Miehen salailu - kaipaan kannanottoja!

Mielestäni tuossa on nyt vakava keskustelun paikka ja mitä kumpikin haluaa! Tsemppiä!

Lopeta kirjesalaisuuden rikkominen. Miehesi viestitiedot eivät kuulu sinulle.

Mua itseä risoo tää moralisointi puhelintietojen katselusta. Omassa puhelimessani ei ole mitään salattavaa. Todella kummallista. Luottaa pitää joo ja voi olla kaikenlaista esim. työelämään liittyviä salaisuuksia mutta silti.
Ja täytyypä sanoa että sinä kertana kun kumppanin puhelimen selasin läpi oli epäilyyn syytäkin. Että onneksi katsoin tai mua olisi kustu linssiin monta vuotta eteenkin päin. Onko se oikein?
Laissa kirjesalaisuuden rikkominen on rangaistavaa.. Kuka rankaisee sitä idioottia joka mun sydämmeni ja itsetuntoni särkee? Että asiassa on puolensa ja puolensa, sitä ei voi kukaan kieltää. Ja onko puhelintietojen katsominen kirjesalaisuuden rikkomista? Eikös se koske vain teksiviestejä?

Monikohan tätä nykypäivänä oikeasti menee lukemaan/katsomaan ja moralisoi sitten täällä? Tai toivottavasti useat elävät parisuhteessa johon epäilyyn ei ole syytä!!
Itselläni tosin nousi sellainen v käyrä tapauksen jälkeen että melkein parempi mitä vähemmän nykyisestä kumppanistani tiedän.. Tieto lisää tuskaa ja sitä rataa.

Aloittajan tilanteeseen en ota kantaa, nappasi vain kiinni tuo ylläoleva kommentti.

Niin tai näin, mutta mielestän tuossa miehen käytöksessä on kuitenkin jotain hämärää. Eihän kukaan aikuinen lähettele tuollaisia määriä tekstareita vain kaverilleen? Ihan teinimeininkiä. Ja kyllä ihmettelen tuon naikkosenkin motivaatiota touhuun, mikä se voi olla, ellei miehen kalastelu itselleen??

Minä en hyväksyisi tuollaista tekstariviestittelyä. Jokainen asettakoon itse omat rajansa sen suhteen, mitä hyväksyy ja mitä ei. Minä ainakin haluan olla miehelle paras kaveri enkä pelkkä kotiorja ja sängynlämmittäjä. Siksi miehesi käytös on todella ikävää, koska se lointontaa häntä lähemmäs naisystävää pois luotasi.

Ylipäätään ihmetyttää, miksi kenenkään kanssa pitäisi vaihtaa kymmeniä tekstareita päivässä. Miksi? Jos elämä on todella niin ahdistavaa, niin samalla hinnalla voisi varata ihan ajan ammattiauttajalle.

Naisystävän käytös on todella moraalitonta. Tiedän, että jotkut naiset hivuttautuvat naimisissa olevan miehen "ystäväksi", uskotuksi ja kaveriksi, jota voi häiritä ihan milloin tahansa. Tällä tavalla ymmärtävä nainen tekee itsensä korvaamattomaksi miehelle ja pystyy pikkuhiljaa ujuttamaan mielipiteitään miehelle. Ihan varmasti hän on jo nyt kertonut miehellesi, että sinä vaikutat aika joustamattomalta ja raivoisalta mustasukkaiselta akalta ihan vaan siksi, että et ymmärrä tekstiviestittelyä.

Omasta mielestäni parisuhteessa saa olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, mutta yhteydenpito pitää olla aina avointa, ettei jää tulkinnalle tilaa. Esimerkiksi itse en seurustellessa mene koskaan kenenkään miespuolisen henkilön kanssa kahden kesken esim. miehen kotiin ihan vain siksi, ettei mieheni tarvitse olla mustasukkainen ja jotta myöskään tämä kodin omistava mies ei saa väärää käsitystä, että olisin kuitenkin jotekin "tarjolla".

