Tahtoisin kertoa oman tarinani

Emilia12121

En tiedä kiinnostaako ketään, mutta haluan vain näyttää mitä kiusaaminen tekee ihmiselle.
Olen nyt 19 vuotias tyttö. Minulla oli päiväkodissa paljon kavereita ja olin todella onnellinen muksu. Ala-asteella kaikki muuttui.
Olin todella kömpelö lapsi, ja pudottelin usein tavaroitani. Ensimmäisellä luokalla välitunnilla tönäisin vahingossa kaverini hippaleikissä kumoon niin, että häntä sattui. En todellakaan tehnyt sitä tahallani ja säikähdin aivan helvetisti. Koko luokka kääntyi minua vastaan, jopa opettaja. Kaikki karttoivat minua.
Toisella luokalla minulla oli muutama ystävä mutta sain osakseni pientä syrjimistä. Kutsuin luokkatovereitani syntymäpäiväjuhliini jotka olimme äidin kanssa järjestämässä. Kaikki lupasivat tulla ja olin todella innoissani. Synttäripäivänä ketään ei vaan kuulunut ja syy oli kuulemma ruma ulkonäköni ja lihavuuteni (olin tällöin normaalipainoinen). Kolmannella luokalla alkoivat oppimisvaikeudet. Kävin 3-4 luokan ajan matematiikantunnit erityisluokalla jossa oli oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia.
Minulla todettiin hahmotushäiriö ja viidennelle luokalle siirtyessä, minut siirrettiin kokonaan pienluokkaan josta sain hyviä ystäviä, keiden kanssa olen tekemisissä yhä. Ajattelin että kaikki muuttuu ja kiusaaminen loppuu. Mutta vanhat luokkatoverini kiusasivat minua edelleen. Soittelivat pilapuheluita ja piirittivät isolla porukalla minut välitunnilla ja kertoivat kuinka olen vammainen ja ruma eikä kukaan koskaan halua minua. Vanhempani soittivat monta kertaa koululle, mutta asia käännettiin minun syykseni, sillä olin pienluokalla ja olemme kuulemma aina "käytöshäiriöisiä" ja kerjäämme turpaan.
Olin ala-asteen lopussa aivan rikki. Lintsasin koulusta minkä kerkesin ja itkin joka helvetin päivä.
Vihdoin koitti yläasteelle meno. Olin varma että siellä ei kiusata. Minut sijoitettiin taas pienluokalle matemaattisen hahmotushäiriöni takia. Kävi niin, että yläkoulun oppilaiden vanhemmat ilmoittivat kouluun etteivät halua lastensa olevan samassa koulussa pienluokkalaisten kanssa. Koko yläaste oli inhottavaa huutelua ja ala-astekiusaajanikin yhtyivät mukaan tähän, vaikkeivät olleet samassa koulussa kanssani.
Kahdeksannella luokalla minulla todettiin paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus. Kävin kolme vuotta psykologilla puhumassa mutta sekään ei tuntunut auttavan.
Minua kiusattiin vielä ammattikoulun toiselle luokalle asti, sillä olin masennuksen takia hieman syrjäänvetäytyvä.

Nyt asiat ovat suht koht hyvin. Minulla on poikaystävä ja monia ihania ystäviä, mutta paniikkihäiriö ja painajaiset vaivaavat yhä. Toivon todella että joku kiusaajistani lukee tämän, tunnistaa minut ja tajuaa miten he ovat pilanneet elämäni parhaimmat hetket, eli lapsuuden.

Anteeksi sekava teksti. Täällä kyyneleet silmissä kirjoitan.

231

8059

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Voi kuinka

      hyvin ymmärränkään sinua. Kiusaaminen aiheuttaa useimmiten vakavan
      trauman jonka hoito kestää vuosia. Olen onnellinen puolestasi että
      asiat ovat kuitenkin nyt hyvin. Paniikkihäiriöiden ja painajaisten hoitoon tarvitsisit
      varmasti erityistä traumaterapeuttia joka osaa käsitellä noita kiusaamisen aiheuttamia
      traumoja niin että pääset niistä vähitellen irroittautumaan.
      Kuinka koulu voikin olla niin voimaton ja haluton puuttumaan näihin tapuksiin
      joihin törmää koko ajan? Käsitelläänkö näitä asioita edes opettajankoulutuksessa. Tuntuu että koulujärjestelmä menee näissä
      vain siitä missä aita on alin. Ikävistä asioista nopeasti eroon niin ei tarvitse
      käyttä työaikaa selvittelyyn?
      Voimia sinulle "pikkuinen" Olet selvästi jo voiton puolella elämässäsi.

      • Koulumaailma on kova

        "Kuinka koulu voikin olla niin voimaton ja haluton puuttumaan näihin tapuksiin
        joihin törmää koko ajan?"

        Ei ne jaksa. Eikä niitä kiinnosta. Jotkut opettajat jopa näyttävät ajattelevan, että kiusatut jotenkin ansaitsevat kohtalonsa.


      • mieti vähä ittees kuka sit ootki toi on ilkeetä ja sulle emilia ymmärrän ei se oo kivaa


      • !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

        "ketä kiinnostaa jos sua kiusataan, vedä plösöö niit...ainii et uskalla. masennu iha rauhas ketää kiinnosta"

        MITÄ VITTUA!!!!! SUN KALTASET MUNA PÄÄT PITÄIS LAILLA KIELTÄÄ!!!
        VITTU ELÄESSÄNI OLLU NÄIN VIHANEN!!!

        Niin tekis mieli antaa sulle turpaan.


      • itsekin kiusattu
        Koulumaailma on kova kirjoitti:

        "Kuinka koulu voikin olla niin voimaton ja haluton puuttumaan näihin tapuksiin
        joihin törmää koko ajan?"

        Ei ne jaksa. Eikä niitä kiinnosta. Jotkut opettajat jopa näyttävät ajattelevan, että kiusatut jotenkin ansaitsevat kohtalonsa.

        ylipäätään opettajilla ei juuri ole keinoja puuttua kiusaamiseen. usein tieto siitä, että kiusattu on kertonut kiusatuksi tulemisestaan eteenpäin pahentaa vain tilannetta... kiusaajat väittävät hänen valittavan turhasta. näin ainakin omalla kohalla~


      • FäGötti

        Jees asiaaa!!!!!


      • qiirar

        "***** ketä kiinnostaa jos sua kiusataan, vedä plösöö niit...ainii et uskalla. masennu iha rauhas ketää kiinnosta oikeesti "


        olet trolli.. etkös vaan :) voi sinua pikkusieluista..


      • jooouh

        Miks muuten psykologeista ei ole apua? Ne eivät ymmärrä. Entisten kiusattujen pitäisi olla psykologeja, ne ymmärtäis


      • Anonyymi
        !!!!!!!!!!!!!!!!!!!! kirjoitti:

        "ketä kiinnostaa jos sua kiusataan, vedä plösöö niit...ainii et uskalla. masennu iha rauhas ketää kiinnosta"

        MITÄ VITTUA!!!!! SUN KALTASET MUNA PÄÄT PITÄIS LAILLA KIELTÄÄ!!!
        VITTU ELÄESSÄNI OLLU NÄIN VIHANEN!!!

        Niin tekis mieli antaa sulle turpaan.

        Mua kiinnostaa eikä saa uhkailla!:(


      • Anonyymi
        !!!!!!!!!!!!!!!!!!!! kirjoitti:

        "ketä kiinnostaa jos sua kiusataan, vedä plösöö niit...ainii et uskalla. masennu iha rauhas ketää kiinnosta"

        MITÄ VITTUA!!!!! SUN KALTASET MUNA PÄÄT PITÄIS LAILLA KIELTÄÄ!!!
        VITTU ELÄESSÄNI OLLU NÄIN VIHANEN!!!

        Niin tekis mieli antaa sulle turpaan.

        Jos kelaat tollee ni turha kommentoida kos saahaa selville kuka oot ja toi johtaa itsariin ni oot linnassa


    • kiusattu täti

      Voimia!
      Minua kiusattiin koulussa, menetin itsetuntoni täysin. En ole vieläkään mielestäni riittävän hyvä. Ikää minulla on nyt yli 40 vuotta. Näin pitkälle on kiusaamisen seuraukset tulleet mukana. Elämä on ollut rankkaa.

    • keijo1

      sama ongelma paitsi olen 13 vuotias :(((.......

      • mamma 40-v

        Keijo:)

        Elä anna kiusaamisen mennä yhtään pidemmälle. Toivottavasti olet kertonut vanhemmillesi mitä on meneillään. Jos heille ei voi kertoa tai he eivät välitä niin Koulukurattorille/terveyden hoitajalle/opettajalle voit kertoa, heidän tehtävä on puuttua asiaan.Elä missään nimessä jää yksin tämän asian kanssa. Kiusaajat yleensä itse voivat pahoin ja he jatkavat omaa pahaa oloaan eteenpäin.

        Aina voit myös soittaa Mannerheimin lastensuojeluliittoon jossa sinua kuunnellaan ja neuvotaan.Voit kertoa heille ihan mitä tahansa.

        nro.116111 tai käy katsomassa heidän nettisivuja.

        Voimia sinulle ja elä missään nimessä anna periksi,eläkä hyväksy tuollaista käytöstä koska se ei ole SALLITTUA!


      • homppeli888

        Hanki pattia ja veä turpaan


      • homppeli2
        homppeli888 kirjoitti:

        Hanki pattia ja veä turpaan

        kyllä salilla kannattaa käydä. muakin kiusattiin koulussa mun pienuuden takia. mut päätin itse lopettaa sen kiusaamisen. lähin salille hakee nyrkkeily valmennusta ja sitten kans punttikselle.siihen loppu mun kiusaaminen kun parilta jätkältä pamautin leukaluut paskaks. mutta niistä tulikin sit kamui.pitää pitää puoliaan muuten sua haukutaan ja kiusataan aikuisenakin,nytkin käyn ihan omalla salilla säännöllisesti ja opetan muitakin itsetuntoo ja vahvuutta kohentaa. terkuin toinen homppeli stadista


      • eimidii
        homppeli2 kirjoitti:

        kyllä salilla kannattaa käydä. muakin kiusattiin koulussa mun pienuuden takia. mut päätin itse lopettaa sen kiusaamisen. lähin salille hakee nyrkkeily valmennusta ja sitten kans punttikselle.siihen loppu mun kiusaaminen kun parilta jätkältä pamautin leukaluut paskaks. mutta niistä tulikin sit kamui.pitää pitää puoliaan muuten sua haukutaan ja kiusataan aikuisenakin,nytkin käyn ihan omalla salilla säännöllisesti ja opetan muitakin itsetuntoo ja vahvuutta kohentaa. terkuin toinen homppeli stadista

        Mä e haluu menettää pituutta koska vedin ihmisii turpaa


      • kiusattu tyttö
        homppeli888 kirjoitti:

        Hanki pattia ja veä turpaan

        väkivalta ei ratkaise mitään !


    • kiusattu täti

      Ei kiinnosta ketään = 1

      • Ärrin purrin

        Vai muka ei ketään! Pyh! Roskaa! Buu


    • Pelkkiä ötököitä

      Vai ette muka ole tarpeeksi hyviä? Kyllä peikkolauma pyrkii kaikin keinoin kääntämään asiat ihan päälaelleen, puhutaan vaikka musta valkoiseksi, jotta oma itsetunto ei kärsisi. Te olette niitä suloisia keijukaisia ja muut pelkkiä rumia mörköjä, joita valitettavasti löytyy paljon.

      Miten muuten nykyiset, hyvät läheisenne suhtautuvat, kun kerrotte menneistä kokemuksistanne. Silläkin on vaikutusta. Jos ei ole mitään samantyyppistä kokemusta tai ihminen on jotenkin pelokkaan sovinnainen, niin sitä helposti kuittailee jotenkin yleisesti, mistä ei ole mitään hyötyä.

      • :(

        Kiusaaminen on kauheaa ja tarinasi kuulostaa todella kurjalta! Voin hyvin arvata millaiset seuraukset kiusaamisesta on. Itseäni ei kiusata tai ole kiusattu koskaan mitenkään erityisesti, mutta jo yhden ja saman jutun heittely pidempään, on tuntunut hirveältä.
        Kiusaamista näkee lähes joka päivä koulussa ja se on hirveää nähtävää. Onneksi melkein aina joku menee väliin. Jos joku haukkuu omia kamujani menen väliin, mutta tuntemattomien tyyppien kiusaamiseen en uskalla puuttua, paitsi luomme kavereitten kanssa kiusaajaan mahdollisimman julmia katseita.


      • Koulumaailma on kova
        :( kirjoitti:

        Kiusaaminen on kauheaa ja tarinasi kuulostaa todella kurjalta! Voin hyvin arvata millaiset seuraukset kiusaamisesta on. Itseäni ei kiusata tai ole kiusattu koskaan mitenkään erityisesti, mutta jo yhden ja saman jutun heittely pidempään, on tuntunut hirveältä.
        Kiusaamista näkee lähes joka päivä koulussa ja se on hirveää nähtävää. Onneksi melkein aina joku menee väliin. Jos joku haukkuu omia kamujani menen väliin, mutta tuntemattomien tyyppien kiusaamiseen en uskalla puuttua, paitsi luomme kavereitten kanssa kiusaajaan mahdollisimman julmia katseita.

        "Kiusaamista näkee lähes joka päivä koulussa ja se on hirveää nähtävää."

        Mitä muutakaan tekemistä on tyhmillä ja julmilla kakaroilla, jotka on suljettu pitkiksi vuosiksi vankilan kaltaiseen tilaan ja alistettu viidakon lakien alaisuuteen? Mitä koulussa ennen kaikkea oppii? Sen ettei maailmassa ole muuta oikeutta kuin vahvemman oikeus, muuta periaatetta kuin: pane muut kärsimään, tai kärsi itse. Elämä ja itsetunto on nollasummapeliä. Ja tätä sairasta systeemiä nimitetään hyvinvointiyhteiskunnaksi. Katkeraa pilaa, isku vasten kasvoja!


    • pl

      siskoani kiusattiin yläasteiässä ollessamme.. Voi kuinka voisinkaan mennä ajassa taaksepäin ja sanoa jotain näille koulukiusaajille. Se painaa mieltä niin helvetisti kun tajuaa mikä nössö on aikanaan ollut, eikä ole uskaltanut puolustaa edes omaa perheenjäsentään! Helvetti että olen paska ihminen

      • Koulumaailma on kova

        "Se painaa mieltä niin helvetisti kun tajuaa mikä nössö on aikanaan ollut, eikä ole uskaltanut puolustaa edes omaa perheenjäsentään!"

        Koulumaailma tuhoaa sisimmästämme kaiken, se repii rikki jopa perhesiteet. Riistetään lapsi pois perhepiiristä yhteiskunnan aivopestäväksi ja alistetaan vuosien nöyryytyksille ja jatkuvalle pelon ilmapiirille - kaikkein herkimmässä iässä.


