En saa henkilökohtaista työttömyysturvarahaa lainkaan puolisoni tulojen vuoksi; itseasiassa en ole saannut vuosikausiin työttömänä ollessani työttömyyspäivärahaa, ja se on nyppinyt suuresti minua itseäni.
Ei ole varaa edes duunia hakea, koska puhelinkuluista nytkin mieheni motkottaa.
Kertokaapa, millaisiin kuvioihin joudun, jos nyt otan avioeron miehestäni, ja asuntomme on velaton ja avioehtoa ei meillä ole, joten miten pärjään jatkossa taloudellisesti, jos nyt lähten tästä omaan vuokrakämppääni asumaan?
Lapsemme ovat jo omillaan, ja aikuisia, joten heistä ei enää ole huolta.
En jaksa enää odotella rahattomana henkilökohtaisilta tuloiltani 55 vuoden rajapyykki-ikää, jolloin puolison tulot eivät vaikuta työmarkkinatukeeni työttömänä ollessani.
Ei ole varaa edes duunia hakea, koska puhelinkuluista nytkin mieheni motkottaa.
Kertokaapa, millaisiin kuvioihin joudun, jos nyt otan avioeron miehestäni, ja asuntomme on velaton ja avioehtoa ei meillä ole, joten miten pärjään jatkossa taloudellisesti, jos nyt lähten tästä omaan vuokrakämppääni asumaan?
Lapsemme ovat jo omillaan, ja aikuisia, joten heistä ei enää ole huolta.
En jaksa enää odotella rahattomana henkilökohtaisilta tuloiltani 55 vuoden rajapyykki-ikää, jolloin puolison tulot eivät vaikuta työmarkkinatukeeni työttömänä ollessani.
Vastaukset 39
Vanhimmat
No, hyvinhän sulla tulee menemään!
Haet sitä pientä vuokra kämppää ja rupeat heti saamaan työttömyyskorvausta ja asuntotukea, kun haet eroa ja muutat pois..
Velaton mökki myyntiin ja puolet rahoista sinulle.
Huonekaluista otat osasi. Muista, että jos auto jää miehelle, otat kodinkoneet sitten itsellesi!
Tuohan on siinä mielessäkin hyvä, kun ei ole nyt työpaikkaa, voit nääs muuttaa, minne haluat! ;))
Töitäkin varmasti paremmin muualla tarjolla isommassa paikassa..
Ei todellakaan kannata jäädä siihen ukon armoille, jos kerran muksutkin jo omillaan.
Kiinteistövälittäjälle vain soitto ja homma alkaa pyörimään eteenpäin.
Siis missä järjestyksessä kannattaa tehdä toi uuden vuokrakämpän hommaaminen, koska avioerossahan on harkinta-aika, joten jos nyt eroaisin, ja päätös tulisi, että olen eronnut, niin saisinko työmarkkinatukeni heti, vaikka asuisinkin vielä eksäni luona?
Jos eroaisimme silleen sulassa sovussa, ja asuntoa en heti löytäisi.....???
Kertokaas eron kokeneet, miten olette toimineet vastaavassa tilassa????
Sillä eihän avioeron saatuamme voi eksää velvoittaa elättämään eksäänsä, vaikka asumista jatkuisikin jonkin aikaa samassa osoitteessa vaiko miten?
Jos sä asut saman katon alla miehen kanssa, niin miehen tulot vaikuttaa korvaukseen suhteen siviilisäädystä riippumatta.
Eli haet heti huomenna eroa, vuokraat kämpän ja kun todisteellisesti olet pois muuttanut, niin eiköhän jostain jotain rahaa tipua. Saanet ainakin toimeentulotukea.
Sullahan on asiat tulevaisuudessa hyvin jos puolet omaisuudesta saat. Kannattaa katella niitä työpaikkoja myös kauempaa. Maisemanvaihto tekis sulle varmaan hyvää eron jälkeen.
