Miehen täydellinen perhe

Uskon miten ärsyttävää tuollainen voi olla, vaikkei olekaan omia kokemuksia vastaavasta. Toisaalta näen sen niinkin, että aika kiva juttu, että miehesi kunnioittaa omaakin perhettään noin paljon mutta ei teistä kuitenkaan mitään kloonia miehesi perheelle tarvitse tulla. Tiedän, että haluatte olla ihan oma, yksityinen yksikkönne - jotkut miehet eivät vain tällaista asiaa tajua. Ehkä nämä vahvat ja fiksut naiset ovat lytänneet miehesi itsetunnon niin lyttyyn, että hän ei enää luota siihen, että osaisi tehdä päätöksiä minkäälaisia, vaan tekee mieluummin niin kuin fiksut sanovat.

En oikein osaa neuvoa muuten, kuin että pakotat sen miehesi tekemään päätöksiä siellä ruokakaupassa ja joka paikassa muutenkin. Ja näytät myös sen, että huonokin päätös on parempi, kuin ei päätöstä ollenkaan, mutta niiden täytyy olla miehesi päätöksiä (sinun tukemanasi tietysti). Ehkä hänestä on kasvatettu sellainen perfektionisti, että hän pelkää etteivät hänen omat päätökset ole "täydellisiä" ja sitten tulee sanomista. Rohkaise häntä ottamaan enemmän vastuuta omasta elämästään (ja teidän yhteisestä) ja vaikka et jostain päätöksestä jonka hän tekee oman arvostelukykynsä puitteissa pitäisikään, niin koita silti jotenkin kannustaa äläkä ainakaan sinäkin häntä heti tuomitse, niin kuin nähtävästi perheensä on tehnyt. Tsemppiä!

Huoh, kuulostaa niin samalta! Meillä ei ole ehkä noin äärimmilleen mennyt, mutta silti mieheni mielestä isosiskonsa ja äitinsä ovat suunnilleen jumalhahmoja. Enkä ymmärrä sitä, sillä isosiskonsa on ainakin sellainen, ettei tee mitään muuta kuin valittaa, ihan jatkuvasti! Ikinä mikään ei ole hyvin, päinvastoin! Itse en arvosta sellaisia ihmisiä, sillä elämä on liian lyhyt ainaiseen valittamiseen (ja mitähän itse nyt teen :D). Rahakin on asia, mistä ei voi olla ikinä puhumatta, varsinkaan nyt, kun olen työttömänä. Piikittely ja ilkeilykin on nyt kasvussa tiukan rahatilanteemme takia. Ei vauraus tuo onnea!

Tässä taannoin kävi sellainen välikohtaus tämän henkilön kanssa, etten ole nähnyt häntä sen jälkeen, enkä vähään aikaan haluakaan! Mieheni sen sijaan odotetusti painoi asian ihan samantien villaisella, mikä ärsyttää! Pitäisi kerrankin kihlattunsa puolia, kun välikohtaus kuitenkin loukkasi minua eniten!

Äitinsä on paljon mukavampi, mutta silti ahdistaa se, että mieheni napanuora on niin tiukassa, että heti tekee kyllä kaiken mitä äitinsä suosittelee, mutta minua ei voida kuunnella. Isän kanssa on sama juttu. Tunnen olevani ihan alakynnessä...

Eli kyllä, löytyy muitakin miehiä, jotka ovat arvostelukyvyttömiä. Onhan vanhemmat tosi tärkeät, mutta nyt, kun on vakavassa suhteessa, tulevaisuutena avioliitto, niin voisi hieman kuunnella omaa kumppaniaankin niiden vanhempien ja sisarusten ohessa. :/ Mieheni veli onkin ainut fiksu näistä sen takia, ettei puutu elämäämme, ei jaa toimintaohjeita sekä tulee toimeen kanssani loistavasti plus on aidosti kiinnostunut, ei pelkästään ilkeilymielessä. :)

Ps. Meilläkin on käynyt niin, että kun olen ehdottanut jotain ratkaisua, sitä ei olla tehty. Heti, kun vanhemmat ovat ehdottaneet suurinpiirtein samaa, niin ollaankin tajuttu, että sehän on hyvä idea, ja heti toteutettu! Mulla ei vissiin ole tarpeeksi auktoriteettia, kun pitää saada vanhempiensa tuki asialle, ennenkuin sen voi toteuttaa...