      • MIES 2011
        Koulumaailma on kova kirjoitti:

        "Se painaa mieltä niin helvetisti kun tajuaa mikä nössö on aikanaan ollut, eikä ole uskaltanut puolustaa edes omaa perheenjäsentään!"

        Koulumaailma tuhoaa sisimmästämme kaiken, se repii rikki jopa perhesiteet. Riistetään lapsi pois perhepiiristä yhteiskunnan aivopestäväksi ja alistetaan vuosien nöyryytyksille ja jatkuvalle pelon ilmapiirille - kaikkein herkimmässä iässä.

        Arvomaailma on myös kova,ainakin pääkaupunkiseudulla on yllättävän
        paljon tunnevammaisia väkävaltaisia miehiä ja naisia onko elämän laatu
        todella niin huono.


      • mk

        Kiusaaminen johtuu siitä että vanhemmat eivät opeta lapsiaan sietämään erilaisuutta ja muuta poikkeamaa. Täällä palstoilla yksi isä meni kiusaajan äidin puheille ja kun äiti vain kohautti hartioitaa niin kiusatun isä sanoi että sinun lapselle hän ei voi selkäsaunaa antaa muttä täm'n äisdille voi ja siihen lppui kiusaaminen. Monilla kiusaajien vanhemmilla on väärä tapa kasvattaa lastaan ja minukin tyttöä taloyhtiön kurittomat tytöt kiusasivat niin minä sanoi tytölle että jos ei lopu niin tulee pesäpallomailasta päähän niin loppui.


    • ...

      Ei se niin yleistä ole, että uskallettaisiin. Nyt tiedät enemmän, puolustettavia riittää nykyäänkin. Siskolle voit sanoa näistä tunnoistasi, hänestä tuntuu varmasti hyvältä jälkeenkin päin. Jos tapaat kiusaajia kadulla, niin voit ottaa asian jotenkin esille ja kertoa sitten siskolle, tuliko nolostelevaa selitystä tms.

    • rockin_hood

      On kyllä melkoiset haavat jääneet sisälleni koulukiusaustaustojeni tähden. Olen 26 v mies. Onneks aika hyvin viimeaikoina eheytyny masennuksesta. Joka ei välttämättä pääosin johdu taustoistani. Olin pari vuotta tuuliajolla runsaan alkoholin siivittämänä. Vaikka neuvoni mitä aion tähän tuoda varmasti herättävät närkästystä niin sanon ne silläkin uhalla. On silkkaa paskapuhetta joku totuttu malli jota toitotetaan et "älä välitä älä välitä". Kiusaaminen sattuu aina ja syvälle sydämeen. on paljon turvallisempaa rohkaista lapsia kiivastii ilmaisemaan itseään jos joku kusipääkiusaaja hyppii silmille. Tarvittaessa puolustautumiskeinoa suosittelisin myös fyysistä väkivalta. Se tuo asian vakavuuden näkyvimmin esille. Yleensä tappelutapaukset niihin tilanteiden pahimmillaan kärjistyessä otetaan jo vakavemmin käsittelyyn. Tärkeää on että et jää yksin asiasi kanssa. Löydät varmasti, jos et muualta niin nettimaailmasta ihmisiä jotka haluavat jakaa kokemuksiaan kanssasi. Olen kasvanut vahvaksi itsenäiseksi ihmiseksi johtuen myös paljosta yksinäisyydestä mitä olen elänyt mut en siltikään ole epäsosiaalinen. Nyt olen pääsemässä viimeinki omassa elämässäni balanssiin mut aika paljon työtä sen eteen on pitänyt nähdä. Menneet asiat kummittelevat edelleen mut toki myös kaikenlaiset ihanat muistot mitä elämä on vastaan tuonutkaan. = )

      • qiirar

        kuullostaa hyvältä että sinullakin menee hyvin jo :) ystäviä kannattaa hankkia seuraksi, joille voi puhua...


    • l-ate

      Olen 16v, ja minua on kiusattu yli 9 vuotta, ja kiusataan yhä edelleen, kaikki alkoi ekalla luokalla, minua kiusattiin ulkonäöstäni. Oli huorittelua ym. Jättänyt jäljet, tiedän miltä sinusta tuntuu.. Luota itseesi, poikaystäväsi ja ystäväsi välittävät sinusta ja pitävät sinusta juuri sellaisena kun olet ! Tsemppiä !

    • So what?

      Kirjoitat, että kiusaajat ovat pilanneet elämäsi parhaat hetket eli lapsuuden. Mieti vähän mitä sanot, sillä ihminen elää suunnilleen 75-vuotiaaksi, eli sinulla on vielä monia hyviä hetkiä tulossa (ja myös niitä parhaimpia).

      Vaikka ylipääsy vaikeista ajoista on todella vaikeaa, ei silti kannata jäädä maahan makaamaan, vaan nousta ylös ja katsoa eteenpäin, sillä sinnepäin tässä on kaikki menossa. Nauti sinulle tärkeistä läheisistäsi ja heidän seurastaan ja osoita, kuinka tärkeitä he sinulle ovat. Huomaat, että sinusta välitetään ja koulukiusaus on vain ikävä luku elämäsi alkuvaiheilla.

      Sinusta voi nyt tuntua pahalle, kun sanon näin, mutta voin kertoa seurustelevani masentuneen sekä koulukiusatun ihmisen kanssa ja hänen elämänsä hymyilee tällä hetkellä.

      • Matriarkaatti92

        Ihminen on hyvin pitkälti perimän ja kokemuksiensa uhri. Se ei ole mitään vähättelyä jos toinen sanoo että lapsuus on mennyt perseelleen, lapsuus sentään anta pohjan elämälle. Ja jos se "pohja" on hauras, myös ilontunteet ja onnellisuus on myöhemmässä elämässä haurasta - ellei tee aivan vitusti töitä, eikä sekään aina auta pahimmissa tapauksissa.


    • Survivor92

      Ymmärrän sinua täysin. Olen itse 19-vuotias nuorimies ja koin ala-asteella pahaa koulukiusaamista. Minua haukuttiin ja lyötiin, koin päivittäin suoranaista väkivaltaa. Etenkin 6. luokalla tuntui, että olen täysin yksin vailla ketään ystävää ja että koko muu maailma on minua vastaan. Masennuinkin sen jälkeen melko pahasti ja sen vuoksi minun oli todella vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, vaikken kokenutkaan enää yläasteella koulukiusaamista. Tuntuu siltä, että menetin vuosia elämästäni masennukselle, olin jatkuvasti masentunut ollessani 13-17-vuotias. Tuntui siltä ettei haluaisi herätä aamulla ja olin hyvin pelokas. Uskoin tuolloin, ettei kukaan haluaisi olla kanssani ja että minusta puhuttiin pahaa selkäni takana, kuten ala-asteella. Se oli elämäni kurjinta aikaa.

      Vasta viime vuonna olen päässyt eroon masennuksesta ja alkanut nauttia elämästä. Minua psykologin luona käyminen auttoi ja olen kiitollinen siitä avusta mitä sain. Nykyään tunnen itseni vahvaksi ja itsevarmemmaksi. Olen lukiossa viimeistä vuotta ja suhtaudun positiivisesti tulevaisuuteen.

      Ärsyttää kun jotkut eivät ikinä ymmärrä miten iso vaikutus koulukiusaamisella on. Koulukiusaamiseen tulisi suhtautua rikoksena, eikä vain jonain lasten leikkinä. Monet masentuvat koulukiusaamisesta todella syvästi, eivätkä välttämättä toivu siitä koskaan.

      • Koulumaailma on kova

        "Ärsyttää kun jotkut eivät ikinä ymmärrä miten iso vaikutus koulukiusaamisella on."

        Kiusaaminen on usein se suurin vaikutus - tai "opetus" - jonka koulu ihmiseen jättää.

        "Koulukiusaamiseen tulisi suhtautua rikoksena, eikä vain jonain lasten leikkinä."

        Lasten leikit tapaavat olla rikollisia.

        "Monet masentuvat koulukiusaamisesta todella syvästi, eivätkä välttämättä toivu siitä koskaan."

        Nekin jotka jotenkin välttävät kiusatuksi joutumisen, joutuvat seuraamaan miten toisia rääkätään armotta vuosia ilman että kukaan puuttuu mihinkään. Se on aikamoinen elämänkoulu meille kaikille. Näkee miten maailma toimii.


      • sghdfghdghfgddfghdff
        Koulumaailma on kova kirjoitti:

        "Ärsyttää kun jotkut eivät ikinä ymmärrä miten iso vaikutus koulukiusaamisella on."

        Kiusaaminen on usein se suurin vaikutus - tai "opetus" - jonka koulu ihmiseen jättää.

        "Koulukiusaamiseen tulisi suhtautua rikoksena, eikä vain jonain lasten leikkinä."

        Lasten leikit tapaavat olla rikollisia.

        "Monet masentuvat koulukiusaamisesta todella syvästi, eivätkä välttämättä toivu siitä koskaan."

        Nekin jotka jotenkin välttävät kiusatuksi joutumisen, joutuvat seuraamaan miten toisia rääkätään armotta vuosia ilman että kukaan puuttuu mihinkään. Se on aikamoinen elämänkoulu meille kaikille. Näkee miten maailma toimii.

        On rikollista katsoa elämässä kadulla kun toista hakataan ja loukataan, joten miksi koulussa saa?


    • =(

      ku luin tota sun juttuu, ni tajusin kuin hyvin mun asiat on, kun mua ei kiusata!

      • ;D

        sama tääl.mua kiusattii kolmosesta kutosee.vitosest kutosee olleella kesälomalla tapahtu samat kiusaajat.sanoin suorat sanat niille.oon ny 17,mut vielki muistan mitä tekstii niille huutelin.sen jälkee kiusaajat jätti mut rauhaa,ja ylä-asteel sain kavereita.kiusaamine loppu kokonaa,ja nyt tiiän mite onnelline oon ollu,ku ei enää oo kiusattu :)


      • 50%

        Samat sanat! Mutta pari juttuu mun elämäs kyl mättää ekakski se attä mun isällä on suurimpirtein niin iso kaljamaha että sinne mahtuis kolmoset mua yököttä kun katon sinneppäin haluisin et äiti ja isk eroo koska iskä aiheuttaa van harmia!!! Se ei osaa ees puhuu vaan murahtelee vastaukset... =(...


      • >.<
        ;D kirjoitti:

        sama tääl.mua kiusattii kolmosesta kutosee.vitosest kutosee olleella kesälomalla tapahtu samat kiusaajat.sanoin suorat sanat niille.oon ny 17,mut vielki muistan mitä tekstii niille huutelin.sen jälkee kiusaajat jätti mut rauhaa,ja ylä-asteel sain kavereita.kiusaamine loppu kokonaa,ja nyt tiiän mite onnelline oon ollu,ku ei enää oo kiusattu :)

        fiilaan sua, mulle kävi sama mutta kiusaaminen sijoittu 1 luokasta 5 luokkaan asti


    • raiskauksen uhri

      Koulukiusattua voi opettajat tukea antamalla käytöksenalennuksen , sehän yrittää selviytyä konsilla millä hyvänsä!

      • just joo

        oon nähny näitä tyyppejä, monet koulukiusaajat pyrkii opettajiksi. Ku huomaa että alistamalla on oikein.


      • adsryet

        Nykyään ei koulussa saa enää antaa käytösnumeroa, koska se "eriarvoistaa" oppilaat.

        Käytösnumero takaisin ja kiusaajille automaattisesti vitonen! Numero saisi olla jokaisessa todistuksessa aina työelämään saakka. Siis myös amis/lukio. Sitten nähtäisiin saako huonokäytöksinen töitä. Itse en ottaisi sellaista itsekästä idioottia töihin, joka kohtelee muita kuin roskaa.


    • ihailija2

      Kuule nyt, hyyssätään niitä raiskaajia ja kiusaajia, huoltoryhmät tietää!

      • just joo

        tulee koullukiusatuille olo et nyt mun pitää alkaa kiusaamaan jotain et saisin huomiota ja apua.


    • kiusattumyös

      Minua on kiusattu tositosi paljon kun en puhunut mtään ja olen aika lievästi kehitysvammanen :(

      Miks ne vanhemmat ei halua että oppilaat on samassa koulussa pienluokkalaisten kanssa? :o Ajatteleeko ne että ne on selasia jotka näyttää huonoa esimerkkejä vai jotain friikkejä?

      Ja alkoko sun kiusaaminen siitä ku tönäsit vahingossa kaveriaas?

    • BigBear___

      Itse olin myös kiusaajien maalitauluna koko ylä-asteen, ala-aste oli ihan mukavaa aikaa. Ammattikouluista sain elinikäisiä kaverisuhteita ympäri Suomea ja silloisen avovaimoni. Virtuaaliyhteisöissäkin on fiksuja ihmisiä, kannattaa tutustua ja lisätä ne facebookiin. Vihamiehiä on helpompi saada, kuin kavereita.

      • BigBear____

        Helposti tommoiset unohtaa, kun on paljon muutakin kun märehtiä menneitä.


      • pistää vihaksi
        BigBear____ kirjoitti:

        Helposti tommoiset unohtaa, kun on paljon muutakin kun märehtiä menneitä.

        aika rajua :d

        jos mulla olis valtaa sanosin kiusatulle et muuttaa jonnekkin kauaks pois ja mä pitäsin huolen siitä ettei kiusattua enää kiusata millään lailla, ei edes puhuta pahaa, eikä etäkiusata esim. netissä, kännykällä jne.

        häätäisin kiusaamisen aloittajan pois koko koulusta, kunnasta ja koko maakunnasta ja antaisin muile kiusaajille kunnon rangaistukset ja kiusaajien vanhemmat saa myös turpiinsa esim. menettää työpaikkansa tai saa sakot.

        poismuutto on paras ratkaisu jos ei enää minkäänlaista tukiverkkoa eli kavereita enää ole. se on vähän kuin luovuttaisi mutta jos et muuta voi niin....


      • just joo
        BigBear____ kirjoitti:

        Helposti tommoiset unohtaa, kun on paljon muutakin kun märehtiä menneitä.

        itse en uskaltanut mennä amikseen koska tiesin että ne rajuimmat tyypit menee amikseen ja sen takia menin lukioon, vaikka en ole koskaan ollut kiinnostunut lukio tytöistä. näin en myöskään saanut lukiossa tyttöystävää. kaduttaa vieläkin 22v ja tekisi mennä amikseen.


      • y67890
        just joo kirjoitti:

        itse en uskaltanut mennä amikseen koska tiesin että ne rajuimmat tyypit menee amikseen ja sen takia menin lukioon, vaikka en ole koskaan ollut kiinnostunut lukio tytöistä. näin en myöskään saanut lukiossa tyttöystävää. kaduttaa vieläkin 22v ja tekisi mennä amikseen.