Kyllähän tämä kyseinen mies on ymmärtänyt tekevänsä väärin koska on salannut kumppaniltaan nämä viestit. Jos asiassa ei olisi mitään salattavaa sen kertominen olisi kumppanille helppoa ja yhteydenpitoa ei tarvitsisi pitää salassa. Ymmärrettävää on myös se, ettet vo hyväksyä naisystäväsi käytöstä, mistä olet jo aikaisemmin saanut ilmeisesti huonoja kokemuksia.

Kaikilla meillä on joskus vaikea jakso elämässä, se ei kuitenkaan anna lupaa pettää kumppanin luottamusta, se ei anna lupaa valehteluun tai rinnakkaissuhteisiin. Avoimista ystävyyssuhteista sen sijaan voi saada todellista apua, molemmat puolisot.

Avoimuus myös poistaa tehokkaasti salasuhteen glamourin, sen jännityksen ja itsensä huijaamisen ns. paremmalla suhteella johonkuhun toiseen kuin kumppaniin. Ongelmia mahdollisessa uudessakin suhteessa tulee, ainakin jossain määrin, onko silloin taas jonkun toisen naisen oltava kuulevana ja ymmärtävänä korvana?

Tietenkin on muistettava sekin, että olemme yksilöitä, joilla on erilainen kyky vuorovaikutukseen, ja jos se ei parin välillä toimi, niin suhde on erittäin haasteellinen ja vaatii molemmilta paljon työtä yhteyden syntymiseen. On olemassa ihmisiä, ns. sukulaissieluja, jotka ymmärtävät helposti toisiaan ja joilla on samat herkkyydet ja taajuudet itselle tärkeiksi koettujen asioiden suhteen. Kaikesta em. huolimatta se suhde missä kulloinkin elää on ensisijainen ja tärkein, siitä tulisi ottaa vastuu silloinkin kun se ei toimi!

Mun mies tekstaili meidän suhteen alussa tiiviisti ja mulla on ollut pahoja vaikeuksia päästä siitä yli. Et todellakaan ylireagoi kun et hyväksy tuota.

Mä en tiedä olisiko jotenkin helpompaa mikäli hän olisi viestaillut vasta kun olisimme olleet pidemmän aikaa yhdessä mutta asia mikä ahdistaa eniten on se että ihan niin suhteen alussa oli mielenkiintoa sellaiseen. Ei olis ollut kivaa jos se ois tehny sitä myöhemmässäkään vaiheessa mut jotenkin tuntui että se viestailu vei uuden suhteen "glamourin" pois meiltä.

Hei,
Kirjoitit aivan kuin minun elämästäni, lähes kirjaimellisesti.
Olemme olleet yhdessä 8 vuotta ja monenlaista on tapahtunut. Oli vaikeaa , kaikenlaista elämässä mutta olimme yhdessä ja elimme yhteistä tätähetkeä ja tulevaisuutta- ainakin luulin niin.. kun sain selville saman kuin sinä, asiaa oli jatkunut tasaisen epätasaisesti kolmen vuoden ajan..matto lähti alta! En olisi ikinä uskonut! Työkaveri.
Samat selitykset... En ole ihastunut vain väsynyt ja tarvitsin jonkun jonka kanssa purkaa asioita, pää olisi hajonnut muuten jne. Tekstareita kymmeniä /pvä, lomillamme, ja kun ihastus? työkaveri en edes tiedä mitä muuta kaikkea.
MInulle vakuutetaan ettei mitään ole mutta sama jatkuu enkä saa yhteyttä mieheeni ja tiedän nyt syyn.
Olemme huonolla itsetunnolla varustettuja naisia- fiksu olisi jo lähtenyt. Mietippä mitä tapahtuisi jos asialla olisitkin sinä? Miehesi varmasti ymmärtäisi eikä epäilisi mitään. Get real- miehesi rakastaa pikku salapeliä johon pikantin suolan tuo se että tunnet ihastuksen ja molemmilla omat elämät ja pikku salakuvio siinä sivussa jossa voi elää sellaista elämää kuin arjen toivoisi kanssasi olevan.
Olen pahoillani ja toivotan sinulle kaikkea hyvää.

Itse olen ollut tuollaisessa tekstiviestittelyssä kaverisi osassa.

