Todellakin luulin että tämä mies on erilainen kun suhteen aikana juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä mutta yhden vastoinkäymisen jälkeen niin ei, ei voi jutella kuin aikuiset ihmiset, pitää sulkeutua ja muuttua täysin kylmäksi paskiaiseksi joka ei välitä yhtään toisen ihmisen tuskasta. Minusta se vaan ei riitä että sanotaan "en voi antaa anteeksi, erotaan". MIKSI asioista ei voi keskustella ja kuunnella edes toisen kantaa? Miksi viesteihin joita ei kovin montaa ole lähtenyt, voi vastata?? Eikö toista kohtaan oikeasti löydy mitään kunnioitusta?
Miksi miehet ei osaa keskustella?!
en ummarra
24150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Spekulointia helpottaisi, jos tietäisimme, mikä se yksi vastoinkäyminen oli, minkä jälkeen mies jätti sinut.
Ei ole pettämistä tms. Vääriä sanoja väärään aikaan.
Edelleenkään emme edes tiedä, mitä olet sanonut, joten on vaikea päätellä, onko se vakavaa vai ei. Joko se on ollut tai sitten se on ollut ns. viimeinen naula arkkuun. Vähäpätöinen, mutta lopullinen syy siihen, ettei mies enää näe teillä yhteistä tulevaisuutta.
Se on varmaan selvää, ettei mies näe sitä yhteistä tulevaisuutta koska jätti, mutta sitä tässä ajankin takaa että miksi mies ei silti voi istua alas ja keskustella koska ihminen tarvitsee ja mielestäni ansaitsee anteeksiantoa jotta voi siirtyä itsekin eteenpäin.
No olisihan pieni juttutuokio eron tiimoilta toki inhimillistä. Ehkäpä mies on niin vihainen, että haluaa sinun kärsivän tilanteesta tai sitten hän itse tuntee keskustelun kiusalliseksi. Ja ainahan on niin äkkivääriä ihmisiä, että sitä joko ollaan tai ei olla. Ja jos ei olla, ei voi olla mitään puhumistakaan.
Itse tunnistan sellaisen loukkaantumisen, joka vetää mykäksi. Tämä tapahtuu harvoin, mutta joissakin tilanteissa sanat onnistuvat uppoamaan piilotettuun herkkään kohtaan, jota ei itsekään aina tunne.
En tiedä, onko se pelkkää loukkaantumistakaan, siihen sekaantuu syvä tunne siitä, että vuorovaikutuksen silta romahtaa, eikä puheesta ole ylittämään sitä kuilua Sanat muuttuvat tyhjiksi.
Toinen asia on, miten siihen suhtautuu ja miten toimii. Itse uskon aina jälleenrakentamiseen ja pikkuhiljaa alan etsiä rakennusaineita,joista uusi silta saadaan aikaiseksi. Mutta siinä välissä on mykkä hetki, jossa mikään kommunikaatio ei toimi. Mun kohdalla kyse on yleensä enintään tunneista, tuskin koskaan päivistä.
Kiinnostaisi tietää, onko muilla miehillä samaa kokemusta. Onko naisilla samaa tunnetta olemassa?
Ymmärrän tunnit, päivätkin, mutta nyt kyse on viikoista. Siihen liittyi oma henkilökohtainen romahdus, joten kun rakas sen takia jättää, niin tulee tietenkin tunne, ettei se rakkaus hänen puoleltaan sitten ollutkaan aitoa. En ymmärrä sellaista täydellistä sulkeutumista, ja jäätävän kylmää kohtelua.
Niin. Ei voi tietää. Jokaisella on omat syynsä, vahvuutensa, heikkoutensa.
"Miehet eivät osaa keskustella" on yksi selitysyritys, tuskin paras mahdollinen kuitenkaan.
Kaheleita tasapainottomia muiden nussimia naisia riittää, ei niitä kannata sen kauempaa katsella kun selviää millaisen lopputuloksen heidän moraaliton elämänsä on heistä muovannut.