Niin tekisikin - maiseman vaihto näet; ja hyvältä tuntuisikin, olenkin jo kyllästynyt tähän kulmakuntaan, enhän ole alkuperäisestikään täältä kotoisin, missä nyt asustelen.
Mä siis joutuisin menemään sossuun hakemaan toimeentulotukea.
Ei vitsi, en ole ikinä joutunut menemään siihen toimistoon, emmekä ikinä ole saatu toimeentulotukea puhumattakaan asuntotuesta. Kelahan sen asumistuen myöntää, noh sen varmasti saisin ja työmarkkintuen.
Juolahtipa mieleen tästä, että kaikilla niillä voimavaroilla, joita jaksat käyttää tuollaisen vähän arvelluttavan ansaitsemistavan miettimiseen, saisit 'kiinni' montakin duunipaikkaa.
Jotenkin ainakin meikän korvaan kalskahtaa fiksumman ja viisaan ihmisen toimilta, kun etsii itsellensä työn ja tienaa edes omat menonsa kuin keksimällä keksiä, miten voisi jatkaa lonkan vetämistä jonkun toisen siivellä. Oli se siipi sitten aviosiippa tai yhteiskunta.
Työtä kyllä on ja löytyy, juttu on kiinni vain siitä, haluaako sitä tehrä.
Voi,voi, ei se työn saanti yli 50 vuotiaalle naiselle, erinäisiä terveysrajoitteitakin omaavalle ole mikään iisi juttu, että turhaa neuvontaa toi sun kannanottosi; ja toisekseen en vaan käsitä, miksi työttömältä evätään tietyn ajan työttömänä olemisen jälkeen kelan työmarkkinatuki sen perusteella, että asuu samassa osoitteessa tietyn tuloisen kanssa; huom: bruttotulot otetaan kelan laskukaaviossa huomioon laskettaessa toiselle työttömälle puoliskolle työmarkkinatukeansa, ja nettotuloillahan on kuitenkin tultava toimeen joissakin tapauksessa koko perheen (=lapset mukaan lukien). Lapsilisäthän loppuvat jo 16 vuotiaana, ja hyvin moni tuon iän jälkeen vielä asuu kotona ja opiskelee.
Onnekseni omat lapseni ovat jo aikuisia, ja asuvat omillaan.
Tuo viimeinen kommenttisi: "Työtä kyllä löytyy jne.jne......"; niin löytyy, mutta ei löydy sellaista työtä, johon olen aikoinaan koulutukseni hommannut ja työkokemustani kerryttänyt, ja ei ainakaan täällä kehäkolmosen ulkopuoleisilla alueilla.
Ja olisihan se oikeus ja kohtuus maksaa kelan kaikille työmarkkinatuki jo senkin takia, että todellakin ihmisellä olisi rahaa hakea niitä töitä, ei työnhaku ole todellakaan ilmaista puuhaa: kännykällä soitteleminen mahdollisiin työpaikkoihin jne. ja olisihan se kiva, että olisi varaa ostella jonkunlaisia uusia vaatteitakin, ja petrata muutenkin omaan ulkoiseen olemukseen esim. hiusten leikkaus jne.
Sitten hankkimaan uutta koulutusta. Kyllä niitä töitä tarvii tehdä, vaikkei juuri sitä omaa olisikaan. Siksikö olet tippunut tuilta, kun olet kieltäytynyt töistä?
Sun miehesi on velvollinen elättämään sut. Oma mokasi jos siellä roikut.
Täällä netissä kuitenkin oleskelet. Lähettele sähköpostilla työhakemuksia, mutta älä ole niin vitun ylpeä, hae niitä paskaduuneja. Turha valittaa ettei ole rahaa, jollei työ kelpaa.
Pulloja voi keräillä viikonloppuisin sen verran, että niillä saa maksettua puhelinlaskun joka syntyy työpaikkohin soitteluista. Illalla ysiltä roikkumaan baarien nurkille ja siinä seilailet keskustan juottoloiden ympärillä yö kahteen kasseinesi, niin varmasti olet saanut kympin kokoon. Kympillä soittelee kyllä kummasti jokaisen sähköposilla lähetetyn hakemuksen perään.
