Olen ottanut linjakseni lopettaa keskustelut siihen paikkaan, mikäli joku kysyy ensimmäisten viestien kulkiessa ulkonäköä. En siksi, että en voisi heittää kuvaa, vaan siitä syystä, että jos ihmisellä ei muuta keskustelun aihetta ole ensin, niin sitten ei kannata enää jatkaa koko juttua.
Olen pääsääntöisesti huomannut, että kuvien kysyjät ovat keskimääräistä tyhmempiä ja rumempia. Joskus katsoessani treffipuolen profileja, joissa pyydetään heti kuvaa ennen vastausta, minua huvittaa, että kaikissa noissa ei edes ole oma kuvaa.
Ja hyvät valokuvan kysyjät: Se oletko sinä kiinnostava ei ratkea, sillä minkä näköinen minä olen. Se ratkeaa sillä, osaatko sinä millään tavalla viestittää kanssani. Yleensä valokuvan kysyjä, sinä hallitse seuraavat sanat: Ai jaa. (koko viestin ainoa lause)
Kyllä. (Kun on tehnyt pitkän kirjeen ja kysyy sen lopuksi joitan)
En mä tieä (Yleisin vastaus)
Toki olen viestittänyt keskustelutaitoisten kuvan kysyjien kanssa, joiden mieli aihe on ollut muiden haukkuminen, toisen keskustelija olemuksen aliarvioiminen ja todella harhaiset näkemykset maailmasta.
Eli mietipä itseäsi hieman ennen kuin kysyt kuvaa. Oletko kypsä viestittämään sen ihmisen kanssa, jolle viestiä laitat. Jos olet sitä mieltä, että ulkonäkö ratkaisee, niin miksi ihmeessä yleensä olet netissä. Mene baariin saamaan pakkeja, koska todennäköisesti sitä varten olet linjoilla netissä.
Muilla samanlaisia aatoksia tästä asiasta? Vai onko täällä vahvoja kuvan kysynnän kannattajia, joilla ei ole kanttia keskustalla mistään netissä ja ei ole itsetuntoa tavata kiinnostavaa ihmistä, jos hän onkin liian ruma omalle standardillesi.
Olen pääsääntöisesti huomannut, että kuvien kysyjät ovat keskimääräistä tyhmempiä ja rumempia. Joskus katsoessani treffipuolen profileja, joissa pyydetään heti kuvaa ennen vastausta, minua huvittaa, että kaikissa noissa ei edes ole oma kuvaa.
Ja hyvät valokuvan kysyjät: Se oletko sinä kiinnostava ei ratkea, sillä minkä näköinen minä olen. Se ratkeaa sillä, osaatko sinä millään tavalla viestittää kanssani. Yleensä valokuvan kysyjä, sinä hallitse seuraavat sanat: Ai jaa. (koko viestin ainoa lause)
Kyllä. (Kun on tehnyt pitkän kirjeen ja kysyy sen lopuksi joitan)
En mä tieä (Yleisin vastaus)
Toki olen viestittänyt keskustelutaitoisten kuvan kysyjien kanssa, joiden mieli aihe on ollut muiden haukkuminen, toisen keskustelija olemuksen aliarvioiminen ja todella harhaiset näkemykset maailmasta.
Eli mietipä itseäsi hieman ennen kuin kysyt kuvaa. Oletko kypsä viestittämään sen ihmisen kanssa, jolle viestiä laitat. Jos olet sitä mieltä, että ulkonäkö ratkaisee, niin miksi ihmeessä yleensä olet netissä. Mene baariin saamaan pakkeja, koska todennäköisesti sitä varten olet linjoilla netissä.
Muilla samanlaisia aatoksia tästä asiasta? Vai onko täällä vahvoja kuvan kysynnän kannattajia, joilla ei ole kanttia keskustalla mistään netissä ja ei ole itsetuntoa tavata kiinnostavaa ihmistä, jos hän onkin liian ruma omalle standardillesi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tottakai ulkoisella olemuksella on merkitystä. Olisi itsensä huijaamista väittää muuta.
Toki, mutta valokuva tunnetusti ei ole ulkonen olemus. Ulkoisen olemuksen voi kuvata sanoillakin. On huijaamista väittää, että valokuvasta tuntee ihmisen. Se ei ole sama asia kuin tavata tätä luonnossa.
