Olen 26v mies, enkä koskaan ole seurustellut. Muutaman kerran olen ollut ihastunut, mutta nämä ihastukset ovat jääneet yksipuolisiksi tai tyttö on osoittautunut varatuksi. Kahden kanssa oli pientä jutun tynkää ja tapailimme muutaman kerran. Toisen kanssa olimme liian erilaisia loppujen lopuksi. Toinen tyttö ei oikein tiennyt, että mitä hän tahtoi. Häneen tutustuin netin deittipalstalla ja hän oli jopa innokkaampi tutustumaan kuin minä. Tapaamiset menivät mukavasti ja hän kehui minut maasta taivaaseen. Halasimme treffien päätteksi. Sitten yksi kerta hän ilmoitti, että ei halua, mitään juttua kuitenkaan, kun oli eronnut vasta puoli vuotta aikaisemmin. Vähän erikoista, että laittaa treffipalstalle viestiä, että etsii poikaystävää, jos ei kerran ole vielä valmis uuteen parisuhteeseen. Ei noista naisista aina ota selvää, mitä ne haluaa tai ajattelee.
Olen kovasti yrittänyt löytää itselleni tyttöystävää sekä tosielämässä, että netin deittipalstoilla. Olen saanut tytöiltä paljon kehuja, mutta sitten on myös näitä tapauksia, jotka eivät pidä minusta ja ovat tehneet sen selväksi. Pari kertaa olen joutunut yhdenlaisen leikkimisen uhriksi. Tällä tarkoitan sitä, että tyttö on ensin esittänyt hyvää kaveria ja sitten kun olen halunnut tutustua vähän paremmin ensi alkuun ihan kaverimielessä, niin sitten ovatkin ruvenneet kohtelemaan tylysti ja siten kuin olisin ilmaa. Tunnun jakavan mielipiteitä. Toiset tykkää ja toiset eivät. Tosin eihän sitä voi kaikkia miellyttää, eikä pidä yrittääkään. Olen saanut paljon kehuja erityisesti luonteestani ja siitä että olen fiksu, mukava ja kiva. Minulla on vähän puutteita ulkonäössäni, mutta siitäkin olen saanut joiltakin kehuja. Ovat sanoneet söpöksi. Olen saanut kouluaikoina haukkuja ulkonäöstä ja olen siitä vähän epävarma. Olen jutellut näistä asioista parin tyttökaverini kanssa ja ovat sanoneet uskovansa, että löydän vielä tyttöystävän.
Jotenkin minun on enää vaikea uskoa, että löydän itselleni tyttöystävän kaikesta vakuuttelusta huolimatta. Viimeaikoina en ole tutustunut uusiin ihmisiin, enkä oikein enää usko, että netistä voi löytää ketään. Olen sielläkin aika kauan pyörinyt. Vuosi sitten aloitin uuden urheiluharrastuksen, jossa on paljon myös tyttöjä. Sielläkin kaikki kivat ja potentiaaliset tytöt ovat varattuja. Tuntuu, että kaikki kivat ja mukavat ovat jo parisuhteessa. Ajattelin yliopisto-opintojen alussa, että yliopistossa on varmasti paljon samanhenkisiä ihmisiä. joten varmati minulle löytyy joku. Ei se näin sitten mennyt ja alan olla vähän epätoivoinen. Jos yliopistolla on vaikea löytää ketään, niin miten se onnistuu sitten, kun vuoden sisällä siirryn työelämään, Kaipaisin kovasti tyttöystävää. Kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä. Asia painaa minua. Elämäni on muuten mallillaan, mutta jotenkin elämässäni on silti suuri tyhjyys. Asia painaa mieltäni, eikä mene päivääkään, etten ajattelisi asiaa. Olen tavallisesti ahkera jne. Nyt minusta on jotenkin tullut saamaton, enkä saa mitään aikaiseksi. Murehdin vain sosiaalisia suhteitani, jotka eivät nyt huonosti ole, mutta voisivat ne paremmatkin olla. Kaveri- ja ystäväpiirini on kapea, joten sieltäkään ei paljoakaan apua luvassa tähän ongelmaan. Tämä asia surettaa ja minua pelottaa, että jään yksin ilman tyttöystävää. Mitä minä oikein voin tehdä ja miten lievittää tätä tuskallista tunnetta? Kaipaisin parisuhdetta enemmän kuin uusia ystäviä, joita niitäkään ei montaa ole.