Kaverillani ja hänen miehellään oli suhteessa vaikeaa ja mies (hieman nössykkä, hänellä ei ole oikein omia läheisiä kavereita) halusi jutella jonkun kanssa ja jostain syystä valitsi sitten minut purkautumistieksi. Menin vielä lupaamaan, että en kerro kaverilleni - hän on kieltämättä hiukan kontrollinhaluinen ja olisi mahdollisesti änkenyt tähän ajatustenvaihtoon osalliseksi. Mies halusi vaan selvitellä ajatuksiaan ilman että joka sanaan heti tartutaan ja lähdetään lietsomaan riitaa.

Kaverini on kauhean temperamenttinen ja voin kuvitella, että muutenkin hieman tulehtuneessa tilanteessa tekee helposti kärpäsestä härkäsen. Olisin joutunut kolmannen asteen ristikuulusteluihin siitä, mitä miehen kanssa olen puhunut ja sitten vielä kuuntelemaan kun hän lähtee tulkitsemaan joka sanaa ja lausemuotoa ja vetelee pitkälle meneviä johtopäätöksiä... hän on oikeasti ihana ihminen, mutta koettaa toisinaan aivan liikaa lukea rivien välistä ja antaa joillekin pikkujutuille liikaa painoarvoa. Sellaisen kanssa voi olla vaikea purkaa sydäntään ja koettaa järjestellä ajatuksiaan.

Selviteltiin siinä miehen tunteita tekstiviestein ja puheluin jokunen viikko ja pyrkimykseni oli että juttelisivat asioista keskenään - kun ei sitä toisen ihmisen päähän pääse kuin juttelemalla. Arvailut ja muu "ajatustenluku" johtaa vaan ongelmiin. Ja niin onnellisesti kävi, että saivat suhteensa kiemuroiden selvityksen alkamaan ja löytyi taas rauhaa ja rakkautta :). En tiedä, oliko minun kommunikointineuvoillani mitään osuutta asiaan. Voisin kuitenkin kuvitella, että kun sai jotkin kipukohdat puhua muun kuin kumppanin kanssa ensin, niin oltiin ehkä hieman sovinnollisempia. Ja ehkä osasin miestä myös hieman johdatella meidän naisten ajatusmaailmaan ja erityisesti ymmärtämään kaveriani. Tai sitten saivat suhteensa kuntoon minun tumpuloinnistani huolimatta? Who knows?

Kaverini ei meidän parin viikon "salasuhteesta" tiedä ja niin saa ollakin. Se ei ollut romanttista, vaan nojatuolipsykologin vastaanotto.

Ihan selvä juttu. Ovat ihastuneet toisiinsa ja silloinhan tekstiviestit lentelevät, ei pysty hetkeäkään olemaan erossa toisistaan. Jos ei vielä ole seksisuhdetta, niin kohta on.

Menkää ammattiauttajan puheille pian tai kohta (jos ei jo ole) on liian myöhäistä.

Niinpä. Ymmärtäisin vielä tuollaisen muutaman vkon viestittelyjakson, jos todella olisi tarvinnut akuuttiin kriisiin ajatusten selvittelyä, mutta tätä siis jatkui ainakin 7 kuukautta! Ja ymmärtäisin myös, jos olisi vaihdettu vain jokunen viesti silloin tällöin, ihan kavereina, vaikka sitten olisi jatkunut läpi elämän.

Mutta kun kyseessä on viestittely, joka alkaa aamulla töihin lähdettäessä ja jatkuu pitkin työpäivän ja illallakin 15-30min välein ellei vaimo ole vieressä, niin voiko se enää olla vain omien ahdistusten ja ajatusten selvittelyä kaverin kanssa??

Mies pysyy edelleen tarinassaan, mitään romanttista ei ollut, hän ei koskaan halunnutkaan mitään muuta kuin ystävän. Nyt tämä "ystävä" ei voi minulle vastata mikä oli kuvio -MIKSI ? (niinpä)- ja laittoi minuunkin välit poikki. Mitä pahaa mä olen hänelle tehnyt??

Ja vielä kun ottaa huomioon miten asia selvisi minulle, eli tuli tuntematon tekstari, jossa luki, että minun pitäisi avata silmät. Selvästi viittasi tähän asiaan. Senkin jälkeen mies kielsi vielä että mitään salattavaa ei ollut eikä muka ymmärtänyt mihin olisi voinut liittyä.

