Otan asian uudelleen puheeksi kun kerran tuo aikaisempi keskustelu meni horisontin yli.
Itse noudatan nettitreffeillä ehdotonta sääntöä että ellei tapaaminen tule muutamassa päivässä, enintään viikossa, niin se ei ole koskaan tullakseen. Tässä on muutama iso ja kourallinen ihan mukiinmeneviä etuja, mutta ennenkaikkea haluan suojautua kusettajilta. Kuvitelkaa sitäpaitsi suhteessakin "ei oo nyt aikaa tavata, katsotaan ensi tai sitä seuraavalla viikolla". Ei se sellainenkaan vetele.
Nettivaiheessa halutaan seuloa vaaralliset tapaukset pois, mutta "onko sinut tuomittu vähintään päiväsakkoon mistä tahansa rikoksesta", "käytätkö laittomia päihteitä tai lääkkeitä ja alkoholia samaan aikaan", "onko sinut nyt tai joskus ennen määrätty lähestymiskieltoon" ja "onko sinulla todettu mielenterveyden häiriö" on melkoisen suoria kysymyksiä, mihin on aika vaikea vastata rehellisellä muunnellulla totuudella.
Jos ongelmia taas tulee niin ainahan on prepaid-liittymät, anonyymit s-postiosoitteet, poliisin ankara puhuttelu ja viimekädessä lähestymiskielto. Minulla on ainakin tapana sanoa ongelmatapauksille ettei ota yhteyttä mistään syystä, ja jos ne sen jälkeen alkaa häiriköidä niin ne ei pysty sitä perustelemaan millään.
Itse noudatan nettitreffeillä ehdotonta sääntöä että ellei tapaaminen tule muutamassa päivässä, enintään viikossa, niin se ei ole koskaan tullakseen. Tässä on muutama iso ja kourallinen ihan mukiinmeneviä etuja, mutta ennenkaikkea haluan suojautua kusettajilta. Kuvitelkaa sitäpaitsi suhteessakin "ei oo nyt aikaa tavata, katsotaan ensi tai sitä seuraavalla viikolla". Ei se sellainenkaan vetele.
Nettivaiheessa halutaan seuloa vaaralliset tapaukset pois, mutta "onko sinut tuomittu vähintään päiväsakkoon mistä tahansa rikoksesta", "käytätkö laittomia päihteitä tai lääkkeitä ja alkoholia samaan aikaan", "onko sinut nyt tai joskus ennen määrätty lähestymiskieltoon" ja "onko sinulla todettu mielenterveyden häiriö" on melkoisen suoria kysymyksiä, mihin on aika vaikea vastata rehellisellä muunnellulla totuudella.
Jos ongelmia taas tulee niin ainahan on prepaid-liittymät, anonyymit s-postiosoitteet, poliisin ankara puhuttelu ja viimekädessä lähestymiskielto. Minulla on ainakin tapana sanoa ongelmatapauksille ettei ota yhteyttä mistään syystä, ja jos ne sen jälkeen alkaa häiriköidä niin ne ei pysty sitä perustelemaan millään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meni kyllä jo heti aloituksessa horisontin yli tämä juttu.
Minä haluan tutustua ihmiseen kirjoittelemalla ainakin pari viikkoa ennen kuin lähden ulos. Minusta miesten "livenä vaan näkee paremmin" ja "ilmaisen itseäni paremmin livenä" on peen puhumista. Kyllä jaksaa kirjoitela jos on oikeasti kiinnostunut.
Sensijaan "haluan suojautua vedättäjiltä", "kirjeenvaihto rakentaa sellaisia odotuksia ettei niitä lopulta pysty kukaan täyttämään eikä tapaaminen voi sen jälkeen olla kun pettymys" ja "en halua seurustella netin kautta" ei ole peetä.
Totta, mutta mä haluan tietää kuitenkin perusasioita, joten kyllä se muutama päivä pitäisi jaksaa kirjoitella ihan kunnolla, eikä vaan vastailla kysymyksiin parilla sanalla.
Entäpä kun sitten kahden viikon kirjoittelun jälkeen toinen ei nappaakaan tavattaessa? Ei ole mitenkään erikoista, että niin käy. On paljon harvinaisempaa, että se nettikirjoittelun myötä syntynyt kiinnostus jatkuu sellaisenaan tai parempana myös livenä. Kirjoittelun myötä ei mitenkään saa toisesta irti sitä kaikkea mitä voi saada tavatessa. Ruudulla on vain kasa tekstiä, jonka perusteella ei voi tutustua ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Mielestäni on jokseenkin hölmöä kuluttaa kummankin aikaa ja nostaa turhaan puolin ja toisin odotuksia, kun voi olla, että homma ei yksinkertaisesti toimi. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että olisi kiire johonkin ja asioissa pitäisi edetä kamalaa vauhtia. Ei suinkaan. Itse en halua muodostaa liikaa odotuksia jotain ihmistä kohtaan, jota en ole vielä tavannut. Haluan kiinnostua ihmisestä varsinaisesti vasta kun olen hänet tavannut. Toki ketä tahansa en halua tavata, mutta sen tapaamiskiinnostavuuden selvittämiseen ei tarvitse kuin pari kolme viestiä, joissa puolin ja toisin kerrotaan itsestä. En kuitenkaan halua muodostaa toisesta mielikuvia ja käsitystä omassa päässäni, joka syntyisi vain sen perusteella mitä hänestä viestien perusteella ajattelisin. Se mielikuva kun ei aina vastaa todellisuutta. Ja mitä pidempään viestii, sitä enemmän niitä mielikuvia väistämättä tulee ja sen enemmän on todennäköisempää, että on kuvitellut toisen toisenlaiseksi kuin mitä hän todellisuudessa onkaan.