Voit myös huijata mieheltäsi rahaa ruokaan alkamalla dyykkaamaan. Tietyt kaupat heittävät lukottomaan roskikseen ruokaa sulkemisajan jälkeen. Sieltä löytyy vaikka mitä, laitat vaan pakastimeen!
Vaatteita löytyy kirppiksiltä. Uskonnollisten yhdistysten ylläpitämiltä kirppiksiltä kannattaa kysellä ilmaisia vaatteita ja kertoa taustat.
Tukka pitää leikata itse. Jos hyvää oloa olet vailla, lähde kävelylle tunniksi pariksi (iho tulee paremman näköiseksi, kunto kasvaa, terveys kohenee, kroppa kiinteytyy, läskit sulaa, mieliala paranee, ajatus selkeytyy jne.. )
Jos olet liian ylpeä, niin ole sitten. Mutta lopeta siinä tapauksessa valittaminen.
Mua oikeesti vituttaa, kun ihmisille ei riitä enää mikään. Sullakaan ei ole mitään hätää, kunhan kiukuttelet kun kukaan ei kustanna sulle ilmaiseksi korkeaa elintasoa ja tarjoa luksusta. Tiput korkealta, kun otat eron. Sitä rahaa ei nimittäin todellakaan ole, vaikka saisit toimeentulotukeakin. Toimeentulotuella ei nimittäin osteta uutta vaatetta tai käydä kampaajalla. Tai sitten jätetään joku lasku maksamatta, vaikkapa se puhelinlasku.
Eikun kokeilemaan ;)
Voisi avartaa maailmaasi, ainakin omaa mielenpuoltasi, jos tekisit ihan vaikka jotain muuta kuin koulutustasi vastaavaa työtä. Mahdatko olla insinööri, jos et ole keksinyt noin simppeliä juttua. Pääasiahan on kuitenkin se, että teet jotain ja olet hyödyllinen ja saat siitä korvausta, jolla saat "uusia vaatteita ja hiusten leikkuuta".
Kandeisko avartaa ja laajentaa pientä ja ahdasta piiriään, voit löytää aivan uuden puolen itsestäsi ja aivan uuden ammatinkin ehkä. Monipuolistu.
Höh!
Siinä kateellinen paska moralisoi!
MINUN mielestäni työt pitää jättää nuoremmille,
vanhat joutaa jo työelämästä haitolta pois!
Moni nuori ei saa työtä, kun nämä rahanahneet vaan sinnittelee työssään, vaikka nuorempi porukka olisi paljon, paljon parempaa työvoimaa!
Kyllä se ukkonsa armoilla vuosikausia ollut on jo tottunut siihen köyhyyteen, että älä huolehdi, ei ole sinulta ed.mikään pois! ;)))
Keräile sä pullojas, minä mieluummin jätän nekin poikasille, ne tarttee taskurahansa, ettei tartte varastaa kaupasta tavaraa!
Nuorille ei paskaduunit kelpaa, niitä on työkkärin sivut väärällään.
Mä keräilen pulloni, jotta saan lapsille vaatteita. Ruoka meidän perheelle löytyy sieltä roskiksesta. Joskus elämä vähän potkii päähän, mutta ei saa luovuttaa.
Terv. Todella pienipalkkainen, mutta selviytyjä
Höh!
Menisit sitten itse kouluttautumaan sinne koulunpenkille takaisin, että saisit edes ihmismäisen palkan paremmasta työstä!
Juuri niin kauan riistoa harrastetaan, kun joku on valmis paskapalkalla tekeen vaikka mitä!
Jos roskista pitää penskoille ruokakin hakee, tienestis ei ole mistään kotoisin!!
Lapsiparat!
Hei!
