Sinkkuna olen ollut puoli vuotta. Sitä ennen parisuhteessa lähes koko ajan nuoresta lähtien (olen 22v.). Sinkku sanana on masentava: tunnen olevani yksinäinen ja säälittävä. Yritän olla vahva, keksiä tekemistä, pitää hauskaa ja opetella elämään itsenäisesti. Silti kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja parisuhdetta.
Ähh, kaippa tähän aika auttaa ja joskus joku oikee tyyppi sattuu kohdalle. Silti tää on masentavaa. En tiiä miksi tänne kirjotin, kunhan avauduin kun uni ei tuu!
Ähh, kaippa tähän aika auttaa ja joskus joku oikee tyyppi sattuu kohdalle. Silti tää on masentavaa. En tiiä miksi tänne kirjotin, kunhan avauduin kun uni ei tuu!
Vastaukset 1
Vanhimmat
No niinhän se tämä sinkun elämä on, ikävää ja yksinäistä. Toki jos sitä on harrastuksia, töitä ja kavereita niin tuota yksinäisyyttä ei niin kovin usein ehdi edes potea ja sinkkuna eläminen voi olla ihan mukavaakin. Mutta välillä sitä sitten taas huomaa että kuinka yksin sitä oikeastaan onkin vaikka tekemistä riittää ja sitten tulee se masentava olo ja läheisyyden kaipuu.
Mutta mitäpä tässä oikein tälle asialle sitten tekee? Ei varmaan ole mitään järkeä ryhtyä suhteeseen vain sen takia että on yksinäinen, vaan kyllä siihen pitää löytää se sopia kumppanikin. Mutta jos ei etsi, niin ei sitä varmaan ketään löydä. Ja etsiähän ei viitsi jos on muutakin tekemistä...