En viihdy baareissa, enkä tykkää viinalla läträämisestä. Jotenkin se ei ole minun juttuni. Olen järkevä, mukava ja osaan käyttäytyä. En ole mikään lihaskimppu tai machoilija. Urheilen paljon ja olen hyvässä kunnossa. En vain tiedä mitä pitäisi tehdä, enkä jaksa odottaa. Uskokin alkaa loppua, että löytäisin kivan tytön, joka hyväksyisi minut ja rakastuisi minuun. En tiedä, että pitäisikö luovuttaa. En tosin ole luovuttaja tyyppi, mutta noiden naisten kanssa vain tuntuu aina satuttavan itsensä.
Olen kovasti yrittänyt löytää itselleni tyttöystävää sekä tosielämässä, että netin deittipalstoilla. Olen saanut tytöiltä paljon kehuja, mutta sitten on myös näitä tapauksia, jotka eivät pidä minusta ja ovat tehneet sen selväksi. Pari kertaa olen joutunut yhdenlaisen leikkimisen uhriksi. Tällä tarkoitan sitä, että tyttö on ensin esittänyt hyvää kaveria ja sitten kun olen halunnut tutustua vähän paremmin ensi alkuun ihan kaverimielessä, niin sitten ovatkin ruvenneet kohtelemaan tylysti ja siten kuin olisin ilmaa. Tunnun jakavan mielipiteitä. Toiset tykkää ja toiset eivät. Tosin eihän sitä voi kaikkia miellyttää, eikä pidä yrittääkään. Olen saanut paljon kehuja erityisesti luonteestani ja siitä että olen fiksu, mukava ja kiva. Minulla on vähän puutteita ulkonäössäni, mutta siitäkin olen saanut joiltakin kehuja. Ovat sanoneet söpöksi. Olen saanut kouluaikoina haukkuja ulkonäöstä ja olen siitä vähän epävarma. Olen jutellut näistä asioista parin tyttökaverini kanssa ja ovat sanoneet uskovansa, että löydän vielä tyttöystävän.
Jotenkin minun on enää vaikea uskoa, että löydän itselleni tyttöystävän kaikesta vakuuttelusta huolimatta. Viimeaikoina en ole tutustunut uusiin ihmisiin, enkä oikein enää usko, että netistä voi löytää ketään. Olen sielläkin aika kauan pyörinyt. Vuosi sitten aloitin uuden urheiluharrastuksen, jossa on paljon myös tyttöjä. Sielläkin kaikki kivat ja potentiaaliset tytöt ovat varattuja. Tuntuu, että kaikki kivat ja mukavat ovat jo parisuhteessa. Ajattelin yliopisto-opintojen alussa, että yliopistossa on varmasti paljon samanhenkisiä ihmisiä. joten varmati minulle löytyy joku. Ei se näin sitten mennyt ja alan olla vähän epätoivoinen. Jos yliopistolla on vaikea löytää ketään, niin miten se onnistuu sitten, kun vuoden sisällä siirryn työelämään, Kaipaisin kovasti tyttöystävää. Kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä. Asia painaa minua. Elämäni on muuten mallillaan, mutta jotenkin elämässäni on silti suuri tyhjyys. Asia painaa mieltäni, eikä mene päivääkään, etten ajattelisi asiaa. Olen tavallisesti ahkera jne. Nyt minusta on jotenkin tullut saamaton, enkä saa mitään aikaiseksi. Murehdin vain sosiaalisia suhteitani, jotka eivät nyt huonosti ole, mutta voisivat ne paremmatkin olla. Kaveri- ja ystäväpiirini on kapea, joten sieltäkään ei paljoakaan apua luvassa tähän ongelmaan. Tämä asia surettaa ja minua pelottaa, että jään yksin ilman tyttöystävää. Mitä minä oikein voin tehdä ja miten lievittää tätä tuskallista tunnetta? Kaipaisin parisuhdetta enemmän kuin uusia ystäviä, joita niitäkään ei montaa ole.
En viihdy baareissa, enkä tykkää viinalla läträämisestä. Jotenkin se ei ole minun juttuni. Olen järkevä, mukava ja osaan käyttäytyä. En ole mikään lihaskimppu tai machoilija. Urheilen paljon ja olen hyvässä kunnossa. En vain tiedä mitä pitäisi tehdä, enkä jaksa odottaa. Uskokin alkaa loppua, että löytäisin kivan tytön, joka hyväksyisi minut ja rakastuisi minuun. En tiedä, että pitäisikö luovuttaa. En tosin ole luovuttaja tyyppi, mutta noiden naisten kanssa vain tuntuu aina satuttavan itsensä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostipa tutulta. Olen 27-vuotias nainen, joka on tosin vasta pikkuhiljaa havahtunut siihen, että olisi kiva löytää itselle poikaystävä. Jotenkin olen ajatellut, että ei se etsimällä löydy ja tulee jos on tullakseen. Nyt olen tullut siihen lopputulokseen, ettei herra oikea soita ovikelloakaan. Itse suunnittellen deitti-ilmoituksen laittamista nettiin, jos sitä kautta onnistuisi.
