, kutsu kahville, elokuviin jne... Itse jotenkin odotin tukea ja ystävää, jonka kanssa olisin jakanut huoleni, mutta sainkin oven naamalleni. Lisäksi hänestä on tullut todella etäinen ja hän katsoo minua jotenkin eri tavalla kuin ennen. Katseessa on sääliä ja halveksuntaa. Ystävä välttelee minua, jos näemme esim. kaupungilla eikä tule juttelemaan vaan moikkaa pikaisesti ja jatkaa matkaa. Eikä esittele mua muille kavereillensa. Lisäksi hän kertoo aina mitä kaikkea tekee muiden ystäviensä kanssa ihan kuin kehuskellen ja itse mietin silloin yleensä että miksi mua ei kutsuta mukaan? Olenko kohtuuton jos haluaisin ystävältäni tukea tälläisessä asiassa? Soittaisitteko kaverillenne jos hän ekrtoisi käyvänsä psykologilla? Onko teidän mielestä kaveri reilu jos hän ei tue minua tässä ja välttelee psykologiaihetta? Tiedän, että hän ei ole psykologini, mutta olisi kiva jos kerran kahden vuoden aikana, kun tätä nyt on jatkunut, hän olisi kerran kysynyt että onko sulla kaikki hyvin? Tarviitseko apua/jutteluseuraa?
Onko kaverin tehtävänä tukea ystävää? Siitä asti kun kerroin kaverilleni käyväni psykologin luona, hän on jättänyt minun syrjään elämästään. Ei soita, kutsu kahville, elokuviin jne... Itse jotenkin odotin tukea ja ystävää, jonka kanssa olisin jakanut huoleni, mutta sainkin oven naamalleni. Lisäksi hänestä on tullut todella etäinen ja hän katsoo minua jotenkin eri tavalla kuin ennen. Katseessa on sääliä ja halveksuntaa. Ystävä välttelee minua, jos näemme esim. kaupungilla eikä tule juttelemaan vaan moikkaa pikaisesti ja jatkaa matkaa. Eikä esittele mua muille kavereillensa. Lisäksi hän kertoo aina mitä kaikkea tekee muiden ystäviensä kanssa ihan kuin kehuskellen ja itse mietin silloin yleensä että miksi mua ei kutsuta mukaan? Olenko kohtuuton jos haluaisin ystävältäni tukea tälläisessä asiassa? Soittaisitteko kaverillenne jos hän ekrtoisi käyvänsä psykologilla? Onko teidän mielestä kaveri reilu jos hän ei tue minua tässä ja välttelee psykologiaihetta? Tiedän, että hän ei ole psykologini, mutta olisi kiva jos kerran kahden vuoden aikana, kun tätä nyt on jatkunut, hän olisi kerran kysynyt että onko sulla kaikki hyvin? Tarviitseko apua/jutteluseuraa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei ole todellinen ystävä. Ehkä hän on niin taavi ettei tajua psykologilla käytävän masennuksen, surun ja väsymyksen takia. Että se on normaalia. Ehkä hän luulee, että olet vakavasti mielisairas, skitsofreenikko ja vaarallinen hullu.
Ongelma on hänellä, ei sinulla. Mutta joka tapauksessa olet nyt nähnyt hänen todellisen karvansa. Kuten sanoit, aito ystävä tukisi tuossa tilanteessa.
Totuus on että mielenterveyteen liittyvät asiat on niin arkoja aiheita ettei ihmiset osaa oikein suhtautua niihin. Ihan inhimillistä toimintaa kaveriltasi.
Jep, olet kohtuuton. Kuulostaa siltä että kaverisi ei yksinkertaisesti pysty käsittelemään tällaisia asioita. Kaikki eivät pysty. Et voi vaatia toiselta ihmiseltä jotain mitä hänellä ei ole antaa. Eli jos joskus saat kaveruutenne vielä takaisin niin juttelet ihan muista asioista hänen kanssaan. Säästät tämän aiheen psykologille ja heille jotka asiaa pystyvät käsittelemään.
Mä varmaan vaan säälisin sitä kaveria, jolle sun psykologilla käynti on ongelma. Kommentteja aikaisempiin vastauksiin:
"Kuulostaa siltä että kaverisi ei yksinkertaisesti pysty käsittelemään tällaisia asioita. Kaikki eivät pysty. Et voi vaatia toiselta ihmiseltä jotain mitä hänellä ei ole antaa."
