Olen 26v mies, enkä koskaan ole seurustellut. Muutaman kerran olen ollut ihastunut, mutta nämä ihastukset ovat jääneet yksipuolisiksi tai tyttö on osoittautunut varatuksi. Kahden kanssa oli pientä jutun tynkää ja tapailimme muutaman kerran. Toisen kanssa olimme liian erilaisia loppujen lopuksi. Toinen tyttö ei oikein tiennyt, että mitä hän tahtoi. Häneen tutustuin netin deittipalstalla ja hän oli jopa innokkaampi tutustumaan kuin minä. Tapaamiset menivät mukavasti ja hän kehui minut maasta taivaaseen. Halasimme treffien päätteksi. Sitten yksi kerta hän ilmoitti, että ei halua, mitään juttua kuitenkaan, kun oli eronnut vasta puoli vuotta aikaisemmin. Vähän erikoista, että laittaa treffipalstalle viestiä, että etsii poikaystävää, jos ei kerran ole vielä valmis uuteen parisuhteeseen. Ei noista naisista aina ota selvää, mitä ne haluaa tai ajattelee.
Olen kovasti yrittänyt löytää itselleni tyttöystävää sekä tosielämässä, että netin deittipalstoilla. Olen saanut tytöiltä paljon kehuja, mutta sitten on myös näitä tapauksia, jotka eivät pidä minusta ja ovat tehneet sen selväksi. Pari kertaa olen joutunut yhdenlaisen leikkimisen uhriksi. Tällä tarkoitan sitä, että tyttö on ensin esittänyt hyvää kaveria ja sitten kun olen halunnut tutustua vähän paremmin ensi alkuun ihan kaverimielessä, niin sitten ovatkin ruvenneet kohtelemaan tylysti ja siten kuin olisin ilmaa. Tunnun jakavan mielipiteitä. Toiset tykkää ja toiset eivät. Tosin eihän sitä voi kaikkia miellyttää, eikä pidä yrittääkään. Olen saanut paljon kehuja erityisesti luonteestani ja siitä että olen fiksu, mukava ja kiva. Minulla on vähän puutteita ulkonäössäni, mutta siitäkin olen saanut joiltakin kehuja. Ovat sanoneet söpöksi. Olen saanut kouluaikoina haukkuja ulkonäöstä ja olen siitä vähän epävarma. Olen jutellut näistä asioista parin tyttökaverini kanssa ja ovat sanoneet uskovansa, että löydän vielä tyttöystävän.
Jotenkin minun on enää vaikea uskoa, että löydän itselleni tyttöystävän kaikesta vakuuttelusta huolimatta. Viimeaikoina en ole tutustunut uusiin ihmisiin, enkä oikein enää usko, että netistä voi löytää ketään. Olen sielläkin aika kauan pyörinyt. Vuosi sitten aloitin uuden urheiluharrastuksen, jossa on paljon myös tyttöjä. Sielläkin kaikki kivat ja potentiaaliset tytöt ovat varattuja. Tuntuu, että kaikki kivat ja mukavat ovat jo parisuhteessa. Ajattelin yliopisto-opintojen alussa, että yliopistossa on varmasti paljon samanhenkisiä ihmisiä. joten varmati minulle löytyy joku. Ei se näin sitten mennyt ja alan olla vähän epätoivoinen. Jos yliopistolla on vaikea löytää ketään, niin miten se onnistuu sitten, kun vuoden sisällä siirryn työelämään, Kaipaisin kovasti tyttöystävää. Kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä. Asia painaa minua. Elämäni on muuten mallillaan, mutta jotenkin elämässäni on silti suuri tyhjyys. Asia painaa mieltäni, eikä mene päivääkään, etten ajattelisi asiaa. Olen tavallisesti ahkera jne. Nyt minusta on jotenkin tullut saamaton, enkä saa mitään aikaiseksi. Murehdin vain sosiaalisia suhteitani, jotka eivät nyt huonosti ole, mutta voisivat ne paremmatkin olla. Kaveri- ja ystäväpiirini on kapea, joten sieltäkään ei paljoakaan apua luvassa tähän ongelmaan. Tämä asia surettaa ja minua pelottaa, että jään yksin ilman tyttöystävää. Mitä minä oikein voin tehdä ja miten lievittää tätä tuskallista tunnetta?
