olen tullut petetyksi edellisessä avioliitossani. Olen super herkkä aistimaan ja kuvittelemaan mitä milloinkin miehestäni. Ei ole joka päivä kotona töiden takia. Siinäpä tuskailtavaa. Vakuuttaa ettei muita ole ja ei koe tarvetta vieraisiin mennä. Kaikki on ok,seksi jne. Aina kalvaa pelko uudesta kusetetuksi tulosta. Muutamat ystävät ruokkivat mielikuvitustani myös. Tottakai mies pettää työreissuillaan,kusettaa. Pitäis jättää. Kuitenkin molemmat vuorollaan valittavat omista miehistään,ei seksiä,mökötystä,mielenosoituksia,manipulointia,haukkumista,miten miehen työn ehdoilla mennään. Onko se vaan niin että toista on aina helpompi neuvoa? Tai minun hankkiutua eroon epävarmuudesta,luottamuksesta. Tai jos kumminkin mies pettää joskus,en kestä sitä.
neuvojen jakelu
liian rikottu
1126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No kuulehan, noinhan ystävät toimivat - jos avaudut heille epäillyksistäsi miehesi uskollisuuden/uskottomuuden suhteen, niin yleensä ottaenhan ystävät pitävät tapanaan myötäillä toista, eikö vaan..? No mikä olisi suhtautumisesi, jos ystäväsi kiivaasti asettuisivat puolustamaan miestäsi ja sanoisivat, että kuvittelet kaiken ja ikinä mies ei sinua pettäisi..? Uskoisitko sitäkään?! Tuskin, vaan kävisit täällä toteamassa, että ystäväsi yrittävät pitää sinua kasassa vakuuttelemalla, ettei mitään hätää ole, vaikkeivat tiedä mistään mitään....
Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko jätät miehesi ja elät jatkossa yksin, niin kukaan ei voi loukata sinua pettämällä. Mutta entäs, jos saisitkin tietää, ettei sitten jo ex-miehesi ikinä sinua pettänyt..? Kestäisitkö sitä tietoakaan?
Toinen vaihtoehto on se, että alat ajatella realistisesti etkä "aisti" ja "kuvittele" kaikenlaista. No okei, saatat aistia oikeinkin... Mutta toisaalta, entäs jos oletkin väärässä vain siksi, että menneisyydessä sinua on petetty ja et uskalla luottaa ihmiseen, joka on luottamuksesi arvoinen?! Sinun itsesi on tehtävä päätökset, ei niitä kukaan sinulle voi valmiina eteen tuoda ja antaa takuuta, että homma menee just prikulleen "oikein".
Minä olen uskaltanut luottaa kohta 10 vuoden ajan, vaikka uskottamasta miehestä erottuani ajattelin, että kerta tätä myrkkyä riitti. Helppoa ei luottamisen oppiminen ollut, minunkin mieheni on työnsä puolesta liikkuvaa lajia ja tilaisuuksia pettämiseen varmasti olisi esim hotelleissa yöpyessä. Päätin ottaa riskin ja rakensin itseni pala palalta uudelleen luottamaan toiseen ihmiseen. Kyllä mies alkuun ihmetteli, että miten jumalattoman epäluuloinen voinkin olla, mutta ymmärsi kyllä "vammani". Onneksi tajusin, että epävarmuudesta johtuen "kostin" miehelleni menneisyyttäni, vaikka hän oli siihen paskaan täysin syytön. Senkin ymmärsin, etten voi kaataa vastuuta omasta elämästäni ja sen onnellisuudesta toisen ihmisen niskaan - vaan minun on otettava vastuu itsestäni ja siitä, että kestän elämän myrskyt itseksenikin.