Tilanteeni on seuraava: Olen elänyt suhteessani jotakuinkin kuutisenvuotta. Kumppanini on minun ensimmäinen varsinainen sänkykumppanini. Nyt alkaa jotenkin kuitenkin tuntua siltä, että olisiko sittenkin pitänyt kokeilla muitakin, ettei vanhempana ala tuntua orvolta ollessani vain yhden naisen mies, eli siis kokemuksia muista ei ole.
Olen miettinyt vieraissa käyntiä, mutta riski kiinnijäämisestä on liian suuri varsinkin, jos haen seuraa baarista. En haluaisi puolisoni tietävän ajatuksistani, enkä haluaisi hänestä kuitenkaan ainakaan suoraltakädeltä luopua. Mitä siis tehdä. Olen vielä nuori - yli kahdenkymmenen mutta alle kolmenkymmenen.
Eli tyydynkö osaani, ja elän nykyisen kumppanini kanssa loppuelämäni miettien, miltä seksi voisi tuntua jonkun toisen kanssa, jätänkö puolisoni jotta pääsisin ns. vapaille markkinoille vai haenko seuraa vieraista naisista. Jos kallistuisin vieraaseen kokeiluun, niin miten minun se tulisi sitten tehdä, jotten jäisi kiinni puolisolleni?
Olen miettinyt vieraissa käyntiä, mutta riski kiinnijäämisestä on liian suuri varsinkin, jos haen seuraa baarista. En haluaisi puolisoni tietävän ajatuksistani, enkä haluaisi hänestä kuitenkaan ainakaan suoraltakädeltä luopua. Mitä siis tehdä. Olen vielä nuori - yli kahdenkymmenen mutta alle kolmenkymmenen.
Eli tyydynkö osaani, ja elän nykyisen kumppanini kanssa loppuelämäni miettien, miltä seksi voisi tuntua jonkun toisen kanssa, jätänkö puolisoni jotta pääsisin ns. vapaille markkinoille vai haenko seuraa vieraista naisista. Jos kallistuisin vieraaseen kokeiluun, niin miten minun se tulisi sitten tehdä, jotten jäisi kiinni puolisolleni?
Vastaukset 13
Vanhimmat
olla pettämisen arvoista. Noinkin kauan yhdessä, tuntee ja tietää puolison erittäin hyvin. Niinhän väitetään, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella. Ei vaan pidä paikkaansa. Pysy vaan tutussa ja turvallisessa. Riskit on liian kovat.
Jos todella rakastat puolisoasi, et petä häntä! Mitä itse olisit mieltä, jos puolisollasi olisi sama tilanne? Antaisitko hänen käydä vieraissa?
Jopas on taas jorinat...
Vaihtoehtona sulla kokeilla muita on erota puoliskostas ja sen jälkeen antaa palaa tai sopia puoliskos kans semmonen kummallinen avoin liitto että kumpiki laukkaa missä lystää yhteisestä sopimuksesta. Toi kertoo aika paljon susta että eniten pelkäät vaan sitä kiinnijäämistä, olisko syytä tarkistaa käsityksiä parisuhteesta?? Sultaki pakko kysyä että mitä luulet että naises tykkäis ko täälä tommosia höpiset?
Otahan järki käteen ja rakasta naistas täysillä niin olette onnellisia eikä pääse kertyyn luurankoja kaappiin!
Minusta tuntui joskus ihan samalta mutta näen vain kaksi vaihtoehtoa: erota("pitää taukoa") tai jatkaa oman kullan kanssa. Molempia ei voi saada... Kumpi on tärkeämpi?
Toisaalta jos sun nainen saa tietää että sä "keräät kokemuksia" mualla ja hän on varakappalena odottamassa, niin varmaankin jättää. Se on hyvä ratkaisu koska hän saa tietää minkäläinen mies olet.
Toivon, että se jättää sut jo tänään ja löytää jonkun joka rakastaa vain häntä ja ei petä! :P
Onhan noilla teidän tuomitsevillakin kommeteillakin pointti, ja ymmärrän hyvin, mikä se on. Mutta tyttö23, mitenkäs itse teit ongelmasi edessä:
"Minusta tuntui joskus ihan samalta mutta näen vain kaksi vaihtoehtoa: erota("pitää taukoa") tai jatkaa oman kullan kanssa."
Ratkaisitko ongelmasi sitten jatkamalla saman kanssa vai jätitkö hänet vain kylmästi?
ehkä saatat päättää nyt jatkaa suhteessa kokeilematta mitään, mutta luulen että tämä ajatus toisesta tulee vaivaamaan sinua myöhemminkin, viimeistään kun tilaisuus tulee eteen.
Näin ainakin käynyt itsellä ja luulen, että kun tällaisia miettii, niin suhteesta puuttuu silloin se jokin.
Itse kadun, että en uskonut jo aiemmin.
Mutta itse päätät kokeiletko ensin salassa vai eroatko ensin, vai tyydytkö nykyiseen.
Täällä ku käy lukemassa eri sivuilla, et ku mies on mustasukkanen, pettää tai ei osoita rakkautta tarpeeksi hyvin, niin tulin miettineeksi, et onko ihminen ikinä tyytyväinen siihen mitä on saanu. Se mies, joka on tämän keskustelun on aloittanut, niin on löytänyt rinnalleen ihanan naisen jonka kanssa on viettänyt elämästään kuusi vuotta ja menettänyt poikuutensa hänelle. Ja silti hän ei oo tyytyväinen!! Pitäis saada vierasta pimppaa. En usko, et se vieraan pimppa on parempi kuin tyttöystäväsi. Samanlainen se on kuin muillakin, jos rakastaa toista, niin se tekee seksistä ainutlaatuista ja ihanaa. Ootko valmis menettämään elämänkumppanisi sen takia, et saisit vehkees työntää jonnekin toiseen koloon???!!
