Olen salarakas siis itse sinkku mutta nainen perheellinen ja parisuhteessa.
Kaikkihan alkoi tyypillisesti baarissa kun tavattiin. Nainen kertoi olevansa varattu mutta suhde menee päin helvettiä ja ero tulossa. Tyypillinen tarina.
Ollaan muutama kuukausi tapailtu salaa kaiken kivan merkeissä. Tosin molemmille meistä riittää ihan pelkkä kainalo, hellyys ja jutustelu ilman seksiäkin mut suht aktiivisesti ollaan sitäkin harrastettu.
En voi rakastua varattuun vaikka tunteitakin olis ja toisaalta välitän hänestä kovasti.
Tässä tulin sitten toiseen ihmeelliseen tilanteeseen kun viikonloppuina tai toisinaan viikolla kun olen ollut omissa menoissani tai käynyt kaverin kanssa baarissa saan utelu viestejä ja mustasukkais sävytteisiä tyyliin olenko löytänyt parempaa petikumppania ja et taida olla yksin kotona ja vaihdoitko baarissa muiden naisten kanssa numeroita jne jne ja sävy on hänen muuten positiivisesta asenteesta selvästi synkempi ja mustasukkainen.
Tässä ilmoitin kanssa että sinkkuna kun olen ethän ota pahaksesi jos löydän kumppanin itselleni kun haluan normaalin parisuhteen.
Ei kuulemma ota mutta mustasukkaisuus iski jälkeenpäin valloilleen mököttämisenä, murjottamisena ja muuten vaan ihme käytöksinä ja vihoitteluna.
Miten varattu voi olla mustasukkainen vaikka tietää itse pettävänsä eikä kuitenkaan puheista huolimatta eroa ja saan itse tunteen että petän varattua jos tapaan jonkun kivan sinkun?
Ei se mun elämääni silti haittaa mut ihme käytöstä henkilöltä.
Kaikkihan alkoi tyypillisesti baarissa kun tavattiin. Nainen kertoi olevansa varattu mutta suhde menee päin helvettiä ja ero tulossa. Tyypillinen tarina.
Ollaan muutama kuukausi tapailtu salaa kaiken kivan merkeissä. Tosin molemmille meistä riittää ihan pelkkä kainalo, hellyys ja jutustelu ilman seksiäkin mut suht aktiivisesti ollaan sitäkin harrastettu.
En voi rakastua varattuun vaikka tunteitakin olis ja toisaalta välitän hänestä kovasti.
Tässä tulin sitten toiseen ihmeelliseen tilanteeseen kun viikonloppuina tai toisinaan viikolla kun olen ollut omissa menoissani tai käynyt kaverin kanssa baarissa saan utelu viestejä ja mustasukkais sävytteisiä tyyliin olenko löytänyt parempaa petikumppania ja et taida olla yksin kotona ja vaihdoitko baarissa muiden naisten kanssa numeroita jne jne ja sävy on hänen muuten positiivisesta asenteesta selvästi synkempi ja mustasukkainen.
Tässä ilmoitin kanssa että sinkkuna kun olen ethän ota pahaksesi jos löydän kumppanin itselleni kun haluan normaalin parisuhteen.
Ei kuulemma ota mutta mustasukkaisuus iski jälkeenpäin valloilleen mököttämisenä, murjottamisena ja muuten vaan ihme käytöksinä ja vihoitteluna.
Miten varattu voi olla mustasukkainen vaikka tietää itse pettävänsä eikä kuitenkaan puheista huolimatta eroa ja saan itse tunteen että petän varattua jos tapaan jonkun kivan sinkun?
Ei se mun elämääni silti haittaa mut ihme käytöstä henkilöltä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Salarakkaana kohta 3 vuotta,itse olen vapaa,mies aviossa,aikuiset lapset ja turahteleva akka kotona jonka muuten tunnenkin.Mustasukkaisuus on painanut välillä puolin ja toisin,lopetettu on monta kertaa ja yhtä monta kertaa takaisin palattu yhteen.Miehen kaverin mukaan haluais erota vaimostaan mutta raha ratkaisee,siis ei halua omaisuutta jakoon.Löysin välillä myös lupaavan sinkkumiehen josta arvelin onnen löytyvän...no eipä se onnistu jos yhteistä aikaa ei tunnu löytyvän ja mikä minua ärsytti suunnattomasti oli että tunnuin olevani vaan yhdistetty kodinhoitaja petikumppani,talo sekaisin joka helvetin kerta kun menin sinne ja sanoin että ei tää suhde tunnu pelittävän.Palasin siis takaisin salasuhteeseen.Enkä tiedä mitä tehdä.Haluan normaalielämän mutta kiinni tässä miehessä eikä tunnu vapaata löytyvän joka kiinnostais kuitenkaan...