Ulkoisella olemuksella on merkitystä ja juuri siitä syystä en pidä valokuvaa merkityksellisenä. Valokuva on niin manipuloitavissa asennoin yms... valokuva vääristää mielikuvia helposti.
Mielestäni tosiasiassa olemus; ilmeet, eleet, ääni ja tapa huomioida toiset, on se millä on merkitystä, luonteen lisäksi. Sitä ei valokuvalla voi toiselle välittää.
Hmmm huomasinkin tosiaan juuri tuon ulkonäkö sanan aloituksessani. Pieni floppi, sillä tarkoitin valokuvaa. Siinä että kysyy ulkonäköä ei sinänsä ole mitään väärää. Vain valokuvan kysyminen on turhaa.
Tästä olen eri mieltä, vaikkakin allekirjoitan sen, ettei kuva kerro läheskään koko totuutta. Se antaa joka tapauksessa kuitenkin jonkinlaista kuvaa asiasta ja auttaa siten jäsentämään omaa kokonaiskuvaa toisesta.
Se on selvää, että sen todellisen olemuksen näkee sitten vasta livenä.
Kysykää kuva. Suosittelen, vaikka kuva ei aina kaikkea kerrokaan.
Itse sain ihan kivan näköisen kuvan ikäiseltäni mieheltä..kuva vaan oli epätarkka ja luonnossa miehellä oli aivan kammottava atooppinen ihottuma kasvoissa ja käsissä ainakin, muualle en mennyt tutkailemaan. Pitkähihaista paitaa piti päällä.
En ole ikinä nähnyt yhtä hoitamatonta ihottumaa kelllään.
se saattoi hyvinkin olla hyvässä hoidossa, mutta kaikki iho-ongelmat eivät hyvälläkään hoidolla laannu.
No niin eli siis tapaaminen kertoi miltä ihminen näytti oikeasti ja kuvasta ei ollut mitään apua? Eli mitä mieltä oli sitten kysyä edes kuvaa?
En lähtisi ihan tuolle linjalle vaikka kirjoitin toisessa ketjussa aiheesta.
Mielestäni kuvien vaihto esimerkiksi omassa tapauksessani säästää molempien osapuolten aikaa. Tällöin molemminpuolisilta pettymyksiltä (siinä että nainen huomaa minun olevan vähemmän komea ja minä hänen aivan yhtä pinnallinen kuin muutkin naiset netissä) säästytään vähemmän vaivalla.
Tietysti sitä että kuvaa kyselee aikaisin voi tehdä vaikka minkälaisia päätelmiä.
En tekisi myöskään ihmisten ulkonäöstä päätelmiä koska ainakin itse sain kuulla pahimmat kommentit minun ulkonäöstä juuri niiltä naisilta jotka olivat kaikkein söpöimmän ja kilteimmän näköisiä. Loput olivat paljon varautuneempia kommentoimaan ,mutta jostain syystä näillä oli taipumus sanoa jotain ylimääräistä ja jopa suorastaan jotakin joka voitaisiin tulkita "ilkeäksi" tai pahantahtoiseksi.
Olin tietysti herrasmies loppuun saakka, mutta jäi vähän vaivaamaan ehkä se millaisen kuvan yleisesti naisista sai näiden omenien perusteella. Aika matoisia ja mätiä koko tynnyrillinen ehkäpä?
Mutta ehkä se on tapa toimia netissä ja eihän sille mitään silloin mahda jos ei pärjää naamallaan tässä biologisessa kamppailussa kenen lapset saavat parhaimman näköisen naaman isältään.
Kumppanuus ja rakkaushan on sitten ihan luusereiden juttu.
Tässä tietysti mielipiteeni muistuttaen etten näe itselleni tarpeelliseksi enää nettideittailla juuri siitä syystä että kuva ratkaisee netissä varmaan sen 100% ja kun se ei miellytä varmaan lähes ketään siitä ryhmästä naisia joita etsisin niin olen lopettanut nettideittailun jo jonkun aikaa sitten.
Luettuani vastaavaa tältä palstalta useammasta ketjusta niin asia selkiytyi mieleeni että miksei nettideittailu minun kaltaisen naaman omaavalle miehelle vain ole millään tavoin hyödyllistä.