Olen kovasti yrittänyt löytää itselleni tyttöystävää sekä tosielämässä, että netin deittipalstoilla. Olen saanut tytöiltä paljon kehuja, mutta sitten on myös näitä tapauksia, jotka eivät pidä minusta ja ovat tehneet sen selväksi. Pari kertaa olen joutunut yhdenlaisen leikkimisen uhriksi. Tällä tarkoitan sitä, että tyttö on ensin esittänyt hyvää kaveria ja sitten kun olen halunnut tutustua vähän paremmin ensi alkuun ihan kaverimielessä, niin sitten ovatkin ruvenneet kohtelemaan tylysti ja siten kuin olisin ilmaa. Tunnun jakavan mielipiteitä. Toiset tykkää ja toiset eivät. Tosin eihän sitä voi kaikkia miellyttää, eikä pidä yrittääkään. Olen saanut paljon kehuja erityisesti luonteestani ja siitä että olen fiksu, mukava ja kiva. Minulla on vähän puutteita ulkonäössäni, mutta siitäkin olen saanut joiltakin kehuja. Ovat sanoneet söpöksi. Olen saanut kouluaikoina haukkuja ulkonäöstä ja olen siitä vähän epävarma. Olen jutellut näistä asioista parin tyttökaverini kanssa ja ovat sanoneet uskovansa, että löydän vielä tyttöystävän.
Jotenkin minun on enää vaikea uskoa, että löydän itselleni tyttöystävän kaikesta vakuuttelusta huolimatta. Viimeaikoina en ole tutustunut uusiin ihmisiin, enkä oikein enää usko, että netistä voi löytää ketään. Olen sielläkin aika kauan pyörinyt. Vuosi sitten aloitin uuden urheiluharrastuksen, jossa on paljon myös tyttöjä. Sielläkin kaikki kivat ja potentiaaliset tytöt ovat varattuja. Tuntuu, että kaikki kivat ja mukavat ovat jo parisuhteessa. Ajattelin yliopisto-opintojen alussa, että yliopistossa on varmasti paljon samanhenkisiä ihmisiä. joten varmati minulle löytyy joku. Ei se näin sitten mennyt ja alan olla vähän epätoivoinen. Jos yliopistolla on vaikea löytää ketään, niin miten se onnistuu sitten, kun vuoden sisällä siirryn työelämään, Kaipaisin kovasti tyttöystävää. Kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä. Asia painaa minua. Elämäni on muuten mallillaan, mutta jotenkin elämässäni on silti suuri tyhjyys. Asia painaa mieltäni, eikä mene päivääkään, etten ajattelisi asiaa. Olen tavallisesti ahkera jne. Nyt minusta on jotenkin tullut saamaton, enkä saa mitään aikaiseksi. Murehdin vain sosiaalisia suhteitani, jotka eivät nyt huonosti ole, mutta voisivat ne paremmatkin olla. Kaveri- ja ystäväpiirini on kapea, joten sieltäkään ei paljoakaan apua luvassa tähän ongelmaan. Tämä asia surettaa ja minua pelottaa, että jään yksin ilman tyttöystävää. Mitä minä oikein voin tehdä ja miten lievittää tätä tuskallista tunnetta?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Samat fiilikset. Ei riitä, että on fiksu, siisti, työssäkäyvä yms. vaan pitäisi olla pelimies ja panomies, että saisi seuraa.
No suunnilleen samanlaisessa tilanteessa olen kuin ketjun aloittaja, ikäkin on sama. Minusta tuntuu aina välillä siltä kuin olisin jollain tapaa "viallinen" tai että minusta puuttuisi jokin sellainen osa joka tekee ihmisestä sen parisuhteeseen pääsevän ihmisen.