Röyhkeän, usean nussiman tautipesän, aivan, ei ihme miksei mies halua olla kanssasi tekemisissä, kiinnostus oli aitoa mieheltäsi, josko mukava nainen löytyisi, nyt on selvinnyt, että kannattaa jatkaa etsintää ja antaa sun etsiä uusi mies paneskelemaan sua
Ikuisuuskysymys....on toi anteeksianto. Anteeksiantaminen on yksi parisuhteen parustoista mutta siihen liittyy myös ongelmia. Toiset osaavat ja pystyvät antamaan anteeksi loputtomasti asioita ja toisten kyky tehdä näin on rajallisempi, se kuinka paljon pitää antaa anteeeksi on veteen piirretty viiva. Ajatellaan parisuhdetta jossa toinen osapuoli tarvitsee anteeksiantoa "liian usein" kaikki on ok niin kauan kun toinen osapuoli jatkaa anteeksiantoa, mitä sitten tapahtuu kun tuo anteeksiantajan mitta alkaakin täyttyä syystä tai toisesta, tuolloin tuo osapuoli joka tarvitsee anteeksiantoa kuokee että toinen on muuttunut kylmäksi ja julmaksi, oravanpyörä on valmis. Mielestäni parisuhteessa pitäisi toimia niin ettei anteeksiantoa tulisi edes tarvita pyytää toiselta osapuolelta, vaikeaa mutta toteutettavissa. Koska anteeksianto liikaa käytettynä kokee vääjäämättä jossain vaiheessa inflaation on paljon helpompaa toimia niin ettei koko anteeksiantoa tarvitse käyttää kuin hätätilainteissa, tällöin anteeksianto toimii niin kuin sen on tarkoitettukin toimivaksi.....tämä tarkoittaa käytännössä ajattelumaailman kääntämistä minäkeskeisestä ajattelusta "toisen parhaaksi" ajatusmaailman käyttämisestä. Noin toimimalla saa parisuhteeseen positiivisen oravanpyörän joka ruokkii itseään ja antaa osapuolelle aina enemmän mitä itse joutuu antamman toiselle osapuolelle. Tämä toki onnistuu vain jos molemmat osapuolet osaavat tai edes haluavat opetella käyttäytymään näin...
T:Parisuhteessa elävä kumppani
Totta puhut, mutta mielestäni tämä tapaus on ns. "hätätapaus" ja ensimmäinen ja ainoa vastoinkäyminen suhteessamme. Toista mahdollisuutta en siis saanut :(
Miksi viesteihin joita ei kovin montaa ole lähtenyt, voi vastata??
Itse en vasta viesteihin vaan puheluihin, en vaivaudu näpyttelemään viestiä, minusta tekstailu on lutkamaista ja siihen naisilla liittyy kyrvänvonkaus.
Mietipä asiaa, kumpi on asiallisempaa, laittaa tekstari vai soittaa? Tunge tekstarit persereikääs
Kirjoitat aivan liian ympäripyöreästi, että voisi ottaa kantaa asiaan. Jos kertoisit, mistä riidassanne oli kyse, edes minkä tason asioista, mistä mies suuttui, voisi kommentoida paremmin.
Tän tyyppisen kysymyksen voi tulkita sadalla erillä tavalla, valitettavasti. Eli siis _mitä_ mies ei voi antaa anteeksi? Mitä sanoja ja missä yhteydessä?
Mulla on jotenkin sellanen fiilis, että nää parisuhdevatvonnat on täällä aivan hanurista.
Siis ei niin kuin päätä eikä häntää.
Tuo liittyi aiheeseen, Miehen logiikkaan, mutta ongelma oli se, että jos nainen on sanonut vaikka: olen rakastunut veljeesi, siihen on ihan eri vastaus kuin, että hän olisi sanonut : en tykkää pitkistä kalsareistasi.
Mjaa
No en mä lukenut koko rimpsua. Mua vituttaa kaikki rimpsut.
Ehkä täytyy todeta nyt vain, koska en halua sen tarkemmin kertoa tapahtuneesta (siis siihen liittyi oma romahdus, en ole rakastunut tai väittänyt olevani rakastunut kehenkään muuhun, mutta halusin loukata niin itseäni kuin miestä tuossa tilanteessa) että syy siihen, ettei mies halua jutella on se että hän on niin verisesti loukkaantunut, ei kykene antamaan sitä asiaa anteeksi, eikä halua edes keskustella kanssani koska on järkkymätön kannassaan. Ei halua antaa mitään tänne suuntaan, en edes elättele, että palattaisiin yhteen, mutta oman ylipääsemisen kannalta minusta asiat olisi hyvä jutella halki.
Musta tuo ratikka sanoi taas (kerran) parhaiten :) On olemassa on-off tyyppejä, ja on kovin vähän tehtävissä heidän kohdalla, vaikkakin he saattaisivat juuri kipeiten olla sitä keskusteluapua vailla.
