Aviomieheni lähtee taasen poikaporukassa juhlimaan, ja mitä teen minä aviovaimona? Vastaus on helppo eli jään kotiin.
Lähtisin itsekin hummailemaan välillä tyttöporukassa, mutta mulla ei ole omaa rahaa, olen työtön, ja en saa korvauksia.
Aina vaan kahdestaan viime vuosina pääsen tanssimaan ja viettämään erinäisiä juhlia.
En tiedä, olisiko tilanteeni sittenkään toisin, vaikka saisinkin rahaa, ja olisin töissä ja saisin omaa palkkaa, niin että mieheni antaisi lupaa lähteä ravintolaan yksin ystävieni kanssa, koska olen kerran vuosia sitten aikoinaan ns. töpännyt (mieheni mielestä), jäin nimittäni erään mattopyykin jälkeisen terassikaljaillan jälkeen juttelemaan liiiiiaaan pitkäääääksi aikaa erään miehen kanssa mieheni jo poistuessa kotiin nukkumaan.
Siitäkös soppa syntyi, mieheni kävi jopa kirkon avioliittoneuvojalla juttelemassa jne., itsekin pelkäsin jo eroa, vaikka ei siihen mitään painavaa syytä olisi ollutkaan, en mielestäni ollut mitenkään uskoton miehelleni.
No, sen kriisin jälkeen liittomme on jatkunut ihan hyvissä merkeissä, rakkautta on riittänyt ja seksielämä on ollut ok:sti.
Ärsyttää vaan, että en tuon menneen tapahtuman jälkeen en ole vuosiin enää edes viitsinyt pyytää lupaa lähteä tyttöjen kanssa iltaa viettämään tanssin merkeissä, koska jos joskus joku on pyytänyt minua tanssi-illanviettoon naisporukassa, on mieheni heti uhkailemassa, että lähtee sitten itsekin.
Jos olisi edes omaa rahaa, mutta kun ei.......
Joskus tuntuu, että rakkautemme on minua tukahduttavaa.
Miten toimisitte tilanteessani?
Lähtisin itsekin hummailemaan välillä tyttöporukassa, mutta mulla ei ole omaa rahaa, olen työtön, ja en saa korvauksia.
Aina vaan kahdestaan viime vuosina pääsen tanssimaan ja viettämään erinäisiä juhlia.
En tiedä, olisiko tilanteeni sittenkään toisin, vaikka saisinkin rahaa, ja olisin töissä ja saisin omaa palkkaa, niin että mieheni antaisi lupaa lähteä ravintolaan yksin ystävieni kanssa, koska olen kerran vuosia sitten aikoinaan ns. töpännyt (mieheni mielestä), jäin nimittäni erään mattopyykin jälkeisen terassikaljaillan jälkeen juttelemaan liiiiiaaan pitkäääääksi aikaa erään miehen kanssa mieheni jo poistuessa kotiin nukkumaan.
Siitäkös soppa syntyi, mieheni kävi jopa kirkon avioliittoneuvojalla juttelemassa jne., itsekin pelkäsin jo eroa, vaikka ei siihen mitään painavaa syytä olisi ollutkaan, en mielestäni ollut mitenkään uskoton miehelleni.
No, sen kriisin jälkeen liittomme on jatkunut ihan hyvissä merkeissä, rakkautta on riittänyt ja seksielämä on ollut ok:sti.
Ärsyttää vaan, että en tuon menneen tapahtuman jälkeen en ole vuosiin enää edes viitsinyt pyytää lupaa lähteä tyttöjen kanssa iltaa viettämään tanssin merkeissä, koska jos joskus joku on pyytänyt minua tanssi-illanviettoon naisporukassa, on mieheni heti uhkailemassa, että lähtee sitten itsekin.
Jos olisi edes omaa rahaa, mutta kun ei.......
Joskus tuntuu, että rakkautemme on minua tukahduttavaa.