        Minä taas olen 21v. Ajattelin taas itse toisinpäin. En uskaltanut mennä lukioon, kun tiesin sinne menevän juuri ne, jotka kiusasivat minua pahiten. Siksi menin pieneen ammattikouluun ja kas kummaa nyt minulla on 5 erittäin mukavaa ystävää. Nyt tosin olen mennyt uudestaan toiseen ammattikouluun, kun ei se edellinen ollut työnä hyvä ja ihan ok tunnelma, vaikkei parhaimmasta päästä. Ei minua kiusata, muttei rakastetakkaan, mutta parempi näin kuin toisin. ( enkä ole ainoa 20 vuotias amiksessa.)


    • Voimia sinulle!

      Olen varma että asiat kohdallasi kääntyvät vielä parhain päin.
      Minun nuoruuteni oli hyvin samanlainen ja ehkä ajoittain hieman
      heikko itsetunto on seurausta noilta ajoilta. Kuitenkin minulle kävi
      elämässä paremmin kuin noille kiusaajareppanoille joista useimmat
      ovat nyt alkoholisoituneita pitkäaikaistyöttömiä ja tarve kiusata näyttää
      periytyneen myös heidän lapsilleen.
      Voimia ja luottamusta tulevaisuuteen! :-)
      t.
      koulukiusattu toimitusjohtaja

    • masterwolf99

      minun elämä on vieläkin yhtä painajaista minua kiusataan edelleenkin ylipainoni takia ja eikä kukaan minusta välitä. Minulla on myös oppimisvaikeuksia ja joudun olemaan aika monesta aineesta erityisopetuksessa.

    • Sunny ^^

      Voimia sulle!
      Sama tääl paitsi ite oon vaan 12 v ja mulla, ei oo paniikkihäiriötä tai hahmotushäiriötä .;(

      • just joo

        ei ne noin nuoressa vaiheessa vielä yleensä tule.


      • just joo??
        just joo kirjoitti:

        ei ne noin nuoressa vaiheessa vielä yleensä tule.

        lol


    • ):

      Mä oon ollu kans kiusattu ja oon nyt kasilla..mua kiusataan vielki.
      ala-asteella mua kiusattiin enemmän fyysisesti ja nykyään mua kiusataan sillein et puhutaan selän takana paskaa.. ):
      Oon aina ollu koulussa hiljainen ja ujo, ni siks mua on kiusattu.
      Mul on nykyään todella huono itsetunto ja oon masentunutkin.. .___.
      Tää on ihan hirveetä helvettiä ollu mulle..mua jännittää joka aamu mennä kouluun ja oon sen takia lintsannukki pari kertaa.
      Ja mul on kauheita ulkonäköpaineitaki..),:
      Mä oon tosi yksinäinenki eikä mulla oo oikeen kavereita..):
      On todellakin jättänyt syvät arvet tää koulukiusaaminen..),:
      Oon kyl puhunu kuraattorin kanssa, mut ei se oo auttanu mitään.
      Musta tuntuu et kukaan ei välitä musta..ja kaikil on jtn kavereita joittenkaa ne on..mul ei oo ketään joka välittäis..tuntuu et kukaan ei ymmärrä mua..):
      Mut onneks ysillä vaihan kouluu..tiiän et se ei ois välttämättä paras ratkasu, mut ei täs muutakaan voi.
      Mun pitäs kestää viel tää kasiluokka loppuun.

      • masterwolf99

        mun pitäs kestää vielä ysiluokka loppuun kun mua kiusataan puhumalla paskaa ja hajottamalla melkein mun tavarat


      • masterwolf99

        mä haluaisin itsekkin kaverita kun mua kiusataan aika usein ulkonäköni vuoksi, koska olen ylipainoinen
        ja mulla ei ole muuten ollenkaan kavereita


      • ):

        Tsemppii sulle


      • Princesstontyttö_@

        TOIVON ETTÄ LUKISIT TÄMÄN: ) Luin ton sun jutun..mulla on ollut samanlainen tilanne olin yksin eikä ketään kiinnostanut. Mutta sain itselleni niin hyvän kaverin jota en vaihtais mihinkään..kun olin hirveen ujo itekkin enkä puhunut paljoakaan joten aloinpahan vaan hymyilemääm toisille ja kehumaan heidän vaatteita ja jutskaamaan facebookissa enemmän heille ja olin sitten kaveriporukan sisällä:) ujoudesta kannattaa pyrkiä eroon:) ei mitkään koulukuraattorit auttanut mun kohdalla, vaan homma menee näin. NIIN SE METSÄ VASTAA MITEN SINNE HUUDETAAN! :D Jos tämäkään ei auta sinua niin ne ihmiset ovat tyhmiä.:D kokeille:)


    • enymmärrrrrrääääää

      Olen myös tavallaan kiusattu minulla on parhaat ystävät minun luokalla MUTTA tytöt ne kiusaa puhumalla p€%#/ ja en viitti kertoo opelle siit tuun koko luokan silmätikuks ja näitä tyttöjä on 5 kaikkien muiden kanssa hyvät välit en ymmärrä mikä vaivaa oon kasilla

    • Kaikesta siitä kärsimyksestä huolimatta, mikä yllä olevilta riveiltä välittyy, on hienoa huomata, kuinka ihmiset osaa myös rohkaista ja lohduttaa toisiaan. Jopa ihan tuntemattomia! Kirjoituksista välittyy aitoa lämpöä ja myötätuntoa. (Raamattu puhuu siitä, kuinka voimme olla Kristus toinen toisellemme. Musta se parhaimmillaan on just tällaista myötäelämistä :-)

      Pakko sanoa, että musta meidän aikuisten pitää katsoa erittäin vakavasti peiliin niin kauan, kuin yksikin lapsi tai nuori on kiusattu koulussa. Olen varma, että keinoja puuttua löytyisi, jos tahtoa olisi riittävästi. Vai mitä mieltä te olette? Olisko teidän mielestä jotain tehtävissä? Ja mitä te olisitte toivoneet/toivotte, että aikuiset teidän ympärillä tekisi? Kaikki opetttajat, vanhemmat, kuraattorit, terkkarit, nuorisotyöntekijät, harrastusohjaajat yms. Ja näin ammattilaisena mua mietityttää se, miten asioista päästäisiin puhumaan. Kenelle teidän oli helpointa puhua kiusaamisesta? Kuka otti vakavasti eikä vähätellyt?

      Mulle sanoi viime viikolla yksi poliisi, että koulukiusaaminen –nimistä rikosta ei Suomessa ole, mutta että sanan taakse kätkeytyy pahimmillaan toistakymmentä tapahtunutta rikosta. Juuri väkivaltaa, uhkailua, vapaudenriistoa, kunnianloukkausta ja mitä näitä nyt on. Ja että näiden rikosten selvittely kuuluu poliisille. Se tuppaa unohtumaan, kun kiusaamisesta puhutaan. Ihan niin kuin jotkut sanoikin, että asian vakavuutta ei tunnuta tajuavan. Jos muut toimenpiteet ei tuota mitään tulosta, voi oikeesti ottaa yhteyttä poliisiin. Onhan se aika HC:tä, mutta vielä rankempaa on yrittää selvitä vuosia jatkuvasta kiusaamisesta.

      Suvi Bouhlal
      Erityisnuorisotyönohjaaja, Espoo

      • just joo

        kuinka moni aikuista on oikeasti aikuinen eikä kärsi erinäisistä persoonallisuushäiriöistä ja ei-eletystä lapsuudesta? kuinka moni ihminen joka ei ole ollut koulukiusattuna oikeasti uskaltaa / välittää puuttua näihin asioihin? seisoivat aiemminkin vieressä?


    • mamma 40-v

      Hei Emilia:)

      Olipa surullista lukea kuinka olet joutunut kärsimään kiusaamisesta

      .Valittettavan paljon sitä tapahtuu ja vielä valittevampaa on se ,että sen sallitaan tapahtuvan:(

      Paniikkihäiriösi todennäköisesti johtuu juuri siitä, että sinua on kiusattu. Oletko ajatellut hakea ammattiauttajan apua? Voisi olla hyvä jos saisit puhuttua traumaattisesta kokemuksestasi ammatti ihmisille. Siinä ei ole mitään hävettävää päinvastoin.

      Toivon todellakin, että nämä kiusaajat näkisivät tämän kirjoituksesi ja antaisi heille ajattelemisen aihetta, mitä ovat käytöksellään saaneet aikaiseksi sinulle.

      Aivan ihanaa, että sinulla on sellaisia ystäviä jotka SINÄ ansaitset ja poika-ystävä joka varmasti arvostaa sinua juuri sellaisena kuin olet:)

      Emilia....

      Toivon sinun polullesi onnen kukkaa monta,monta ilon aamua ja iltaa surutonta.

      Oikein aurinkoista kevättä:)

    • hermot menee

      Yhtään sympatiaa ei kyllä heru, koska sulla on kuitenkin jotain mitä moni koulukiusattu miespuolinen ei koskaan tule huonon itsetuntonsa takia saamaan, eli seurustelukumppania. Lähinnä joutavanpäiväiseltä pissiksen valitukselta kuulostaa nuo sun ongelmasi, kun kaikki on loppujen lopuksi hyvin!

      • Fewek

        Ei taida yllä olevan tekstin kirjoittajalla itsellään kokemusta millaista on olla kiusattu? Se ei katoa muistista sormia napsauttamalla. Älä käyttäydy kuin tietäisit jotain asiasta, jota et (luultavasti) ole kokenut. Ja sitäpaitsi, millä perusteella itsetunnon puute estää seurustelukumppanin löytämisen? En näe logiikkaa, vaikka itsellänikin itsetuntoa on vain nimeksi.


      • tyyppi b
        Fewek kirjoitti:

        Ei taida yllä olevan tekstin kirjoittajalla itsellään kokemusta millaista on olla kiusattu? Se ei katoa muistista sormia napsauttamalla. Älä käyttäydy kuin tietäisit jotain asiasta, jota et (luultavasti) ole kokenut. Ja sitäpaitsi, millä perusteella itsetunnon puute estää seurustelukumppanin löytämisen? En näe logiikkaa, vaikka itsellänikin itsetuntoa on vain nimeksi.

        Fewek mitä helvettiä.. et taida olla miespuolinen ja koulukiusattu ku noin kirjoitat. Miehet hurmaa naiset just itsevarmuudella.
        Jos naisella ei oo itsevarmuutta nii joku mies pillunpuutteessa saattaa ottaa holhokiksi.
        Miehet kiusaa just sitä varte et joku mies saatais pois pelistä tehtyä naimakelvottomaksi.

        Mitenhä tuo ylläoleva naine jaksais jos ois täysin yksi niinku koulukiusatut miehet joutuu olemaan?


      • Oikein!

        ....


    • Sydän ruvella

      Oon 18-vuotias tyttö. Mua kans kiusattii ylä-asteella yht`'kkiä kaverit vaan kaikkosi ympäriltä kun yksi tyttö samalta luokalta puhuin paskaa musta.. Sitten alko alamäki tulin ujoksi ja hiljaiseksi ja sitten jotkut kiusasivat siitä .
      Yhenkin kerran kun tulin koulusta kotiin eräät tytöt heittelivät minua lumipalloilla ja huusi sitten että tosi kypsää sen jälkeen ei heitelty mutta edelleen lukiossakin tulee näiden tyttöjen taholta oahija katseita mulkkaa vaan pahemmin takasin..

      Jonkilaiset arvet on kiusaaminen jättäny vaikka on nyt kavereita tunne usein ettei minulla niitä olekkaan. Yritän nytten hokea itselleni etten ole huonompi kuin muut vaikka minulla on kekivaikea lukivaikeus. Tsemppiä kaikille tähän elämään

    • life is not easy

      1-3 luokal olin iha suosittu mut sit ku tuli uus tyttö kouluu ja sitä kaikki haukku ni opettaja sano miulle et mee sie sen kaveriks ja sit menin ja miutki alettii kiusata. Olin muuteki semmone etten tietäny muodista mitää ja äiti osti vaatteet, mut koulujutut meni ihan tosi hyvi. Sit ku menin yläasteelle olin vähä sellane nobody ja sit oli vähä semmost puhe vikaa mikä myöhemmi kasvo lieväksi änkytykseks. sit aloin seurustellee yhden pojan kaa millä oli semmone playerin maine. ain ku meil tuli riitaa siit ku se kuulemma petti miuta jonku muijan kaa ni se alko levittää miusta kauheit juorui. Sit miuta alettiin huorittelee yms yms. Sen takia meni sit kaikki koulu jutut penkin alle ku itkin vaa kotona, vaik olis koulus pitän olla, ku en jaksanu kuulla tai nähä mitää mistä tulis pahamieli, kuten näist kiusaajist. Sit ku menin lukioo ni olin semmosen yksinäisen tytön kaverina ja sit jäin porukoista ulkopuolelle ja tässä sitä nyt ollaan. Joka päivä muistutan itselleni että miten onnekas olenkaan kun olen selviytynyt elämän hankalimmasta vaiheesta, teini-iästä. Ja miten onnekas olenkaan kun olen terve ja nuori ja elämä edessä!

    • inhoon kiusaamista!!

      Minä inhoan kiusaamista, vaikka en itse ole ikinä tullut oikeastaan kiusatuksi ja mulla on aina ollut kaverieta.
      Muistan kyllä että jotkut on yrittänyt kiusata mua joskus ja sit on se itsetunto tullu heikoksi, mut vitsi kun pitää tajuta toi et ne jotka kiusaa ni niillä on niin huono itsetunto tai jotain semmosta et ne yrittää hakee mahtii ja luulee et ne on kaikki kaikessa.
      Itselle on itsetunto ja rohkeus kasvanut kun on puolustanut itteni ja kevereitani ihan kunnolla, että jos tulee kiusatuks niin sen pitää loppua heti ennen kun se sit menee liian pitkälle.
      Ne kiusaajat nauttii ihan kunnolla jos ne onnistuu siinä kiusaamisessa, nii älä vitsi anna niiden kiusata, jos kiusaajat huomaa sen et sä et välitä niiden paskasta nii sit ne tuntee itsensä ihan epäonnistuneiksi.
      Oikeesti ku mä olin alaasteela nii mä olin semmone pieni ja ujo tyttö, nyt mä oon jo menossa lukioon ja vaikka vieläkin on hieman ujo nii itsetunto on todella suuri ja oon välillä niitten kans jotka on vailla kavereita. :)

    • hmm?

      Itseäni kiusattiin 3.luokkaan asti kunnes eräänä päivänäö haistatin kaikille pitkät. Siitä lähtien, kun vähänkin ärsytettiin, puhui nyrkki. Enään ei kiusattu, mutta kaveritkin kaikkosivat. Jouduin useisiin jälki-istuntoihin ja rehtorin puhutteluihin. Kukaan ei ymmärtänyt minua. Ymmärrän nyt että on väärin käyttää väkivaltaa, mutta mitä muutakaan pitäisi tehdä kun ei koulua kiinnosta. Olen aina mennyt kiusaamiseen väliin, ja silloinkin aika väkivaltaiseksi menee, ja taas istutaan. Olen siis väkivaltainen, mutta autan kiusattuja.. Mitä ihmettä`? :DD

      • Koulumaailma on kova

        "Olen siis väkivaltainen, mutta autan kiusattuja.."