Sun kannattaa ajatella nyt vaan omaa anteeksiantoa itsellesi, ja jotain muuta tapaa jolla käsitellä se asia pois mieltäsi painamasta. Tuskimpa olet syyllistynyt mihinkään sen suurempaan rikokseen, kuin mitä tässä maailmassa olis ennenkään tehty.. tai tehtäis parhaillaankin :)
Kirjoitin sinulle jo aiemmin anteeksiannosta. Anteeksiantamisen pitää aina tapahtua vapaaehtoisesti ja mielellään ilman ehtoja, näin anteeksiantaja voi olla varma että asia ei jää "roikkumaan" keskeneräisenä sekä myös se kenelle on annettu anteeksi voi olla varma toisen mielipiteestä että asia on annettu anteeksi, tätä tunnetta ei voi tulla jos toinen on anteeksiantoautomaatti suuntaan ja toiseen. Parisuhteessa pitää myös olla valmis siihen ettei kumppani pysty antamaan anteeksi, se vaan on tosiasia että kaikki ei voi antaa kaikkia anteeksi. Taas se missä kulkee raja kullakin on tuo veteen piirretty viiva ja on jokaisen henkilökohtainen ominaisuus. Tässäkin voi kehittää ja opettaa itseään käsittelemään asioita eritavalla ja nopeammin jolloin tuo anteeksiantoprosessi voi nopeutua, tämä toki on se kuuluisa "tahdon asia" mutta siihen voi vaikuttaa jos haluaa ja siihen on olemassa motivaatio. Tuo motivaatio on oikeastaan kaiken a ja o, jos todella rakastaa toista ja haluaa asioiden menevän parempaan suuntaa se ei ole kovinkaan vaikeaa. Jos taas parisuhteessa on "ongelmia" on noiden omien asioiden tunnistaminen ja kurssin muuttaminen huomattavasti vaikeampaa. Parisuhteessa kaiken pitää perustua vapaaehtoisuuteen ja siihen attä haluaa kumppanilla olevan hyvä olla, tämä taas johtaa siihen että kumppani ajattelee asiasta samoin ja saa aikaan toisessa osapuolessa "hyvät fibat" joka taas palautuu takaisin iloisuutena ym. ym. joka taas aiheuttaa tälle toiselle hyvät "fibat" jne. jne. Jos lähtee tuolle tielle että haluaa loukata toista jonkin syyn vuoksi on oltava valmis myäs maksamaan se hinta joka siitä voi tulla. En halua tuomita ketään vaan kannustaa etsimään niitä hyviä "fiboja"............tsemppiä sulle mihin suuntaan sitten asiasi meneekään.
T:Parisuhteessa elävä kumppani
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille :) Tuo on-off-tyyppi kyllä kuulostaa tutulta ja saattaa olla että tässäkin on kyse siitä. Mies ajattelee että hän on kerran tehnyt selväksi ettei halua olla enää kanssani niin miksi pitää yhteyksiäkään. Ehkä ei ole siis miesten ja naisten välinen ero niinkään kuin vaan ihmistyyppien.
no siis ei todellakaan, ole pelkästään miesten ongelma puhumattomuus!!
itelle ainakin tullut sellaisia naisia vastaan, mitkä ei milloään halua puhua asioista, joista suuttuvat.
Ja sitten, kun asiat ovat todellakin jotain iha mitätöttömiä asioita.
Sanoo jotain vastaan, ja siitä alkaa puhumattomuus, ja taas saa itse ruveta selittelemään ja pyytelemään anteeksi asioita joihin in sanonut oman mielipiteensä.
jossain vaiheessa siihen sitten kyllästyy, kun toinen ei suostu yhteenkään kompromissiin,
silloin yleensä toinen osapuoli on yleensä ihmetellyt, et miksi tää loppu.
kun mitta tulee täyteen, silloin se tulee kunnolla.
Kysyn vielä, että kun toinen on niin loukkaantunut vihanpurkauksestani, eli siis sanoin tarkoittamattani aika pahoja asioita ja käskin painua menemään (kai aika yleistä, jotkut reagoi tähän sitten voimakkaammin ja jotkut ei niinkään) niin vaikka tiedän ettemme tule palaamaan enää koskaan yhteen, niin haluaisin tietää, että miten voin yrittää korjata asian niin ettei toiseen enää sattuisi? Tulemme siis vielä näkemään ja puhumaan.
joku on sanonut, että naiset antavat anteeksi, mutta eivät unohda, miehet eivät anna anteeksi, mutta unohtavat.
Ei ole mitenkään pelkästään miehiin liittyvä piirre. Tuollaisella ihmisellä on vaikeuksia nähdä itsessään vikaa ja suhde on varmaankin ollut aika pinnallinen.