Miten toimisitte tilanteessani?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tekisin kuule rahat ihan mistä vaan ja menisin, ja lujaa. Töitä kyllä löytyy, jos haluaa tehrä. Onko pakko olla tuollaisen porsaan kanssa ? Ja jos on, niin elä ainakin omaa elämääsi niin kuin sitä ei olisi olemassakaan.
Mieheni ei ole "porsas", eikä hän ole ollut uskoton silloin harvoin kun hän nyt käy edes ns. poikaporukassa iltaa viettelemässä. Mieheni on erittäin vastuuntuntoinen, ja työssään menestyvä ja kunnollinen perheen isä.
Hän ei yksin käy pubeissa iltaisin ilman minua, ja emme yhdessäkään harrasta säännöllisiä pubi-illanviettoja. Tervehenkisiä yhteisiä harrastuksia meillä on yhdessä ja erikseen.
Töiden löytyminen ei kylläkään ole näillä kulmilla mikään itsestään selvyys, ja iän myötä on kasaantunut jo rajoitteitakin työllistymiseeni.
Pakkohan ei ole Suomessa olla enää avioliitossa, jokainen voi erota, jos siihen on todellisia, pakottavia syitä.
Vapaaehtoisesti tässä on itsekin naimisiin astuttu ja lapsia synnytetty, mutta totuushan on, ettei elämässä voi tietää etukäteen, mitä se suo ja antaa.
Avioliittojakin kun on niin monenlaisia, ja ongelmia niissäkin erinäisiä, jos nyt niitä ongelmia ylipäätänsä edes on.
No,mitä ihmettä sinä "stop-merkki"vingut sitten??
Ensin maristaan ja heti ensimmäisen kommentin jälkeen ollaan puolustuskannalla"minulla on hyvä mies".Ota sieltä ukkosi lompsasta lainaksi pari kymppiä ja mene istumaan pubiin ja pähkäile vaikka siellä onko asiat hyvin vaiko ei!
Aloittajana jatkan vielä edelliseen sepustukseeni, että päättäjäthän tämän tarveharkinnaisen työmarkkinatukilain ovat keksineet, jolla mukamas säästetään valtion varoja, sanonpahan vaan,että enempi tuon lain puitteissa on saatu aikaiseksi avio- ja avoeroja kuin jatkumaan niiden muuten onnellisten parisuhteiden yhteisen osoitteen elämää.
Kalliimmaksi on tullut yhteiskunnalle ja veronmaksajille moiset taktiset erotkin, mihin hyvin moni hyväkin parisuhde ajautuu moisen lain ollessa voimassa.
Jos kaikille työttömille maksettaisiin samoin kuin yksikseen virallisesti asuvalle työttömälle päivärahansa, niin uskonpa vaan vakaasti, että avioerotilastot kaunistuisivat kertaheitolla nätimmiksi.
Jos sun miehesi pitäisi elättää sut eikä se anna sulle rahaa, niin suosittelisin että alkaisit elämään. Eli:
Muuta pois niin rahahanat aukeavat. Saat työttömyyskorvausta, asumistukea ja tarpeen tullen myös toimeentulotukea. Joka tapauksessa, saat rahaa jonka käytöstä voit päättää itse.
Miksei miehesi saisi käydä tansseissa jos sinäkin kävisit?
Mitä jos menisit töihin? Ei tarvitsisi edes paljoa tehdä jotta saisit omaa rahaa kun kerran mies maksaa teidän muut elämiset. Ihan sama mitä työtä, siivoa, järjestele, seiso päälläsi, tee mitä tahansa hanttihommia vaikka osa-aikaisena.
Ps. Kannattasi alkaa maksella jäsenmaksuja liittoon, niin saisit seuraavan kerran liitolta rahaa kun joudut työttömäksi.