        Jonkinlainen koulumaailman vigilante siis? Ehkä muukaan ei auta, kun järjestelmä on niin mätä kuin se on.


      • :|

        Onnea, voit nyt alkaa supersankariksi. Ai niin, mutta pahoinpitelyhän on rikos.


      • Believe it or Not ;)

        Eikait se muu auta kun nyrkki heilumaan jossei se kiusaaminen lopu, opettajat ei ainakaan tee mitään asialle...


    • kiusattujen puolella

      Älä välitä....tuollaiset ihmiset on sikoja......tylet varmasti pärjäämään elämässäsi paremmin kuin nuo rentut.......sen sinä tulet varmasti näkemään...sinun käy hyvin!

      • just joo

        mietimpähä vaa et mite koulukiusattu joka on epäonnistunu kaikessa mitä elämässä on yrittäny ja yrittäny luopua kaikista omista vahvuuksista pärjätäkseen muiden rikollisten parissa pärjää nykyajan työelämässä? viittiikö siinä paljoo cv:tä kirjotella?


    • hmm?

      JES MÄ OON AINA HALUNNU OLLA SUPERSANKARI EIKÄ POLIISIT SAA MUA KIINNI JEESSSSS

    • Lotta111111

      Ymmärrän sua hyvin mua itse kiusattiin ala-asteesta aina 8. luokan loppuun. 8 luokan lopulla tilanne oli niin paha, että lintsasin useaita päiviä putkeen ja itkin joka ilta. Pian sain myös kokea fyysistä tönimistä luokkiin ja muualle mennessäni. Kiusaaminen on onneks nyt loppu koska jouduin vaihtamaan koulua ja paikkakuntaa, mutta olen edelleen hieman varuillani enkä uskalla nauttia elämästi täysillä. Olen nyt juuri täyttänyt 17 mutta kaikki vaivaa minua yhä. En voinut mennä edes rippikoulun leirille oman turvallisuuteni takia ja minun piti harkita jo lähestymiskieltoja ja kaiken lisäksi psykologi kääntyi minua vastaan ja sai itseni tuntemaan että olisin ollut kiusaaja vaikka olen aina ollut hyvä sydäminen ja rehellinen ihminen. Huomasin juuri tätä viestiä kirjoittaessa kuinka haavani ovat yhä auki sillä sain itseni kyyneliin vaikka kaikki on jo hyvin. Tai oikeastaan kaikki ei ole hyvin.. eivätkä asiat tule koskaan palaamaan normaaliksi sillä kiusaaminen on sellainen taakka että sitä tulee kantamaan koko ikänsä, mutta uskon sen tehneen minusta entistä vahvemman ihmisen.

    • kiusaaminen on

      niin lapsellista touhua, että... Paras ase sitä vastaan on suorat sanat. Jos joku haukkuu ulkonäköä, totta totisesti myös vastapuolesta löytyy rumia piirteitä, esim. hörökorvat, jäniksen hampaat tai väärät sääret jne. Kannattaa antaa vapaasti tulvahtaa mitä mieleen juolahtaa. Jos joku haukkuu tyhmäksi, kannattaa kysyä vastapuolen älykkyysosamäärästä ja haistattaa paskat. Jos on joku oppimisvaikeus, voi todeta että so what. Näillä mennään ja olen sinut itseni kanssa. Älä koskaan anna typerien ihmisten nujertaa rautaista itsetuntoasi!!!! Kaikissa on vikoja, kukaan ei ole täydellinen, mutta kun oppii tuntemaan itsensä, tiedostaa myös hyvät puolensa.

      • just joo

        koulukiusaamisessa on se ongelma että koulukiusattu on hiljainen, ja koska koulukiusaaminen on verbaalista aluksi, ei ihminen yksinkertaisesti joudu kiusatuksi jos hän on uskaltaa sanoa takaisin. voi olla takana vaikka vanhemmilta opittu malli tai perheessä puuttuva vanhempi tai ristiriita tai uusioperheen alistusasemassa oleva lapsi, joka ei tiedä mitä tehdä.


    • Come as you are

      Kuullostaa tutulta, tosin oma lapsuuteni ei ollut läheskään yhtä vaikea. Itse olin koulukiusaaja 1-3 luokilla, tosin minulla olimyös kavereita, erityisesti poikien kanssa tulin toimeen. 5-luokalla jouduin vaihtamaan koulua ja koska ujostelin jonkun verran muuttoa, tulin uudessa koulussa kolmen pojan valitsemaksi silmätikuksi, jota kiusattii lähinnä haukkumalla. Kiusaaminen päättyi vasta ylä-asteen 9-luokalla.

      En muista koskaa olleeni ahdistunut kouluun menosta tai itkeneeni kiusaamisen takia.
      Olen melko vahva luonteeltani ja sanon asiat suoraan.
      Lukiessani tuota kirjoittamaasi tekstiä mieleen tuli vain yksi asia:

      Olisipa joku persoonallinen ja suora ihminen tullut puhumaan sinulle, olisi varmasti ollut paljon helpompaa. Itseään ei voi muuttaa vahvaksi noin vain, joten ne joilla on muutenkin heikko itsetunto kiusaamisen takia tarvitsee jonkun johon tukeutua.

    • vstasfasfs

      alkaa itkettämään ihan.
      minua kiusasi muutama ihminen alakoulussa. olin kuitenkin tosi mukava tyyppi vaikka vähän omalaatuinenkin, sanoin esimerkiksi ihan nolostelematta kutosluokalla että haluaisin olla kulkukoira. en muista nauroiko kukaan edes minulle tai hymyilikö kukaan. taisin vaikuttaa ihmiset itsevarmalla olemuksellani. silti sisimmässäni kaikki johtui siitä että olin todella, todella ujo ja huono sosiaalisissa tilanteissa.
      minulla oli myös eräs todella hyvä kaveri, olimme molemmat vähän ulkopuolella luokan suosituimpien jutuista ja muidenkin. olimme kuin paita ja peppu ja olin varsinkin 6-7 luokalla aika onnellinen, vaikka kaipasin seurustelusuhdetta elämääni.
      nyt olen 18, en ole koskaan seurustellut pitkään tai vakavasti, tunnen itseni huonoksi ja että en kelpaa niille joita itse rakastan, vaikka nykyään minua pidetään kauniina. itse toivoisin olevani kauniimpi.
      ennen tein taidetta, ihannoin nöyryyttä, en esittänyt mitään jne.
      voisin kuvitella että useimmilla on tällaisia paineita läpi elämän.
      ehkä juuri sen takia minulla meni hyvin alakouluikäisenä, minulla ei ollut tällasiia paineita, tein kaiken mitä halusin ja uskalsin olla oma itseni! tein elämästäni sellaista kuin halusinkin.
      nykyään haluan olla kaunein ja fiksuin ja paras klaikessa, olen niin hirvittävän epävarma, kun minusta tuntuu ettei kukaan rakasta minua.
      kiva jos joku jaksoi lukea tämän vaikka en kaikkia vastauksia itse jaksanutkaan lukea..
      toivon että olen joskus taas nöyrä mutta vahva minä.

      • just joo

        emmä tiiä ihan hyvä kirjoitus. tuntuu ettet vielä ole menettänyt toivoasti. itsellä kävi intissä semmoinen olo ettei yksinkertaisesti se sisäinen minä enää pärjää ja tuntui kuin se ikääänkuin kuoli pois. jäljelle jäi vain tuo mätäpaise esittävä pelle. jonka kirjoituksessa mainitsitkin. nyt oon iha hukassa ku oon, mutta sulla on varmaan toivoa! anna elämäsi jeesukselle, niin minäkin tein.


      • aiaiaoll
        just joo kirjoitti:

        emmä tiiä ihan hyvä kirjoitus. tuntuu ettet vielä ole menettänyt toivoasti. itsellä kävi intissä semmoinen olo ettei yksinkertaisesti se sisäinen minä enää pärjää ja tuntui kuin se ikääänkuin kuoli pois. jäljelle jäi vain tuo mätäpaise esittävä pelle. jonka kirjoituksessa mainitsitkin. nyt oon iha hukassa ku oon, mutta sulla on varmaan toivoa! anna elämäsi jeesukselle, niin minäkin tein.

        ei elämäänsä tartte myydä jos haluaa olla oma itsensä. itsetutkiskelua ja mietiskelyä peliin


    • vastsfjas

      vielä vastaus erityisesti viestiisi..
      toivon että tämä auttaa ajattelemaan menneisyyttä eri tavalla! lue ihmeessä!

      koska olet käynyt läpi paljon tuskallisia kokemuksia, olet varmaan kehittänyt tilanteisiin sopivia selviytymiskeinoja? yksi on itkeminen. luonnollinen tapa purkaa pahaa oloa. ja hyvä tapa onkin. :)

      jos olet miettinyt asioita paljon noina aikoina, se on varmasti viisastuttanut sinua.

      koska olet kokenut vaikeita, olet siinä mielessä vahvempi, että jos joudut uudestaan samanlaiseen tilanteeseen, osaat luultavasti tällä kertaa toimia.
      koska sinulla on nyt läheisiä ihmisiä, voit myös tukeutua heihin.
      eikö olekin ihanaa että voit tällä kertaa saada apua, turvaa ja tukea. :)

      tiedät millaista elämä pahimmillaan on, ja nyt onneksi tiedät millaista se on parhaimmillaan. sinulla on enemmän kokemuksen tuomaa tietoa.
      ja siitä on vain hyötyä! erilaiset opit elämästä voi jakaa muillekin, se voi herätellä muita, kuten toivoit että herättelisit jonkun kiusaajistasi tajuamaan omat tekonsa.

      luin joskus erään kiusatun viestiä, ja hän oli kertonut että kiusaaja oli tullut halaamaan häntä ja pyytämään anteeksi. hän oli kirjoittanut kysyneensä, miksi hän kavereineen oli häntä kiusannut, ja vastaus oli "en tiedä".

      lopulta se että joku sortuu kiusaamaan toisia voi kertoa myös pahasta olosta jota ei osaa purkaa muulla tavoin.
      kiusaajatkin ovat vain inhimillisiä, tottakai, kuten muutkin.

      sinun ei toki tarvitse puolustella heitä tai ottaa heidän sanomisiaan huomioon, enää.
      lopulta kiusatut ovat monesti epävarmoja tai hiljaisia ja mukavia ihmisiä (olen tällaisen kuvan saanut). siitä saisi olla ylpeämpi kuin toisia halveksuvasta luonteesta, tai itsekkyydestä ja epäempaattisuudesta.

      oletat että lapsuus olisi ollut elämäsi parasta aikaa.. mielenkiintoista sinänsä, että minä taas oletan että elämäni parhaat hetket ovat menneet, teini-ikäni, masentuneena ja yksinäisenä.
      ehkä olet väärässä olettaessasi, että lapsuus olisi ollut parasta aikaa elämässä.
      elät jokatapauksessa nyt ja tässä, etkä saa menneisyyttä takaisin. ainoa mihin voit vaikuttaa on tulevaisuus.
      sinänsähän voit alkaa nyt kerätä niitä kokemuksia mitä ajattelet missanneesi.

      toivotan sinulle kaikkea hyvää

    • kiusattu 14v

      Joo luin tän tässä ohi mennessä ja oon ite nyt 14v ja kavereita on muutama vain ja itseluottamus melkein menetetty meinaan tuolla facebookissa saan kokoajan loukkaavia viestejä esim. löisikö (nimeni) ikinä jotain tyttöä :.( välillä käy itse tuhoisia ajatuksia päässä mutta ajtattelen jos vaikka siellä aikusempana elämä vois alkaa paremmin :.)

    • nyrkki auttaa

      mua kiusattiin ala-asteella kun olin 150 cm pitkä ja painoin melkein 100 kiloa
      mua haukuttiin,tönittiin jne. mut sit kun mul kilahti vedin minä kiusaajaa sydäme pohjast turpaa ja siihen se kiusaaminen loppukin, eikä ole jatkunut yhtään sen päivän jälkeen kun näytin et pystyn puolustaa itseäni.

    • Kohtalotoveri

      Mua jännittää vähän kirjottaa tänne; ehkä siksi että en koskaan oikeen kirjoittele internetin nettipalstoille ja ...en tiedä onko mulla oikeen mitään järkevää sanottavaa. Paitsi tietenkin omakohtaisesta kokemuksesta jota olisi varmasti hyvä purkaa täällä.

      Ala-aste aikana olin pääsääntöisesti tosi onnellinen, ylä-asteella jouduin kaikkien pilkan kohteeksi, koulu ei enää napannut ja päivän kului surullisissa aatoksissa. .Menetin itsetuntoni. Muistan eräänkin kerran, kun olimme tulossa urheiluharrastus joukkueemme kanssa alueleiriltä, ja valmentaja kääntyi ja ihmetteli, "miksi pasi olet niin hiljaa, sähän oot aina äänessä". . Muistan sen kuin eilisen, olisin halunnut huutaa suruani, itkeä, kertoa tuskastani. . .mutta mumisin vain jonkun vastauksen. . . .

      Masentuneisuus tuntuu hirveältä, mutta se harmittaa etten kyennyt puhumaan siitä melkeinpä ainoalle kaverilleni, joka oli myös masentunut. Hän puhui siitä avoimesti minulle, ja näytti hyvinkin nopeasti yläasteen traumaattisten vaiheiden jälkeen pääsevän jaloilleen. .Hän jälleen puhui yläasteen masennuksestaan; "se on tosi perseestä, onneksi nujersin sen" . . . .Minua jälleen sattui, en ollut itse puhunut masentuneisuudestani kellekään, en ollut purkanut sitä, en siis edes internetissä.. Olin siis edelleen surumielinen. . . .

      Lukio meni eteenpäin vaihtelevasti; valitettavasti yläaste oli jättänyt traumoja (onneksi tulevassa koulussa ei ollut vanhan koulun kiusaajia; joitakin vanha koululaisia oli, mutta en ollut niitten kanssa tekimissä; he olivat näitä sivustaseuraajia, jotka eivät kiusanneet, mutta eivät puuttuneet tilanteeseekaan. . . t)). .Sain hirveät ulkonäköpaineet: halusin hyväksyntää ja ihailua, ja sitä sainkin useilta työiltä osakseni lukio aikana.. Muistan kun menin kouluun myöhässä pari tuntuia, siksi koska pistin lyhyttä jätkän tukkaani niin kauan. . . Se ei ollut oikeen tervettä.. . .. Mutta oli myös onnellisia hetkiä; en ollut enää kiusaajien ympärillä.

