Apua!

Toimistorottatar kirjoitti:

Olen töissä suuren firman pienehköllä osastolla, meitä on n.10-12 naista tekemässä toimistohommia tässä tiimissä. Tällä hetkellä meitä on liian vähän, minun kanssani samoja töitä tekee n. 2-3 naista. Kiirettä pitää ja työjonoja on jatkuvasti. Tämä ei minua varsinaisesti stressaa, mitä nyt välillä vähän ärsyttää, mutta toisaalta, en ole yrittäjä, joten en ole työjonoista vastuussa, vaan esimiehet ovat. Läheisimpänä työkaverinani sen sijaan on stressaaja, joka valittaa ja huokailee ja kitisee jatkuvasti. Valitus ja kauhistelu alkoi jo ennen kuin työjonoja ennätti muodostua. Naiselle on asiasta puhuttu, myös esimiehet ovat asiasta hänelle sanoneet, on annettava työrauha muille. Olen kerran-pari tuonut julki mielipiteeni siitä, että lisää väkeä olisi saatava, mutta en jaksa ruikuttaa. En siis jaksa kompata tätä naista jatkuvasti. Siksi hän onkin sitä mieltä, että minulla on jotain häntä vastaan. Olen toistuvasti sanonut, että olen täällä vain töissä, minulla ei ole mitään ketään vastaan, toisaalta, en kenenkään sydänystäväksikään halua. Tänään poikkeuksellisesti ihmettelin ääneen suurta työmäärää, lähinnä siltä kantilta, että "mistä näitä hommia oikein sikiää??" Vartin päästä nainen sanoi: "Sinun on muuten ihan turha syyllistää täällä ketään siitä, ettei töitä tehtäisi!!" Yritin sanoa, ettei todellakaan ollut siitä kyse, mutta minkäs teet, kun joku on päättänyt jotain. Perään sain vielä sähköpostin, jossa hän syyttää minua piikittelystä ja ivallisista heitoista. Istumme siis vierekkäin avokonttorissa... Nainen on tunnettu siitä, että työaikana tulee hoidettua yhtä sun toista asiaa, Tikkurilan värikartat on syynissä ja matkoja ja reissujakin tulee hoidettua työkoneella. Esimiehet ovat hänelle tuoneet ilmi sen, että on turha kitistä kiireestä, jos työnteon tahti on sitä mitä se nyt sattuu tälläkin rouvalla olemaan. Onko vinkkejä, mitä minun kannattaisi tehdä? En jaksa mitään työpaikkadraamaa, en jaksa vastailla toistuvasti kysymyksiin siitä, onko minulla jotain häntä vastaan, en jaksa jatkuvaa voivottelua työmäärästä. Totuus on kuitenki se, että teen noin 4 kertaa enemmän hommia kuin hän (laskettavissa seurantaohjelmasta). Naisen mielestä myös esimiehillä on jotain häntä vastaan. Miten häneen tulisi suhtautua? Voiko hänellä olla jokin henkinen sairaus, mikä saa käyttäytymään aikuisen, kuin 13-vuotiaan? Pitäisikö asia ottaa esimiehen kanssa puheeksi, ennenkuin nainen saa uskoteltua kaikille minun olevan paskamainen akka joka vaan vittuilee päivät pitkät? Vai annanko vaan olla, näytän hänelle, että minulle on ihan sama, mitä joku ämmä on minusta mieltä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä