Olen vähän päälle kolmekymppinen mies ja oleme kohta olleet vaimoni kanssa yhdessä 15 vuotta. Suhteemme on kaikin puolin aika vakaalla pohjalla ja vaikka karikkoja on matkan varrelle osunut, niin silti yhteiselo on sujunut aika hyvin. Voisin todeta, että vaikeudet ovat vahvistaneet ainakin meidän suhdetta.
On olemassa kuitenkin yksi ongelma josta en ole oikein osannut puhua vaimoni kanssa, enkä ole oikein osannut asiaa itsekään käsitellä.
Eli niihin aikoihin kun aloimme seurustelemaan, niin tapasin myös toisen naisen. Olin tuolloin kuitenkin jo niin vaimoni lumoissa, että tuosta naisesta muodostui minulle lähinnä ystävä. Välillämme ei ollut mitään seksuaalista pientä flirttiä lukuunottamatta.
Jostain syystä tuo ihminen muodostui minulle kuitenkin todella tärkeäksi. Saatoin hänelle avautua todella kipeistäkin asioista omassa elämässäni ja joskus vitsailimme olevamme toistemme sukulaissieluja. Välillä olimme pitkiäkin aikoja pitämättä yhteyttä, kun hän katosi oman elämänsä sokkeloihin, mutta yhteydenpito alkoi aina uudestaan ja tuntui siltä kuin mitään katkosta ei olisi ollutkaan.
Itse ongelma muodostui jokunen vuosi sitten, kun olimme lähellä eroa vaimoni kanssa. Olin tuolloin epäillyt pitkään vaimoni pettävän minua ja lopulta löysinkin riittävästi todisteita asiasta. Suhteemme ajautui jonkinlaiseen mietintätilaan. Tuona aikana olinkin aika tiiviisti tekemisissä ystäväni kanssa. Myös hänellä oli ongelmia omassa parisuhteessaan, joten ymmärsimme toistemme tilanteita vähän liiankin hyvin. Vähitellen välit lämpenivät sen verran, että tunnustimme tunteemme toisillemme. Tilanne päättyi lopulta siihen, että päädyimme kumpikin tahoillamme palaamaan kumppanimme luokse.
Tuon lyhyen "suhteen" jälkeen onkin sitten alkanut jonkinasteinen kissa ja hiiri-leikki, jota ystäväni tuntuu harjoittavan. Yhtenä päivänä hän saattaa ottaa yhteyttä, flirttailla estoitta ja seuraavana päivänä hän käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hetkellisesti onnistuin jo unohtamaan kaiken menneen meidän välillä ja olen pystynyt jopa kannustamaan häntä hänen oman parisuhteensa kanssa vaikeuksien keskellä tuntematta kuitenkaan itse minkäänlaista mustasukkaisuutta.
Kaikki kuitenkin muuttui hiljattain, kun hän otti yhteyttä ja halusi puhua suhteemme tilasta. Hän olisi ollut halunnut, että olisimme yrittäneet yhdessä. Asia tuli itselleni täytenä yllätyksenä johtuen siitä, että olin itse asennoitunut ensinnäkin siihen, että hän on tyytyväinen omaan suhteeseensa ja toisaalta hänen aloitteestaan olimme jättäneet kaiken flirttailun yms. väliltämme. Keskustelumme jälkeen hän katosi jälleen kuin tuhka tuleen...
Nyt olen täysin hukassa ja minusta tuntuu että olen menettänyt ystäväni lopullisesti. Suurin syy, miksi asiasta kirjoitan edes tänne, on se ettei minulla ole muita henkilöitä joille voisin asiasta kertoa. En oikeastaan näe sitä mitenkään edes mahdollisena, että lähtisin ystäväni matkaan ja jättäisin vaimoni. Silti sisimmässäni tuntuu jotenkin.. pahalta.. enkä yhtään tiedä onko valintani oikea.
On olemassa kuitenkin yksi ongelma josta en ole oikein osannut puhua vaimoni kanssa, enkä ole oikein osannut asiaa itsekään käsitellä.
Eli niihin aikoihin kun aloimme seurustelemaan, niin tapasin myös toisen naisen. Olin tuolloin kuitenkin jo niin vaimoni lumoissa, että tuosta naisesta muodostui minulle lähinnä ystävä. Välillämme ei ollut mitään seksuaalista pientä flirttiä lukuunottamatta.
Jostain syystä tuo ihminen muodostui minulle kuitenkin todella tärkeäksi. Saatoin hänelle avautua todella kipeistäkin asioista omassa elämässäni ja joskus vitsailimme olevamme toistemme sukulaissieluja. Välillä olimme pitkiäkin aikoja pitämättä yhteyttä, kun hän katosi oman elämänsä sokkeloihin, mutta yhteydenpito alkoi aina uudestaan ja tuntui siltä kuin mitään katkosta ei olisi ollutkaan.
