Järjellinen ratkaisu

Hei!

Keksi joku toinen ratkaisu mikä auttaisi sinua :) Vaikka se sinusta tuntuisikin ratkaisulta päästä kaikesta. Onko sinulla Omaisia, Ystäviä? Heille se on karmiva kokemus, Se olisi sama kun sinulta kuolisi joku läheinen jota suret. Yhtälailla he kokevat saman. Tuottaisit heille koko loppu elämän tuskaa ja surua. Itsemurha on vaikeampi kestää ja tajuta kun jokin sairauden aiheuttama kuolema , aika silloin haivuttaa surua, muttei hävitä niitä muistoja. Sitä mietitään niitä muistoja. Tiedän että on sitä kestämistä jos on paha olo. Itsellänikin on vastoinkäymisiä, jopa toisten ihmisten aiheuttamaa surua . Mutta en ole Itsemurhaa koskaan hautonut päässäni.

Olen itse sen kokenut että itselleni läheinen tehnyt itsemurhan, sen sanon että se on sanoin kuvaamaton, ei siihen löydä sanoja, suru on suuri ja sanaton. Miksi? Sitä miettii että olisi pitänyt soittaa ja siinä kärsi hänen omaiset. Se kaivelee mieltä koko loppu elämän. Ajattele perhettäsi jos sinulla on vaikka lapsia...Älä tee sitä!!! Vaikka olen kuullut että kun on oikein paha olla ei silloin jaksa välittää mitä muut sanovat. Mutta minä kannustan sinua puhtaasta sydämestäni että mietit toisen keinon selvittää asioita. Avioliitto ei ole ongelma etsit itsellesi uuden elämänkumppanin ja rakastut uudestaan. Itselläni on ollut tosi vaikeeta, toisten takia, mutta jokin minut on saanut olemaan maanpäällä, vaikka olisi lähelläkin kuolema ollut, ei ole minun vuoroni täältä poistua. Ei ole sinunkaan vuorosi joten älä tee sitä oman käden kautta, ei tänne kukaan pysyvästi jää olemaan, kaikki olemme täällä käymässä. Etsi sellaisia ihmisiä ympärillesi jotka saavat surusi unohtumaan. Jätä se taaksesi jotka sinulle harmia aiheuttaa :)

Kehoittaisin sinua nostamaan pään pystyyn...Etsimään uusia tuulia, jos Avioliitto on ajautunut haaksirikkoon, Onko sinulla rahallisia ongelmia? Eikö niihin voisi tulla ratkaisua?

Pinnistele eteenpäin ja voimia sinulle :)

Voin kai kirjoittaa sinulle, jos olet noin päättänyt, en kai voi sitten enemmän masentaa sinua. Tarkoitukseni on kuitenkin auttaa ja tukea sinua vielä jatkamaan.
Koin yksinäisen lapsuuden. Sitten ajauduin avioliittoon, jossa mies petti pettämisen jälkeen. Lopulta sotki yhteisen firmamme asiat niin että menetin kaiken omaisuuteni, mutta velkaa ei onneksi jäänyt. Kun yrityksen vararikko oli selvillä, tyyppi pakeni jonnekin ulkomaille naisystävän kanssa joka oli paksuna jättäen koko paskan minun kontalleni.

Vielä vuosia jälkeenpäin jähmetyin vaistomaisesti pelosta postin tuodessa ruskeita kirjekuoria, koska pelkäsin niitä ulosottomiehen lähettämiksi. Eron jälkeen ihastuin ihanaan mieheen, joka lopulta jätti minut ilkeästi ja tylysti ja meni entisen luo. Kesti monta vuotta päästä tunteissani eroon hänestä.