Tunnistan tuon saman tyhjyyden tunteen, josta kirjoitit. Kaikki muu on elämässäni hyvin: perhe, työ, raha-asiat ja kaveripiiri about. Kaveripiirini on pieni ja olen pitänyt ehkä turhan vähän yhteyttä ystäviini, mutta olen parantanut tapani ja alkanut pikkuhiljaa lisätä yhteydenpitoa heidän kanssaan. Ainoa ongelmani on se, että ei ole ketään, jota rakastaa ja pitää hyvänä. Olisi ihanaa löytää oma rakas, jonka kanssa laittaa ruokaa, käydä leffassa, teatterissa tai museossa, matkustella, käydä lenkillä jne.
En ole oikein tutustunut miehiin kunnolla ikinä. Kouluaikana kaverini olivat tyttöjä. Opiskeluajalta minulle on jäänyt yksi hyvä ystävä. Työyhteisöni on pieni, joten sieltä en ole löytänyt kavereita, joiden kanssa viettäisin aikaa vapaa-ajalla. Uskon, että itselläni on vain kohtaamisongelma eikä minussa ole muuta vikaa. Muutan mielipidettäni, jos ei miestä löydy etsimälläkään. Sen jälkeen syytän joko itseäni tai miehiä.
Minuakin on kehuttu joko suoraan tai mutkan kautta mukavaksi ja viehättäväksi, mutta eihän se välttämättä tunnu miltään, jos sillä ei silti saavuta mitään konkreettista kiinnostusta. Olen ihastunut joitakin kertoja, mutta en ole ikinä tutustunut varmaan ujouteni vuoksi ihastuksiini niin hyvin, että ihastus olisi voinut kehittyä rakastumiseksi.
Olen päättänyt aktivoitua ja yrittänyt löytää itselleni lisää harrastuksia. Olen hieman epävarma omasta liikunnallisuudestani, joten harrastan liikuntaa mieluummin yksin kotona kuin jossain ohjatusti. Toisaalta olisi kiva mennä pelaamaan vaikka sulkapalloa jonkun kanssa tai mennä laskettelmaan. Kävin lapsena laskettelemassa, mutta se on jäänyt, kun ei ole oikein ketään, joka pystyisi lähtemään kanssani. Matkustelua olen alkanut harrastaa yksin.
Uskon, että monien sinkkujen ongelma on se, ettei Suomessa tunnu olevan kovin monia paikkoja, joissa tavata luontevasi muita ihmisiä. Suomessa ei ole oikein tapana puhua tuntemattomien kanssa. Olen opiskellut valmistumiseni jälkeen joitain kursseja avoimessa yliopistossa, mutta en ole siellä tutustunut muihin. Todennäköisesti kannattaisi vain puhua tuntemattomien ihmisten kanssa aina, kun se vain on mahdollista ilman, että joku juoksee karkuun.
Tiedän, että on vaikea ajatellla positiivisesti, kun kaipaa jotain niin paljon, että sydän tuntuu pakahtuvan välillä. Itse yritän kuitenkin ajatella niin, että positiivisuus parantaa omaa oloa ja positiivisen ihmisen kanssa on kivempi viettää aikaa.
Teillä on asiat vielä hyvin verrattuna minuun. Mulla ei ole työtä, rahaa, rakkautta,
kavereita ei oo montaa, mulla ei ole edes vanhempia koska ne hylkäsivät
kun oli 7 vuotias. Mulla on sukulaisia paljon mut ei ne pidä ikinä yhteyttä, ei soita eikä mitään . Ainoastaa äidin veli joskus pyytää jouluna käymään, mut ei muuta.
Niin ja sitä tyttöystävääkään ei ole. Naisia ei ole edes kavereina kuin vain kaksi jotka pitävät jonkinlaista yhteyttä.
Tuntuu et olisin tässä mailmassa yksin eikä kukaan nainen halua edes tuntea minua.
Mut jos se on mun kohtalo niin en valita vaan hyväksyn sen.