Itse ongelma muodostui jokunen vuosi sitten, kun olimme lähellä eroa vaimoni kanssa. Olin tuolloin epäillyt pitkään vaimoni pettävän minua ja lopulta löysinkin riittävästi todisteita asiasta. Suhteemme ajautui jonkinlaiseen mietintätilaan. Tuona aikana olinkin aika tiiviisti tekemisissä ystäväni kanssa. Myös hänellä oli ongelmia omassa parisuhteessaan, joten ymmärsimme toistemme tilanteita vähän liiankin hyvin. Vähitellen välit lämpenivät sen verran, että tunnustimme tunteemme toisillemme. Tilanne päättyi lopulta siihen, että päädyimme kumpikin tahoillamme palaamaan kumppanimme luokse.
Tuon lyhyen "suhteen" jälkeen onkin sitten alkanut jonkinasteinen kissa ja hiiri-leikki, jota ystäväni tuntuu harjoittavan. Yhtenä päivänä hän saattaa ottaa yhteyttä, flirttailla estoitta ja seuraavana päivänä hän käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hetkellisesti onnistuin jo unohtamaan kaiken menneen meidän välillä ja olen pystynyt jopa kannustamaan häntä hänen oman parisuhteensa kanssa vaikeuksien keskellä tuntematta kuitenkaan itse minkäänlaista mustasukkaisuutta.
Kaikki kuitenkin muuttui hiljattain, kun hän otti yhteyttä ja halusi puhua suhteemme tilasta. Hän olisi ollut halunnut, että olisimme yrittäneet yhdessä. Asia tuli itselleni täytenä yllätyksenä johtuen siitä, että olin itse asennoitunut ensinnäkin siihen, että hän on tyytyväinen omaan suhteeseensa ja toisaalta hänen aloitteestaan olimme jättäneet kaiken flirttailun yms. väliltämme. Keskustelumme jälkeen hän katosi jälleen kuin tuhka tuleen...
Nyt olen täysin hukassa ja minusta tuntuu että olen menettänyt ystäväni lopullisesti. Suurin syy, miksi asiasta kirjoitan edes tänne, on se ettei minulla ole muita henkilöitä joille voisin asiasta kertoa. En oikeastaan näe sitä mitenkään edes mahdollisena, että lähtisin ystäväni matkaan ja jättäisin vaimoni. Silti sisimmässäni tuntuu jotenkin.. pahalta.. enkä yhtään tiedä onko valintani oikea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ystävyys ja rakkaus sopivat aika huonosti yhteen.. Mutta toisaalta juuri te olette pystyneet olemaan ystäviä keskenänne ja siksi kuvittelisi, että pystytte jatkossakin.
Olen itse nainen ja pystyn samastumaan tilanteeseenne, koska olen kokenut samankaltaista itse. Minulla oli myös toinen mies, ystävänä. Sattui niin, että ajauduimme molemmat tahoillamme avioliitoissamme vaikeuksiin ja tietenkin tämä syvensi ystävyyttämme ja lähensi meitä - lopulta tosiaan niin, että jotenkin rakastuimme toisiimme. No, mies sai korjattua välit puolisoonsa ja liittonsa kuntoon, omassa liitossani vaikeudet jatkuvat. Minulle olisi edelleen mukavaa ja tervetullutta vaihtelua edes flirttailla tämän mies"ystäväni" kanssa, koska en saa sitä rakkautta ja hellyyttä kotona, omassa liitossani. Kuvittelisin siis, että samankaltainen tilanne on sinun ystävälläsi.
Me lopetimme ystäväni kanssa alkuun yhteydenpidon hetkeksi kokonaan, sitten aloimme pitää taas yhteyttä, mutta selvin pelisäännöin: ei enää ylitetä sitä rajaa. Vaikka minun tekisi edelleen mieli kertoa hänelle tunteistani jne. en sitä tee, koska kunnioitan hänen avioliittoaan. Jos joskus tulevaisuudessa minun tai hänen liitto kariutuu, sen pitää tapahtua aivan muista syistä, ei meidän takiamme.
Tuskin sinunkaan siis kannattaa vaihtaa vaimoasi tähän ystävääsi jos liittonne muuten toimii. Saattaisit katua ratkaisua ja silloin olisit pilannut välit molempiin naisiin.