Osuipas sopivasti... Opiskelen parhaillani amk:ssa ja suunnitelmissa on jatkaa yliopistoon. Tosin tiedän, niin kuin sinunkin pitäisi, ettei opiskelulla enää turvata hyvää tulotasoa. Korkeintaan sillä voi turvata henkistä elämän laatua.
Aikaisemmin minulla on jo parikin tutkintoa, mutta erinäisistä syistä aina ei voi työskennellä ammattialallaan. Silloin on keksittävä muuta.
Sinulla ei ilmeisesti ole mitään käsitystä siitä, paljonko Suomessa on todella köyhiä ihmisiä. Suurin osa heistä on selviytyjiä, ainakin opiskelijoista. Kaikilla ei ole rikkaita vanhempia joilta voisi saada satasen tai pari avustusta kuukaudessa, vaan kaikki pitää itse hoitaa. Dyykkaaminen on yleinen tapa opiskelijoiden keskuudessa selvitä. Työttömyyskorvaus on suurempi kuin opintoraha. Opiskelijat eivät saa täydennystä toimeentuloonsa toimeentulotuesta kuten työttömät.
Opintolaina on takaisin maksettavaa "tukea". Sen takaisinmaksu sekoitaa talouden helposti lähes kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.
Pitäisiköhän vielä mainita, että lapsenikin jo opiskelevat. He ymmärtävät kyllä mistä kana pissii, eivätkä ole avuttomia kitisijöitä vaan todellisia selviytyjiä joilta eivät keinot lopu. He tulevat selviämään aina.
siis mitkäs roikkuja täällä nyt elämänsä valittaa. SINÄ OLET vain RIIPPUVAINEN miehestäsi ja olet sen takia onneton pieni unelmansa tuhonnut rreppana, jolla ei ole edes käsityskykyä kuinka voidsit edes elää yksin. joten pidä naamasi tukossa ja yritä elää "ongelmasi" kanssa. ehkä sinun miehelläsi on kuitenkin suurempi onghelma elää kaltaisesi valittajan kanssa.
siis onko maailma jo niin pitkällä, että raha on syy erota, ei voi olla totta, meillä on vaimo reumasairaana kotona ja pienellä eläkkeellä eikä meillä ole aikomustakaan moisen takia erota, itse teen jopa kahta työtä, että saan perheen elätetyksi.
Siis voiko miehesi olla noin kovasydämminen?
Aloittajana vastailen: Mieheni ei ole kovasydäminen, onnekseni ei ole. Kysymys on minun periaatteestani, joka on ihan vaan selkeyttääkseni semmonen, että kaikille, ihan jokaiselle työttömälle kuuluisi maksaa henkilökohtainen työttömyyskorvaus!
Eikä mitään pudotuspeliä tuon kelan tarveharkinnaisen työmarkkinatuen puitteissa, jonka vuoksi työtön puoliso jää jopa nollille työttömänä ollessaan. Minusta se ei vaan ole tasapuolista, eikä OIKEIN!!
Sitten viitaten tuohon sinun vaimosi tilanteeseen: Vaimosihan saa eläkkeen, että näin.
AP: et vastannut, onko raha aino syy eroon?
onko maailma jo näin hullu?
Raha ei ole ainoa syy, jos haluaa eroa, mutta se voi vauhdittaa eropäätöstä, jos ilmaantuisi muita vaikeuksia avioliitossa.
Koska tämä valtio suosii todellakin erillään asumista ja seurustelua silloin kun toinen kumppani ei saisi mahdollisen seurustelukumppanin niin suuren suurien tulojen vuoksi kelalta minkäänlaista työmarkkinatukea asuessa saman katon alla. Minun mielestäni tarveharkinnaisuus työttömyyskorvauksessa on vain väärin ihmisyksilöä kohtaan. Se ei vain istu nykyaikaan.
Kuule, näin eronneena työssäkäyvänä naisena (joka ei saa mitään avustuksia mistään) minä maksan verorahoina sinun työttömyyskorvauksesi.