Oikeasti, jos tutkit tilastollisia juttuja, havaitset, että naiset eivät livetilanteessa eivät pane painoa ulkonäölle. Mutta olen samaa mieltä siinä, että jos haluaa lähettää kuvansa selvittääkseen saman tien, onko toinen osapuoli kiinnostava vai ei - niin mikäs siinä. Ihan vapaasti.
Mutta tulos on sama näiden ihmisten kanssa, jos ei lähetä kuvaa. Joten väliäkös sillä.
Ne jotka eivä kysy kuvaa yleisesti ovat ihan hyvännäköisiä, sosiaalisia ja mukavia naisia. Noin kokemuksen mukaan. Eli Mikäs ongelma se on, että vain kieltäytyy kuvan lähettämisestä kuten minä teen ja kertoo syyn. Jos toinen on valmis pettymään, niin kannattaa hoitaa sen tapaamisen nopeasti alta pois - sittehän tietää asian vieläkin paremmin ja voi ihan livenä sanoa, että ton näköinen - voi ei.
Todella hyvännäköisillä naisilla on niin monta miestä tyrkyllä yhtäaikaa että se nyt ei ole mikään kauhea menetys jos pitkän kirjoittelun päätteeksi osoittautuu että miehen ulkonäössä ei ole mitään myönteistä kiinnekohtaa ja hänet on lempattava. Sen kuin sitten vaan juttelee niille muille (joille on jutellut kokoajan muutenkin).
Mutta jos ei ole kuvankaunis, niin todennäköisesti ei ole kauhean paljoa miehiä tyrkyllä, joten pitäisi osata niistä harvoista valita joku johon keskittyy jotenkin täysillä eikä mitenkään puolivillaisesti. Silloin on syytä tietää jo alussa että kannattaako panostus tiettyyn yksilöön vai ei.
Rikkailla ja kauniilla ihmisillä on aina enemmän mahdollisuuksia kuin taviksilla monessa monessa asiassa...
Vastapuolen pitää tanssia sinun pillisi mukaan ja täyttää ne vaatimukset mitä sinä latelet, eli olla siis keskustelukykyinen. Ulkonäölläsi ei saa olla mitään merkitystä.
Kuulostaa ihan tyypillisen miesmäiseltä näkemykseltä. Naisena sitä on joutunut nöyrtymään ja tajuamaan jo iät ajat sitten että vaikka olisi miten mielenkiintoisia keskusteluaiheita, sanoisi juttuja niin fiksusti että itseäänkin pelottaa että kylläpäs tällä kertaa tuli nasevasti sanottua, ja olisi yleensäkin mitä erilaisimmista asioista kiinnostunut ja kykenevä niistä keskustelemaan, niin MILLÄÄN sillä ei ole mitään merkitystä jos et viehätä miesosapuolta ulkonäöltäsi.
Mitä älykkäimmän miehen kanssa käyty lennokas keskustelu onkin yhtä tyhjän kanssa kun mies on ns. tissimiehiä eli edellyttää että naisella pitää olla valtavat puskurit. Joku toinen sitten taas fanittaa jotain toista kehonkohtaa, ja onpa jopa näitä joille hiustenvärin pitää olla just presis sitä mieleistä.
Koska miehet eivät hyväksy naista joka ei asetu heidän ulkonäöstä fantasoimiensa määritteiden sisään, niin ei minuakaan yhtään kiinnosta alkaa katselemaan silmissäni miestä jonka ulkonäöstä en pitäisi yhtään. Miksi minun naisena pitäisi hyväksyä se että naisten kohdalla on karjamarkkinat joissa tarkastetaan kaikki mahdolliset fyysiset ominaisuudet ja ulottuvuudet (jotkut testaavat jopa paritteluominaisuudet), mutta miehen pitäisi saada olla vaikka millainen läskikasa ja petolinnunpersenaama? Kuitenkaan rupsahtamaan päässyt mies ei välttämättä ole automaattisesti mitenkään älykäs.
