Tervehdys...
Olen 30-vuotias nuorimies ja olen seurustellut nelisen vuotta tyttöystäväni kanssa. Alkuun homma toimi, nyt Itseltäni vaan on mennyt suhteeseen täysin kiinnostus. Harmittaa kun tyttö on ihan ok, enkä ikinä haluaisi loukata tai missään nimessä pettää häntä, tuntuu vaan että hän ei ole minunlaiseni ollenkaan, pari viikkoa sitten tapasin baarissa tytön jonka kanssa juttu luisti, tuntui heti mukavalta keskustella hänen kanssaan...mitä pitäisi tehdä, pitää itsensä kurissa ja jatkaa nykyisen kanssa vai tehdä niinkuin itsestä tuntuu? se on tyttöystävälleni tosi kova paikka jos jätän hänet....ei sillä, on meillä ollut koviakin riitoja mutta tiedän että hän rakastaa minua.
Olen 30-vuotias nuorimies ja olen seurustellut nelisen vuotta tyttöystäväni kanssa. Alkuun homma toimi, nyt Itseltäni vaan on mennyt suhteeseen täysin kiinnostus. Harmittaa kun tyttö on ihan ok, enkä ikinä haluaisi loukata tai missään nimessä pettää häntä, tuntuu vaan että hän ei ole minunlaiseni ollenkaan, pari viikkoa sitten tapasin baarissa tytön jonka kanssa juttu luisti, tuntui heti mukavalta keskustella hänen kanssaan...mitä pitäisi tehdä, pitää itsensä kurissa ja jatkaa nykyisen kanssa vai tehdä niinkuin itsestä tuntuu? se on tyttöystävälleni tosi kova paikka jos jätän hänet....ei sillä, on meillä ollut koviakin riitoja mutta tiedän että hän rakastaa minua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jätä tyttöystäväsi. Olen ollut tuossa tilanteessa, Poikaystäväni piti suhdetta yllä pitkään just sen takia, ettei halunnut loukata. Olen hyvin vihainen, että aikaani on haaskattu monta vuotta, kun toinen ei halunnut loukata. Olisi oikein hyvin voinut löytää jonkun muun, eikä rakastua aina vaan enemmän toiseen.
Uutuudenviehätystä... Tuttu tunne, mutta vakiintunut hyvä suhde menee etusijalle. Aiotko aina vaan vaihtaa uuteen kun kyllästyttää? Kaikissa suhteissa tulee eteen se hetki, että rakkautta pitää elvyttää ja löytää uudestaan ne piirteet, jotka kumppanissa viehättää. Mitä jos keksisitte jotain uutta, tehkää yhdessä jotain erilaista ja jännää, etsikää uutta kipinää suhteeseen. Lähde vaikka lomalle, etäisyys virkistää myös. Toki jos tuntuu, että jatkat suhdetta väkisin ja tuntuu huonolta, pitää uskaltaa erota. Hankala siis antaa mitään suoraa vastausta...
Niin mutta mikä on rakkautta? Ei sitä aina automaattisesti kehity joka suhteeseen. Kiintymystä ja välittämistä syntyy yleensä luonnostaan ajan kanssa, mutta rakkaus ei aina syty. Kaikki eivät sovi yhteen.
Ei ole helppo tilanne, en todellakaan haluaisi tytölle mitään pahaa, enkä loukata, varsinkin kun tiedän että hän rakastaa minua, koko ajan vaan tuntuu etten halua elää tässä suhteessa, tyttö vielä puhuu usein lapsista ja avioliitosta ja sekin ahdistaa minua...eikö sydäntä pitäisi vielä kuunnella kun ei ole sitä avioliittoa ja lapsia, nyt on vielä helpompi jakautua eri teille. tuntuu välillä että ollaan ajatusmaailmassa niin eri tasolla ettei tää voi toimia viiden vuoden päästäkään
no jos suhde tuntuu ihan pakkopullalta, niin eipä siinä ole järkeä väkisin olla, etenkin kun ette tosiaan ole vielä sitoutuneet toisiinne avioliitolla, eikä lapsiakaan ole. Tottakai satutat toista, mutta ei kukaan halua säälisuhteessakaan olla!
Ja on fiksua, että mietit eroa, etkä vaan ryntää pettämään kuten useimmat miehet. Siitä iso papukaijamerkki sinulle=)
Rakkaus on kaksisuuntainen tie. Sinun pitää kertoa tyttöystävällesi että se on muuttunut yksisuuntaiseksi umpikujaksi. Kyllähän sinä tiedät että se umpikuja on edessä jos tuolta tuntuu. Turhaan pitkität toisen kärsimyksiä.
Ainahan ero on kova paikka, mutta siitä myös aina selviää. Liian monet menevät yhteen "ok-tyypin" kanssa, eikä aidosta rakkaudesta. Mieti haluatko/jaksatko elää loppuelämäsi ihan ok ihmisen kanssa vai haluaisitko kokea sen mistä tehdään lauluja, elämäsi rakkauden. En tarkoita että nyt tapaamasi tyttö olisi elämäsi rakkaus, mutta ilmeisesti on mahdollista että olemassa voisi olla joku Sinulle sopivampi kuin nykyinen kumppanisi. Kokemuksesta voin sanoa että elämä sielunkumppanin löytäneenä antaa tuhatkertaisesti enemmän kuin elämä jonkun ihan kivan kanssa.
Tältähän minustakin tuntuu, en väitä että tytössä olisi vikaa mutta se jokin vain puuttuu eikä syty millään, aika usein suhde tuntuu karmealta pakko pullalta vaikka ei se saisi niin olla, tottkai joka suhteessa tulee arki mutta kyllä sen pitäisi sisimmissä tunuta hyvältä...on vaan niin vaikeaa erota vielä kun tietää että toinen välittää oikeasti minusta... ja sitten tulee olo itsellekkin että jos ei löydäkkään ketään...ei oo helppoa... pitäisikö vaan kuunnella sydäntä ja jatkaa omaa elämää
Hei GB!
Miten eroprosessisi on mennyt? sillä kyselen, että kertomasi kuulostaa ihan samanlaiselta kuin omani. Toisen jättäminen tuntuu aivan hirveältä, vaikka sisimmässä tunnen että suhteesta puuttuu jotain. Olisi kiva saada "vertaistukea", jos se edes hitusen parantaisi oloa...
^Samaa mietin. Olisi mukava kuulla, miten meni loppujen lopuksi... Mulla on samat tuntemukset ja sama tilanne, aivan kamalaa. En toivo kenellekaan.