En asu omistusasunnossa, asun vuokralla, enkä muutenkaan omista enkä ole perinyt mitään. Olen akateemisesti koulutettu, suht. hyväpalkkainen nyt. En ole koskaan väheksynyt mitään työtä. Olen tehnyt työtä 16-vuotiaasta lähtien, opiskelujen ohellakin.
Miksi MINUN pitäisi palkastani otettuina veroina elättää sinut, että RAKKAAN miehesi ei tarvitsisi?
Mieluummin ohjaisin senkin rahan yksinäisten vanhusten hoitoon.
...jaahas, ja tuohon en voi muuta kuin ihmetellä, että entäs sitten minnehän ne minun mieheni maksamat verot sitten menevät???????? Ei ole tukiaisia tippunut.
Ai, minkä ihmeen sinun maksamasi työttömyyskorvauksen? Enhän saa yhtään mitään!
Ole huoleti, en syö kenenkään ulkopuolisen kuormasta!!!!!
Sulle "ettet häpeä"
Mitäs erosit?
Nyt täällä sitten ilkeilet jollekkin, jolla se mies edelleen vielä ainakin on! ;D
No mitä hyötyä siitä miehestä on, jos se ei pidä vaimoa edes euroissa ?
No se kulli haarojen välissä pitää emännän suun muikeana.
Mutta sun hapatuksesta päätellen olet senkin riemun jo unohtanut tyystin.
No eipä ole "kullilla" tullut kiharaa päähän ja uusia rättejä päälle, joita jutun aloittaja oli vailla. Onko sulta jäänyt muutakin väliin ?
Luotatko mieheesi??Minulla on ollut jo pitkään luottamus pula ja se näkyy suhteessa, jos toinen pimittää rahoja, että on kyllä kattomassa selän takana automaatilla, kun minä saldon katon, muttei ite suostu näyttään rahatilannetta..Vielä tähän lapsia..Ei ikinä!!
pihtari!
Se kuule AP herättää vain kateutta joissakin koko asia ihmisestä, joka ei ole töissä ja huvittavaa kyllä, ei saa siis mitään rahaakaan.. ;))
Jos taas saisit työttömyyskorvausta, SE ei herättäisi niin paljon närää, kuin juuri tuo ettet saa mitään. Eikö olekkin kummallista! ;))
Se joitakin niin kyrpee puskee päivät sitä paskaduuniaan, josta joku hikinen euro tulee, joka ei niitä sen onnellisemmaksi tee, verrattuna siihen ,että sinä saat viettää vapaaherrattaren lonkkaa päivät pitkät, vaikka ilman euron euroa!
Heh!
Niin no, onhan se noinkiiiiin; hih ja heh; saan todellakin laatia päiväohjelmani ihan ite, ei oo pomot niskan takana höykkyyttämässä.
:))) Joo, aattele, aamulla nukutaan pitkään...luetaan lehteä kaikessa rauhassa ja vaan mietitään, miten saatais päivä kuluun.. ;))
Jaksetaan hoitaa kuntoa ja ollaan niin virkeitä! ;))
Sitten voidaankin vaihtaa täällä ajatuksia toistemme kanssa ja miettiä, mitäs kivaa illalla puuhattaisiin, kun ei työt rasita! ;))
Voi meitä! ;))
Ollaan me kauniita vain ja nautitaan!
Kuulostaa että sinut on orjuutettu kun muutamien eurojen puhelujakaan et saa soittaa, jotta saisit ehkä töitä.
Ensimmäiseksi hanki oma asunto ja pistä ero vireille. Omaan vuokra-asuntoon saat tuet ihan normaalisti. Ei se helmeä ole elää työttömänä ja maksaa itse kaikki, mutta tällä hetkellä sinulla ei kuulosta olevan rahaa yhtään.