Olen kirjoitellut monta kertaa miesten kanssa näkemättä heidän kuvaansa - on saattanut jäädä näkemättä vielä siinäkin vaiheessa kun mies häipyy niine hyvineen s-postista. Koko lyhyen tai pitkän keskustelun varrella on tullut monta kertaa hohhoijaa-fiiliksiä koska toisella ei kertakaikkiaan tunnu olevan yhtään mitään kiinnostavaa sanottavaa. Yritä siinä sitten yksinäsi turinoida niitä näitä jostakin vähän syvällisemmästä aiheesta kuin jokapäiväiset kaupassakäynnit ja mistä kukakin sitten kertoileekaan. Lopultakin on vaikea sanoa että ovatko miehet tosiaan NOIN tylsiä kuin miltä he vaikuttavat, vai onko niin että kun on vähän vaikea päästä tunnelmaan niin kumpikin on tylsä ja miettii päänsä puhki että mitä helvettiä tuolle nyt sitten sanoisi kun ei tiedä mikä sitä kiinnostaa. Ilmeisesti pitäisi udella ja kaivella kaikki mahdollinen jos ei toinen suostu vapaaehtoisesti kertomaan itsestään kauhean tarkkaan?
Jotta kauhean vaikean ensitutustumisvaiheen jaksaisi pusertaa läpi aina vaan ja uudestaan, niin pitäisi siihen joku täky olla. Mutta kun alkaa tuntua siltä että miehet eivät jaksa. Eivät jaksa antaa kuvaa, eivät jaksa kirjoitella itsestään enempää, kaikki on jotenkin niin väsähtänyttä ja väljähtynyttä heti alkuunsa että sitä vaan ihmettelee että mikä helvetti miehiä oikein vaivaa.
Itse jos kirjoittaa pitkän s-postin niin toinen osapuoli sitten heti säikkyy että "oletpas puhelias" ja vähän ajan päästä katoaa koko jätkä. Mitä helvetin kappas kun on säitä pidellyt -juttua oikein PITÄISI jauhaa että kiinnostaisi, häh?!
Ja sitten aina tuota lätinää että tilastojen mukaan naisia ei edes kiinnosta minkä näköinen mies on. Kyllä jumalauta kiinnostaa, koska mitään muuta kiinnostavaa miehissä ei tunnu olevan kuin ulkonäkö, jos edes sekään.
Jos esim. keskustelupalstoilla käytäisiin niin tylsiä keskusteluja kuin s-postissa niin saisivat mokomat olla kokonaan...
Ihan samaa mieltä ulkonäköasioista. Ja huomattavaa tässä on se että miehet kokevat ongelmaksi sen että heidän pitää paljastaa kuvansa eikä heitä haluta tavata ellei ulkonäkö miellytä. Ehkä se johtuu siitä että se on miehille jokin uutinen. Nainenhan on oppinut sen jo viimeistään alaluokilla että ulkonäöllä on merkitystä. Ei sitä tule mieleen kapinoida kun se on yhtä itsestäänselvä asia kuin se että ihmisen pitää nukkua ja syödä.
Naiset ovat kuitenkin niitä ulkonäön suhteen armahtavaisempia koska naiset eivät ihan tutkitusti ole yhtä visuaalisia kuin miehet. Vai mistä se johtuu että miehille suunnattu porno toimii parhaiten kun kaikki näkyy ja naisille paremmin kun tarinassa on joku juonikin eikä kaikkea tarvi näyttääkään? Vain noin yhtenä ääriesimerkkinä.
Ilmeisesti homma menee niin ettei naisella saisi olla miehen ulkonäöllä väliä, tuntuuko se teistä miehistä siltä että nainen on miehekäs jos alkaa miettimään miehen ulkonäköä kun ulkonäön arvostaminen on enempi miesten juttu? No, niin se ei kuitenkaan ole koskaan ollut.
Mutta tuosta sähköpostin vaihdosta, kaikki eivät ole hyviä kirjoittamaan. Se ettei tule juttua mailissa ei aina tarkoita sitä etteikö sitä tulisi livenä. Monille on tärkeää nähdä vastapuolen ilmeet ja eleet, maililla se ei onnistu. Siksi en itse lähde väkisin pitkää kirjeenvaihtoa miehen kanssa virittelemään jos tuntuu ettei se mieheltä suju. Jos kiinnostusta kumminkin piisaa niin odottelen jonkun aikaa että mies pyytää treffeille, ellei pyydä mutta lähettelee parin rivin maileja niin joko hyllytän hänet tai pyydän itse treffeille. En näe mieltä vaihtaa viikkotolkulla viestejä ilman sisältöä.