      Kauheesti väsyttää ku kello aivan liikaa -_-. . . .Mutta sen haluan sanoa meille kiusatuille, että olemme ihmiisä jotka ansaitsevat onnellisuuden. Jos koet että sun pitää jutella jollekin niin kannattaa se tehdä, ja jos olet aivan lähiaikoina kokenu masentuvas, niin tee se ITTES VUOKSI sen, mitä täytyy että pääset siitä yli. . . . . Jokainen meistä pystyy onnellisiin ajatuksiin, ja meitä varten löytyy varmasti paljon apua tästä maailmasta. . . KYSE ON MEIDÄN ELÄMÄSTÄMME, , ja emmehän halua luopua siitä ja sen elämän laadusta, siksi että toiset ihmiset ovat kusipäitä. . . . . . Luin kaikki noi aikasemmat kommentit, ja huomasin siellä kyl hyviä selvitymiskeinoja. . Just se että jos olis esimerkiksi voimaa näyttää ETTÄ MINUA EI KIUSTATA, niin silloin ehkä loppuu kiusaaminen . . . .. Tai sitten yksinkertaisesti ei välitä sellasesta paskasta, vaan just haukutaan tyhmäksi niin sillon koittaa räväyttää jotain takas, tai jotain..Mutta masentuneisuudessa voi olla jotakin hyvää, vaikka sillai tapahtuu valitettavan monelle. . .Kun ihminen kokee vastaoinkäymisiä niin se vahvistuu, , ,mun seurustelukumppani on kokenut vielä rankempaa masentumista elämänsä aikana, mutta hän on nykyään avoin, elämäniloinen ihminen, ,ja kääntää nää kaikki just positiivisisiksi ajatuksiksi. .Se on helvetin hyvä taito ja haluun ite opettelen sitä para-aikaa. Aina silloin kun mun ajatukset on tuollaisia, et nään kaiken sen positiivisen, niin tunnen itseni tosi onnelliseksi ja eläväksi. . Mm.. syöpäsairaat ehkä vain nauttii siitä et ne saa olla olemassa. . . . .. .JA KAIKKIEN TEIDÄN KIUSATTUJEN TILANNE PARANEEEEEE KYLLÄ!!! ..Maailma on heveltin iso paikka, eikä vain se helvetin pieni ympäristö, jossa just joutuu kiusatuksi. . .

      • Kohtalotoveri2

        Ite ajattelin ylä-asteella, että haluun lopettaa koulun, tai siis vaihtaa koulua, mutta sitä en sitten tehnyt. . . . . . .Yrittäkää puhua masennuksestanne, just täällä nettipalstoilla, joilleki tahoille kuten "apupuhelimeen", koulukuraattorille, psykologille. . . .

        Itse alotin ammattikorkeakouluopiskelun muutama kuukaus sitten: . .Menin sillä fiiliksellä, että nyt on mukava! Ja tutustuin ja naurattelin ihmisiä, ja tulin tosi onnelliseksi. .Hyvin pian eräs kusipää alkoi vähättelemään mua, ja puhuu musta tyhmiä koulukavereille. . En kyl tajuu mikä mussa ärsytti,,, Eräs uusista koulukaveriesta tuli sanoo, että oot pirun mukava kaveri ja jos toi meinaa puhua susta paskaa, niin en anna sen puhua. Se tuntu tosi hyvältä. . . . .Mutta aika on nyt menny muutamalla kuukaudella eteenpäin ja ailahtelen välillä ajatuksissani; välillä meen kouluun kaikkivoipaisena, iloisena, todella onnellisena. . .toisinaan onnettomana, turhautuneena. . ..

        Mietitään kaikki että millai saadaan parannettuu tilannettammme, mä meen ainaki käymään psykologilla, että saan taas itsestäni sen iloisen piipertäjän joksi olen syntynyt. Silloin elämä maistuu kokoajan tosi hyvältä. . . Ja tosi hienoo huomata kun te kaikki eriolaiset ihmiset kerrote täällä kokemuksistanne, ja kuinka te ootte kärsimässä tai kuinka te ootte pääsemässä yli masennuksesta, ja millä keinoilla.. . . Tarkotan siis sitä että puhuminen auttaa, ja jos kokee olevansa masentunut, niin kannattaa yrittää etsiä niitä keinoja jolla voi päästä yli. . . Täällä on monia tarinoita niistä, kuinka ihmiset on selvinny masennuksetsa.. . Minä tiedän ainakin että tulen selviämään siitä yli; ja te kaikki muutkin tulette selviämään. .Se on aivan varma. . Miljoona ajatus ja asia jäi tässä tekstissä varmasti vielä kertomatta, ja en tiedä kuinka paljon hypähtelin asiasta toiseen; mutta pointtini on sama kaikkille. . .ELÄMÄ ON TÄYNNÄ TOIVOA. . . KYL ME KAIKKI SELVITÄÄN...Muistakaa tää vuosien päästä, kun ette oo enää kiusattuja. . Mä selvisin =) Niile kiusaajille voi haistattaa paskat. . Niin ne yläasteen traumani aiheuttaneet kiusaajat, joista on kuullu tai tiedän jotain, niin on työttömiä kakkanaamoja.. .

        Haluaisin pystymään auttamaan muita kohtalotovereita, me ihmiset ollaan niin ainutlaatuisia ja ansaitaan jokainen hyvä elämä, ja sen on mahdollista muodostua myös jokaiselle . . .Luottakaa itseennne, , pakottamaan itsene vain vahvistumaan kiusaamisesta . . .En tiedä pitäiskö mun hakeutua jollekin sosiaali-alalle, jos pystyisin siellä auttamaan toisia ,, pelkään vaan että tää mun henkinen ailahtelu vaikuttaa siiihen :(( eka hoidan nuppini kuntoon, ja sitten katon uudella näkemyksellä.

        Sen vaan haluun sanoo että oon toisi onnellinen. . .Vaikka elämässä on ollut vastoinkäymisiä ja onnistumisia, niin olen onnellinen, , ,Jokainen meistä selvii varmasti , , ,, , ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ AJATUO ITSETUHOISIIN AJATUKSIIN : : : älkää halutko satuttaa itseänne, , , kukaan meistä ei ansaitse sitä .. .Hankkikaa apua, uskaltakaa pyytää sitä, toisin kuin minää, , , Maailma on mahtava paikka, täynnä mahdollisuuksi- se on totuus. . Ja teitstä jokaisesta tulee vahvoja onnellisia ihmisiä, jotka elää tulevaisuudesaa just sellasen elämän kun haluaa. .Elämä jatkuu ja sitä pitää ajatella. . . =) Mä luotan teihin kaikkiin, ja mä luotan omaan parantumiseeni /henkisesti/ ja siksi mä tuunkin parantumaan, ja nousemaan taaas kunnolla jaloillleni. . .

        Toivottavsti tekstini ei ollu ylipitkä ja yli-epäkiinnostava ja ylisekava. . .Tässä väsymystilassa, ja kertomisen halussa tuleee näköjään kirjoitutetuksi hieman epäselbvää tekstiä ehkä..

        Tsemppiä kaikille sydämmellisesti; haluan että teistä jokaisesta tulee oonnellsiia, ja muistakaa itse se, että elämäntilanne helpottuu jossain vaiheessa.. On sitä paljon pahemmistakin asioista selvitty (siis ihmiset aikojen saatossa), ja te kuulitte vasrmasti selviytyjiin

        Se on vaan niin vituttavaa kun ympäti maailmaa tapahtuu niin paljon kiusaamista, ja hyvien sielujen loukkaamista syvästi, kukaan meistä ei ansaitse sitä :((( onneksi elämä on täynnä tovoa ja uskoa parempaan ja niin me kaikki selvitään..!! Luottakaa itseenne että selviitte niin selviitte varmasti. Jokainen pystyy siihen

        (ehkä en kirjota enää enempää x)))

        Tulipa vähän lian pitkä ensimmäisestä viestistäni Suomi24, ehkä pitää opetella nettietikettiä,: ettei jatkossa kirjota tällasia romaaneja tänne . .HIHI


    • bhhluhuhhiho

      Kuule elämä ei ole helppoa ja elämässä kuuluu kehittyä eteenpäin. Jokaisen ihmisen on opittava ottamaan tilansa ja pidettävä puolensa. Sinulla on ikää jo aikuisen verran ja vieläkin olet jäänyt lapsen asteelle ja odotat että muut auttaa ja pitää sinun puolen.

      Ei elämä mene niin ikävä kyllä ei ole helppoja ratkaisuja vaan sinun itsesi on noustava asoioiden yläpuolelle.

      jos elämässäsi on ollut tolloja ihmisiä ympärillä jotka kusettanut sua mennen tullen huomattuaan heikkoutesi niin niin on ollut kyse onkin siitä menetkö mukaan paskaan.

      Ne on tolloja miksi piittaat heistä niin että pilaat elämäsi? Sinä olet arvokas ja sinulle kuuluu ottaa tila ympärillä opettele vahvuutta sitä sinä tarvitset et itsesääliä joka vain lamauttaa sinut samaan tilaan missä olet heikommillasi!

      olen kirjoittanut julmasti koska muuten et nouse maasta. Ja sinun kuuluu olla vahva ja sinulla on kaikki edellytykset hyvään elämään kunhan opit kokemuksestasi etkä vaivu oman navan ympärille itsesääliin. Näytä maailmalle että sinusta kehkeytyi Joutsen kaikesta huolimatta eikä rumaa ankanpoikaa ;)

      Ja sanoisin kiusaajasi on jo kaukana vain sinä olet enään pilaamassa elämääsi jos niin haluat. Valinta on sinun. Tsemppiä

      • pöllöpää

        Ei kaikki pysty nousee, ei kaikilla ole siihen voimia.


    • ymmärtävä

      Olen tosi pahoillani että sinulle kävi miten kävi. Harmi että yhden vahingon tuloksena sinulla oli todella vaikeaa. Mielestäni kaikki jotka sinua kiusasivat tekivät väärän valinnan eivätkä he voineet ymmärtää miltä sinusta tuntuu. En tajua, että miksi kaikki alkoivat välttää sinua jos tönäisy oli vahinko ja et tarkoittanut sitä henkilöä satuttaa. On kamalaa, kun tuntuu että kukaan ei ymmärrä sinua, eikä aina ole sitä ihmistä jolle voit puhua. Tiedän miltä se tuntuu vaikka en ole kiusattu. aina välillä tulee kuitenkin niitä tilanteita milloin sitä koin. onneksi sinulla menee nyt elämässä hyvin.

    • miika ojala

      Minua koulukiusatiin kolmannelle luokalle asti ja nyt ei enaa kiusata. Kai pelkaavat isosiskoani XD

    • Danhibiki

      otan osaa kovaan elämääsi. itse olen kokenut samanlaista. toivon että elämäsi tulee muuttumaan parempaan suuntaan. unohda kiusaajasi. he ovat typeriä apinoita eivätkä he koskaan tule katumaan tekojaan. paras mitä voit toivoa on että he saavat sydänkohtauksen =D huom kirjoitan tätä tuhannnen kännissä =D

    • Kiusattu436707497363

      Minuakin kiusattiin koko peruskoulun ajan. Kävin perheneuvolassa ja kiusaaminen käännettiin minun syyksi. Eräs lukenut täti sanoi,että kiusaaminen on kiusatun vika. Vahvat kiusaavat heikkoja. No jos lyö turpiin kiusaajaa, niin sekin on kiusaajan vika. Eli kiusaaminen pitää vain kestää, mutta jossain vaiheessa siihen tulee stoppi.

      Kiusaaminen teki minusta vahvan persoonan, joka uskaltaa olla erilainen. Uskallan sanoa mielipiteeni ja minulla on vahvat mielipiteet asioista.

      Kiusatut. Älkää lannistuko. Tie huipulle on aina kivinen, mutta lopulta se huippu saavutetaan!

    • Datisleffarokkari

      Itsekin olin yläasteella koulukiusattu. Jouduin luokkaan, jossa suurinosa pojista harrasti mopojen korjaamista ja niillä ajamista ja itse en tietenkään tiennyt mopoista mitään. Luokkalaiset sitten sponttaanisti kiusasivat minua rankastikin tietämättömyyteni takia. Minua kiusattiin myös hitaammin etenevän murrosiän kehittymisen takia. Sukunimeni takia myös kiusattiin.

      Huomasin tuolloin, että apua ei oikein ollut luvassa, kaverit eivät oikein tosissaan suhtautunu tapahtuvaan ja opettajatkaan eivät jaksanu oikein reagoida tähän. Jos ongelmaa ei voinut korjata ulkopuolelta niin minun piti kehittää itseäni, ns. laskea itseni heidän tasolleen :/ Noh, kävi sitten niin, että suhteeni luokkalaisiin parani huomattavasti, erittäin etäisesti harrastin mopojuttuja tosin.

      Lukiossa vasta se minun oikea identiteetti löytyi. Lukio oli mahtava paikka minulle, sillä ihmiset eivät vieroksu samalla lailla kaikkea erilaista. Olen tämmönen tietokonenörtti, pelaan pelejä, katson elokuvia ja kuuntelen musiikkia enemmän mitä laki sallii 8)

      Eli siis koulukiusaamisesta pääsin eroon siten, että muutin itseni taipuvaiseksi henkilöksi, sopuiduin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja jos nykyisin minulle huudellaan yläasteella, jossa käyn töissä nykyään silloin tällöin, niin ainakin tiedän, että he ovat valehtelijoita, tiedän itseni paljon paremmin kuin he tietävät ja, kaikenkaikkiaan, olen heitä parempi. Asioita katsellessa saa olla hiukan rehvasteleva, röyhkeä ja itsekäs, mutta vain jos se auttaa tilanteeseen.

      Mutta jaksamisia kaikille koulukiusatuille! Tilanteet voivat muuttua, jos teette jotakin odottamatonta.

    • Krisse12

      Mua ei koskaa pahemmi kikiusattu mut jotenki mulla on koulussa vaa 2 kaveria enkä tiiä ite mikä mus oikee on vikana

    • jk

      vai niin

    • poliisintappajako

      Maailma on nyt muuttunut kai sillä tavalla, että tytöt ja pojat auttavat toisiaan koulussakin keskenään. Tytöt osaavat eriasioita kuin pojat ja auttavat toinen toisiaan pienenäkin.

    • kiusattu oppilas

      Tukioppilas voi auttaa kiusaajia vaikka pitämällä kiusatusta kiinni kiusaajan toiminnan mahdollistamiseksi, näin täällä. Siitten on yläasteella eräänlainen neuvosto ja oppilashallitus, johon härskeimmät pärstät kuuluu, kun niitä kaikki pelkää ja yrittää suosia, ettei itse joudu kiusatuksi!