Kaverithan kertoo mitä kertoo, raha muka pitelee jos vaakakipossa olisi rakkaus? Kannataiskohan herätä arkeen ja pestä perse? Pano on pano, vaikka rahalla perustelisi. Ainahan kakkosena olo vaatii selityksen ja sinun kohdallasi se on raha, lohduttanee paremman puutteessa:). Kaikkeen sitä aikanen ihminen uskookin itselleen valehdellessaan.
Niinpä niin... Pano mikä pano, eipä tarvi ainakaan kyliltä bongata kun turvallinen ukkomieskin on tarjolla.Saan sen minkä tarvitsen,eikä tarvi kenenkään kotiorjana olla ;). Ihan on kuule oma valinta!
Sellasta se... Salarakas kovasti vakuuttelee, ettei asiani kuulu hänelle ym ym, mutta aina puolivahingossa paljastaa, että vaikka ei kuulukaan, niin kovin askarruttaa ja niitä ollaan kautta rantain utelemassa...
Vuosien salasuhde takana, itse olen eronnut ajat sitten, mies tahollaan parisuhteessa. Ei ole aikeissa erota, kun kotona arki sujuu ok ja lapsien elämää halua sekoittaa kahden kodin väliä ramppamisella. Niinpä niin... Se riittää hänelle, minulle riittää kiinteä yhteydenpito satunnaiset tapaamiset, koska mitä tulee parisuhteeseen, olen jo ajat sitten alkanut ajatella, ettei ole minun juttuni. Yhden sinkkumiehen kanssa yrittelin tässä välillä suhdetta viritellä, mutta ei omillaan toimeen tulemaan tottunut immeinen jaksa enää alkaa sisäkkö-kokki-siivoojaksi...
Eihän tämä mikään ihannetila tietenkään ole, joskus se, etten voi ottaa mieheen yhteyttä juuri silloin, kun itse haluaisin, rassaa melko paljonkin, samoin se, että tavatessamme ei voi tietää, miten kauan seuraavaan kertaan menee... Mutta omapa on elämäni ja valintani. Mies merkitsee minulle kuitenkin paljon, kaveruuden kautta tähän tilanteeseen päädyttiin.
Se on omistushalua. Samalla tavalla se ämmä on mustasukkainen omastakin miehestään.
Olin myös ukkomiehen satimessa n vuoden, nyt kaksi kuukautta kulunut irtiotosta. Mies tarkisteli, kontrolloi, soitti monta kertaa päivässä, esti monin tavoin omat menoni, oli omistushaluinen vaikka itse varattu. Tulin siihen johtopäätökseen, kun suhteessa oli niin paljon sitomista, kiusaamista ym, että kyseessä oli narsistinen itserakas petturi. Katkaisin suhteen, koska hän rajoitti vapauttani. Rakkaudesta ei ollut kyse, vaan Vallanhalusta!!!
Tuntuu hullulta, että pettävä mies tulee luokseni kysyen: oletko huijannut minua? Ei tiedä, itkisikö vai nauraisiko. Nyt olen yksin, puhelinrumba päättyi, mutta myös satimessaolo
On tässä ainakin se hyvä puoli ettei tarvitse yhden illan suhteita harrastaa kun niistä ainakin jää huono olo.Saa läheisyyttä hengen pitimiksi,ja seksiäkin siinä sivussa, vaikka toivois elämältä paljon enemmän.Sen olen kyllä sanonut että jos sopiva vapaa löytyy,silloin meidän suhde päättyy, ja katkolla oltiinkin tuo alkuvuosi 2 kuukautta.Tää ei tietenkään ole suotavaa, mutta minähän tässä se vapaa olen, en siis petä ketään.Olkoon huono omatunto niillä jotka pettävät puolisoitaan
Toivoisit elämältä enemmän, etkä petä ketään?
Mun mielestä sä petät just sitä kaikkein tärkeintä, sinua ihtees...
Noo jokainen tyylillään, sitä mä eniten ihmettelen tämmösissä jutuissa että kun petetään niin luullaan että kun MÄ en petä ketään niin eihän mulla tarvitse pahaolo olla.. trust me.. se tulee sieltä vielä.. moraalinen krapula on ihan yhtä varmaa kun sun tuleva ikääntymises..
Sitä odotellessa, ihan sun parhaaksi.