Lääkityksellä diabeetikoilla joudutaan estämään omaa glukoosin tuotantoa maksassa, silti suositellaan syömään vielä hiilihydraatteja lisäksi.
Metformiinin verensokeria alentava vaikutus perustuu ensisijaisesti maksan glukoosituotannon alentamiseen estämällä glukoneogeneesiä.[29] Tyypillisen aikuistyypin diabeetikon maksassa tapahtuu glukoneogeneesiä kolme kertaa tavallista enemmän; metformiinihoito vähentää tästä yli kolmanneksen.[30] Glukoneogeneesiä vähentävä vaikutus johtuu metformiinin aktivoimasta AMPK-entsyymistä (adenosiinimonofosfaatin aktivoima proteiinikinaasi). AMPK:n aktivaatio johtaa maksassa solunsisäisen SHP-transkriptiotekijän välityksellä glukoneogeneesistä vastaavien geenien ekspression estoon.[31] Metformiini myös lisää perifeeristen kudosten (erityisesti lihassolujen) herkkyyttä insuliinille lisäämällä glukoosin soluunottoa sekä hyväksikäyttöä, vähentää rasvahappojen oksidaatiota ja hidastaa glukoosin imeytymistä ruoansulatuskanavasta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Metformiini
Metformiinin verensokeria alentava vaikutus perustuu ensisijaisesti maksan glukoosituotannon alentamiseen estämällä glukoneogeneesiä.[29] Tyypillisen aikuistyypin diabeetikon maksassa tapahtuu glukoneogeneesiä kolme kertaa tavallista enemmän; metformiinihoito vähentää tästä yli kolmanneksen.[30] Glukoneogeneesiä vähentävä vaikutus johtuu metformiinin aktivoimasta AMPK-entsyymistä (adenosiinimonofosfaatin aktivoima proteiinikinaasi). AMPK:n aktivaatio johtaa maksassa solunsisäisen SHP-transkriptiotekijän välityksellä glukoneogeneesistä vastaavien geenien ekspression estoon.[31] Metformiini myös lisää perifeeristen kudosten (erityisesti lihassolujen) herkkyyttä insuliinille lisäämällä glukoosin soluunottoa sekä hyväksikäyttöä, vähentää rasvahappojen oksidaatiota ja hidastaa glukoosin imeytymistä ruoansulatuskanavasta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Metformiini
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eipä koske kaikkia diabeetikkoja. Itsellä kyllä metformiini on ihan välttämätön nimenomaan paastosokerin kurissa pitämiseen. Liikunta on tässä suhteessa tehokkaampi mutta minun pitäisi liikkua silloin 2 h päivässä.
Hiilihydraatista tulee minulla noin 20E% ja kokeiltu on pienempääkin määrää. Ei juurikaan vaikutusta verensokeriin. Kun mennään yli 20 E% niin verensokerit kyllä kasvavat.
Metformiini vanhana lääkkeenä ei ole mikään kultakaivos. Se ei edes ole kovinkaan kallis lääke.
joku vaan
kun sanot että ei vaikuta sinulla ja samaan aikaan sanot ravintosi koostuvan 20E% hiilihydraattia niin ristiriita on valmis.
terv. Veijo
paastosokeri=aamusokeri??
Siis hiilihydraatin lasku alle 20E% ei vaikuta paastosokeriini laskevasti. Esimerkiksi 10E% dieetillä paastosokerini ovat jokseenkin samat kuin 20E%. 30E% sen sijaan nostaa jo selvästi paastosokeria. Metformiinia tarvitaan silti. Januvia laskee selvästi ruokailun jälkeistä verensokeria ja käytännössä verensokeriarvoni ovat parin mmol/l vaihteluvälillä samat. Itsellä siis VHH laskee lähinnä ruokailun jälkeistä verensokeria mutta ei vaikuta glukogeneesiin.
Paastosokeri on sama kuin aamusokeri mikäli yöllä ei ole syöty ja juotu.
Kerrot vain paastosokeristasi. Verensokeriarvoilla on merkitystä muinakin ajankohtina vuorokaudesta. Miten vaikuttaa tuo isompi hiilihydraattimäärä ennen ateriaa ja varsinkin aterian jälkeisiin arvoihin ( 0 h, 1 h, 2 h)? Yleensähän olisi paastoarvon ja ennen ateriaa olevien arvojen hyvä olla < 6 mmol/l, 1 h ateriasta
Sokea?
"Itsellä siis VHH laskee lähinnä ruokailun jälkeistä verensokeria mutta ei vaikuta glukogeneesiin."
Tuo lainauksesi eikä "joku vaan" tekstikään kerro, missä vaiheessa ruokailun jälkeinen verensokeri on mitattu. Kysymykseni koski 10 % vs. 20 % hiilihydraattimäärän vaikutusta.
Kakkostyypin diabeetikoille on tyypillistä, että verensokeri nousee ruokailun jälkeen (1 h) huomattavan paljon hiilihydraattien vaikutuksesta. Johtuu siitä, että diabeetikoilta puuttuu tai on hyvin huono vaiheen 1 insuliinineritys. Vasta vaiheessa 2 alkaa insuliinia tulla ja verensokeri laskee. Januvialla saadaan aikaan tuon kakkosvaiheen insuliinierityksen pitkittymistä, jolloin verensokerin lasku paranee. On kysymys paljolti suolta täyttävästä massasta, joka lisää inkretiinejä, jotka saavat aikaan haimassa insuliinineritystä. Januvia pitkittää inkretiinien elinikää, jolloin insuliinia erittyy pitempään. Januvia ei pysty kuitenkaan saamaan aikaan vaiheen 1 yksi insuliinieritykseen lisäystä. Vaiheen 1 insuliinierityksen riittävä määrä tarkoittaa sitä, että haimassa on oltava insuliinivarastoa, joka pikaisesti pystyy toimimaan. Näin tapahtuu terveillä, mutta ei diabeetikoilla.
Yleensäkin on kiinnitettävä huomiota paitsi paastoarvoon myös ruokailun jälkeisiin arvoihin. Lyhytetkin korkeat verensokeripiikit toistuvina aiheuttavat elimistölle ongelmia, mukaan lukien sokeuskin.
Mittään ruokailun jälkeiset sokerit kaksi tuntia ruokailun jälkeen jotta mittausajan heitto vaikuttaisi mahdollisimman vähän.
Itsellä tosissaan ruokailun jälkeisissä sokereissa ei ole ongelmia, reilusti alle 10 mmol/l ja yleensä 8 kieppeillä. Arvot ovat itse asiassa aika lailla samat niin aamulla kuin ruokailujen jälkeenkin. Oleellista eroa 10E% ja 20E% välillä ei ole. Liikunta vaikuttaa huomattavasti enemmän kuin hiilihydraattimäärä. Tosin joku 40E% hiilihydraatista nostaa verensokeriarvojani reilusti.
Elimistömuutosten todennäköisyys kasvaa paljon vasta 8 mmol/l jälkeen ja kovin suuret verensokerin muutokset lisäävät ruokahalua ja sitä kautta lihottavat eli ei kyllä kannata painaa sokeriarvoja normaalilukemiin insuliinilla. Tuo johtaa helposti kierteeseen, jossa lihotaan ja lisätään insuliinia jne..
Huomio kannattaa kiinnittää siihen mikä on ongelma, itsellä paastoarvot ja jollain toisella aterian jälkeiset.