Ap. vastailee Penanzionelle:
Saan toki soittaa puhelimellani, mutta ei ne puhelujen hinnat nyt ihan muutamaan euroon jää, koska on soiteltava erinäisiä pakollisiakin puheluita ja mukava on soitella itsekin omille ystävilleen ja lähisukulaisilleen vastavuoroisesti.
Ei nyt ole kyse siitä, etten rahoitusta saisi kaikkeen tarpeelliseen, ja onhan meillä yhteinen tili, josta voin toki nostella rahaa, jos tarvitsen, mutta kun en mä mieheni hankkimia rahoja kehtaa käyttää ilman lupaa kysymättä.
Kyse nyt on vain periaatteestani, että kaikille meille tarveharkinnaiselle työmarkkinatuelle pudotetuille työttömille pitäisi maksaa se ja sama työttömyyspäiväraha kuin virallisesti yksin asuville työttömillekin. Ei ole mielestäni oikein, että työtön avo- tai avioliitossa oleva on täysin riippuvainen ainoastaan puolison nettotuloista. Se vain lisää työttömän katkeruutta ja halua edes hakea töitä, koska en minä ainakaan halua ryhtyä maksamaan veroja saamistani tuloista jollekin yksin asuvalle täyspäiväiselle luuserille, joka haluaakin vain jatkaa luuserointiaan, koska yksin asuvalle työttömälle ei ole olemassa minkäänlaista rajapyykkiä päivärahan maksamiseen.
Juu...tuo on sellainen kivikautinen jäänne ja varmaan poistuu lähivuosina.
Eikös ole kuitenkin kummallista, että ne miehet ei valita kuitenkaan?
Meilläkin minä en saa mitään rahaa mistään, kun miehen tulot vaikuttaa kaikkeen, mutta meillä vain MINÄ napisen asiasta.
Sehän on nimittäin mies kuin täysihoitolassa, kun ei tarvitse kotona pistää tikkua ristiin, kun se kotona oleva joutaa tekeen ne kaikki kotityöt joutessaan.
Ja kyllä joutaakin, ei sen puoleen, mutta sillekki kotityölle pitää osata antaa arvo, joten AP, kyllä ne miehen tulot on sinunkin tuloja, jos teet kotityöt kotonasi.
Joten soittele rauhassa puhelimellasi. ;))
Aloittajana kuittailen pikkasen:
Minä en miestäni päästä kotitöistä helpolla. Alusta asti tein selväksi sen, että kotityöt hoidellaan fifty-fifty, olen töissä tai en; ja kun välillä olen töissä ollutkin tai opiskelemassa, niin tuo päätös on pitänyt, ettei kumpikaan luista kotihommista, ja kaada koko kodinhoitopakettia vain toiselle.
Tietysti on ns. miesten hommia, joihin en puutu, kuten esim. tietyt tekniset jutut kodin piirissä. Auton puitteissa olevat jutut saa mieheni myös hoidella. Minä vaan ajelen sillä pääasiassa. Korkeintaan pissapoikaan vettä lisään, ja siivoilen sitä ja pesettämässä käytän. Katsastuksessa olen sitä käyttänyt, mutta mieheni senkin asian hoitelee pääasiassa.
Kuitenkin loppuen lopuksi avioliitossa hommat hoitelee hän, joka ehtii muilta menoiltaan. Ja tottahan toki se puoliso, joka on kotona täyspäiväisesti, hän silloin sulattelee pakastimen, kuurailee uunin, vaihtaa kukille mullat ja ruukut jne., ja työlistaahan kotitöiden suhteen riittää elämän loppuun asti. Loppupuolella eloa saattaakin jo helpottaa, jos kituu sairaalan vuoteessa elämänsä ehtoopuolen, sittenhän hommat kaatuvat jonkun muun harteille.
Kukin tavallaan..
Minä olen meillä ottanut ne kotityöt kokonaan kontolleni, miehellä sellainen työ, että on siellä aika paljon..
Mutta meillä mies antaakin sitten käyttää tililtämme rahaa omiin menoihini ihan mukisematta..tuhlari en kylläkään ole.