> Ps. Kannattasi alkaa maksella jäsenmaksuja liittoon, niin saisit seuraavan kerran liitolta rahaa kun joudut työttömäksi.<
Ei nyt ole kyse tuostakaan, etten liittoon kuuluisi, sillä nimittäin kuulun omaan ammattiliittooni, ja mieheni joutuu maksamaan sinnekin jäsenmaksuni puolestani, koska en saa kelasta mitään korvauksia mieheni tulojen vuoksi.
Ei se summa paljon ole, että talouttamme kaataa, mutta en uskalla irrottautuakaan omasta ammattiliitostani, jos joskus vaikka onnistuisinkin vielä työllistymään niin pitkäksi aikaa, että sen jälkeen työttömäksi jäätyäni saisin sen 500 päivän annoksen liiton kassan päivärahaa, mutta tämähän nyt ei varsinaiseen alkuperäiseen asiaan kuulunut, mutta tulipahan selvittyä.
>Muuta pois niin rahahanat aukeavat. Saat työttömyyskorvausta, asumistukea ja tarpeen tullen myös toimeentulotukea. Joka tapauksessa, saat rahaa jonka käytöstä voit päättää itse.<
Ei mene noin yksinkertaisesti sentään, yhteinen omistusasunto jo aiheuttaisi problems, jos nyt viitsii muutenkaan lähteä tuolle taktisen avioeron tielle senkään puoleen, kun ajattelee, että mitäs sitten, jos jääkin leskeksi, jää sitten hklökoht. leskeneläkekin saamatta.
Mieheni antaa kyllä rahaa, mutta jos ehdotan, että lähtisin välillä yksin ilman häntä ns. tyttöjen kesken iltaa viettämään, hän alkaa heti puhumaan,että tunkee mukaani, niin eihän se sitten enää mikään tyttöjen kesken illanvietto olisi, vaikka mieheni ihan mukava mies onkin, muutkin tytöt varmaan tykkäisi.
Lainaus:"Miksei miehesi saisi käydä tansseissa jos sinäkin kävisit?"
ja tässä vastine: Minähän annan mieheni käydä yksin muissa porukoissa, ei hän tanssimassa käy välttämättä silloin, kun ja jos lähtee illanviettoon ilman minua; mutta kysehän on nyt siitä, ettei hän anna mielellään minun lähteä yksin omien naisystävieni mukana tanssimaan.
Kuulut liittoon.Sinun ukkosi eri tartte maksaa mitään jäsenmaksuja jos olet työtön ,saat vapaajäsenyyden työttömyysajalta .Käsittääkseni liitto maksaa sinulle työttömyyskorvaukset jos olet ilmoittanut asian liittoon.Äijäs taitaa olla mustasukkainen . Yleensä ovat pettäjiä ,pitävät puolisonsa kahleissa,koska luulevat ,että puoliso käyttäytyy samalla lailla. Sano ukollesi tiukasti et sä lähdet nyt bailaa ja sinä pysyt äijä himassa. Pidä kiinni oikeuksistasi, niin munkin muija tekee, nytki sil on kädet mun kurkunympärillä ja kattoo tarkaan mitä mä kirjoitan. Tsemppiä.
Ammattiliitto maksaa työttömyyskorvauksia 500 päivän ajan. Sen jälkeen työtön tipahtaa kelan päivärahalle. Kela taasen ei maksa yhtään mitään, mikäli puolison tulot ovat "liian hyvät". Vain, jos puoliso työskentelee matalapalkka-alalla, saa työtön puoliso kelan päivärahaa.
Tuota jäsenmaksujuttua ihmettelen kyllä minäkin. Oma ammattiliittoni peri aikoinaan jäsenmaksut työttömänä ollessanikin. Se käytäntö kuitenkin muuttui liki 30-vuotta sitten. Luulisi, ettei noin takapajuista ammattiliittoa enää Suomessa ole.
