Näillä sivuilla keskustellaan ja mietitään miksi naiset tai miehet pelkäävät sitoutua.
Minun syyni on se, että olen elämäni aikana joutunut/saanut muutta monta kertaa. Muuttoja on yli kymmenen, se on paljon ikääni nähden. Olen siis joutunut luopumaan elämäni aikana monta kertaa minulle tärkeistä henkilöistä. Se on opettanut varovaiseksi. En halua kokea samaa tuskaa enää.
Olen elänyt niin kutsuttua etappielämää. Asun täällä vain niin ja niin monta vuotta. En kuitenkaan tule jäämään tänne. Siis kiellän itseäni ihastumasta/rakastumasta kehenkään. Jos ja kun kuitenkin tulen muuttamaan en halua menettää toista, en halua kokea menetyksen tunnetta. Se kun sattuu aina yhtä lujaa.
Se tuo myös sen, että kun olen parisuhteessa ja se alkaa käydä vakavammaksi eli alan kiintyä toiseen, minulle tulee pakokauhu. Säikähdän sitä tunnetta. Enhän saa tuntea sitä kun voin kuitenkin menettää toisen. Sitten alan kiukutella ja käyttäytyä muutenkin inhottavasti. En kuitenkaan petä. Ja eihän sitä kukaan jaksa. Tai sitten ahdistuksen kasvaessa vain jätän toisen. Enkä osaa oikein selittää toiselle millään järkevällä syyllä miksi hänet jätän.
Tiedän etten käyttäydy kovin mukavasti seurustelukumppaneitani kohtaan, mutta koittaakaa silti ymmärtää.
Minun syyni on se, että olen elämäni aikana joutunut/saanut muutta monta kertaa. Muuttoja on yli kymmenen, se on paljon ikääni nähden. Olen siis joutunut luopumaan elämäni aikana monta kertaa minulle tärkeistä henkilöistä. Se on opettanut varovaiseksi. En halua kokea samaa tuskaa enää.
Olen elänyt niin kutsuttua etappielämää. Asun täällä vain niin ja niin monta vuotta. En kuitenkaan tule jäämään tänne. Siis kiellän itseäni ihastumasta/rakastumasta kehenkään. Jos ja kun kuitenkin tulen muuttamaan en halua menettää toista, en halua kokea menetyksen tunnetta. Se kun sattuu aina yhtä lujaa.
Se tuo myös sen, että kun olen parisuhteessa ja se alkaa käydä vakavammaksi eli alan kiintyä toiseen, minulle tulee pakokauhu. Säikähdän sitä tunnetta. Enhän saa tuntea sitä kun voin kuitenkin menettää toisen. Sitten alan kiukutella ja käyttäytyä muutenkin inhottavasti. En kuitenkaan petä. Ja eihän sitä kukaan jaksa. Tai sitten ahdistuksen kasvaessa vain jätän toisen. Enkä osaa oikein selittää toiselle millään järkevällä syyllä miksi hänet jätän.
Tiedän etten käyttäydy kovin mukavasti seurustelukumppaneitani kohtaan, mutta koittaakaa silti ymmärtää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oli kiva lukea viestisi ja tuntea, että muitakin ihmisiä on saman "ongelman" kanssa. Olen myös seurustellut useimman kumppanin kanssa ja ero tuntuu aina pahalta. Sydän särkyy ja elämä tuntuu todella vaikealta.
On ihana rakastua ja tuntea se tunne. Parempaa tunnetta saa etsiä jostain aivan muualta, sitä en ole vielä löytänyt. Olen sellainen tyyppi, joka haluaa rakastua ja olla rakastettu, kuka nyt ei? Mutta..
Tälläkin hetkellä olen pitkään aikaa tuntenut rakastuvani erääseen ihmiseen. Haluaisin olla hänen lähellä ja rakastaa, mutta pelkään. Pelkään sitä, että kaikki ei menisikään hyvin ja taas särkyisi sydän. En haluaisi kokea sitä tunnetta enää koskaan. Mitä teen? Ottaakko riski, eihän sitä muuten koskaa voi rakastaa.
Ongelmani siis on se, että rakastun liian helposti. Kerroit, että käyttäydyt kumppaneitasi kohtaa "kylmästi", vaikka välittäisitkin heistä. Miten miehenä suhtautua sinunlaisiin (oletan että olet nainen). Helliä ja antaa rakkauden tunnustuksia vai olla etäinen ja pitää ns.kaverisuhdetta? Vaikka haluaisi rakastaa.
Elämä on liian raadollista.
Ensinnäkin on hyvä tietää, että toinen tykkää ja rakastaa ja että pystyy luottamaan toiseen.
Tiedän olevani hirmu hankala, aina ei ole valmista käyttäytymissääntöä. Välillä toivon hirveästi rakkauden tunnustuksia välillä sitten taas tilaa ja aikaa.
Tärkeintä kuitenkin on, että tietää toisen olevan vierellä vaikka olenkin välillä kiukutteleva ja luotaan pois työntävä. Kärsivällisyys on kai avainsana minunlaisissani tapauksissa.
elellyt vähän samalla tavalla, muuttanut opintojen ja töiden vuoksi ja asunut vuoden siellä ja pari kuukautta täällä. Olen huomannut, että siihen on moni suhde kaatunut. Kun muuttaa uuteen paikkaan, vanhojen kavereiden kanssa yhteydenpito onnistuu, mutta kumppanit ovat aina sanoneet, että ei onnistu, parempi ettei pidetä mitään yhteyttä. Ja kyllä sitä alkaa sitten itsekin suhtautua sillä tavalla, että miksi edes yrittää, kun suhde ei kuitenkaan kestä.