On ihan hirveetä lukee tällästä, koska se kertoo nähdäkseni kirjoittajaa ympäröivän maailman musertavasta ahdistuneisuudesta. Siitä, että lapsi saa haukut ollessaan lapsellinen, esim. kakattuaan housuun.
"Totuus on että mielenterveyteen liittyvät asiat on niin arkoja aiheita ettei ihmiset osaa oikein suhtautua niihin. Ihan inhimillistä toimintaa kaveriltasi. "
Joo, voisi sanoa, että ihan inhimillistä, mutta vaikka "erehtyminen on inhimillistä", ei se silti ole se, mihin kannattaa pyrkiä. Mutta sä voit omalla aidolla ja peittelemättömällä suhtautumisellas asioihin viestittää muillekin, että on ihan ok olla niin kuin on.
Ehkä itse myös ottaisin asian sen kaverin kanssa ihan suoraan puheeksi, että sanoisin, että hänen käytöksensä tekee mut surulliseksi.
Haluatko jutella esim. netin kautta? Olen käynyt vähän aikaa psykologilla itsekin. Sain apua pikemminkin zazenista, jota voi kutsua myös meditaatioksi. Jos haluat (etkä tietenkään sitoudu mihinkään), voit kirjoittaa mulle: [email protected]
Onnea!
Olen itse käynyt kohta vuoden terapiassa ja tuntuu, että "meidän piireissä" se on hyvin yleistä. Olen ammatiltani tutkija ja tiedän yhden toisen tutkijan, joka kävi myös terapiassa. Minulla on sellainen tunne, että usein ihmiset, jotka ajattelevat paljon kokevat tarvetta myös käydä puhumassa ammattiauttajalle. Itse en ainakaan halua rasittaa muita ihmisiä ongelmillani.
Minusta olisi ollut mielenkiintoista kuulla ikäsi, koska luulen, että olet nuorempi. Nuoret ihmiset ajattelevat usein hyvin mustavalkoisesti, vaikka olisivat muuten fiksuja. Tämä näkynee myös sinun ystäväsi käytöksellä. Aikaisemmat kommentit myös tukevat tätä: Osalle ihmisistä on normaalia karsastaa ihmistä, joka käy psykologilla.
Olen myös aikoinaan käynyt psykologillakin, koska mm. lapsuuteni on ollut hyvin rankka. Olin pari vuotta sitten ihmisraunio, mutta nyt tuntuu, että olen maailman onnellisin tyttö :). Toivon, että sinäkin löydät apua ahdistukseesi.
Olen 22v. pian täytän 23v. Kiva oikeesti että sain näin monipuolisia näkemyksiä, Se mun täytyy kyllä sanoa, kun joku on kritisoinut sitä, että mun ei pitäis purkautua kaverille. Niin että ei sen tarvitse kommentoida ja olla auttaja. Eikä sen tarvii olla sinällään kuunella niitä varsinaisia ongelmia. AINUT ASIA jota olisin halunnut, on vain TUKI (tyyliin kyllä kaikki järjestyy, lähdetäänkö elokuviin, lenkille, kahville?). Että ei sulkisi mua pois kuin olisin hylkiö. Mua siis vaivaa SE ETTÄ MUA KOHDELLAAN NYT KUIN HENKILÖÄ JOLLA OIS ESIM: RUTTO. Ihan kuin tää tarttuis? Miksi siis kaveri ei vaan halua lähteä esim. elokuviin enää?
No jos yhtään lohduttaa niin noita kavereiden katoamistemppuja on tavattu myös syövän, eron, puolison/lapsen kuoleman ja melkein minkä vaan yhteydessä. Kyse voi olla niinkin pienestä asiasta että ihminen ei tiedä mitä sanoa ja luulee että jotakin elämää suurempaa pitäisi sanoa, vaikka tosiaan toinen kaipaisikin vain leffaseuraa. Kyse voi olla tietty myöskin vaikka mistä muustakin, mistäs sen tietää ja minkäpä sille voi. Ei toista pakottaakaan voi.
Toivottavasti sinulla on tai löydät muuta seuraa jos ystäväsi ei tuosta tokene. Ehkäpä samassa tilanteessa olevia? Mulle ehdotettiin aikoinaan masennukseen päiväsairaalaa ja jotain harrastusryhmiä tms.? En vaan pahana aikana halunnut tavata edes mahdollista vertaistukea ja hyvänä aikana sitten tuntui jo etten moista tarvitse, joten jäi kokeilematta.