Pardia on liitto, joka perii työttömältä jäseneltään jäsenmaksun eli 3 euroa/kk, vaikka liiton jäsen ei saa yhtään mitään kelan tarveharkinnaista työmarkkinatukea puolison tulojen vaikuttaessa sen suuruuteen.
Muutama vuosi sitten työttömät em. liiton jäsenet olivat vapautettu jäsenmaksun maksustaan. Nyt em. liitto perii tuon 3 € per kuukausi.
Hetkonen..."olen työtön, ja en saa korvauksia"...kyllähän sää työttömyyskorvaukseen olet oikeutettu, etkös? Eikös se laki muuttunut jo pari vuotta sitten, että puolison tulot ei vaikuta työttömyyskorvaukseen...?
Jaa no jos on muuttunut niin meidän Kela sitä ei ainakaan tiedä?
Valitettavasti se laki tästä tarveharkinnaisesta työmarkkinatuen poistumisesta ei ole mennyt läpi eduskunnassa, vaikka sitä on SATA-komitea ehdotellut.
Mutta työttömyyskorvausta ei taira saada iät ja ajat, eikö sillä ole joku takaraja. Ja jos elämä miehen elättinä maistuu, niin onko silloin varaa ruikuttaa, että omaa ei ole.
Kamala sanana jo toi: ELÄTTI.
Teenhän minäkin oman osuuteni perheeni kotitaloudessa; kainet mullakin on oikeuteni, vaikken yhteiskunnan kassavaroista rahoitusta elämiseeni saakkaan kuin sitten jos eroaisin ja muuttaisin yksin asumaan.
Olet antanut miehellesi ylivallan suhteessanne ja se vielä kostautuu..
Jos kerran mieskin käy poikien kanssa viihteellä, tottakai sinunkin KUULUU käydä!!!
Älä anna miehesi käyttää sinua noin törkeästi hyväkseen!!
Joku vanha juttu nyt on vanha juttu ja AIVAN NAURETTAVAA, että annat miehesi
kiristää sillä sinua vielä!
Annat kuvan , että olet holhokki, etkä osaa itse pitää asioistasi huolta, kun mies pitää sinua aivan lapsen asteella!
Mies ei omista sinua, eikä voi määräillä menoistasi, eikä saakkaan niin tehdä!
Hävettää, että nykyaikana on tuollaisia naisia, jotka alistuu moiseen!
Siis olen antanut mukamas ylivallan suhteessamme ja vielä kostautuu? Miten mukamas kostautuu?
En ole holhokki, eikä mies pidä minua lapsen asteella.
Ei toki mieheni omista minua, eihän kukaan voi ketään ihmistä omistaa.
Mihin minä alistun?
Jos yhteiskunnalla ei ole kaikille meille työttömille varaa maksaa tietyn työttömyysajan kestettyään työttömyyskorvausta sen perusteella, että kela ottaa huomioon puolison tulot, jonka kanssa asut, niin en kainet minä sille lailla minkään voi, vai voinko? Pakostahan minun on alistuttava tuossa mielessä, että minulle ei vaan kela maksa minkäänlaista henkilökohtaista työmarkkinatukea, jonka kaikki yksin virallisesti asuvat saavat, vaikkakin joillakin kumppani käy kuitenkin kylästämässä ja ahkeraan täydentäen samalla jääkaappia ja pakastintakin puhumattakaan muusta tukemisesta.
Kumppaninhan ei tarvitse olla välttämättä mikään köyhäilijä.
Mitä sä keuhkoat alistumisesta? Minähän voisin lähteä eron tielle, vaan mitä se meidän tapauksessamme auttaisi, en mä nyt jonkun muutaman yksin likkaporukassa vietetyn kapakkatanssi-illan takia ala avioeroamaan rakkaasta miehestäni.
Itse asiassa olen melko tyytyväinen tilanteeseeni, sillä loppuen lopuksi olen jo diskoiän viettänyt jo nuoruudessani, villinä ja vapaana, joten olen kokemukseni keräillyt silläkin saralla, joten en edes kaipaa sellaista elämää.