    • kiusaaminenstop

      tällasia tarinoita on aina yhtä surullista lukea... yläasteella lopulta pitäisi jo osata ymmärtää, että pilaa toisen elämän tekemällä tollasta. ja kaikista uskomattominta on nuo säälittävät opettajat, jotka jokku ei uskalla tehä mitää TAI rupeaa myös syrjimään! uskomatonta. tulispa ihmiset järkiinsä ja antas toistensa elää rauhassa ilman et tarvis pelätä aina seuraavaa päivää. kiusaajat; minkä takia haluatte tehä toisten elämästä helvettiä? saatteko siitä jotai sairasta tyydytystä?

    • LOLLEROO
    • hertteli1

      Kiusaaminen on kyl niin helvetin väärin! Ja kiusaajia totta kai puolustetaan, vaikka he itse ovat syyllisiä koko kiusaamiseen, mut näinhän se näyttää menevän täällä Suomessa :/

    • Luota Luojaan

      Minuakin on kiusattu ja se tekee syvät haavat. Jumala on tehnyt minulle uuden hyvän itsetunnon. Jeesus on sellainen ystävä, joka ei koskaan hylkää, on aina hyvä ja uskollinen. On minulla muitakin ystäviä, mutta kaiken perusta on Jeesus ja hänen rakkautensa. Ja mikä parasta, kuolemakaan ei erota Jeesuksesta, onni hänen kanssaan säilyy ja jatkuu ikuisesti. Jeesus sanoo: "Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän". Se elämä alkaa täällä maan päällä ja jatkuu ikuisesti.

    • 20+19

      Paras tapa lopettaa kiusaaminen ei ole väkivalta, mutta Suomessa se on valitettavasti ainoa vaihtoehto. Minua kiusattiin viidennellä luokalla pitkään ja kestin sen hyvin, kunnes kaksi kiusaajistani (yhteensä kiusaajia oli kolme) eräällä tunnilla tönivät minut luokan nurkkaan. Sain raivokohtauksen ja pahoinpitelin molemmat. Molemmat saivat tikit päähän. Jouduin myös korvaamaan ikkunan josta potkaisin läpi ja uhkailin heittäväni kiusaajani seuraavan ikkunan läpi. Minua ei kiusattu sen jälkeen, jälki-istuntoa tosin sain. Vaihdoin ylä-asteelle toiseen kouluun, jossa minua ei kiusattu.

    • Ex uhri

      Itse olen jo yli 30v, kiusaamista koin minäkin vuosia pääasiassa ala-asteella.
      Kyllä nuo kokemukset ovat jättäneet jälkensä minuun ja suhtautumiseen ihmisiin, hyvässä ja pahassa.

      Toisaalta nuo ikävät kokemukset ovat muokanneet minusta selviytyjän.

      Kun jo nuorena koin olevani pohjalla muiden silmissä, ei ole myöhemmin ollut suurta tarvettä miellyttää enää ketään tai toimia odotetulla tavalla. Oman tieni kulkijana olen pärjännyt paremmin elämässä kuin monet muut.

      Mielestäni ikäviä asioita tai ihmisiä ei pidä unohtaa, mutta itsensä surkuttelu ei johda yhtään mihinkään. Tapahtunut ei muutu tapahtumattomaksi.

      Vaikka lapsuus olisi paskamainen ei sen tarvitse määrätä koko tulevaisuutta, vaikeudet voi kääntää voitoksi.

    • itse olen

      itse olen aika nuori, mutta olen huomannut (viimeisen 4 vuoden aikana) että opettajat sallivat kiusaamisen tapahtuvan. kun vaihdoin ylä-asteelle liityin tukioppilaaksi, koska tahdon olla avuksi heille jotka joutuvat kiusaamisen kohteeksi. olen niin vihainen opettajille, jotka sulkevat silmänsä tällaisen ongelman edessä! onneksi sinulla on jo asiat paremmin :) --- itse olen myös lievästi koulukiusattu. pientä haukkumista mm. homoksi(?)(ei säännöllisesti), koulun kirjakaapin avaimen varastamista, ´kynien varastamista jne.. (ja kiusaajat ovat poikia) mutten kerro yhdellekkään opettajalle koska tiedän 99% varmuudella että kun kerron, opettaja hörppää kahvia ja käännähtää tuolissaan. olen siis itse poika ja mulla on muutama hyvä ystävä tytöistä ja olen iloinen että on edes he. koskaan kukaan poika ei ole tykännyt olla seurassani, en vaan tiedä miksi, enkö ole tarpeeksi 'cool'..? eräs luokkalaiseni poika kerran, kun kysyin lähtisikö hän kanssani kaupungille uuteen kahvilaan käymään, sanoi päin naamaa; en mä kehtaa sun kanssa mennä kaupungille..

    • TSEMPPIÄ SULLE !

      koulukiusaus/työpaikkakiusaus ja kaikenlainen kiusaaminen on todella, todella väärin ! eikä sitä näytä kaikki ymmärtävän. on kai pääkopassa vikaa kun ei mene jakeluun. tsemppiä sulle nyt ja jatkossa, oot hyvin päässyt pinnalle! TSEMPPIÄ paljonpaljon ja nauti elämän tarjoamista herkuista tänä päivinä:)

    • Shokeeraavaa

      Kaikenlainen kiusaaminen on todella väärin,minua kiusattu lähes 7 vuotta! On ollut henkistä sekä fyysistä väkivaltaa,pahin on ollut se että moni opettaja ja jopa ala-asteella koko luokka oli aivan hirveä minua kohtaan mun päälle syljettiin mua potkittiin,mua hakattiin,haukuttiin,huoraksi,saatanan hintiksi jnejne...

      Ja nyt olen pääsemässä 8.lk:lta ja olen itsestäni pirun ylpeä että uskalsin mennä kertomaan opettajille ja vanhemilleni,kiusaamiseni on miltei loppunut :) Äitini on tehnyt paljon sen eteen töitä :) !! Joten opetukseni on että menkää nyt hyvät ihmiset puhumaan vanhemmillenne tai ammattiapuun ,koska muuten siinä sekoaa!

      Hyvää Kevättä.

    • yt

      Ala-aste oli ihan ok, mutta yläaste jo aika helvettiä. Nykyään lukiossa ja säännöllisesti koulupsykologilla (monta vuotta myöhässä). Tuntematonta porukkaa entiseltä yläasteelta soittelee keskellä yötä, vastaan ja jätän kännykän lojumaan. Huuto jatkuu vielä 10 minuutin päästä. Moi!

    • inkkuuuuuuuuuu

      Hei ole 10,v ja minua on kiusattu koulussa mutta ei minua kohdeltu kuitenkaan niin pahasti kuin sinua

    • 2+10=12

      Tien ittekki mitä tarkotat, muakin kiusattiin ala -ja yläasteella. En tie sitten miksi, ehkä koska olin pieni tai minulla oli silmälasit tai en ollut hyvä opiskelussa tai koska asuin kauempana kuin muut. Syitä oli monia mutta tätä en saanut koskaan selville. Hyvä että sulla on nyt kavereita ja poikaystäväkin. Tsemppiä!

    • luna_furioso

      Alakoulussa minulla oli pieni kaveriporukka. Meitä oli kolme tyttöä, ja tulimme toimeen muiden kanssa ihan hyvin. Kolmannella luokalla huomasin, että kaverini määräili kaikkia, ja pyrki olemaan täydellinen jokaisessa asiassa. En enää kestänyt jatkuvaa määräilyä, ja useiden tapahtumien kautta pääsin irti hänestä. Hänellä ei ollut paljon valtaa, mutta hän osasi vetää oikeasta narusta. Kävi niin, että minulla ei ollut enää yhtään kaveria. Toinen kaverini meni myös pomottelevan kaverin puolelle. Olimme olleet toisen kaverini kanssa ystäviä päiväkodista saakka, ennen kuin kolmatta oli tullutkaan porukkamme. Se kaveruus loppui siihen. Pyörin porukasta toiseen. Minun kanssani oltiin säälistä. Olin luokkani huonomaineisimpien kanssa. Minua kiusattiin kolme vuotta. Kuudennen luokan syksyllä hän, joka oli aiheuttanut sen että minua kiusattiin, alkoi kaveeraamaan kanssani. Minä kuvittelin että hän oli kasvanut ja viisastunut. Minä luotin häneen. Seitsemännellä luokalla vanha porukka oli taas kasassa. Toinen kaverini ei enää sietänyt minua, enkä minä häntä. Pian kävi ilmi, että "täydellisyys" aikoi heittää toisen kaverin pois porukasta, koska ei vain jaksanut tätä. Hän kysyi, haluaisinko olla hänen bestiksensä. En halunnut, sillä en pitänyt ideasta. Minusta ja siitä toisesta osapuolesta tuli hyviä kavereita. Itse en ollut enää pomoteltavissa, joten "toinen" sai minusta itseluottamusta. Hän tajusi, että jos minä voin panna hanttiin "täydellisyydelle", pystyy hänkin. Syyslukukauden loppuessa "täydellisyys" oli alkanut haastaa riitaa pienistäkin asioista. Ai niin, unohdin mainita, että minulla oli ollut masennus kotiasioiden takia, ja minut oli yritetty heittää pois porukasta. Syynä tietenkin "siitä on tullu kamala angstaaja. mä en enää kestä sitä." "Täydellisyys" häipyi meidän porukastamme itse, koska huomasi ettei voinut voittaa meitä. Hänessä ilmeni paljon narsistisia piirteitä. Yht' äkkiä hänellä olikin koulumasennus. Minulla on tapana sanoa asiat suoraan. En pidä ihmisistä jotka puhuvat pahaa selän takana. Tämän takia jouduin tekemisiin KiVa koulun kanssa(KiVa koulu on KIusaamisen VAstainen juttusäätö). Nyt seitsemäs luokka on melkein ohi, ja minulla on monia uusia kavereita. Minä ja "toinen kaveri" olemme bestiksiä ja minulla on ihana poikaystävä. "Täydellisyydellä" ei ole yhtään oikeaa kaveria. Tilanne ei tällä tavalla esitettynä kuulosta niin kamalalta kuin se oikeasti oli. Pääsin KiVa koulusta eroon melkein. Minun ei tarvitse käydä istumassa joka viikko tylsässä puhuttelussa. Kuitenkin minua luullaan parantumattomaksi tapaukseksi parin opettajan keskuudessa. He luulevat että riitelen kaikkien kanssa. Olen pahoillani sekavasta tekstistä ja toivon että joku luki tämän. En kirjoittanut tätä saadakseni sääliä, tai vertaillakseni kokemuksia jonkun kiusatun kanssa. Toivon vain että ymmärrätte kuinka paskaa elämä on. Niiden kolmen vuoden aikana jona minua kiusattiin, vahvistuin ja sain itsetuntoni takaisin. Olen oppinut että elämässä täytyy olla ilkeä pärjätäkseen. Pitää olla vahva. Emilia12121, toivon että sinäkin vahvistut. En sano että on oikein olla paha. On väärin että maailmassa ei pärjää muulla kuin vääryydellä.

    • kiusattu myös

      joo tiiän miltä susta tuntuu mä oon 17.v ja mua on kiusattu ekalta asti tässä on mun tarina. olin ekalla kun yks päivä mun yksi luokkalainen tyttö tuli jotain mulle urppimaan no mä sanoin sille et tukkis turpansa nii se sano mulle et se hakkaa mut koulun jälkeen, ja niin se teki se hakkas mut ihan verille mua pelotti aina mennä kouluun. Joka päivä se sama juttu se hakkas mua ja haukku,vaihdoin kerran koulua mut ei se auttanu yhtään. Mua kiusattiin toisessa koulussa myös se jatku ysille mua kiusattiin seiskalla eniten. joka saatanan päivä joku isompi tuli hakkaan mua mut kun me muuttettiin niin sitten kiusaaminen loppu,nään joka yö sen saman unen.Mun uni oli eka päivä kun mua kiusttiin mutta mua ei enään niin paljoo kiusaaminen pelota eli tsemppi sulle :)

    • kiusattu alakoulussa

      Minua on kiusattu koulussa 6 vuotta ja vanhempiani ei kiinnostanut ottaa yhteyttä kouluun. Olen nyt 13-v. ja tiedän miltä sinusta tuntuu. Kiusaaminen on uudessa koulussa loppunut, koska muutin koulua näin ylä-asteelle mennessäni n. 10 km päähän kotoa, musiikkiluokalle. Silti vanhan koulun kiusaajat heittävät läppää ulkonäöstäni, pituudestani (olen normaalia lyhyempi), huonosta näöstäni, kavereistani ja harrastuksistani. En näkisi näitä tyyppejä, jos en asuisi vielä täälläpäin. Nyt onneksi muutamme uuden kouluni lähelle ja kasiluokka alkaa ilman kiusaamista. Mutta kuitenkin, tarinasi oli koskettava ja toivon sinulle kaikkea hyvää, kiusaamisenkin täytyy loppua!!!!!!!

    • Nirrrrr

      Niitä on joka koulussa, hyvännäköisiä paskiaisia. Ne kiusaa kaikkia, jotka eivät ole heidän tasollaa.

    • JUIHJU

      BANAANILLA RANTEET VAA AUKI NUUP!

      • turpa kiinni

        Näillä ihmisillä on oikeita ongelmia ja vakaviakin sellaisia.


    • Kiusaajat on HOMOJA!
      • kuules...

        HOMO EI OLE TYHMÄN TAI MINKÄÄN HAUKKUMASANAN SYNONYYMI!!!


      • Mutta oikeassa olet.
        kuules... kirjoitti:

        HOMO EI OLE TYHMÄN TAI MINKÄÄN HAUKKUMASANAN SYNONYYMI!!!

        kiusaajat ovat tyhmiä.


    • ymmärtäväinene

      Mä ymmärrän hyvin sua (vaikka oonki vasta 13 ja poika) mut muaki kiusataan aina silloon tällöin koulussa ja sit ne on välil kavereita sul on ollu varmaa toosi raskasta sit neki laittaa vaan mun syyks kaiken ku nek iusaa mua :( mut hyvä ku kaikki no kääntyny sule parempaan suuntaan.

    • famefame and fame

      Mua ei kiusata oon aika kuuluisa meiän koulusta ainaku nään et jotai kiusataa meen sanoo vaan hei vittu anna olla jo :P ne uskoo kun ne tuntee mut... yritän auttaa niit koska veikkaan et ei varmaa haluu olla kiusattuja.. onks toi oikee?

      • Jay!

        Teet aivan oikein!

        Kiusaamisessa on yleensä kyse vallasta, siksi kiusauksen kohde on yleensä jollain lailla erilainen (hiljainen, erityisluokalla jne.) Kiusaaja kokee, että koska kukaan ei puolusta kiusattua, hänellä on valta ja kiusattukaan ei yleensä sano vastaan.

        On tosi hienoa, että näytät kiusaajille, että hän ei ole vallassa!

        Jatka samaa rataa! Kumpa kiusatuille olisi enemmän puolustajia.