Kaiken huippuna tässä on se että tiedän kyllä mitä minun pitäisi tehdä että pääsisin parisuhteeseen, mutta en vain saa sitä tehtyä. Parisuhteeseen pääsyhän on helppoa (kysy vaikka keneltä joka on siinä ollut), sillä eihän sinun tarvitse kuin mennä baariin/kouluun/töihin/bussipysäkille ja iskeä joku kiinnostava nainen. Siinä se. Helppoa, eikö totta?
Tervetuloa atm:ien joukkoon.
"Tervetuloa atm:ien joukkoon."
Te oottekin elämän toivon mennettäneitä luusereita.
Ajattele sitä tulevaa työpaikkaa yhtenä mahdollisuutena löytää seuraa.
Baarit eivät sovellu kaikille enkä tiedä onko baarista etsimällä etsitty nainen se oikeanlainen tyyppi sulle, baareissa varmaankin käy vain tietyntyyppiset ihmiset, toisille on jokin muu "oikea" tapa löytää kumppani.
Mielikuvana että baareissa käy extrovertit, eloisat tyypit "riehumassa" mutta sellainen ei oikein tunnu sopivalta tällaiselle matalammalla profiililla elävälle tasaisen introvertti miehelle. Alkoholikaan ei maistu. Kaltaiseni miehet ovat suunnilleen unohdettuja, näkymättömiä, syrjittyjä, lienee ATM:n eräs kuvaus.
Onko työpaikka siis sovelias paikka löytää seuraa? Itse isomman talon työntekijänä saattaisin helpostikin ihastua organisaatiossa riittävän etäällä olevaan naiseen, mutta yleensä jos jollain foorumilla olen asiaa ääneen miettinyt, niin heti tyrmätään: eihän sellainen käy, siellä ollaan tekemässä töitä. Vai onko toisille vain eri säännöt kuin toisille, en tiedä.
Mun mielestä työpaikkasuhteita monesti katsotaan vähän pahalla ja vinoilua saattaa tulla, jos suhde tai kiinnostuksenosoitukset ovat yleisessä tiedossa.
Yksi kaverini on seurustellut/ollut jonkinlaisessa seksuaalisessa suhteessa ainakin 3:n työkaverinsa kanssa, eri firmoissa tosin. En tiedä miten hän sen tekee, itse en ole uskaltanut tai pitänyt järkevänä lähestyä työkavereita suhde- tai seksimielessä. Tietääkseni nuo kaverin suhteet ovat myös edenneet ja loppuneet ilman suurempia myllerryksiä, ainakaan työpaikalla näkyneitä.
Pallit irti ja roskikseen.
Voi pikku marttyreja. Yksi syy ettei naiset syty voi olla se että monet naiset ovat omasta halustaan sinkkuja koska kokevat sinkkuuden turvalliseksi elämäntavaksi.
Näin myös minä. En ota enää riskiä että joku mies vaatii minua olemaan kuin eri henkilö joka oikeasti olen. Miehet usein kuvittelevat että parisuhteessa nainen antaa aina seksiä oli hän sitten kiihottunut tai ei. Tämäkin painostus tekee sooloseksin minulle mieluisammaksi.
Naiset elättää ja hoitelee itsensä nykyään yksin ja itse. Ainoa pariutumisen syy olisi mieletön yhteyden tunne jonkun miehen kanssa. Sellainen ihmeellinen yhteys että ymmärtää toisiaan aivan helposti ja pelaa yhteen arkielämän tasolla kaikki jutut ilman riitaa.
Ehkä jään siis sinkuksi..
Yksi syy ettei naiset syty voi olla se että monet naiset ovat omasta halustaan sinkkuja koska kokevat sinkkuuden turvalliseksi elämäntavaksi.
Kyllä, juuri näin.
Näin myös minä. En ota enää riskiä että joku mies vaatii minua olemaan kuin eri henkilö joka oikeasti olen. Miehet usein kuvittelevat että parisuhteessa nainen antaa aina seksiä oli hän sitten kiihottunut tai ei. Tämäkin painostus tekee sooloseksin minulle mieluisammaksi.
Kyllä, juuri näin.
Naiset elättää ja hoitelee itsensä nykyään yksin ja itse.
Kyllä, juuri näin.