Aika aikansa kutakin, ja pitkä sinkkuiluaika kokemuksineen ennen lopullista sitoutumista avioliittoon on ollut ja läpi käyty kyllästymiseen asti jo ennen kolmekymppisvuotispäivääni muinaisessa historiassani.
Ei sinun tarvitse hävetä puolestani; katso itse peiliisi, ja mieti sitäkin, miksi tämä maailma on vieläkin, jos nyt suoraan myönnät, miesten määriteltävissä esim. palkoissakin. Naisen palkka on se 80 senttiä vrt. miesten 1 € ja mieti samalla sitä, että aina on meitä naisia sorsittu lisääntymistaitomme vuoksi työelämän puitteissa.
stop merkki, sinullahan on kaikki suht koht ok, ainoa mikä pitää saada miehesi ymmärtämään on se, että menette yhdessä sinne illanviettoonne, ei erikseen, sillä erillään menossa on aina se riski, että sieltä löytyy se parempi, ja sitten alkaa pettämisten ketju.
eli menkää yhdessä, muuten liittonne kuulostaa hyvältä, hyvää jatkoa elämänmatkallesi.
Hah ! Sä paljastit ittes: "... löytyy se parempi ...". Siis pelko persuksissa, kun mistään ei voi olla varma. Naiset ja vaimot eivät ole olemassa sitä varten, että mieäs voi olla varma. Naisella ja vaimolla tulee olla oma elämä mieähestä huolimatta. Kouluta ja kehitä itseäsi ja itsetuntoasi.
Ei h-i! ei näin vaan kun se joku toinen voi kännissä tuntua paremmalta ja sitten aamulla kadutaan, sitä kohtaloa en halua kenellekkään, en edes sinulle, tuskin ´nauttisit petetyksi tulemisesta.
Koetappas lukea hiukan avioliitto-oppaita tai jos olet naimisissa käysä parisuhdekurssilla, siellä ei suinkaan opeteta, että menkää vaan tyttö/poikaporukoissa tanssimaan, ei vaan siellä opetetaan ihan muuta.
Ja tajusit toisen jutun väärin, itsetunto minulla on kohdallaan, siinä ei ole mitään valittamista, jos on ollut 22 vuotta naimisissa niin luulen´, että jossain on onnistuttu, mitenkähän on oman avioliittosi pituuden laita?
Yli 30 vuotta.
mainiota, miten on uskollisuudsen laita liitossasi?
Mitä h-n mainiota siinä on ? Melkein 30 v. liikaa. Ja vaikka asia ei mitenkään sulle kuulukaan, niin valitettavasti olemme molemmat niin pöllöjä, että emme saa valaa rikki. Minä kyllä yritän ja etsin kovasti sitä oikeaa, joka välittäisi oikeasti / -sta minusta, eikä vain minusta hänen vaimonaan. Jos nyt mieäs voi käsittää, mitä se tarkoittaa. Enkä minä anna periksi. Ja tämä keskustelu päättyy nyt tähän.
Otappas Tietoi-nen ja käytä se aika, mikä menee oikean etsintään oman avioliittosi parantamiseen.
Lisäksi onnittelen, 30vuotta on loistava saavutus.
Melko painavasti haukut minua, vaikket edes tunne minua.
En nyt aloittajana piirun tarkasti kertonut tuosta ns. vanhasta jutustakaan, joten se siitä, olisin kyllä itsekin ollut mustasukkainen ja pettynyt mieheni puolelta, koska myönnän, että en toiminut silloin oikein miestäni kohtaan. Mutta se on ollutta ja mennyttä. Tuskin nyt kenenkään pitkä avioliitto niin seesteistä alati on ollut, etteikö siinä olisi välillä ollut draaman piirteitä syistä että.....