Kaiken keskellä minua on kantanut vahva uskoni ja luotttamus Jumalaan ja olen saanut paljon ihmeellistä ja joksus jopa yliluonnolistakin rohkaisua. Kaiken harmauden ja koetuksen keskellä on taivaasta näytetty, että homma on sittenkin hallinnssa ja Korkeimman hyppysissä. Nyt tällä hetkellä kaikki vaikeudet ovat seestyneet ja olen jopa onnellinen. Elämä on jännittävän haastavaa, mielekästä ja tiedän minua ei ole jätetty yskin sattumanvaraisen kohtalon armoille.
Olen varma että et sinäkään haluaisi lähteä täältä. Juuri sen vuoksi kirjoitat vielä ja hyvä että jaksat kirjoittaa.
Kirjoittaminen helpottaa ihmeellisesti. On hyvä että nykyään on tämä internet. Kun itse olin syvimmässä kuopassa ei ollut nettiä. Kirjoittelin ajatuksiani päiväkirjaan. Kyllä niistä melkoinen eepos tulisi jos vaikka osankin kokoaisin kansien väliin.
Muistan sinua rukouksissani, vaikka en tiedä suhtautumistasi uskonasioihin.

Minkä puoliso mahtaa sille, millaisessa kunnossa sun sisäinen elämäsi on ? Hänellä on luultavasti ihan tarpeeksi tekemistä mielenpuolellaan, kun joutuu kuuntelemaan epävakaan, mieleltään tasapainottoman ihmisen jorinoita itsarista. Jos on kuunnellut jo kauankin, niin asenne on ihan ymmärrettävä.

Puoliso ei ole millään lailla vastuussa toisen sekopäisistä jutuista, joista seuraa automaattisesti liiton hajoaminen. Puolisosi ei ole olemassa sitä varten, että sulla olisi tukipuu, jolle purkaa mielenterveytensä ongelmat ja sysimusta sisimpänsä.

Avioeron, eikä minkään muunkaan asian, lopputulos ole itsemurha terveellä, normaalilla ihmisellä. Hae apua ongelmiisi, ero on niistä pienin ja järjestä et kyllä tiedä mitään.

Oi voi kuinka tuntuu pahalta kunnei löydy ymmärrystä. Ihminen kenellä on vaikeaa todellakin miettii itsemurhaa. Ja uskon että se on yleisempää kun uskommekaan.
Tämä ei tarkoita että hyväksyn itsemurhaa ratkaisuna. Ehkä juuri sen takia kun itsemurha edelleen on määrätynlainen tabu, asiasta vaietaan.
Mielenterveysongelmat on paha leima vielä tänä päivänäkin. Apua kyllä pitää aktiivisesti hakea, mitä ei ehkä siinä tilassa jaksa enää hakea.
Eikä ehkä kehtaa hakea apua. Eikä avun saaminen aina ole käädenkäänteessä oleva asia.
Itse olen rehellisesti ajatellut asiaa monen monen kertaa. Kun kaikki tuntuu synkältä eikä valoa juurikaan näe enään missään, tuntuu ettei jaksa kiivetä sitä jumalattoman suurta vuorta ylös vaikka apua saisikin.
Se miksi asia ole edenneyt ajatusta pidemmälle on se että itse olen menettänyt lapseni. Joka on osasyy siihen ettei elämänhalua aina ole, kun vielä tuiki tavalliset arkiongelmat vielä sysätään niskaan.
En halua ikinä tuottaa tätä helvettiä läheisilleni ja varsinkaan ainoalle lapselleni, koska tiedän ettei lapseni kestä toista tällaista tuskaa joka ei koskaan unohdu ja joka aina tavalla tai toisella vaurioittaa ihmisen lopullisesti.
Itse pohdin miksi määrätyt ongelmat aina yhä uudelleen tulee vastaani ja pyrin jollakin tavalla ratkaisemaan niitä, usein tuntuu että viimeisillä' voimilla. Joskus en jaksa edes välittää mistään vaan toivon että minullakin on suojelusenkeli joka auttaa minua paskimman ajan yli..

Synkkään mieleen ei synkistely tuo lohtua yhtään, joten kannattaa opetella ajattelemaan asioista toisella tavalla, positiivisemmin. Kaikkia juttuja ja elämän asioita voi katsella ja kohdata kahdella tavalla; negatiivisesti tai positiivisesti. Niiden välimuotokin on paree kuin nähdä kaikki aina mustien lasien läpi.