Enkä yleensä lähde treffeille ilman kuvaa koska aina löytyy niitäkin jotka kuvan itsestään antavat. Kun on riittävän monta krt käynyt treffeillä joilla ensinäkemältä on nähnyt ettei tule mtn, niin aikaa säästääkseen koittaa niitä ainakin minimoida. Kuvakaan ei kerro olemusta mutta saa siitä paremman ennusteen kuvalla kuin ilman kuvaa. Ja olemus kertoo myös ihmisen luonteesta. Ensivaikutelma harvoin pettää.
Tuota kyllä nuo samat asiat pätee ihan naisiinkin. En oikein ymmärrä miksi ei voi sanoa suoraan ettei kiinnosta tai ei jaksa enää, jos ei kiinnosta.
Minuun otti esimerkiksi yhteyttä yksi nainen, joka sitten sanoi että hän kyllä sanoo, jos ei halua olla enää tekemisissä minun kanssani, antoi jopa sähköpostiosoitteensa. Mutta kun hänelle sitten toisen kerran kirjoitti, ei tullut mitään vastauksia, yritin muutaman kerran. Olisi kyllä voinut sanoa ettei sittenkään kiinnostanut, olisin vaan todennut että OK, parempi onni sitten ensi kerralla, ja onnea jatkossa. Ihan näitä tyyppejä on akateemisesti koulutetuissakin naisissa. Pitäisi ehkä muutaman opintopisteen edestä oppia myös ehkä hyviä käytöstapoja?
Olen samaa mieltä daami69 kanssa. Olen mies ja kyllä kiinnostava persoona on parempi kuin ulkonäkö. tarkoitan ettei ulkonäöllä pitkälle pötki jos ei ole kiinnostava.
Eli kyllä me miehetkin voidaan yrittää olla kiinnostavia vaikka naiset ei sitä olisikaan, sitä paitsi tämä edellä mainittu on kiinnostava.
Tuo valokuvajuttu on oikeastaan ain itsensä pettämistä kun keskustelutaito puuttuu niin miksi sitten edes sitä kuvaakaan. tulee vain olo että on osa valokuvaalbumia missä kukaan ei sano mitään mistä voisi innostua.
Ihmiset yrittävät luoda ihmisestä mielikuvan kuvan perusteella mutta harvoin siinä onnistuu. juuri sen takia että kuvat on mitä on. Niistä edes harvoin tunnistaa onko kyseessä mies vai nainen Ja monesti ihmiset joilla ei ole edes tunnistettava kuva ovat ensimmäisenä kuvaa pyytämässä.
Minusta se on enemmän huvittavaa kuin toiseen tutustumista..
Minä olen mennyt yhä enemmän sokkotreffien suuntaan.
Mitä hyötyä on katsella kuvaa mistä ei saa oikeastaan mitään kunnolista tietoa ihmisestä.
Toinen juttu on kun ihmiset kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo omasta luonteesta ja sitten paljastuu että toinen on ihan muuta. Taaskaan ei ollut kuvasta eikä profiilista hyötyä. Miksi sitten ihmiset haluavat nähdä kuvan. Siksi koska haluavat välttää joutuvansa epämieluisan ihmisen seuraan ja voivat joutua valokeilaan mihin eivät halua joutua.
Naisilla on tietysti myös pelko muista asioista. ja yriitävät kaikin keinoin varmistaa etteivät tee mitään virhettä.
Minä vaan sanon että jos hoitaa treffit oikein mitään vaaraa ei ole.
Mutta ei ihmiset siis oikeasti halua tutustua kehenkään, he katsovat vain profiilia ja kuvaa ja jos ei miellytä niin ei tuu mitään. eli ei päästä puusta pitkään. On vain harvoja jotka toimivat toisin ja josta jää asiallinen kuva.
Sama se on baarissa tai missä tahansa missä kuljet. Jos ensivaikutelma on hyvä saatat kiinnostaa enemmänkin.
Siihen ensivaikutelmaan vaikuttaa ulkonäkö ensin ja sitten se mitä suustasi päästät, jos sanoma kiinostaa niin ehkä se on alku jollekkin tai sitten ei.
Ne naiset joille ulkonäkö on tärkein asia niin heille kelpaa kuka vaan joka on yleisesti ajateltuna komea. Luonne on sivuseikka ja kun mennään vähän aikaa ja luonne ei käykään yksiin niin tulee se niin kutsuttu ero. Mutta ei se haittaa koska uusia on jo jonossa ja he tietävät sen. siksi heillä ei koskaan syyny mitään järkeviä ajatuksia päässä kun ei koskaan ole tarvinnut ajatella mitään.
