Olen asunut mieheni kanssa 21 vuotta omakotitalossa, jossa on kolme kerrosta.
Toisen lapsen syntymän jälkeen muutimme eri huoneisiin hänen aloitteestaan, koska makuuhuoneemme oli hänelle muka liian kuuma ja lapsemme piti häntä hereillä. Meillä on muutenkin erilainen rytmi. Herään yleensä ennen aamuviittä ja hän puolestaan pari tuntia myöhemmin. Viikonloppuisinkin olen iltauninen ja nukahdan ennen puoliyhdeksän uutisia.
Olen tottunut järjestelyihimme enkä kaipaa muutosta.
Viime aikoina hän on alkanut valittaa, että häviän ja hautaudun jonnekin piiloon, jos en ole näkyvillä koko ajan. Minun pitää kertoa, jos menen toiseen huoneeseen.
Jos haluan olla yksin, hän alkaa mököttää.
Olemme keski-ikäisiä ja todellakaan en ole kysymys siitä, että karkailisin yöjalkaan tai puuhailisin muuta outoa.Olen joskus suutuspäissäni sanonut, että hän kontrolloi liikaa tekemisiäni.
En saisi puhua puhelimessa enkä olla koneella, enkä katsoa televisiotakaan yksin. Ystävien tapaamisen olen lopettanut lähes kokonaan, koska hänen kesto fraasinsa on:"Kyllä sitä muiden kanssa seurustellaan mutta ei minun". Kaikki asiat pitäisi tehdä yhdessä. Minusta se on ahdistavaa.
Nössönä nuorena naisena jätin hänen pyynnöstään muutaman lupaavan työtarjouksen, koska niissä oli hankalia työaikoja.
Emme ole koskaan olleet mitään kyyhkyläisiä. Itse ehkä olisin kaivannut "kainaloon käpertymistä", mutta koska hänen puoleltaan en saanut siihen rohkaisua, annoin asian olla. Seksi sujuu rutiinilla,emme ole olleet mitään romantikkoja ikinä. Ennemminkin käytännöllisiä.
Viime aikoina olen ajatellut eroa houkuttelevanan vaihtoehtona.
Kun lapset olivat pieniä, vietin öitä heidän kanssaan valvoen ja hän sai nukkua rauhassa. Se oli hänen pyyntönsä. Usein hän vietti tietokoneen äärellä yökausia.
Nyt jos minun huoneestani näkyy yöllä valoa, hän haluaa selvityksen siitä, miksi olin hereillä, vaikka "olit sanonut meneväsi nukkumaan
Saatan todellakin olla yöllä hereillä, koska nukun ajoittain huonosti. Ja sitäpaitsi, eikö minulla ole täysi oikeus omaan elämääni?
Toisen lapsen syntymän jälkeen muutimme eri huoneisiin hänen aloitteestaan, koska makuuhuoneemme oli hänelle muka liian kuuma ja lapsemme piti häntä hereillä. Meillä on muutenkin erilainen rytmi. Herään yleensä ennen aamuviittä ja hän puolestaan pari tuntia myöhemmin. Viikonloppuisinkin olen iltauninen ja nukahdan ennen puoliyhdeksän uutisia.
Olen tottunut järjestelyihimme enkä kaipaa muutosta.
Viime aikoina hän on alkanut valittaa, että häviän ja hautaudun jonnekin piiloon, jos en ole näkyvillä koko ajan. Minun pitää kertoa, jos menen toiseen huoneeseen.
Jos haluan olla yksin, hän alkaa mököttää.
Olemme keski-ikäisiä ja todellakaan en ole kysymys siitä, että karkailisin yöjalkaan tai puuhailisin muuta outoa.Olen joskus suutuspäissäni sanonut, että hän kontrolloi liikaa tekemisiäni.
En saisi puhua puhelimessa enkä olla koneella, enkä katsoa televisiotakaan yksin. Ystävien tapaamisen olen lopettanut lähes kokonaan, koska hänen kesto fraasinsa on:"Kyllä sitä muiden kanssa seurustellaan mutta ei minun". Kaikki asiat pitäisi tehdä yhdessä. Minusta se on ahdistavaa.
Nössönä nuorena naisena jätin hänen pyynnöstään muutaman lupaavan työtarjouksen, koska niissä oli hankalia työaikoja.
Emme ole koskaan olleet mitään kyyhkyläisiä. Itse ehkä olisin kaivannut "kainaloon käpertymistä", mutta koska hänen puoleltaan en saanut siihen rohkaisua, annoin asian olla. Seksi sujuu rutiinilla,emme ole olleet mitään romantikkoja ikinä. Ennemminkin käytännöllisiä.
Viime aikoina olen ajatellut eroa houkuttelevanan vaihtoehtona.
Kun lapset olivat pieniä, vietin öitä heidän kanssaan valvoen ja hän sai nukkua rauhassa. Se oli hänen pyyntönsä. Usein hän vietti tietokoneen äärellä yökausia.
Nyt jos minun huoneestani näkyy yöllä valoa, hän haluaa selvityksen siitä, miksi olin hereillä, vaikka "olit sanonut meneväsi nukkumaan
Saatan todellakin olla yöllä hereillä, koska nukun ajoittain huonosti. Ja sitäpaitsi, eikö minulla ole täysi oikeus omaan elämääni?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miehesi siis haluaisi eristää sinut ystävistäsi ja ulkomaailmasta. Se on varoitusmerkki.
Miehesi on narsisti. Itse erosin muutama viikko sitten ja siihen juuri yhtenä syynä oli tuo exän sairas kontrollointini ja muusta maailmasta eristäminen. Eroa ihmeessä, narsistit eivät muutu KOSKAAN!
Ei tuolla ole mitään tekemistä narsismin kanssa, olen täysin kyllästynyt näihin narsismi-leimoihin.
Sinulla on oikeus omaan aikaan. Valvoit aikoinaan lasten takia, jotta hän saisi nukkua, nyt on sinun vuorosi saada omaa aikaa. Tuskin sen takia tarvitsee erota, kunhan opettelet pitämään huolta omista rajoistasi. Sinun tulee tehdä miehelle selväksi, että et ole kiinnostunut muista miehistä mutta haluat ja tarvitset omaa aikaa ja siihen sinulla on oikeus. Jos hän narisee, niin anna narista mutta säilytä yksityisyytesi. Jossain vaiheessa hän oppii sen hyväksymään.