Isäni oli joskus ruokapöydässä möläyttänyt jotain sen suuntaista, että "äidin ruoka on parempaa"... jonka seurauksena äitini nappasi lautasen isän edestä, kaatoi sen takaisin kattilaan, hulautti kattilan sisällön vessanpönttöön, pesi kattilan ja antoi isälle kehottaen viemään äidilleen täytettäväksi. Siihen loppui narina.

Kun vertailee sinua siskoonsa, kehota sitten pistämään siskon kanssa hynttyyt yhteen, kun kerran se on niin ihana. Miksi on sinut valinnut, jos et itsenäsi kelpaa?

Ja jos ruuasta vänisee, niin tehköön itse parempaa tai syököön äidillään! Mielestäni voit ihan hyvin kertoa tällaisen mielipiteen myös siellä anoppilassa, jos mokoma kehtaa arvostella ruokia, joita teillä kotona syödään. Varmaan yrittää olla kohtelias äidilleen, mutta voi sen muutenkin tehdä kuin sinua alentamalla.

Ja kyllä se elatusvastuu on molemmilla, jos kumpikin on köyhiä. Jos olisit työelämässä ja hyvätuloinen, niin sitten ehkä voisi ymmärtää, että hetken tuet miehesi opintoja, mutta kun kumpikin opiskelee, niin silloin on kohtuullista olettaa molempien käyvän töissäkin, mikäli rahat ei riitä. Mielestäni voisit laittaa rahahanan kiinni kaikilta liikeneviltä osin ja laittaa rahaa omaan säästöön. Elätte sitten köyhemmin kunnes hänkin hankkii töitä. Tai sitten pyytää äidiltään rahaa ruokaan, mikäli mamma hänen opinnoistaan niin kovasti on huolissaan.

Mutta oikeasti, ehkä mies ei tajua, miten sinua hänen käytöksensä nyrsii? Oletko kertonut hänelle? Ehkä hän ei vaan edes tajua tekevänsä tuollaista?
Yritä ensin puhua kuin käyttää noita yllämainittuja. Jos toinen ei edes tajua olevansa tollo, niin se vaan loukkaantuu, kun sitä oikaisee. Jos puhumalla ei käytös parane, niin sitten voi ruveta tosiaan muistuttamaan, että voisi arvostaa sinuakin.

Sanoppa miehellesi että olis jo tuossa iässä ruveta ajattelemaan omilla aivoillaan ja omilla ajatuksillaan ja tehdä niinkuin itse haluaa eikä tehdä niinkuin äiti tai sisko tekee ja sanoppa miehllesi että päätä joskus ihan itse mitä haluaa eikä niinkuin muut sukulaiset haluvat tai tekevät ja se napanuora olisi joskus katkaistava. Eroa enne kuin menee hullummaksi. Jos mies arvostelee ruokiasi niin oleppa kuukauden tekemättä ruokaa ja sano miehellesi että jos haluat ruokaa teeppä itse niin voi oppia arvostamaan sinun tekmää ruokaa.

Ainoa asia mitä en tuossa kirjoituksessasi ymmärtänyt, oli tuo kotivakuutus....Kyllä ainakin itselläni on aina ollut.(ja ei, en ole rikas).Sinun Mielestäsi sitä ei tarvita. Entäs jos esim. sattuisi tulipalo ja omaisuus tuhoutuu (tuo oli sitten vain yksi monista esimerkeistä).Tai toinen heti perään : asuntoonne murtauduttaisiin ja kamat vietäisiin..Onko teillä sitten tosian varaa maksaa omasta pussista kaikki? Sanoit että olette opiskelijoita. En ole vielä tähän päivään mennessä tavannut opiskelijaa,jolla olisi niin hyvä opintotuki, että niillä kattaisi tuollaisia kuluja.

Kyllä kotivakuutus kannattaa olla, se ei ole perheen paremmuudesta kiinni vaan terveestä järjenkäytöstä.

Jos tavarat on arvotonta kierrätyskamaa.
Niin vakuutusta turha maksaa.

Ja mikä oli nuori palstasetä nainen juonen pointti- potut on nostettava kun aika on vai ?

Olette 25 vuotiaita ja olette alkaneet olemaan noin 18 vuotiaina. Kumpikin teistä on opiskelijoita eli ei edes omia tuloja. Käytännössä olette olleet ihan kakaroita ja ajatusmaailma muuttuu, kun ikää tulee. Lisäksi miehesi on perheensä vietävissä. Ei se tule parantumaan vaan pahenemaan, joten, en näe mitään syytä jatkaa yhteiselämää. Teillä ei ole mitään yhteistä eikä omaa. Ero tulee joka tapauksessa, joten tee se nyt.