Hei
Miten voisin saada varmuuden käyttääkö nuori huumeita.?Valehtelee minulle ja ei kerro missä viettää viikossa 3-4 päivää.Annanko vaan olla ja unohdan koko ihmisen?puhua ei voi hänen kanssaan mistään.Vähänkään jos kehoittaa ryhdistäytymään suuttuu ja alkaa haukkumaan.Opiskelut jääneet kesken ja asunto oli hauheassa kunnnossa kun muutti isänsä luokse.
http://www.irtihuumeista.fi/tietoa_ja_tukea/paivystava_puhelin
Kyllä se on hyvin yleistä ihan kaikissa piireissä ja itse väittäisin kyllä että nuorempi polvi tämän tiedostaa oikein hyvin. Tiedät toisen ihmisen itsesi lisäksi ammattikunnastasi ja pidät asiaa yleisenä? Minä tiedän 7 ihmistä ihan sekalaisilta aloilta. Eiköhän ne ole vanhempia ihmisiä joille mielenterveyden ongelmat ovat suurempi tabu.
Toivon mukaan en itse törmäile ihmisiin ainakaan lähemmissä merkeissä jotka eivät hyväksy minua sellaisena kuin olen. Jännä että oma heikkous ja epätäydellisyys hyväksytään mutta ei toisen ihmisen? Jos joku saa tuollaisen kohtauksen jo pelkästään kertaluontoisesta ilmoituksesta psykologikäynneistä niin en todentotta näe mitä ihmeen hyötyä olisi alkaa asialla oikein ahdistelemaan, ja kenties jotenkin käännyttämään koska ihminenhän on epänormaali ja se täytyy saada raiteilleen? Siis oikeastiko uskotte että tällä kaverilla näin toimiessa yhtäkkiä lamppu syttyy ja hänestä tuleekin maailman paras tuki? Itse uskon että seurauksena olisi vain aloittajan entistä pahempi mieli.
Karsastan kyseistä sanontaa koska se leimaa vahvasti ihmistä josta on puhe, mutta ajatelkaapa ihan konkretian tasolla: Jos iskette yhden lusikallisen pottumuusia puhtaaseen kulhoon ja ammennatte sen yhden lusikallisen kauhalla sieltä pois, niin saatteko kulhosta ammennettua täyden kauhallisen pottumuusia? Ehkäpä sitten jos manaatte, käännytätte ja vaaditte?
Jep, osalle ihmisistä on ihan normaalia karsastaa ihmistä jotka käyvät psykologilla, mutta väännetään nyt rautalangasta kun jotenkin tuntuu että asiassa on epäselvyyksiä: allekirjoittanut ei kuulu heihin. Ehkäpä jonain päivänä kuitenkin paljon ajattelevatkin pääsevät ajatuksissaan siihen asti että ihmiset ovat erilaisia, heillä on erilaisia mielipiteitä, erilaisia tapoja suhtautua asioihin jne.
Aloittajalle: Oletko aivan varma, että kaveri karsastaa sinua siksi että käyt psykologilla, eikä esim. sen syyn takia miksi käyt siellä? Sillä kyllähän sen pitäisi ennemmin olla hyvä asia ja helpottaa ystävänkin oloa, että ihminen osaa hakea apua kun sitä tarvitsee.
Mutta totta on, että jotkut eivät osaa suhtautua tällaiseen asiaan. Eivät tiedä pitääkö heidän kysellä kuulumisia entistä useammin, vai haluaako toinen olla rauhassa. Kirjoitit että kaveri ei kutsu sinua enää mihinkään. Olethan muistanut ilmaista kaverillesi, että myös sinä olet halukas lähtemään ja tapaamaan ystäviä, ja pyytänyt häntä johonkin.
Niin, ja siitä ongelmien kuuntelusta. Mielestäni on ihan ok kertoa ystävälle myös niistä elämän nurjista puolista. Eri asia on sitten se, että ottaako itse vastuun ongelmistaan ja elämästään vai odottaako että kaverilla on aina vastaukset ja ratkaisut valmiina. Tottakai odottaa, että kaveri kuuntelee ja kommentoi jotain, mutta sitten on niitä jotka odottavat että kaveri lähestulkoon ottaa toisen ongelmat omakseen ja hoitaakseen. En sano, että aloittaja tekisi näin, vaan ihan yleisellä tasolla kommentoin.
ei se ole sun ystävä enää. Ei se halua tunteakkan sua enään.