Raivostuttaa, ku ihmiset aina haluaa jotain muuta. Ku ne on kerran saanu jonkun ihanan ihmisen, niin eihän se kauaa riitä, ku pitää saada jo seuraavaa. Minä ite henkilökohtasesti arvostan niitä ihmisiä, jotka ei hypi sänhystä toiseen kokemusten perässä. Ja tunnen monta naista jotka inhoaa tällaisia häntäheikkejä!! Voi pian käydä niin, että tämä mies jää aivan yksin, koska halusi vähän lisää kokemuksia! Kannattaisi tämänkin miehen miettiä, et miltä hänen tyttöystävästää tuntuu, kun hän ei riitä... Elämässä pitää ajatella muitakin kuin itteesä. Koska luulen, että tyttöystävä ei ikinä tuon kokemuksen jälkeen pysty uskomaan, että hän riittäisi jollekin miehelle. Luulen, että tämä tyttöystävä miettii tämän jälkeen aina, että mitä tuon miehen päässä liikkuu.
Toivon todella, että Tämä mies jättää tyttöystävänsä, koska se nainen ansaitsee paljon parempaa!!
että on epävarma rakkaudestaan, että onko se sitä. Ehkä jos olisi, ei tarvitsisikaan sitä miettiä.
on ennen kaikkea ihmisen itsetunnosta ja sen pönkittämisestä mahdollisimman usean kumppanin kanssa.
Sairasta, että nykymaailmassa ihmisen arvoa mitataan merkityksettömien seksisuhteiden määrällä.
Että suhteemme alussa tyttöni petti minua kahden eri miehen kanssa samana iltana. Kertoi vasta paljon myöhemmin, annoin anteeksi, enkä ole enään katkera. Tämä vain tiedoksi niille, jotka eivät ole sisäistäneet alueen otsikkoa ja tulevat tänne moralisoimaan.
pojat ja tytöt hiljaisiksi, eikö kellään ole enää mielipidettä?
Minulle kävi samoin eli suhteen alussa tyttöystäväni jakeli yhden yön aikana parhaalle kaverilleni montakin kertaa. Annoin anteeksi ja menimme myöhemmin naimisiinkin, mutta ei se koskaan unohdu. Välillä tunnen katkeruutaakin. No nykyään sitten minä en pääse eroon tunteesta oikeudestani kostoon ja kun hyvä tilanne ja sopiva kumppani löytyy niin pyörin kyllä lakanoissa tämän kanssa koko yön ja vaikka toisenkin. En kuitenkaan halua rikko perhettäni lasten takia ja salaan kaikki seikkailuni. Niinpä ei kostokaan ole kosto mutta kierre jatkuu kunnes kaikki paljastuu, jos paljastuu.
En tiedä onko tästä tarinasta mitään hyötyä tai ohjetta sinulle, mutta ainahan on hyvä ajatella asioita ja miettiä mihin ne voivat johtaa.
ja mitä ilmeisemmin kokeneempana heitän sulle muutaman ajatuksen:
Jos jo nyt mietit, millaista olisi olla jonkun toisen kanssa, painuuko ajatus ajanmittaan syrjääään, vai tuleeko siitä kenties pakkomielle ? Ihmistä tuntien väitän että jälkimmäinen käy toteen, koska elämää ja parisuhdetta todennäköisesti piisaa.
Entä: oletko täysin tyytyväinen itseesi ja suhteeseesi ? Väittäisin ettet, koska siinä on jo särö sinun pohtiessasi miten muuttaa tilannetta rikkomatta mitään.
Entä: oletko puhunut asiasta tyttöystäväsi kanssa ? Miten hän kokee sen että olette teinistä saakka olleet yhdessä, kasvaneet ja kokeneet asioita. Mahtaako hän olla kaikinpuolin tyytyväinen vai pohtineeko samaa ajatusta itsekin ? Hämmästyttävän usein molemmat miettivät samaa, mutteivat rohkene asiasta keskenään puhua kun eivät halua pahoittaa toisen mieltä. Mutta miten käy, jos eloa jatketaan ja edes jompi kumpi pohtii päässään mitä olisi olla jonkun muun kanssa ? Veikkaan, että syytä ei välttämättä tunnisteta, mutta siemen käsittämättömiin paskafiiliksiin on ollut siinä tapauksessa kylvettynä jo kauan.
Mun mielestäni olisi reiluinta ottaa asia puheeksi,kertoa omat fiilikset ja epäilyt toiselle. Jos suhde sen kestää, niin se on tarkoitettu kestämään mutta jos se siihen kariutuu niin onpahan yksi murhe enemmän/ vähemmän. Varsin joviaali tosin täytyy olla, jos pystyy sopimaan, että juu, mene vaan hankkimaan kokemuksia, mä vartoon täällä, palaa sitten kun tiedät. Tosin mä varmaankin sanoisin, että juu, ole hyvä vaan, koska ketään ei voi väkisin pidellä, ja jos ei kestä pitelemättä, niin ei sitten mitenkään. Takaisin tulosta en osaa sanoa, siitäkin pitäisi keskustella.
Pakko vaan hyväksyä, ettei elämässä voi antaa takuita mistään paitsi siitä, että se joskus päättyy.