Kun hänelle selvisi, että olin saanut tietää, hän oli todella pelästyneen oloinen. Viimeiseen asti myös kieltäytyi uskomasta, että tuo ystävä olisi minulle nimettömän viestin laittanut. Luotti siis häneen enemmän kuin minuun?

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä???

Luottaa ja jatkaako niinkuin mitään ei olisi ollutkaan?

Sympatiat on puolellasi koska tiedän millaista tuskaa on se kun ei tiedä ihan oikeasti mitä mies kokee ja ajattelee tekstailustaan. Tiedän tunteen kun sellainen loputon epävarmuus vaan kalvaa ja kalvaa vaikka kuinka mies vakuuttelee.

Sinuna nostaisin kissan pöydälle ja laittaisin miehen tiukkaan kuulusteluun. Kysyisin niin kauan ja niin paljon että saisin pohjamutia myöten selville mistä viestittelyssä on ollut kysymys. Siinä voi mennä kauan, mutta jossain vaiheessa se kuulustelu täytyy lopettaa ja päättää kuinka jatkaa eteenpäin, jatkaako miehen kanssa vai ilman miestä. On osattava lopettaa kuulustelu ja hyväksyttävä se mitä on tapahtunut. Itselle on ollut lähes mahdoton hyväksyä tapahtunut ja lakata kuulustelemasta vaikka olemme jo asian oikeastaan läpikäyneet kokonaan. Ja voin sanoa että ei ollut ihan lyhyt juttu läpikäydä. Mutta jossain vaiheessa on vaan osattava lopettaa se läpikäyminen.... sinulla se on vasta alusssa. Koska näissä jutuissa olennaisinta on juuri se että sinä tiedät mistä on ollut kyse, niin kauan kun et sitä tiedä tulet elämään epävarmuudessa. Ellet sitten osaa sulkea asiaa kokonaan pois mielestäsi.

Tsemppia!

Kiitos.
Unohtaa en niin vain voi. Ehkä jopa veemäisintä tässä asiassa on se, että tuo "ystävä" on lapsemme kummitäti! Jos ei olisi, niin helppohan hänet olisi elämästä deletoida..

Tosi "ystävä" onkin ollut... jos olisi ollut, niin eiköhän hän jossain kohtaa olisi ihan reilusti voinut vaimolle sanoa, että hei sun miehesi voi huonosti, oletko huomannut, kannattaisi keskustella asiasta. Näin itse olisin tehnyt, jos tilanne olisi ollut tuollainen. Helppo päätellä, että kyseessä siis muutakin, koska "ystävä" ei nyt voi kasvojaan näyttää ja avoimesti kertoa mikä oli homman nimi.

Ehkä tää on nyt sitten tässä, ehkä se vaan tuli meillekin läpi käytäväksi. Ja juuri tuo epävarmuus on se, joka eniten kalvaa, ja josta luulen, etten yli pääse.

Ainahan tietenkin on mahdollista että kyseessä ei ole ollut muutakuin ystävyys ja että heidän välillään ei ihan oikeasti ole ollut mitään. Voi olla että ystäväsi on loukkaantunut epäilystäsi ja siitä syystä ei ole nyt yhteydessä. Et voi tietää ennenkuin otat selvää.

Kieltämättä ei tuo ihan normaalilta kuulosta. Että yhteydenpitoa on tuossa määrin. Jotkut ihmiset eivät vaan osaa pitää sopivan ja epäsopivan sajoja vaikka oikeastikaan kyseessä ei olisi ollut muutakuin ystävyys. Liiallisesta ehdottomuudestakaan ei kannata pitää kiinni ennenkuin oikeasti tietää mistä on ollut kyse, että selvittää vaan sen että oliko vain ystävyyskuvio.