Miksi ihmeessä ? Sellaisen kanssa, joka yritti tehdä meikästä jotakin muuta kuin oikeasti olen. En ole saanut mitään hyvää avioliitolta / -sta, ja syy on se, että en alkanut hänen toiveekseen ja unelmakseen. Ymmärrätkö: ansaitsisin 'rakkautta' vain, jos olisin niin kuin toinen määrää.
Mutta toisaalta: tämä avio on ollut kuitenkin se koulu, joka teki, kasvatti sellaiseksi kuin olen. Eli elämässä ei koskaan ole mitään niin huonoa, ettei siinä olisi jotain hyvääkin. Minusta on ihan tarpeeksi hyvä, että haluan erota sovussa, kun yhteistä polkua on näin pitkästi, ja muutakin yhteistä. Mutta arvaapa, mitä mieltä se toinen on sopuerosta ?
juu arvaan, veikkaanpa että vastustaa ja lujasti.
anteeksi kysymykseni, mutta kenelle tämä kommentti oli tarkoitettu, minullekko?
Ei vaan toisaalle - täällä taitaakin mennä nää osoitukset ihan sekasin uudistuksen myötä.
Kaikki "Stop-merkin" jutut luettua juolahtaa mieleen, että mikä se ongelman nimi nyt olikaan. Jos sulla on kaikki hyvin ja haluamallasi ja itse valitsemallasi tavalla, niin miksi aloitit tämän ketjun valituksellasi.
Kertooko "stop-merkki", että sinä haluat estää ja vangita miehesi menemästä vai mistä ihmeestä tässä on kyse. Jos sinua "tukahduttaa", niin ihanhan olet siihen itse syypää, jos et sinä anna itse itsellesi lupaa, niin kotona ruikutat lopun elämääsi. Mieäs ei sitä lupaa ikinä anna.
Ei aloittaja varmaan halua tehdä miestään tieten tahtoen mustasukkaiseksikaan.
Toisekseen aloittaja ei varmaan halua eronneeksi yksinasuvaksi yhteiskunnan holhosiksikaan, vaan nauttii kaikesta huolimatta rouvan ja aviovaimon asemastaan! Ja mahdollisista lapsistaankin ehjässä parisuhteessaan, puhumattakaan muista parisuhteen tuomista eduista.
Aloittajan viestistä huokuu tyytymättömyys. Ja jos rakkaus tukahduttaa, mitä rakkautta se on. Kaikki asiat eivät siis ole kondiksessa.
Mutta joo-o, tuttua tutumpaakin on, itse en kysellyt täällä enkä keneltäkään. Tein vain päätöksen ja lähdin omaan lentooni. Tuli yksi onnellisempi ja tyytyväisempi immeinen lisää kaikkien onnettomien joukkoon.
Arvasitpa aivan oikein;)
Viestiketjun aloittaja...
Minäkin luin ne kaikki.
Lopulta selvisi ongelman olevan siinä, että mies änkee mukaan aloittajan "tyttöjen iltaan". Avio-onni näyttäisi muuten toimivan. Häntä harmittaa vain tuo pikkuseikka, ettei pääse ilman miestään huvittelemaan, vaikka mies pääsee ilman häntä.
Aloittajana kuittaan, että mahtavaa, sä (...) oot tajunnut, mistä alunperinkin oli kyse!!
vinkki sulle: koita jatkossa ilmaista itseäsi selvemmin eli juo vähemmän viiniä
Niin, ja loppujen lopuksi, kun kerran aloittaja aloitti tämän jutun, ongelma ei sittenkään ole niin pieni, kuin kaiken hyvän ja ihanan perhe- ja parisuhe-elämän onnellistuttamana välillä erehtyy kuvittelemaan. Se oma itse, minä ja minun tarpeeni, "tyttöjen ilta", ei sovi sille toiselle, vaikka minä olen sen ansainnut. Ja minulla on vapaus sitä vaatia ja velvollisuus itseäni kohtaan se myös saara.