Poikkeuksia tietenkin on, mutta vain harvoja.
en oikeasti usko hirveästi enää siihen että joku perustaisi suhteen rakkauteen, Kyllä siihen taitaa olla ihan muut syyt.
No kaikki luo suhteensa niin kuin haluaa, mutta mielestäni lopputulos sukupolvien jälkeen ei ole hyvä, vaikka ketä se nyt kiinostaisi että lapsilla olisi muunlainen elämä kuin pinnallinen. Tätä menoa kaikki rumat lapset eliminoidaan ja kuvitellaan että näin tulee hyvä ihmiskunta.
No onneksi minä en ole sitä näkemässä.
Lapseni saattaa olla.
Hienoa!
Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Muutamille olen kuvia lähettänyt ja ei edes vastausta ole tullut. Kohteliasta olisi sanoa että et ole minun tyyppiäni. Sitten taas ne jotka olen tavannut ilman kuvaa ovat kehuneet kuinka komea, kohtelias ja sosiaalinen olen. Ja ne jotka ovat FB:n kuvia katsoneet ovat sanoneet, että livenä olen kyllä ihan erinäköinen.
Eli tuosta olen sen oppinut, että kuvaa en enää lähetä. Koska sitä en voi asemani takia pitää netissä niin olkoon sitten ilman :)
Ja kyllä ne naistenkin kuvat valehtelee jos miestenkin koska livenä näyttävät ihan erilaiselta kun kahvilla käyty. Olenkin miettinyt onko näillä naisilla joku alemmuuden tunne ja heikko itsetunto, kun kuva on se tärkein asia? Minusta se kemia kuitenkin on tärkein, toki ulkonäkö siihenkin vaikuttaa. Mutta eipä se näköjään kuvalla selviä :)
Ja ne jotka edelleen kuvia tuijottaa, vastatkaa kohteliaasti heille jotka niitä teille lähettää.
Oman kokemuksen mukaan kuvia tahtoo ensi tilassa nähdä ne, joille ihminen itsessään on sivuseikka. Haetaan vain sitä "näyttelykappaletta" - kai exälle pitää päästä esittelemään sitä? Nämä kuvantahtojat ovat muutenkin kirjoittelussaan oikeasti tosi ykstotisia, kuka heidän kanssaan haluaa paria useampaa viestiä vaihtaa edes. Tyhjäpäistä porukkaa.
Sitten taas kuvaa pyytämätön ja kuvaa antamaton on usein paljastunut todelliseksi yksilöksi. Ihania ihmisiä olleet jokainen, kenet olen tavannut, vaikka sitä kemiaa ei olekaan löytynyt niin paljoa, että olisi se pitkäaikainen kumppani löytynyt. Minäkin siis kuulutan tutustumisen perään, kuvan ehtii vaihtaa sitten jos toinen todella alkaa kiinnostamaan. Ja voi sen jättää vaihtamattakin, ja mennä ihan täydellisen sokkona treffeille :). Jos ihminen oikeasti kiinnostaa ja on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, se ihminen myös alkaa näyttämään kauniilta omissa silmissä.
Aloittajan kanssa täsmälleen samaa mieltä.Olen ites laittanut profiiliini, etten lähetä kuvaa pelkästään kuvanpyytäjille, jos ei ole mitään muuta kirjoitettavaa.
Parhaimmat kokemukseni ovat juuri ei kuvattomien kanssa käydyt keskustelut/ kirjoittelut, vaikka mitään pidempää ei ole syntynytkään.
Olen pitänyt linjani , ja vaikka profiilini lopussa näin lukeekin, saan silti pelkkiä kuvapyyntöjäkin.Tämä kertoo vain sen, etteivät pyytäjät ole edes vaivautuneet lukemaan kirjoitustani lopouun tai sitten heiltä puutuu luetun ymmärrys.
Toki kuvalliselle olen kuvani laittanut, se on reilu peli.
Ei näiltä nettipalstoilta mitään löydy, ainakaan syvällisempää hakevalle.