Ainoa pariutumisen syy olisi mieletön yhteyden tunne jonkun miehen kanssa. Sellainen ihmeellinen yhteys että ymmärtää toisiaan aivan helposti ja pelaa yhteen arkielämän tasolla kaikki jutut ilman riitaa.
Olen niin kyynistynyt, etten usko tällaiseen ihmemieheen, joka olisi aidosti rakastava, välittävä ja ei-alistaja, misogyyni tahi sovinisti. Marginaaliryhmää ovat oikeasti kunnolliset miehet tai mielikuvituksen tuotetta.
"Miehet usein kuvittelevat että parisuhteessa nainen antaa aina seksiä oli hän sitten kiihottunut tai ei."
kun itse olet kiihottunut niin pitääkö miehen heti hypätä sänkyyn? ei varmaankaan tarvitse mutta se on suositeltavaa jos mies haluaa suhteen jatkuvan.
"Sellainen ihmeellinen yhteys että ymmärtää toisiaan aivan helposti ja pelaa yhteen arkielämän tasolla kaikki jutut ilman riitaa."
Ehkä jäät siksi sinkuksi kun kuvittelet miesten osaavan lukea ajatuksia. Toisinsanoen jäät siksi sinkuksi koska miehet eivät osaa lukea ajaruksia.
Diipa daapa, siis todella tässä maailmassa ei ole enää olemassa käsitystä nimenomaan hellyydestä tms läheisyydestä, kunhan tyydyttäminen toimii ja sekin mielummin edes koskettamatta toista osapuolta, niin ollaan täydellisyydessä... Ap:lle, täällä samoin ajatteleva, kun vaipunut jo epätoivoon, seksi kelpaa muu ei, kiitos hei.
Olipa mukava lukea uudelta(?) kirjoittajalta kiihkoton avaus pitkästä aikaa. Valitettavasti tässä tarinassa ei ollut yhtään yllättävää käännettä. Vastaavan kohtalon kokeneita akateemisia, hyvin toimeentulevia AT-miehiä löytyy Suomesta varmasti useita tuhansia. Haluaisin kovasti tarjota aloittajalle edes jonkinlaisen oljenkorren, mutta tietenkään minulla ei ole ratkaisua hänen tai muiden kaltaistensa ongelmiin.
Ihan lopusta minun on kuitenkin sanottava, että ei nyt missään tapauksessa kannata alkaa pelätä tai ahdistua ajatuksesta, että ei koskaan seurustele. Itsekin olen käynyt läpi vaiheen, missä noita juttuja tuli mietittyä vähän liikaa. Nykyään olen vahvasti sitä mieltä että elämässä voi tehdä kaikenlaista kivaa ilman tyttöystävääkin.
Kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä. Asia painaa minua. Elämäni on muuten mallillaan, mutta jotenkin elämässäni on silti suuri tyhjyys. Asia painaa mieltäni, eikä mene päivääkään, etten ajattelisi asiaa. Olen tavallisesti ahkera jne. Nyt minusta on jotenkin tullut saamaton, enkä saa mitään aikaiseksi. Murehdin vain sosiaalisia suhteitani, jotka eivät nyt huonosti ole, mutta voisivat ne paremmatkin olla. Kaveri- ja ystäväpiirini on kapea, joten sieltäkään ei paljoakaan apua luvassa tähän ongelmaan. Tämä asia surettaa ja minua pelottaa, että jään yksin
Täysin samat fiilikset. Oon kyllä vasta 19. Teen osa-aikatöitä enkä opiskele niin murehtimiselle jää liikaa aikaa.Lisäksi suurin osa kavereista on lähiaikoina löytänyt itselleen ihanan miehen,ja itse olen vieläkin yksin.Tuntuu että porukassa katsotaan aina säälien kun sinkkuna viettänyt melkein jo vuoden...Masentaa.
Se että rakkauden, hellyyden ja parisuhteen puutetta ajattelee jokapäivä ja usein, niin paljon että se vie virrran kaikesta muusta tekemisestä, on ensimmäisiä merkkejä masennuksesta ja siitä, että sinkkuus/rakkaudettomuus on ottamassa yliotetta elämässä.
