Pitkäaikainen (5 vuotta kestänyt) loppui viime elokuussa toisen aloitteesta ja tuntuu vieläkin, ettei koskaan pääse siitä ihmisestä yli. Aina vaan rakastaa ja huomaa oudosti ajautuvan sellaisen omtuiseen uskoon, että kyllä me vielä yhteen palataan.
Toipuuko tästä koskaan? Vieläkin minä rakastan tätä ihmistä. Tuska on helpompi kuin alussa, mutta vielä sitä jahkaa tämän ihmisen kanssa. Me puhutaan yhä edelleen toisillemme ja siitä syystä tuntuu, että aina ajautuu siihen uskoon, että kyllä me vielä yhdessä olemme joskus. Alkaa jo ottamaan päähän, kun aina palaa ajatuksissaan tämän ihmisen luo.
Onko joku toipunut tällaisestä ja kuinka kauan siihen meni? Tyhmä kysymys varmaan, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu niin mahdottomalta. :(
Toipuuko tästä koskaan? Vieläkin minä rakastan tätä ihmistä. Tuska on helpompi kuin alussa, mutta vielä sitä jahkaa tämän ihmisen kanssa. Me puhutaan yhä edelleen toisillemme ja siitä syystä tuntuu, että aina ajautuu siihen uskoon, että kyllä me vielä yhdessä olemme joskus. Alkaa jo ottamaan päähän, kun aina palaa ajatuksissaan tämän ihmisen luo.
Onko joku toipunut tällaisestä ja kuinka kauan siihen meni? Tyhmä kysymys varmaan, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu niin mahdottomalta. :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se vie todella kauan aikaa. Anna se aika itsellesi, älä edes kuvittele aloittavasi uutta suhdetta ennen kuin olet antanut kunnolla toipumiseen aikaa. Toipuminen kestää sitä kauemmin, mitä huonommin suhde sinun kannaltasi päättyi.
Jos sinusta tuntuu että haluaisit jonkun kenen kanssa puhua asiasta, kannattaa kääntyä ammattiavun puoleen.
"Aika parantaa haavat" on fakta.
Yhteydenpito on syytä lopettaa. Pidät itseäsi henkisesti varattuna, etkä pääse aloittamaankaan toipumisprosessia.
Kuollut rakkaus on oikeasti syytä kuollettaa. Poissa silmistä, korvista ja viesteistä - poissa mielestä.
Juuri noin.
Kaikki vanhasta suhteesta olevat esineet yms. pois näkyvistä, en itse pitäisi mitään yhteyttä. Katson, että vain siten siitä pääsee ylitse. Muista katsoa valoisasti tulevaisuuteen, siellä se sinun onnellinen elämäsi tulee olemaan, ei vanhoja asioita muistellessa...
Tutkimusten mukaan toipuminen vie 1-5 vuotta. Itsellä pahimmillaan toipuminen kesti 3 vuotta. Vasta tämän jälkeen pystyin alkamaan edes katsoa toisiin miehiin päin. Sitä ennen kukaan muu ei voinut vähempää kiinnostaa.
Mutta kyllä yli pääsin, vaikka se aikanaan tuntui täysin mahdottomalta, ja pystyn tuntemaan edelleen rakkautta uutta miestä kohtaan, mihin en uskonut enää kykeneväni.
Ylipääsemiseksi sinun on jossain vaiheessa PÄÄTETTÄVÄ LOPETTAA rakastaminen! Väitän, että rakastaminen ja sen lopettaminen tai jatkaminen on jossain vaiheessa tietoinen valinta.
Kun päätät lopettaa rakastamisen, sinun on tämän jälkeen itsepintaisesti kieltäydyttävä enää ajattelemasta koko tyyppiä. Jos tulee mieleen, väkisin ajattelet muuta. Et suostu haikailemaan perään -tietoisesti muistelet vain niitä ikäviä asioita ja huonoja puolia. Näin nopeutat ylipääsyäsi.
Ja hävitä kaikki kuvat ym. muistot.
aikanaan rakastuin naisen jota pidin sielun kumppanina sitouduin siihen suhteseen 100% :sti. Myös nainen oli todella rakastunut. kuitenkin hänen uudet ystävät saivat hänet harha teille. Lopulta hän ajautui jopa pettämään.
Olen jo ajat sitten sulkenut meidät pois mielestäni jopa niin hyvin että tuon tyttön kasvon piirteet olivat haalistuneet muistoistani.
Nyt kuitenkin siivosin vanhoja tavaroita ja törmäsin samalla laatikon jotka sisälsivät kuvia ja kirjeitä tältä rakaltaa.
Aikaa on jo kulunut yli 19 vuotta tuosta eli yhtä paljon kun itsellä oli tuoloin ikää, siitä huolimatta tuon laatikon avaminen repäisi nuo haavat uudestan auki.
Eli tavaroiden jotka tuovat muistoja on syytää kyllä laitaa pois näkyvistä .