Ei oikeasti. No, minulle kuva on tärkeä ja voin sanoa etten kirjoittele kuvattomille profiileille. Tämä on yksinkertaisesti siksi että tykkään tietää kenelle minä kirjoitan. Olen tietääkseni vähemmän pinnallinen kuin muut kaverini (tuppaan pitämään ns. nörttipojista, koska pidän älykkyyttä erittäin tärkeänä). On vaan ajanhaaskausta kirjoitella ihmisen kanssa josta ei ole yhtään fyysisesti kiinnostunut jos ideana on löytää seurustelukumppani.
Olen kantapään kautta oppinut, ettei kuva kerro kaikkea.Tapasin netissä erään miehen, kirjoittelimme hetken, sitten soittelimme ja tapasimme.
Mitään kuvallista infoa minulla ei ollut hänestä etukäteen.Oman kuvani olin hänelle antanut muutamien viestittelyjen jälkeen.
Kun tapasimme ensimmäisen kerran, en todellakaan hurmaantunut hänen ulkonäöstään, mutta tapasimme toisen ja kolmannenkin kerran.
Jokin hänessä kuitenkin viehätti kun tapaamisemme jatkuivat ja kappas hetken päästä seurustelimme.
Näin ei olisi tapahtunut, jos olisin nähnyt hänen kuvansa ja tehnyt päätelmät vain sen perusteella.
Suhteemme ei kuitenkaan kestänyt, mutta se ei johtunut mistään ulkonäköasioista , vaan muista syistä.
Tätänykyä olemme hyviä ystäviä.
Tästä opin, ettei se kuva todellakaan ole se, mihin ensimmäisenä tuijotan.
Vaikka parinhakua tehdäänkin netissä virtuaalisesti niin (yleensä) etsitään kuitenkin kumppania ihan tosielämään. Sillä minkä näköinen kirjekaverisi on ei ole väliä mutta jos tarkoitus olisi tuntea ko ihmistä kohtaan intohimoa, jakaa hänen kanssaan loppuelämä j aehkä lapsiakin niin totta kai ulkonäöllä on merkitystä. Näin on ollut ihan aina, muttei ennen ole tarvinnut pyytää kuvaa kun ihminen on nähty ennen kuin ajatuksia on vaihdettu.
Netti ja lehti-ilmoitukset ovatkin ihan ainoita välineitä etsiä kumppania ilman että tarvisi heti paljastaa kasvojaan. Miksi haluat hakea kumppania kasvot piilossa? Onko parinhaku sinulle joku piiloleikki jossa pakenet kun toinen haluaa tietää sinusta enemmän? Ulkonäkö on osa kokonaisuutta ja olennainen osa, siinä missä luonnekin.
Jos olette joskus seuranneet jotain näistä tositv-sarjoista joissa haetaan esim maajussille morsianta tai sinkkuäidille sulhasta niin olette ehkä huomanneet että erittäin hyvän ennusteen siitä kenet maajussi/sinkkuäiti tulee valitsemaan pystyy tekemään jo siinä ekassa jaksossa kun ehdokkaat seisovat rivissä. Jos veikkaa ehdokasta joka on komein/kaunein niin menee 95% todennäköisyydellä oikein.
No onko tietoa, kuinka moni näistä maajussipareista on vieläkin yhdessä ja kuinka monta pysyvää suhdetta on syntynyt ?
Tottakai rivistöstä valitaan se omaan silmään kaunein, mutta mitään muuta et tästä ihmisestä sitten tiedäkään.
Ulkonäko on osa kokonaisuutta, mutta vain osa.
Kun tutustuu ihmiseen paremmin, ja jos hänessä on muita kiinnostavia piirteitä, hänet alkaa näkemään kauniina ja haluttavanakin.
Miksi sitten niin monia ei omasta mielestä ei niin kauniita ihmisiä on saanut parin ja rakastavan ihmisen itselleen?
En siis väitä, etteikö ulkonäkö jotain merkitsisi, mutta olisi hyvä nähdä se sisäinenkin kauneus, joka jää usein huomaamatta, kun raakataan ehdokkaat jo kuvan perusteella pois.
En ole maajussipareja tarkemmin seurannut, muutama heistä on ainakin lapsia keskenään saanut.
