Onko muita joilla on italialainen miesystävä tai aviomies? Miten olette tavanneet ja millaisia kokemuksia teillä on kulttuurieroista?
Me tavattiin pari vuotta sitten netin kautta ja ystävyys tähän henkilöön on tuona aikana syventynyt rakkaudeksi. Tapaamista ollaan nyt suunniteltu jo reilu vuosi ja kesällä olisi tarkoitus tavata yhteisen loman merkeissä - varattuna on viikko yhteistä aikaa ja jos kaikki menee hyvin niin ehkäpä enemmänkin. Olen valmis kokeilemaan suhdetta vakavammalta pohjalta eli olen valmis muuttamaan Italiaan (jos se tulee ajankohtaiseksi). Hänen muuttamisensa Suomeen kun ei ole mahdollista työn puolesta.
Kummatkin ovat pysytelleet sinkkuina tahoillaan ja panostaneet tähän suhteeseen vakavissaan.
Olen aikoinani seurustellut suomalaisten miehienkin kanssa pitkiäkin aikoja mutta kohdalle ei ole osunut ainuttakaan, jonka kanssa ajatus- / arvomaailma olisi ollut näin samankaltainen. En suunnitellut rakastuvani ulkomaalaiseen - niin vain tapahtui. Jos en antaisi tälle suhteelle mahdollisuutta, katuisin sitä lopun elämääni.
Kaipailisin kuitenkin kommentteja niiltä, joilla on kokemusta muuttamisesta toiseen maahan. Miten kahden niin erilaisen(?) kulttuurin erot ovat kohdanneet teidän tapauksessanne?
Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen.
Me tavattiin pari vuotta sitten netin kautta ja ystävyys tähän henkilöön on tuona aikana syventynyt rakkaudeksi. Tapaamista ollaan nyt suunniteltu jo reilu vuosi ja kesällä olisi tarkoitus tavata yhteisen loman merkeissä - varattuna on viikko yhteistä aikaa ja jos kaikki menee hyvin niin ehkäpä enemmänkin. Olen valmis kokeilemaan suhdetta vakavammalta pohjalta eli olen valmis muuttamaan Italiaan (jos se tulee ajankohtaiseksi). Hänen muuttamisensa Suomeen kun ei ole mahdollista työn puolesta.
Kummatkin ovat pysytelleet sinkkuina tahoillaan ja panostaneet tähän suhteeseen vakavissaan.
Olen aikoinani seurustellut suomalaisten miehienkin kanssa pitkiäkin aikoja mutta kohdalle ei ole osunut ainuttakaan, jonka kanssa ajatus- / arvomaailma olisi ollut näin samankaltainen. En suunnitellut rakastuvani ulkomaalaiseen - niin vain tapahtui. Jos en antaisi tälle suhteelle mahdollisuutta, katuisin sitä lopun elämääni.
Kaipailisin kuitenkin kommentteja niiltä, joilla on kokemusta muuttamisesta toiseen maahan. Miten kahden niin erilaisen(?) kulttuurin erot ovat kohdanneet teidän tapauksessanne?
Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varaudu siihen että mies pitää omaa äitiään
ensimmäisenä ja tärkeimpänä naissuhteenaan.
Kulttuuri on hieman poikkeava meihin nähden ja äiti on kokoajan mukana kuvioissa. Pesee pyykit ym. vaikka mies olisi jo vanha jannu. Hän kokee sinut jonkinasteisena kilpailijana. Perhesidonnaisuuss on muutenkin silmiinpistävää
mikä on hieno asia, mutta sattaa tuntua itsenäisyyttä hakevalta hieman painostavalta.
Outoa ei ole se että mies voi parisuhteen aikana muuttaa kotiinsa pariksi viikoksi asumaan.
Ilman muuta suhteelle kannattaa antaa mahdollisuus. Äitini seurusteli italialaisen miehen kanssa, mutta heidän tiensä erosivat kun äitini ei halunnut jäädä lopullisesti Italiaan ja mies oli sairaalloisen mustasukkainen, eikä antanut äitini kulkea yksin ulkona. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia jokainen ja jos ajatuksenne menevät hyvin yhteen, en epäile etteikö teillä olisi mahdollisuutta! Kunhan puhutte asioista ajoissa ja avoimesti, ettei tule mitään yllätyksiä toisen odotuksista tai haluista. On aika hassua pelätä suhteen aloittamista vain toisen ulkomaalaisuuden takia, jos muuten kaikki muu menee kohdalleen.
JOs synkkaa, mene ihmeessä Italiaan ja kokeile, miltä se tuntuu. Saathan kuitenkin miehen lisäksi aivan uuden kulttuurin. Ystäväni seurusteli pitkään italiaisen miehen kanssa, kuitenkin siten etteivät asuneet italiassa vaan useassa muussa maassa ja välillä erikseenkin, työn takia. Menivät sitten naimisiinkin, ja vähitellen tuli tilaisuus muuttaa yhdessä italiaan. Sitä kesti vuoden, sitten tuli avioero. Mies muuttui totaalisesti äitinsä pojaksi ja suhde ei kestänyt sitä, ettei vaimolla ollut arvoa äitiin verrattuna. Pidä siis suhteet suomeen kunnossa, ja katso kulttuuria kriittisin silmin: voisitko tosiaan luoda suhteen ja asua siellä.
Toki monet etelämaalaiset on "äitisidonnaisia", mutta löytyy nykypäivänä itsenäisempiäkin tyyppejä ja mukavia anoppeja. Eurooppa on kuitenkin aina Eurooppa ja aika samantyyppisiä Euroopan kulttuurit on, monesti persoonakohtaiset erot on paljon suurempia kuin kulttuurikohtaiset. Tsemppiä paljon matkaan ja toivottavasti rakkautenne kestää.
Kyllä vain.
Kokemusta löytyy, rakastuin italialaiseen joka oli kova työskentelemään rakkauden tähden, saadakseen rahaa lentomatkoihin. Ihmeekseni ei ollut mikään maailman mustasukkaisin tapaus, mutta erittäin imeläluontoinen. Siinähän sitä sitten tuijoteltiin ravintoloissa intohimoisesti silmiin iltaisin ja käveltiin öisin kaupungin syrjäkujia. Tämän tapauksen äiti vain oli tulisesti minua vastaan eikä olisi halunnut armaan poikansa lentelevän Suomeen jonkun random-heitukan perään. Lentelin kyllä itsekin Italian suuntaan pari kertaa, huh...
Koska en itse ole mikään jurottaja ja puhun paljon sekä olen suht tuliluontoinen, tulimme toimeen. Mutta ei se sitten välimatkan takia kestänyt.
Siinä tiivistettynä vuosi elämästäni, mitään en kadu.