Hei kaikille!
Oon ekaa kertaa jossain "yleisesti" kertomassa tilanteestani.
Musta vaan alkaa tuntuun ettei mun elämässä oo enää mitään mistä tulis onnelliseks.
Avioliitto on ollut monta vuotta lasten takia ylläpidettyä. Joskus on tullut tilanteita että oon aatellut että toisesta vois löytyä vielä jotain positiivista, mutta ei kauaa kestä kun arki taas palaa....
Kaksi lasta, 15- ja 12 v. Vanhemman kanssa ongelmia koulun kanssa....
Seksi ei oo maistunut moneen vuoteen....osasyynä nuoruuden ikävä kokemus joka kumma kyllä vasta aikuisella iällä alkanut vaivaamaan....
suurin syy varmaan, jos uskallan olla rehellinen, ettei seura kiinnosta.......
En tiedä kiinnostaisiko joku muu loppuun asti kun en oo kokeillu, pientä pussailua mikä ei oo ollu vaarallista kun oon heti kertonu etten pidemmälle mene.
Eli pettään en pysty, ainakaan oo vielä, vaikka vaikeeta on ollu.
Ikää on muutaman vuoden päästä 50, vaikka mieli on vielä nuori.
Joskus vaan mietin että onko mun elämä tässä????
Älkää kertoko niin yksinkertaisia vastauksia kuin että eroa. Tiedän että se olisi lapsille kuitenkin aivan kamala paikka. Vaikka ei kai tämäkään mukavaa ole.......
Oon ekaa kertaa jossain "yleisesti" kertomassa tilanteestani.
Musta vaan alkaa tuntuun ettei mun elämässä oo enää mitään mistä tulis onnelliseks.
Avioliitto on ollut monta vuotta lasten takia ylläpidettyä. Joskus on tullut tilanteita että oon aatellut että toisesta vois löytyä vielä jotain positiivista, mutta ei kauaa kestä kun arki taas palaa....
Kaksi lasta, 15- ja 12 v. Vanhemman kanssa ongelmia koulun kanssa....
Seksi ei oo maistunut moneen vuoteen....osasyynä nuoruuden ikävä kokemus joka kumma kyllä vasta aikuisella iällä alkanut vaivaamaan....
suurin syy varmaan, jos uskallan olla rehellinen, ettei seura kiinnosta.......
En tiedä kiinnostaisiko joku muu loppuun asti kun en oo kokeillu, pientä pussailua mikä ei oo ollu vaarallista kun oon heti kertonu etten pidemmälle mene.
Eli pettään en pysty, ainakaan oo vielä, vaikka vaikeeta on ollu.
Ikää on muutaman vuoden päästä 50, vaikka mieli on vielä nuori.
Joskus vaan mietin että onko mun elämä tässä????
Älkää kertoko niin yksinkertaisia vastauksia kuin että eroa. Tiedän että se olisi lapsille kuitenkin aivan kamala paikka. Vaikka ei kai tämäkään mukavaa ole.......
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vastaan itselleni, kun nyt vasta kävin katsomassa muiden vietejä ja löysin monta aika lailla samankaltaisia kuin omani.
Erona kuitenkín on esim kielenkäyttö minua kohtaan lasten kuullen ja monta muutakin juttua.. Eli ei olla kuin sisko ja sen veli....
En jaksa nyt eritellä. Katsotaan jos joku kiinnostuu vastaamaan niin ehkä sitten....
Siis jos mies puhuu sinulle rumasti lasten kuullen tai muutenkin, onko sellaisessa ilmapiirissä lastenkaan hyvä olla?
"Joskus vaan mietin että onko mun elämä tässä????"
En halua masentaa, mutta siinä se todennäköisesti on. Naistenlehdistä voisi saada sen kuvan, että oikein hoidettuna elämä johtaa onneen. Mutta ei se niin mene.