Myönteisyys, avoimuus, iloisuus ... kasvattavat sisälle ihan toisenlaista energiaa kuin ainainen möllötys, umpimielisyys, kärsiminen ja asioitten turha kurjistaminen, jotka kaikki aiheuttavat vain sairastumista.

Elämä on elämää ja siitä ei selviä hengissä, toiset menevät pois aikaisemmin kuin toiset ja jäljelle jäävien on jatkettava. Voisiko itseään ja elämäänsä helpottaa sen verran, että opettelisi ymmärtämään perustotuuksia ja sen jälkeen heittämään huolet hemmettiin. Ja nauttimaan siitä, että elää, hengittää, on tekevä ja ajatteleva ja eteenpäin menevä.

Tehdäänkö joukkoitsemurha? Itsemurhassa avustaminenhan ei ole rikos.

Olen elänyt elämästäni laskennallisesti yli puolet, ja viimeiset kymmenen vuotta liene harkinnut itsemurhaa. Yritykset ovat olleet vain liian lepsuja. Kipua ja kärsimystä kun pelkään. Viime syksynä jaksoin sinnitellä yön yli, mutta oireet olivat niin kamalat väärästä lääkevalinnasta, että pakko oli alistua hoitoon. Kun ei mennyt henki, eikä edes taju.

Itse en periaatteesta haluaisi käyttää tavanomaisia lääkkeitä. Ihanteeni olisi perinteinen eutanasia. Mutta tässä maassa tällä hetkellä sitä ei näillä perusteilla myönnetä.

Lääkärit määräävät erittäin helposti keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Eli kerättävä reilu satsi erilaisia rauhoittavia ja unilääkkeitä. Varmistettava yksin olo. Pienet pillerit on helppo niellä, suositeltavaa jauhaa ennen nauttimista. Ei missään tapauksessa käsikauppakipulääkkeitä. Nimimerkillä kokemusta on. Ei mene henki, ja kärsimys on helvetillinen.

Mielestäni junan tai rekan eteen heittäytymiset ovat epäreiluja ajoneuvon kuljettajaa kohtaan, vaikka helppojahan ne liene, jos sisua on toteuttaa. Kaula raiteelle vain. Aika siisti menetelmä rekkaan verrattuna kaiken lisäksi.

Suomessa on yleensä kylmiä talvia. Hypotermia tappaa. Tyhjään mahaan mahdollisimman suuri annos mahdollisimman vahvaa alkoholia ja hankeen nukkumaan. Tietysti voi palelluttaa itsensä vesistöihin vielä tähänkin vuodenaikaan.

Jos on sopiva paikka ja rauha, voi näännyttää itsensä nälkään ja janoon. Menetelmä on tuskallinen, mutta olen harkinnut sitä kaikesta huolimatta. Ehkä nauttisin vettä pieniä määriä. Kuoleman tulo kestää sairaan kauan. Voisin soutaa kumiveneellä johonkin yksinäiseen saareen ja tuhota sitten veneen. Saada loppuni kesäaikaan teltassa.

Hitaat menetelmät eivät tietysti sovellu, jos on oletettavissa, että joku omainen voi kaivata.

Jumala on antanut jokaiselle elämän lahjan. Ihmisellä ei ole oikeutta ottaa henkeä itseltään. Varmin tie helvettiin on itsemurha. Usko Herraan Jeesukseen! Tunnusta syntisi hänelle ja hylkää ne, niin saat armon! Jeesus kärsi ristillä sinun syntiesi ja sairauksiesi puolesta ja pahan olosi puolesta. Hän kuoli, jotta me voisimme elää iankaikkisesti!
Älä riistä henkeä itseltäsi! Ajattele ikuisuuttasi, haluatko viettää sen taivaassa, vai helvetin tulessa. Ajattele perhettäsi, millaisen tuskan heille tuotat, jos teet itsemurhan.
Voimia ja Herran Jeesuksen siunausta sinulle! Rukoilen puolestasi!