Oikeista valinnoista, no, kuule, semmoista se on, ei siihen ole muuta. Sinä ehkä menetitkin ystäväsi, mutta ei se teille kummallekaan yllätyksenä tullut: sielun ystäviä ja kaikkia ystäviä voidaan olla kunnes seksi tulee kuvioihin, silloin enää harvoin on paluuta. Jotkut pystyvät palaamaan takaisin, mutta harvoin ja etenkään tuollaisessa tilanteessa, missä ystävyys on ollut jo läheistä muutenkin. Onko valinta oikea tai väärä, no, tuskin sitä osaa kukaan sanoa, ehkä olisi pitänyt miettiä kaksi kertaa aikooko ystäväänsä vain nussia vai aikooko hänen kanssaan yrittää, mutta toisaalta, ette kai tekään nähneet sitten tulevaa, eihän kukaan nää: että palaatte takaisin. Fuckbuddeista ja laastareista ei kuitenkaan parhaita kavereita enää tule, ja olisi ehkä pitänyt miettiä, mille alttarille ystävyytensä uhraa, mutta... Semmoista elämä on. Ensi kerralla olet fiksumpi.
Tottakai sisällä tuntuu pahalta, olet ikäänkuin pettänyt vaimosi, itsesi ja ystäväsi, mutta toisaalta, olitte erossa, te kokeilitte jo ja jos te molemmat olisitte halunneet, te ette olisi molemmat palanneet vanhoihin suhteisiin, ja ystäväsikin on aikuinen nainen ja valitsi ihan itse. Tietenkään se ei muuta sinun omaa vastuutasi, sinun ihan itse tekemiäsi valintoja, harkintaa jne. mutta siis: se kaikki on inhimillistä. Voi olla, että mokasit, ja todennäköisesti mokasitkin ystävyytenne, mutta hyväksy se. Samalla tavalla se nainen mokasi oman ystävyytensä sinun kanssasi, hän valitsi myös. Joskus ystävyydetkin päättyy, tämä oli nyt teidän valintojenne aiheuttama tienne pää.
Menetit ystäväsi lopullisesti, koska te kävitte leikkimään toistenne tunteille, ettekä sittenkään olleet rehellisiä. Luulitteko muka vilpittömästi, että kun ihmiset ovat vastakkaista sukupuolta ja ystäviä, että kun seksiä tulee kuvioihin, jonkun sydän ei säry kun palataan laastarisuhteesta takaisin omiin? Tai luulitko sinä muka ihan oikeasti, ihan vilpittömästi, että juu eihän se nainen muuta kun palaa vaan eikä edes riskiä ole tai ettei se edes oikeasti halunnut muuta? Oletko ihan sinisilmäinen, yksinkertainen vai mikä on? Niin, eli et. Kyllä sinä tiesit, ja arvasit ja mietit, mutta et vaan suostunut olemaan itsellesi rehellinen, et miettinyt enempää, jne. eikä ehkä hänkään. Hänen olisi pitänyt sanoa se yritys-toive heti jo silloin ja sinun olisi pitänyt miettiä kaksi kertaa. Mutta... mitä sitten? Elämä on. Häneen sattuu ja hän lähti. Ihan ymmärrettävää. Ystäviä menettää, kun ei ymmärrä asioita. Ehkä ensi kerralla ymmärrät, mitä seksuaalisuus tarkoittaa ja miten sillä voi satuttaa... On ihmeellistä, että olet tullut petetyksikin, mutta et silti ymmärrä? Seksi ei ole juuri koskaan pelkkää seksiä ja vain hölmö luulee niin.
Rakkaat ihmiset: vastakkaisen sukupuolen kanssa voi olla ystävä, hyvä, läheinenkin, mutta jos aikoo olla ystävä, pitää olla aina vain ja ainoastaan ystävä. Kakkua ei voi lopultakaan syödä ja säästää, ja seksin tullessa kuvioihin, pitää olla valmis menettämään ystävyys lopullisesti, sillä yleensä siinä käy niin. Jos taas se toinen on oikeasti ystävä, jonka aikoo pitää, niin pitää vaan huseerata petitouhunsa muussa suunnassa ja todella olla rehellisesti vain kaveri, vaikka houkuttaisikin joskus. Etenkin tuommoisissa laastarijutuissa tulee hyväksikäytetty olo helposti ja läheisissä ystävyyssuhteissa on aina jo rakkauttakin, olkaa rehellisempiä ja avoimempia itsellenne ja toiselle, niin saatatte ehkä pitää ystävänne.
Olen pahoillani sinun menetyksestäsi. Ehkä hän palaa jonain päivänä, ehkä ei. Ei voi tietää. Ehkä valintasi olivat oikeita ehkä vääriä, mutta kuten sanottu, ei sitää etukäteen voi tietää, joten ehkä ne olivat vain osa elämää. Joskus viisastuu vain kokemuksen kautta.
Ystävyys ja rakkaus on hyvin yhteyksissä toisiinsa. Jos olette hyviä ystäviä, välitätte jo toisistanne paljon. Ei siinä ole muuta kuin että olette rehellisiä tunteillenne ja yritätte parhaanne olla toisillenne hyviä!