No, kuten niistä rivistöistä hyvin on havaittavissakin, niin kyllähän komeimmalla maajussilla on kaunein rivistökin. Eli mitä komeampi mies/kauniimpi nainen, sitä useampi häntä lähestyy ja sitä enemmän on valinnanvaraa. Ja syystä tai toisesta sitä tulee sitten niistä yhteyttä ottaneista valittua ne hlöt jotka miellyttävät eniten silmää. Ja kauneusihanne on kuitenkin aika universaali, ei missitkään nyt niin kamalasti vuodesta toiseen toisistaan poikkea. Eli mitä minä pidän komeana pitää suurin osa muistakin naisista komeana.
Vasta sitten kun on ulkonäön perusteella valittu kärkijoukko jatkoon niin alkaa vasta luonteella olla merkitystä. Toki nyt ihan täysjurpot saa pudotettua pois mutta se väite, että kauneudella/komeudella saa paljon anteeksi, pitää oikein hyvin paikkansa. Eli aika huonoja kommentteja ja todella silmiinpistävän huono asenne saa kauniilla ihmisellä olla jotta häntä ei haluttaisi tavata. Siitä lienee sekin ennakkoasenne että kauniit on tyhmiä tai leuhkoja nyt ainakin. Osittain se voi pitää paikkansakin koska kauniilla ihmisellä ei tarvi tehdä parinhaun eteen ollenkaan yhtä paljon kuin rumemman ihmisen. Ja itse asiassa sama pätee myös työelämässä. Sosiaalista kanssakäyntiä ylipäänsä.
Tuo miksi vähemmän kauniilla/komeilla ihmisilläkin on pari ja rakastava ihminen vierellä johtunee siitä että hän on löytänyt itseään miellyttävän ihmisen siitä joukosta mikä hänelle on mahdollista. Ei ole tullut sinkkumarkkinoilla suoraan miss maailma-kisojen katsomosta vaan pitää toisenlaista kauneutta arvossaan. Ei kannata tavoitella kuuta taivaalta mutta siitäkin joukosta jota itse miellyttää löytyy kyllä se joka itseäkin miellyttää. Siitä kai koko parinhaussa on kyse.
Tuollaisella pinta horolle ainakin.
Muille kysymys on varmaan muista arvoista.
Harmi että te vittunaamat lisäännytte kuin kanit himoissanne.
Olitko jostain eri mieltä? Ei asia muutu sillä että "ammut" viestintuojan.
Itsellä ei ole kuvaa profiilissa ollut enkä sitä ole toiseltakaan vaatinut, yhteydenoton yhteydessä - oli sitten kumman aloitteesta tahansa - olen kyllä heti kättelyssä lyönyt kortit pöytään. Ja siihen ne ovat yleensä loppuneetkin :-)
Jokin aika sitten päästiin kuitenkin treffiasteelle erään tosirakkauden kanssa jonka kanssa ei kuvista ollut ollut puhetta, ja täytyy kyllä sanoa että tähän loppui minun kuvattomat nettitreffailuni. Olen aina pitänyt itseäni melko vaatimattoman näköisenä - pääasiassa ylipainoni takia mutta muutenkin - mutta kyllä musta silloin tuntui siltä kun olisin ollut Kauniiden ja Rohkeiden muotinäytöksessä Milanon catwalkilla.
Minä siinä jänskätyksissäni, puhtaana, hyväntuoksuisena, ylipainoisena ja siisteissä vaatteissa. Treffikaveri yli 10 vuotta itseään vanhemman näköisenä rähjäisenä, Dressmann XXXXXXXXXXXL:stä ostetussa teepaidassa, ja aivan heeeeeeelveetin pahan hajuisena. Vaatteetkin menivät pesuun ton keikan jälkeen. Hyi saatana.
Ja en mä mikään nirso ole. Jos otetaan kaupungilta 10 ikähaarukkaani sopivaa vastaantulijaa niin kyllä niistä ainakin 8 kävisi mulle ulkonäkönsä puolesta treffikaveriksi. Mutta rajansa kaikella. Joten kuvattomat hommat saavat mun puolesta loppua tähän, olen mielummin ilman sitä yhtäkään treffiä puolessa vuodessa kuin riskeeraan tällaisella toista kertaa.
p.s. hoidin treffit kunnialla läpi hammasta purren ja muutamien tekstarien vaihdon jälkeen kuihdutin homman sanomalla että ei meistä taida rakkaustarinaa tulla mutta kokemus tämäkin