Sille, että kaipaa rakkautta ja hellyyttä ei ole kun yksi ratkaisu, johon me sinkut emme yllä. Omaa elämää ja etenkin omia ajatuksiaan pystyy kumminkin johonkin asti hallita.
Kehoitankin, että otat tietoisen tauon tyttöystävän etsinnässä ja käyt lainaamassa kirjastosta muutaman elämänhallintaa käsittelevän kirjan. Sinun ei tarvitse kieltää tai unohtaa rakkauden ja hellyyden kaipuutasi tai muitakaan ongelmia. Kunhan vaan lähdet keskittymään siihen, ettet miettisi niitä asioita liikaa ja ettei masennuksesi paisui liian suureksi.
Tervetuloa kerhoon, meitä näitä jotka ovat jossain maagisessa lasipurkissa joka eristää meidät vastakkaisesta sukupuolesta.
Itsekin aikoinani haikailin pakonomaisesti parisuhteeseen, lähinnä netin kautta ravasin deiteillä ja itseni siinä raskaassa prosessissa sitten masensin ja vielä nykyäänkin vedän nappia naamaan. Tullut tilanteita ns. livemaailmassa jossa naiset ovat osoittaneet selvää kiinnostusta, mutta itselläni on tullut vain ahdistus ja pakokauhu. Vuosien kuluessa masennus on kai muuttanut sen parisuhteen kaipuun täydeksi vastenmielisyyden tunteeksi - nyt vaikka sitä olisikin ajoitellen tarjolla, ei kiinnosta.
Yksin olen sitten päättänyt olla loppuelämäni, mä ketään toista tartte.
Ei toisen ymmärtäminen ilman itseilmaisua tietenkään onnistu. Ja miehen seksi ei ilman erektiota onnistu. Mutta nainen ei kiihotu jos häntä on loukattu eikä miehet tajua että loukkaus on käsiteltävä pois ensin tai itseasiassa niitä ei pitäisi ilmetä lainkaan jos mies haluaa naisen säilyvän seksuaalisena olentona.
Yksinolo on usein parempi vaihtoehto elämässä jos vaihtoehto on sukupuolten syyttelysessiot.
Jaa, naiset on uhreja vai mitä halusit sanoa?
Tuota sukupuolten syyttelysessiota se ainakin kaikilla muilla suhteessa elävillä näyttää olevan.
Above & Beyond - A Thing Called Love (Club Mix):
http://www.youtube.com/watch?v=4OqwBMj3FVQ&feature=related
epic hieno kappale ja varmaan tällaiset soi baareissa huumaavalla äänenvoimakkuudella jossa ytm:t ja kauniit naiset tanssivat ja tutustuvat jne., kaltaiseni atm:n osa on vaan kuunnella tällaisia youtubesta yksin kotona tietokoneen ääressä...
Hei!
Huomasin viestiketjun, joka tosin on hieman vanha, mutta päätin silti kirjoittaa. Olen 25v. ammattikorkeakoulussa opiskeleva nuori nainen, ja olen kerran vain elämäni aikana seurustellut, mikä suhde kesti hieman päälle vuoden. Baareissa en ole koskaan välittänyt pyöriä tai etsiä sieltä seuraa, kun ei ole kiinnostusta mihinkään yhden illan suhteisiin enkä muutenkaan uskoisi sieltä ketään potentiaalista seurustelukumppania löytyvän. Netin treffipalstoilla olen sitten turhautunut sitäkin enemmän:)
Ymmärrän niin täysin viestiketjun aloittajan kokemuksia ja tunteita, ja samastun niihin täysin. "Kaipaisin kovasti tyttöystävää. Kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä. Asia painaa minua, eikä mene päivääkään, etten ajattelisi asiaa.. Elämäni on muuten mallillaan, mutta jotenkin elämässäni on silti suuri tyhjyys."
Jos nim. nhdfesc huomaat viestini, ja haluaisit vaikka kirjoitella enemmän, niin laita ihmeessä viestiä, s.postiosoitteeni on: [email protected]