Yleensä juuri salailu herättää epäilykset. Mikäli miehesi olisi ollut yhteydessä avoimesti tuskin edes miettisit asiaa. Joskus ihmiset saattavat salailla vaikkei varsinaisesti olisi mitään salattavaa, harkintakyky pettää siinä kohtaa ja ei tajua että juuri se salailu herättää kaikki epäilykset. Ja noin tiivis yhteydenpito ei voi tuntua kenestäkään hyvältä.... miehesi harkintakyky on pettänyt mutta ennenkuin tekee mitään ratkaisuja kannattaa kuitenkin ottaa selvää mistä asiassa on ollut kyse.

Miten ihmeessä mä otan selvää mistä on ollut kyse, kun tämä "ystävä" ei suostu asiaa kommentoimaan, vaikka olen selittänyt ja ystävällisesti pyytänyt? Ja miehellä ei ole muuta selitettävää kuin mitä on jo sanonut. Umpikuja on tullut vastaan.

Monet yllä olevista kirjoituksista olivat kuin omasta elämästäni. Saman kokeneena kirjoitan tähän omasta tilanteestani. Homma selvisi minulle yhtäkkiä, vaikka olin jotain epäillytkin. Mies viestaili jatkuvasti työkaveri(naisen) kanssa vapaa-ajalla ja kulki yhdessä matkoja. Oli pidempään töissä, oli etäinen jne. Myöhemmin myönsi olleensa ihastunut.

Mies lupasi lopettaa yhteydenpidon. Otin yhteyttä naiseen (joka oli myös parisuhteessa) ja hän sanoi myös lopettavansa jutun. Vaikka olikin todella ylimielinen ja tyytyväinen hajotettuaan suhteemme. Molemmat kuitenkin jatkoivat samassa työpaikassa.

Nyt puolitoista vuotta asian paljastumisen jälkeen selvisi, että mies on edelleen viestaillut naisen kanssa. Myönsi lopulta asian itse. Ovat vain tehneet sen piilotetummin, mutta sama tilanne yhä. En tiedä onko jutussa ollut seksiä, mutta jokin tunneloukku se on. Heitin miehen pihalle ja kerroin ottavani eron.

On silti kova ikävä. Luulin, että olimme paitsi puolisoita, myös parhaita ystäviä. Olin tietenkin väärässä. Mutta silti tunnen menettäneeni molemmat.

Kuulisin mielelläni mitä ap:lle kuuluu ja miten te olette selvinneet tällaisesta.

En luottaisi tuohon mieheen missään suhteessa.

Kyllähän se niin on yleensä että 7kk suhde on suhde eikä mitään kriisin hoitoa. Jos ei mies puhu niin teet päätökset itse. Sovitte että sinäkin saat pitää omaa miesystävää - sama peli kummallekin.

Kukaan ei oikeesti usko etteikö tuollaisen viestittelyn takana ole jo seksiä jossain muodossa. puhelinseksi on hyvin yleistä ukkomiesten valikoimassa. Se kuka tähän naisena tyytyy on tosissaan se häviäjä.

Selkeä ero ja siitä keskustelu olisi paikallaan . Jos kyseessä tyyppi ihastuminen niin mitä intohimoisempi vierass suhde sitä nopeammin palaa loppuun, näin ne asiantuntijatkin sanovat. Siinä 2v periodissa vaan on torpattu se luottamus ja hyvä pitkä parisuhde ennenkuin silmät aukenee.
Kestätkö tuon ajan eläen omaa elämääsi? Kun mies joskus lähestyy sinua- usein käy niin että vaimo on jo kypsynyt ratkaisuun. Sen vuoksi se on usein nainen joka sitä eroa hakee. Mies vaan tilasi sen jo paljon aiemmin.

Niin että ensimmäisenä aamulla mielessä ja viimeisenä illalla? Minun paras ystävä on mies. Olen ollut suhteessa narsistisen psykopaatin kanssa joten voit kuvitella että minun ongelmani oli varmasti ihan toista luokkaa kuin miehesi ongelmat ja niitä oli paljon! Ei ollut ystävä ekana aamulla saamassa viestiä eikä illalla. Ei pidetty yhteyttä edes joka päivä tai aina viikkokaan koska halusin säästää häntäkin. Minun ensimmäiset, viimeiset ja suurimman osan viesteistä sai silloinkin mieheni, koska minä rakastin häntä. Hänen ensimmäiset viestit meni jollekin elähtäneelle lumpulle jolta haki "lohtua"