    • kiusattu :'(

      Tiedän täsmälleen miltä tuntuu olla kiusattu.
      Tosin minulla se ei ollut noin rankkaa, mutta haukkumista mm. läski, huora jne.
      Paras kaverini ei puolustanut minua (hän on tosi hiljainen ja ujo). Yksiä kiusaajiani olivat pari tyttöä, joiden kanssa "ystävystyimme" yläasteella (paras kaverini ja minä) ja kun sitten kerroin luokanvalvojalleni, hän ei uskonut ja olikin sitä mieltä, että olen ymmärtänyt asiat vääriin (miten läskiksi, huoraksi ym. haukkumisen voi ymmärtää väärin?!)

      Nyt olen käynyt lukion loppuun ja onnekseni siellä ei kiusattu, ainakaan niin kuin yläasteella.

      Tosin otin kyllä joitakin loukkauksia kiusaamisena ja märehdin niitä hieman vieläkin aina iltaisin :'(

    • neitonen--

      mitä me tästä opimmekaan? Ollaan kivoja kaikille ja annetaan heidän olla sellaisia kun ovat. Kaikilla on hyvä olla :)

    • melkein kiusattu

      ite oon 13 vuotias, ja meidän koulussa on paljon sellasia tyyppejä, jotka haluaa aiheuttaa toisille pahaa mieltä. jos joku tulee siellä vittuilemaan päin naamaa, niin mä sanon vaan että mähän en tollasta paskapuhetta kuuntele! välinpitämättömyys on hyvä tapa välttää kiusaaminen!

    • abererno

      Olet sä aika luuseri jos alistut koulukiusaamiseen. Perkeleen heikko paska!

    • toimmiko

      Mä vedin kiusaaja kuonoon .Loppu siihen kiusaaminen sanoin et jos kerrot opelle saat uudestaan.

      • Habbyhanoney.---_<3

        ooppa sä sit hyvä tyyppi:D !!! kumpa itekki vaa vois..


    • maatuska112

      Ihan kauheeta, toivottavasti jotenkin oot päässy kauheitten asioitten yli ja pystyt suht normaalia elämää viettää... mul on vähän sama, mut oon osannu ottaa niin rennosti vaik kuinka joku haukkuis yms paskaa. oon kai sit vaan niin vahva. mut kyl on vielläki välil niin paska tunne ku miettii miten ala-astekki meni..ja välil tulee sellanen tunne et jos joskus viel niistä jotka kiusas ni tulis esim kadulla vastaa ni varmasti sanoisin jotain..! oon kuitenki vasta 16, mut onneks on säilyny kaverit kuitenki suunnillee vaik alakoulust ei kyl pahemmin enää oo vanhoi kavereita.

    • kiusattu97

      joo ite oon 15v ala-asteellla oli hyviä kavereita jotka ovat vieläkin suurimmaksi osakseni kavereita. kuitenkin kaverini menivät eri-luokalle ja nykyään elämä on yhtä helvettiä olen juuri seiskan lopussa kohta alkaa kesäloma ja olen niin iloinen.
      olen vähän ylipainoinen.
      en pahimmasta päästä mutta kyllä minua kiusataan siitä... turpaan tuli juuri viime viikolla nenä murtu. HOMOJA KOKO JENGI... Yks poika siinä joka nostaa 65 kiloa penkistä(eli sillä on voimaa) ni se hakkas mua siinä ihan kunnolla selkään. sanoin : mikä su ongelma on? sit se : sinä
      mietin kokoajan mitä voin tehdä koska jos en lyö takaisin se vaan jatkaa ja jos lyön sitä saan kovaa turpaan . joten yritin mennä 5 metriä kauemmas mutta hän vain seurasi ( olimme koulun aulassa odottamasas opettajaa) sitten aloin tosissaan raivostua ja rupesin hakkaamaan ja puolustamaan itseäni aloiimme kunnolla nyrkkitappeluun ei sattunut yhtään mutta tunsin kun nenästä tuli verta ja sitä lensi lattialle ja vaatteisiin ja tappelijan naamalle. itku tuli vaikka minua ei edes sattunut. opettaja tuli ja terkkarille menin..
      Mielestäni tämmöiset nyky-nuoret... en tajua miksi kaikkia pitä aina kiusata...
      oon päättäny että kesällä pudotan painoni ja hankin lihasta ja kasilla kun tulee tilanne ni vedän kysestä henkilöä turpaan. KAIKILLE KIUSATUILLE: kertokaa rehtorille ja jos ei auta myöhemmin poliisille.
      Kerroimme rehtorille asiasta ja asia meni poliisille. hän jatkoi vielä kiusaamista ja hänelle asetettiin lähestymiskielto.

      • kokenut >-< ! <3

        Moi,,toi kivuliasta luettavaa:(( voi sua raukkaa kuinka vaan voisin auttaa sua:( mulla on sen kannalta sama tilanne mäki tiputan painoa kesän aikana tai no lähtee koko ajan mutta oon pahoillani sun puolesta..kukaan ihminen ei antsaitse tuollaista;o ja oon kyll itekki ylipainonen joten ymmärrä sua mainiosti,,,koita kestää..älä anna muitten hakata sua sä oot vahva ihminen huomasin jo tosta tekstistä:) treenaa vaan kesän aikana saat siitä hyvän palkan kun koulu alkaa:) sillä mä ajon tehä samoin :D !!!


    • kiusattumyös

      Tuli itku silmii ku alko tot lukies muistelee omii kokemuksii...

      Ite kans oon ollu koulukiusattu 1 luokalta 6 luokkaan asti, yläasteelle päästyäni uudet kaverit ja tuttavat ja kiusaaminen loppu siihen. Ei vanhat kiusaajatkaan uskaltaneet enää sanoa mitään kun tiesivät että tulee samalla mitalla takaisin.
      Kuitenki vaik kaikki luulee et mä oon tosi vahva, pirtee ja positiivinen koko aja, nii en ole. Mul on hirvee arvostelu itteeni kohtaa joka ikinen päivä. Mikää ei kelpaa. Vertaan vartaloani koska koko lapsuus haukuttu läskiksi huoraksi. Pelkään puhua uusille ihmisille ja tietyn näköisille ihmisille en puhu ollenkaan, koska muistuttavat kiusaajistani.

      Joka päivä yritön kerää voimii etten romahtais ja itsemurhaaki oon suunnitellu. Onneks oon päässy sen yli lukiossa ja tällä hetkellä elän ihanaa normaalia elämää.

    • topi90

      Moro
      Olen Topi ja ymmärrän sua tosi hyvin koska mua on kiusattu nyt päiväkodin viimesestä vuodesta amiksen ekalle ja olen joutunut käymään vaikka missä koulu psykologilla sun muualla juttelemassa siitä ja yleensä olen joutunut kärsimään joka päivä. Mun ala aste oli sellanen että mua kiusasttii aina ja syrjittiin opettaja mollasi minua kesken tunnin koska olin tehny esitelmän ''väärin'' ja hän kiersi koko luokan ja kysyi ''onko tää hyvä'' ja näytti sitä kaikille. sitten kolmannella luokalla luokalleni tuli eräs erittäin ärsyttävä kaveri josta tuli pahin kiusaajani ja tiedän että on mukana näissä ilkivalta jutuissa sun muissa. Asia on mennyt nyt sen verran pitkälle että meille tehdään pilapimputumkisa keskellä yötä ja postilaatikko teipataan teipillä niin että laskut ovat jääneet maksamatta ajoissa ja tässä pari kk sitten on alkanut tulemaan uhkauksia missä hakataan ja uhkaillaan vaikka millä tavalla. Tämä kaikki sai alkunsa siitä että olin erilainen ja siihen tuli kiusaaminen päälle ja koulu meni erittäin huonosti (ala ja ylä aste amiksen eka lk). Minut sijoitettii pien ryhmään mutta ja minulle tuli keskittymis ja lukihäiriö. Opettajat tiesivät mikä oli vikana mutta eivät tehneet mitään asian eteen, puhuimme aina kiusaajan kanssa ja minun piti pyytää anteeksi sitä että olin sanonut vastaan ja kukas pyyti aina ensimmäisenä anteeksi: minä. Olen alkanut saamaan nyt 2 vuoden sisällä fyysisiä oireita kuten ihottuman rajua lisääntymistä ja äänen epäselkeyttä. Minulla on todettu atoppinen iho ja se suureni hirveästi stressin takia sekä minulla on selkä ja polvi kipuja vaikka urheilen säännöllisesti ja vaikka mitään loukkaantumista ei olisi tapahtunut. Minulla on tyttöystävä ja välitän hänestä tosi paljon mutta kun ihmiset saivat vihiä siitä niin hirveät mollaamiset siitä esim facebookissa. Ihmiset haukkuvat minua aina ja oli tosi lähellä ettenkö olisi tehnyt itsemurhaa koska en vain jaksanut enään. Tämän jälkeen tyttöystävä tli elämään ja se muutti kaiken. Kaikki alkoi näyttämään valoisalta ja vaihdoin koulua toiselle paikkakunnalle asti ja valmistun sähkömieheksi sekä olen uudessa koulussa saanut loistavia numeoita. siitä saan kiittää uutta ystävääni joka nosti minut omalle tasolleni ja nyt kaikki on taas kunnossa mutta tuo kiusaaminen jätti muhu jälkensä enkä ehkä koskaa pääse niistä eroon, en ainakaan henkisistä traumoista. Minulle voi laittaa s-postia osoitteeseen [email protected] tähän loppuun on pakko sanoa että hyvää kesää ihmiset ja tsemppiä elämälle. älkää antako idioottien pilata sitä

    • tuttua myös

      Tyypillistä toimintaa peruskoulun henkilökunnalta ja moni psykologikaan ei ymmärrä, mitä kiusaaminen on. :( (kokemusta on) Pahinta oli se, kun jouduin vielä mielisairaalaankin ja siellä osaston psykiatria ei juuri kiusaaminen kiinnostanut ja kunnan sosiaalityöntekijä haukkui mut pataluhaksi, kun kerroin kiusaamisesta ja sen aiheuttamista ongelmista.

      Kiva kuitenkin kuulla, että sulla nykyisin on poikaystävä ja muitakin ystäviä :)
      Tsemppiä jatkoon!! :)

    • Oikeasti, olen niin ylpeä, että pystyt puhumaan ongelmistasi näinkin avoimsesti! Ja on hyvä, että olet alkanut saamaan elämääsi oikeille raiteille. Olemme tietyillä tavoilla kokeneet samoja. (Minä olen myös 19-vuotias.) Minäkin olen ollut kiusattu. En kyllä niin pahasti kuin sinä, jota en ymmärrä, miksi olet joutunut noinkin kovaan kohteluun jo noin pienestä asti. Tuskasi on varmasti aivan kamala. Itse olen kärsinyt paniikkihäiriöstä 8-vuotiaasta asti, myös on masennus sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Joten tuolta saralta osaan sanoa että tiedän miltä sinusta tuntuu. Jos tahdot puhua paniikkihäiriöstäsi, voin ilomielin antaa vertaistukea koska se on kaikista paras tapa helpottaa sitä. Toivon, että jonain päivänä kiusaajasi näkevät sinut, tajuten pyytää anteeksi sitä kaikkea jota ovat sinulle tehneet.

    • Koosdf

      Itse en ota kiusaamista mitenkään tosissaan, jos sellaista sattuu joskus, koska olen joskus itsekin ollut kiusaajan roolissa niin tiedän että se voi tuntua vaan hetkellisesti hauskalta kiusata jotakuta. Onneksi nykyisin olen tämän kiusatun kanssa hyvä kaveri, eikä kiusaaminen vaikuta enää väleihimme.

      • jösses

        O_O Jumalauta, kiusaamisen voi ehkä aluksi ottaa tuolla fiiliksellä. "älä ota tosissaan sitä" Odota vain kun se on oikeaa kiusaamista, ja jatkuu niin kauan että elämästä tulee helvettiä ja jää nimenomaa näitä oireita (masennus, itsetuhoisuus, paniikkihäiriöt jne)

        BTW: itsellä oli loistava lapsuus. Mahtavat vanhemmat ja paljon kavereita. Olin todella suloinen ja hyvää tulevaisuutta lupaava poika.. Elämä jatkui hyvin vielä ala-asteenkin ajan ja olin jopa tyytyväinen itseeni. Aivan mahtavat ensimmäiset 12 vuotta. Ylä-asteella se helvetti alkoi! Kiusattiin päivästä toiseen ja haukuttiin v*tun rumaksi ja hinttariksi jne. Päätavoite kiusaajilla: pilata elämäni. Kiusaus kesti "vain" pari vuotta, nykyään en osaa tutustua enää ihmisiin koska pelkään heillä olevan näitä hirveitä ajatuksia kuten kiusaajillakin oli.. Nykyään oon surkea sosiaalisissa tilanteissa ja väkijoukon kammoa on. Itsetunto välillä ihan niin alhaalla että tekisi mieli mätkiä itseä turpaan. Vanhoja kavereita on onneksi ja elämä menee paremmin, uusia kavereita en enää kykene saamaan. Arvet ei tunnu lähtevän.


    • montgomery.sam

      Aika kamalaa:( tiiän kyllä mille susta tuntuu olen nimittäin ite vähän samalla linjalla. Noh mää oon käyny ala-asteen ja menen nytten ylä-asteelle joten ulkonäkö on tärkeä, mutta olin koko ala-asteen pullea ja nyt olen ruvennut laihtumaan. Minulla on matikassa kanssa oppimis häiriöitä joten en mäkään ole ollut hyvä:( täytyypä toivoa että ylä-asteella kaikki muuttuu. Olihan mulla kaveri ongelmiakin ihan tän vuodenpuolella, noh..olin pienessä kyläkoulussa (Kangasaholla) ja olin ollut päiväkerhosta asti yhden Emmin paras kaveri 4:lk asti kunnes tulimme 5lk:lle Tolppila nimiseen kouluun, noh olimme kavereita viellä siinä alku syksystä kunnes minä lähdin Kanadaan 3VK:si joten kaveri suhde kärsi...Olimme tutustuneet yhteen pienluokassa olevaan tyttöön nimeltä Mirja josta minä ja emmi "vähänniiku" tapeltiin luulin yhä kun tulin Kanadasta että olen Emmin paras kamu, mutta ei se enään ollut niin..meidän luokan opettaja käski liikunnassa ottaa parin itselleen ja kysyin "tietty" emmiä..noh kun emmi oli kuullut paripyyntöni hän äkkiä loi katseensa mirjaan ja kysyi: Hei mirja, ollaankos pari ja minä jäin ihan yksin..olimme kyllä viellä kavereita aina meidän luokassa mutta katsos kun mirjakin oli pienluokassa...ja oli yksin sitten koko loppu vitosluokan ja kutosen jouluun asti kunnes sain uuden kaverin viivin ja juttelen sen kanssa juuri nyttekin facebookisssa! Olin viivn kans Tenerihfalla tai Viivi lähti meidän perheemme kanssa sinne ja se vasta vahvisti meidän kaveri suhdetta. :) Olemme nytten parhaita kavereita mutta se emmi on nyt tosi kateellinen mutta antaapas olla mä oon ihan onnellinen joten olkoot ihan omissa oloissa. ps. toivon sullekkin jotain oikein hyvää sydänystävää ja kaikkea hyvää:) !