No kuulostaa varmaan tyhmältä tai itsekkäältä tai jotain mutta ei mulla ole kyllä aikaa tavata joka päivä jotakuta, ja naisena kuitenkin viestejä saa aika paljon. Kyllä siinä joutuu seulimaan ne kelle on jo vastannut vielä siitä että ketä haluaa vielä tavatakin. Mulla on oikeastaan aina kirjottelun jälkeen ollut ihan suht oikeanlainen kuva ihmisestä ja ne joista on ollut hieman epäileväinen kuva kirjoitellessa, ovat myös sitten osoittautuneet sellaisiksi etten ole ollut kiinnostunut. Eli ne kenestä olen kiinnostunut kirjoitellessa, olen kiinnostunut oikeastikin. Kai vaan hyvää onnea.
Muutama päivä kyllä, eikä pelkästään kirjoitella vaan myös mesettää/skypettää ja mahdollisesti soitella. Viikko on jo liian pitkä aika.
Niin, jos kirjoittelu vaan venyy ja venyy eikä toinen ehdota tapaamista, sitä alkaa ihmetellä että miksi, jos kuitenkin asutaan päivämatkan päässä. Kirjoittelin viime vuonna ihan mukavan oloisen kaverin kanssa, tosin vähän hiljaiselta hän vaikutti. Kerroimme kaikenlaista itsestämme, mm. että harrastamme kumpikin lukemista ja elokuvia. Aloin vähitellen vihjailla että kaupungilla menee kivoja leffoja. Hän ei ottanut onkeensa ja niin siinä sitten kävi että toinen ehti ensin.
Aloit vihjailla? Sinusta ei kuitenkaan itsestäsikään löytynyt sisua ihan suoraan pyytää tapaamaan? Piti vaan vihjailla. Jospa tämä kaveri haistoi sen, että yrität vihjailulla saada toista tekemään jotain mitä itse haluat, mutta et voi itse sitä tehdä, eikä siten edes ollut kiinnostunut pyytämään sinua ulos. Katos kun yleensä suora puhe on se, millä saa asioita aikaiseksi ja mikä toimii.
Niin, olen sen verran vanhanaikainen että minusta on miehen asia pyytää elokuviin tai yleensä treffeille. Jos ei pyydä niin sitten päättelen ettei kiinnosta tarpeeksi.
Kyllä minä miehenä pyydän treffeille, jos kiinnostaa. En tiedä tapaustasi enempää, mutta ainakin itsestäni alkaisi tuntua hölmöltä, jos tarkoituksenani on ollut pyytää treffeille, mutta sitä ennen nainen alkaa selvästi vihjailla treffeistä, mutta ei voi puhua asiasta suoraan, että haluaisi tavata. Minä kun en ole hakemassa mitään vihjailevia ihmisiä. Haen ihmistä, joka osaa puhua asioista suoraan. Jos hän haluaa treffeille kanssani, niin se asia olisi kyettävä ilmaisemaan suoraan eikä kierrellen ja kaarrellen. Todennäköisesti sitä kiertelyä on luvassa myöhemminkin. En ole hakemassa mitään typerää pelailua, vaan sitä, että aikuinen ihminen osaa ihan oikeasti tehdä selväksi sen mitä haluaa. Lähden myös siitä, että jos nainen ei tuohon verukkeeseesi vedoten kykene pyytämään treffeille, niin mitä ilmeisimmin hänkään ei ole tarpeeksi kiinnostunut. En näe mitään järkevää syytä miksi joku jättäisi tekemättä aloitetta jos ihan oikeasti on toisesta kiinnostunut? Jokainen on vastuussa lopulta kuitenkin omasta puolestaan siitä mitä itselle voi tapahtua. Ei se ole kenenkään muun vastuulla. Jos on varaa heittää kiinnostava ihminen ikään kuin menemään vierittämällä asioissa vastuu toisen harteille, niin eihän siinä mitään. Kukin taplaa tyylillään.
Olen myös pikaisen tapaamisen kannalla, mutta viikko on vähän turhan tiukka aikaraja sille. Sanotaan vaikka että mies lähettää minulle viestin maanantaina ja luen sen tiistaina. Koska en istu kaikkia iltoja kotona koneen äärellä, enkä töistä hoida mitään henkilökohtaisia asioita, kovin montaa viestiä ei ehdi vaihtaa ennenkuin viikko on jo mennyt. Viikossa olen kyllä jo valmis sopimaan tapaamispäivän, mikäli haluan tavata ollenkaan, mutta tapaamista tuskin on mahdollista järjestää noin nopeasti.