IHMINEN EI VOI OLLA YKSINÄINEN!!! jA SINUNKIN "PUOLIKAS" ON OLEMASSA, JOS EI LÄHELLÄ NIIN KATSO ERI SUUNTAAN, ÄLÄ PYSÄHDY KOSKAAN, OLET NUORI JA ELÄMÄ ON EDESSÄ. OLE VAIN OMA ITSE, ÄLÄ PELKÄÄ, RAKKAUS ISKEE MILLOIN VAIN JA NÄIN TAPAHTUUKIN. SAAT ONNEA IHAN VARMASTI!!!
Ei teissä mitään vikaa ole. Itse olen suhteessa jo toista vuotta ja lapsiakin on. Olen niin sanotusti jo toisella kierroksella, koska olen uusperhe. Ei tämä suhde meilläkään hyvin mene. Mies ei voi setää minun aikaisempia lapsia. Meillä yhteinen yksi lapsi. Ennen tätä suhdetta toivoin hartaasti sitä elämänkumppania. Nyt kun tuli,niin asiat menneet huonosti. Mutta nää on taas näitä uuden perheen ongelmia. Olen itse 37v nainen ja miettinyt tämän suhteen myötä että olenko itse kykenevä suhteeseen. Vai vaan tosiaan väärän ihmisen kanssa. Ennen oli kovasti halua myös sitoutua ja pelko että jään yksin. Mielestäni ensimmäinen kirjoittaja Rakkauden puut raastaa sydäntäni -> Olet vain kohdannut vääriä naisia, jos edes aikuisia ollutkaan. Ovat varmasti olleet pinnallisia ja hakevat omia fantasia miehiään. Mielestäni olet tehnyt oikein kun haluat enisn kaveri pohjalta tutustua ja kannattaa heti alussa tehdäkin pelisäännöt selväksi että rauhassa tutstutaan. Itse olen monta kertaa suinpäin elämässäni juossut ns. pylly edellä puuhun tutsutumatta toiseen. Olkaa jalat maassa ja se oikea tulee iha oikesti silloin kun vähiten odottaa. Hakemalla vin tekee hätiköityjä päätöksiä ja näin päätyy vääriin valintoihin. Mukavaa kevättä kaikille
on helppo olla yksin ei vituta eikä palele,
Ennakkoluulot vain romukoppaan. Ei baarit ole ainoa paikka, toista sukupuolta voi lähestyä missä vain. Yksi hyvä tapa on opetella tilannetajua, ettei homma mene tungetteluksi.
Näin naisia voi lähestyä ihan missä vain. Sen ei tarvitse olla aina iskemistä, vaan kaupassa esim. kysyy onko nämä hyviä omenoita, mitä milloinkin mieli tuo mieleen. Liikennevaloissa, vapaaehtoishommissa, missä vaan. Ylös, ulos ja pois vain netin ääreltä. Ei se viinalla läträäminen kaikkia naisiakaan kiinnosta.
Jos tuntuu siltä, että kyseinen hetki ei ole oikea lähestyä haluamallaan tavalla, niin sitten ei kannata. Samaan tapaukseen törmää aivan varmasti toistamiseen.
Ja se on aivan varmaa, että aina ei tärppää. Jos on takana jo 99 epäonnistumista, niin hyvällä tuurilla 100 nappaa, tai 1000. Se ei selviä kuin yrittämällä. Ja vaikka tärppääkin, niin ei se välttämättä ole se oikea, mutta sekään ei selviä kuin yrittämällä.
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta onko siihen oikotietä?
Ehdotan, että puhut tutuillesi ja kavereillesi, että et ole löytänyt samanhenkistä naista. Voivat tutuistaan tietää sopivia ehdokkaita.
Ehdotan tällaista, koska siskoni löysi deittikaverin kaverilleen ( nyt kaveri on naimisissa ja pari lasta. )
Itse tutustutin ystäväni ja mieheni ystävän, kun miehen ystävä kysyi kerran, että tietäisinkö hänelle kivaa naista. Ovat nyt viettäneet useita viikonloppuja yhdessä ja positiiviselta vaikuttaa :-) . Kavereistasikin voi olla kiva toimia amoreina, minusta ainakin.
Sitten kun menet sinne työelämään, niin johan sutinaa rupeaa löytymään...
Vietät kuitenkin päivän parhaat ja energisimmät tunnit työkavereiden kanssa ja työ yhdistää teitä. Ja rupeat kohta olemaan sen ikäinen, että ne varatut tytöt lähtevät kohta "toiselle kierrokselle".