Onni on kuin porkkana aasille. Sitä ei kuulukaan saavuttaa vaan sitä kuuluu tavoitella. Näin elämä naruttaa yhden sukupolven tuottamaan sen seuraavan sukupolven, ja elämä jatkuu.
Kyllä , kyllä sinun elämäsi on v a i n tässä. Vaikka nyt löytäisit romanttisen rakkauden, uuden suhteen, niin entistä elämääsi et saisi pois pyyhkäistyä. Se kyllä seuraa sinun mukanasi kuin vanha laahus hautaan asti.
Romanttinen vaihe ja huuma pysyvät suhteessa enimmillään vuoden, ja sen jälkeen palaudutaan arkeen. Sillä doden dodda, ei kukaan jaksa pitää jatkuvaa hurmiota yllä hirveän pitkään.
Ihminen tarvitsee tasaista junnaamista ja arkea. Eivät aivot kestäisi turbovaihteessa kiitämistä vuodesta toiseen.
Sinulla on ilmiselvä seksiongelma. Et kyllä paljon kerro miehestäsi, että mikä siinä mättää. Huono on neuvojakaan antaa.
Kuvittelen siis, että hän on perusmies, huono ilmaisemaan tunteitaan, sanoja ei löydy jne.
Ymmärrä, että mies ehkä voi haluta jauhaa ihmissuhdetta, mutta kun ei ole palikoita siihen, niin milläs sitten pelaat. Et millään. Ja kun mies huomaa, että palikkalootassa ei paljon ole vaimon ihmissuhde keittiöpsykologiaan verrattuna, niin parempi torjua ja väheksyä akkain kaakatuksia.
Anna miehesi olla mies, jörökkä-joonas, ota siitä huumoria, ja etsi itsellesi ihan omaa elämää ja huumaantumista harrasteista.
Mies EI VOI OTTAA VASTUUTA NAISEN KOKO ELÄMÄN ONNELLISTAMISESTA.
Naisella on oma vastuunsa omasta onnellisuudestaan.
Siis ei mennä liikaa miehen harteille, vaan ollaan itsenäisiä henkisessä mielessä.
Ei tyytyväisyys elämään todellakaan tule aina puolisoa vaihtamalla, jos ei itse muuta asenteitaan koko elämää kohtaan. Eikä kaikki onnettomana olo ole aina miehen syy. Meissä muijat on tavattoman usein itsessämme vikaa, meillä on taipumus tähän prinsessa-syndroomaan.
Siis älä ole prinsessa, jonka elo pitäisi olla kultalautaselta syömisessä.
Tyytyväisyys ja onni voivat löytyä myös navettasaappaiden käyttäjältä arkisen aherruksen siivittämänä.
Saamme olla taviksia taviksen arjessa.
Hyviä herätyspuheita! Kiitos.
Joo, tarttee myöntää että vois itteki hakee elämäänsä jotain sisältöä jostain muualta.
Meillä miehelle riittää saunanlämmitys, kaljan otto ja nukkumaan meno 9-10 aikoihin.
Ei käydä yhdessä missään, korkeintaan kaupassa.
Vielä ehkä haluaisinkin johonkin mutta en tiedä kuinka kauan....
Tiedän tai luulen tietäväni että olisi parempi erota mutta sitten taas alkaa miettimään että entäs sitten...... en kuitenkaan ole yksineläjä, tartten jonkun viereen jakamaan arkea.
Jotenkin musta tuntuu nyt että sain potkua siihen, että alan käymään jossakin ihan yksin. Otan omaa aikaa, mitä niin harvoin tulee tehtyä.
Oon kyllä lähteny bilettään yksin kun mies on menny nukkuun, miksei vie koskaan mihkään. Ei oo kuitenkaan ollu kummemmin vihanen, kai seki jotain tajuaa...
Oon kuitenkin ollu aina suht kiltisti ja tullu kotiin yöks.
Kattellaan ja jatketaan taas kun tuntuu siltä....
Rentouttavat viikonloput!