Mutta nyt olen kyllä hakeutumassa koulutukseen, jossa varma työllistyminen.
En jaksa enää olla kotosalla, kun nuorinkin lähti omaan asuntoon.
Ymmärrän tuon pointtisi, meilläkin ollut 15 vuotta, etten ole saanut korvauksia, kun miehen tulot aina vaikuttaneet siihen työttömyyskorvaukseen.
Onneksi mies on aina arvostanut tekemisiäni kotona ja lasten parissa, joten koskaan ei ole napinaa kuulunut.
Pakastimen sulatus ja kukkamultain vaihto tapahtuu noin kerran vuodessa eikä uuniakaan alvariinsa kuurata. Ootko kuullut koskaan sananlaskua: 'laiska töitänsä luettelee' ? Odotatko sinä todella oikeasti sitä aikaa, kun saa maata sairaalan vuoteessa täyspäiväisesti eikä tarvitse eväänsä heilauttaa ?
Kertoisikohan se asia tämän jutun syvimmän juuren.
Joo, olen laiska, haluaisin palkata sisäkön, koska inhoan syvästi ikkunoiden pesua, uunin kuurausta jne.
En odota sairaalavuoteeseen pääsyä eloni loppusuoralla, vaan melko moni siihen joutuu ennen kuin delaa; ehkäpä se kuolema kesken kukkamullan vaihdon voisi olla autuaampi tyyli lähteä;)
Heh!
Olet kyllä todellakin laiska. ;D
Mut se on sun elämäs..
Tota vaan, että et kuitenkaan saa sittenkään mitään rahoja, jos eroot, etkä mene työnvälitykseen. Ja jos kieltäydyt työstä, menetät korvauksetkin.
Tiesitkö sitä?
No voi hyvänen aika, minähän olen työkkärin asiakas koko ajan ollut silloinkin kun multa nyhtäistiin tosta vaan ton kämäsen lakipykälän pykäämisen jälkeen (joskus vuosien 1995 -96 hallituspäsmärien aikaansaannos) päivärahat pois. Sen jälkeen olen toki töissä välillä ollut, mutta aina kun olen jäännyt työttömäksi, en saa mitään mieheni tulojen vuoksi. Ei tässä nyt olla laakereilla lepäilty alati, kurssejakin olen "istunut" perse ruvella monen monta kertaa ihan vaan senkin takia, että olen silloin saannut rahaa. Ihan mukavia kursseja ovat olleet, kun ei ota niitä liian vakavasti. Työttömyystilastohan on näyttänyt aina kivemmalta, kun olen ollut työllisyyskursseilla.
Ja ammattiliittooni kuulun vieläkin, vaikka olen jo aikapäiviä sitten netonnut viidetsataset päiväni ja tuplaten nekin hoidellen omat muksumme pääasiassa itse, kun olivat pieniä.
JA MINÄHÄN EN ALA VATIPÄÄ-PÄÄTTÄJIEN TYHMÄÄKIN TYHMEMMÄN LAKIPYKÄLÄN VUOKSI EROAMAANKAAN, VAAN ANNAN SAMALLA MITALLA NS. TAKAISIN PÄIN eli EN ASTU VEROJA MAKSAVIEN JOUKKOON, JOS SE VAIN SUINKIN ON MAHDOLLISTA VÄLTTÄÄ AINAKIN TYÖTULOJEN PUITTEISSA; JA PISTE.
Kaikista tuista maksetaan vero myös. Kyllä ne "vatipäät" ottavat joka ainoasta paikasta omansa, mistä vaan keksivät. Usko huviksesi, että joskus vielä hengitysilmakin pannaan verolle. Eihän ne muuten voi nostaa säännöllisin väliajoin omaa liksaansa, täytyy ikään kuin tehrä jotakin sen vastineeksi ja kartuttaa sitä kassaa, josta oma liksa maksetaan.