Sun pitäis sanoo sille suorat sanat päin naamaa mitä ajattelet
Todellinen ystävä ei käännä selkäänsä. Se ei tarkoita sitä että olet hullu tai sinulla on rutto. Ihmiset ovat vaan niin erilaisia miten he käsittelevät asian esim sana psykologi. Soita hänelle ja ehdota kahville tai elokuviin lähtemistä.
Mikä ystävä se tuommoinen on?
Ilmeisesti pitää sinua mielisairaana - se tuli ensimmäisenä itselleni mieleen.
Mutta joskus voi käydä niinkin, että ystävät vetäytyvät siksi, etteivät osaa auttaa. Pelkäävät, että sanovat tai tekevät jotain väärin kun epäilevät pahentavansa oloa. Tämä on hyvin yleinen ilmiö vakavasti sairastuneiden keskuudessa, mutta mielen puolesta en osaa sanoa mitään.
Kuule, etsi uusia ystäviä. Teet itsellesi palveluksen.
Mielestäni kaverisi suhtautuu asiaan huonosti, eihän ystävää tai sukulaista tai ketään voi hylätä sillä perusteella, että hän käy juttelemassa ammattihenkilön kanssa. Nykyisin kun todella paljon ihmiset käyvät puhumassa asioistaan, eikä siinä ole mitään väärää, paremminkin se on hyvä asia, että ihmiset uskaltautuvat puhua ja hakea apua!
Kaverisi ei varmaankaan osaa suhtautua sinuun oikealla tavalla, tai kuvittelee, että olet nyt hullu tai jotain. Oletko sanonut hänellä asiasta? Että miksi käyt siellä.. Mutta jos hän on oikea ystävä, hän yrittää ymmärtää sinua ja tukea kaikessa. Olipa asia sitten mikä tahansa.
Ihmisillä on niin paljon omiakin murheita ja ongelmia että eivät vain yksinkertaisesti jaksa kaikkia avohoitotapauksia...
Heitä sille läppää niin et se tajuaa miten väärässä on.Minäkin käyn psykon luona ja se on etuoikeus on ne niin kalliita ja varattuja. Minulla oli elämäntilanne niin että meinasin mennä ALKOON,mutta onneksi menin päivystys jonoon T-keskukseen ja johtava lääkärimme tuki puhumalla ja anto lääkkeitä syvään suruuni,niin sitten pääsin nopeastipsykon jutulle joka pelasti henkeni huomaamalla että kaksi lääkkeistäni ovat yhdessä tappava annos. ELI he myös osaavat nämä asiat,paremmin kuin muut tunne puolen ja lääkityksen osalta. en voi muuta sanoa kun sulla ei ollu oikeeta ystävää,myös minun suosio laski99% kun tein elämäntapa muutoksen ja lopetin alkoholin.Tiedä vaikka ex-kamusikin käy psykolla ja pitää etäisyyttä,sen vuoksi kun on antanu itestään kovan ihmisen henkinen kantti kuvan,ei siis tarvi sinun kanssa asiasta puhua kun ei halua sulle valehdellakaan.Meidän kylä tunnetaan-Hyvien ihmisten kylänä- täällä ei oikeasti ole kellään edes ajatuksena etteikö ilkiäisi moista toiselle kertoa, LÄÄKÄRI MIKÄ LÄÄKÄRI.
Kannattaa jättää omaan arvoonsa, ehkä elämä kypsyttää häntäkin vielä tarpeeksi. Jotkut tyypit on tosin sellaisia, että tekevät tällaisia temppuja tahallaan ihan vain pannakseen vahingon kiertämään. On näet sattunut itsellekin jotain samantyyppistä karttelua. Se on heikkouden merkki luonteessa. Tuokin vielä tuntuisi puhuvan asian puolesta, että pitää kertoilla, kenen kanssa on sinun sijastasi aikaa viettänyt. Voin toki erehtyäkin, mutta hanki kypsempiä kavereita ja moikkaa tästä lähtien hymyillen pysähtymättä lätisemään.