    • ..............

      Uskon kuitenkin että vika on sinusta lähtöisin, Hahmotushäiriö, vaikeudet matematiikassa, masennus ym. Et ehkä ihan kuulunut porukkaan ja ollut heidän kanssa samalla tasolla.

      Kiusaaminen ei ole reilua, mutta sen saa kyllä loppumaan omalla suhtautumisella kun omaa terveen itsetunnon. Toisia ei kannata ärsyttää, eikä ylimielinen kannata olla. Ja mitä väliä jos kavereita ei ole. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Oletko koskaan sanonut kiusaajillesi kouluaikana että kiusaaminen tuntuu pahalta ja haluaisit että se loppuu. Vähän niin että tämä leikki ei enää ole hauskaa.

    • Tyca97

      Minuakin kiusattiin viime vuoden keväällä, kun olin 6 lk:lla. Joten tiedän miltä se tuntuu.. Ennen sitä kiusaamista olimme olleet parhaan ystäväni kavereita jo ehkä 3-4 vuotiaista lähtien. Tämä ex-paras ystäväni ei tykännyt yhtään eräästä luokkalaisestani tytöstä koko ala-asteen aikana ja talvella olisikohan ollut vähän ennen Joulua, tämä ystäväni ystävystyi sen toisen tytön kanssa jota vihasi( ja siis tämä toinen tyttö oli kanssani pienluokassa ja kaverini). sitten talven mittaan heistä tuli vähä niiku ''Best Friends 4 evö

    • kokenut kiusaaja

      Minkäs mahat jos ei koulu välitä. Kiusattujen tulevaisuus pilalla, kiusaajien loistaa jo silmissä.

    • haulikko sonni

      hei olen uusi kerron kuinka vaikeaa minulla on olllut ala asteela kun menin ekalle minua alattiin kiusata mutta se jatkuu vielä. kerran kun olin menossa kotiin koulusta minua tuli vastaan kiusaajat kun sanoin heille että väistykää he sanoivat painy sinä vaan vittuuun sitte he alkoivat lyödä ja lopulta he hakkasivat minut

    • Vanamo93

      Tekee kyllä kipeää tämän ketjun viestejä lukiessa huomata kuinka monella on samanlaisia kokemuksia koulukiusaamisesta kuin itselläni. Itse olen 18-vuotias tyttö joka kärsi koulukiusaamisesta esikoulusta aina yläasteen loppuun saakka.
      Peruskoulussa olin aina ns. "normaali" lapsi. Olen aina pärjännyt koulussa hyvin, joskin olen aina ollut melko ujo ja hiljainen, mikä saattaa olla syy siihen miksi kiusaajat näkivät minut "helppona" kohteena. Kavereita minulla ei juurikaan ollut yhtä hyvää ystävää lukuun ottamatta, joka myöskin kärsi kiusaamisesta. Kiusaaminen oli sekä fyysistä(tönimistä, lyömistä, potkimista jne...) että henkistä(nimittelyä, haukkumista, juoruilua, syrjintää), ja mitä vanhemmaksi tulin, sitä pahemmaksi se kävi. Kaiketi teini-ikäisillä on enemmän potentiaalia julmuuteen kuin ala-asteikäisillä. Yhdessä ystäväni kanssa selviydyimme kuitenkin toistemme tuella peruskoulun loppuun saakka ja olemme nykyään samassa lukiossa.
      Mielestäni koulukiusaustapauksissa on aina pahinta se, että opettajat antavat kiusaamisen jatkua. Itsekin yritin aikanaan kertoa opettajille, jotka eivät vain sitten uskoneet, tai eivät muuten vain puuttuneet asiaan. Kerran yläasteella taisivat kiusaajat saada puhuttelun apulaisrehtorilta, joskin sen jälkeen kiusaaminen jatkui vain entistä pahempana.
      Nykyään painiskelen yhä koulukiusaamisen aiheuttamien itsetunto-ongelmien kanssa sekä kärsin keskivaikeasta ahdistuneisuudesta johon onneksi saan nyt hoitoa ja tilanne vaikuttaa valoisammalta. En kuitenkaan usko, että voin ikinä antaa kiusaajilleni anteeksi, joskaan en varsinaisesti kanna heille kaunaa.
      Itse olen jäänyt pohtimaan sitä, miksi kiusaajat sitten tekivät mitä tekivät. Haluaisin myös tietää, miksi juuri minä osuin heidän kohteekseen, kiusaajat kun vaihtuivat siirtyessäni ala-asteelta yläasteelle.
      Onnea kuitenkin kaikille jotka ovat koulukiusaamisesta selvinneet ja tsemppiä tulevaisuutta varten!

    • CapKari^

      Voisin kertoa hieman eri perspektiivistä omia kokemuksiani:

      Ala-asteelle mennessäni olin "hyvä uskoinen" ainut lapsi, joka ei edes tiennyt, että toista ihmistä voi esimerkiksi fyysisesti satuttaa. Pari ensimmäistä vuotta meni hienosti, olin yksi luokkamme mielestäni reiluimmista tyypeistä: tulin kaikkien kanssa toimeen, niin "kovisten" kuin "nörttienkin" (käytän tätä erottelua, kun tätähän yleisesti ymmärtääkseni ala-asteella pidetään).

      Kolmannella tajusin ensimmäistä kertaa, mitä on kiusaaminen: sain uudelta luokkalaiseltamme (siirrettiin häirikköluokalta) suoranaisesti turpaan syyttä suotta. Toisenkin kerran. Ja vielä kolmannen. Turpaanveto ei ollut mitään tönimistä, vaan oikein kunnolla turpaan ja olipa minulla kerran jopa hiukset revittynä ohimoille asti. Sitten huomasin menettäväni otteeni kaikkeen, sillä tämä sai minut jopa jännittämään kouluun menemistä vahvasti. Minua alkoivat hiljalleen myös muut syrjiä ja naureskeluakin sain osakseni. Lopulta olin kääntynyt erääksi luokan syrjityimmäksi kaveriksi, jota jatkui vielä seuraavankin vuoden. Ja vielä seuraavan! Jännittämiseni oli sitä luokkaa, että en syönyt laisinkaan (ei maistunut) ja ripuloittin ja kuihduin silmissä. Lähes anorektiseksi."

      Kuudennen luokan alussa yksinkertaisesti päätin:"Vaikka mikä olisi, niin en enää kertaakaan anna periksi. Olin saanut kesän aikana "ylpeyteni" takaisin ja päätin, että nyt perkele minua ei enää pompotella. Päätin, että sanottaisiin minusta mitä tahansa paskaa, itse tiedän ja uskon siihen mitä olen, enkä anna sen enää tippaakaan vaikuttaa. Uskon itseeni ja se riittää. Päätin myös, että jos minuun kuka tahansa sormellaankaan koskee, annan kaiken tuplana takaisin."

      Ja kyllä. Siihen se loppui. Vaikka pääkiusaajallani oli ylivoimainen kokonsa puolestani, minulla oli puolellani äly. En edes tähän voi kirjoittaa, miten kovaa annoin tälle kaverille takaisin, mutta sanotaanko, että enää kertaakaan ei tuo tyyppi minulle mitään uskaltanut sanoa. Hiljalleen huomasin, että olin saanut itselleni erittäin vahvan itseluottamuksen ja uskon itseeni. Jokaikinen minua kertaakaan kiusannut sai tavalla tai toisella minulta takaisin tavalla tai toisella. Minusta kasvoi ylä-asteen ja lukion jälkeen äärimmäisen kilpailuhenkinen, sinnikäs ja ennenkaikkea puoliansa pitävä ihminen. Koulussa olin menestynyt aina hyvin, ja tällä hetkellä olen erittäin arvostetussa asemassa ja ammatissa. Olen aina ollut ihminen, joka on viihtynyt niiden kilttien, rauhallisten ja tunnollisten "nörttien" kanssa kouluaikanani - ja miksi en, he olivat kaikki upeita ihmisiä!

      Tällä halusin hakea sitä, että ei kannata aina ajatella, että se "kiusaaminen" pilasi elämäni. Uskon, että jollen olisi noin nuorena kohdannut tuota vaihetta, minusta ei olisi koskaan kasvanut näin vahva ihminen: en ota mistään stressiä, olen äärimmäisen laskelmoiva ihminen sen suhteen, ettei minua laita kukaan "halvalla". Uskokaa tai älkää, työelämään siirryttäessä se "kilpailu" ja sodankäynti vasta alkaakin.

      Uskon ja tiedän, miten vaikeaa on saada luottamus itseensä ja siihen mitä on - ei TAATUSTI ole helppoa.

      Ainoa keino pärjätä julmuutta vastaan on olla itse julmempi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi myydä "sielusi paholaisella" vaan yksinkertaisesti sitä, että on opittava antamaan takaisin.

    • Hopeareunus2011

      Ja alkaako se alamäki, sitten kun poikaystääväsi vaihtaa uuteen? Teetkö itsarin?

      Ihan mielenkiinnosta kysyn sillä; tuota kuulee aivan liian usein minulla on pystävä ja kaikki on hyvin..

    • ErilainenNuori

      Minuakin kiusattiin ja sen takia en päästä ihmisiä kovin lähelle. Valehtelen asioita ystävilleni jotta nämä ei kyselisi minulta liikaa asioistani(seksi elämä, suhteet jne...). En voi puhua sisimmästäni kenellekkään enkä voi sitoutua suhteisiin. Minulla on koko ajan lähtevä olo, kuin haluaisin paeta muualle kuin missä olen. Silti olen sosiaalinen ja kaipaan ihmisiä. Mutta en voi tunnustaa sitä kenellekkään. En puhu edes rakkauteni kohteelle, sillä en halua hänen muuttavan käsitystään minusta. Olen siis yksinäinen ja tulen aina olemaan. Mutta se sopii minulle. Koulu aikojen kiusaaminen vaikuttaa kiusatun elämään hyvin paljon. Kiusaajan elämäähän se ei liikuta ollenkaan. Nykyään puhutaan suunnilleen niin että kiusaaja on se oikea uhri, sillä on paha olla ja niin edes päin. Tämä saa minut kiusattuna tuntemaan itseni niin ala-arvoiseksi kuin enää vain on mahdollista. Halusin vain saada tämän pois systeemistäni. Anteeksi vain jos loukkaisn ketään valituksellani mutta en välitä siitä hevon anuksesta tulevan aineen vertaakaan.

    • XD=(=)=(=)

      Jos haluaa ystäviä niin koittakaa olla näin =) aina kaikille. Kun joku näke että toiselle hymyilet ja kehut toista (esim.vaatteista,koruista yms.) niin se joku saa itse luottamusta ja pyytää sinua kaverikseen! Ja jos pitää laittaa jotain paremmisto järjestykseen ÄLÄ SUOSTU koska jollakin voi olla eriävät mielipiteetja siitä ei hyvää seuraa. Yritä olla samassa mielipiteessä kaverisi kanssa äläkä hauku esim. punanen on hirvee väri jos toinen tykkä siitä niin...=/

    • edistäjä

      itl´seänikin kiusattiin ala koulussa haukuttiin rikkaan ja lellityn perheen pennuksi aloitin 4 luokalla karate kurssin ja en kertonut siitä mitään joka päivä samat 3 poikaa kiusasivat minua 6 luokalle asti sitten vedin heitä turpaan eikä siitä lähtien ole kukaan kiusannut

    • HennaMarieJussi

      Inhoan kiusaamista. Kaikki kiusaajat ovat luusereita, he kerjäävät huomiota, koska heillä itselään ei ole ystäviä, ja he yrittävät olla koko ajan enemmän, kuin ne oikeasti ovat. Voimia sinulle.

    • jk

      hyvä,että sun asiat j'ärjestyy

    • hdtas.

      niimpä itteeni kiusattii 2 luokalta aina 4 luokalle asti nyt oon 6 luokalla mut se oli vaan harmiton 1 ukko joka ei uskaltanu lyödä ku vissii pelkäs et vetäsen turpii haha vissii iha nössö sai koulusta erotuksen ja erityisluokalle siirtämisen hihihihi ja se erotttaminen oli kait jotai pari viikkoa eka luokka nyt vielä oli semmonen iha ok mut toisest sisään käynnist ei saanu mennä välitunneillä mut kuiteskii menin siitä eikä ne mahtanu mitää ku vaa menin läpi ihanku joku jolla on yliluonnollisia voimia ja se kiusaaja meni aina meijän pihalta yhtee rappuu mut sitte aina piilouduin omaa kotii ku ei jaksanu sitä homoa ja seksin ehdottaja penikkaa ja hormooni tasapaino paskiainen ja vitun lesbojen ahdistelija joten ihan vittumaista ku vaihoin koulua 1 luokan jälkee mut se oli parempi se koulu jossa alotin 2 luokan paitsi et siellä oli se kiusaaja noh siitä report kokoajan opelle ja rehtorille siinä kävi sitte sillä tavalla että sen koulun käynti meinas loppua siihe ja se meinattii siirtää lasten kotii että siihen nähden on ihan paskoja ja luusereita nuo kiusaajat
      Ps. älkää kattoko liikaa kiusaamis juttuja ettette tipahda sängystä kun näette painajaisia









      hdtas. kuittaa

    • juupetijuu

      Huhhuh tuli oikee pahamieli tuosta sun tekstistä. mua alettii kiusaa vitosella joku puol lukuvuot kesti sit palopinna vedinturpaa loppu siihen ja niin edelleen ja toi synttärijuttuki kuulostaa ihan ******* ärsyttävältä. mut siis älä nyt luule et on joku väkivalta hullu tulee iha kauhee mieli et kuvittelis jonku nyt hakkaavan mut emt joskus menee hermot :/

    • Zonna87

      Ymmärrän kyllä miltä sinusta on tuntunut ja tuntuu.. Olen kokenut samaa ala-asteella mua alettiin kiusaamaan ja syrjittiin ja koko luokka siihen rupesi, olin jotenkin erinlainen vissiin niitten mielestä. Välitunnilla olin yksin. Kerran koulukiusaajani kuristi minua ym et siitä kyllä jää syvät arvet koulukiusaamisesta. Jouduin sitten erityisopetus luokkaan 5luokalle kun vaikutti keskittymiseen ynnä muuhun kun kiusattiin. Siitähän sitä lisää alko kiusaa kun olin erityisopetusluokassa. Luokkakaverit oli mukavia ja sitä kautta sain kavereita kun muista luokista niitä ei oikein löytynyt. Ylä-asteella kiusaaminen jatkui vielä ammattikouluun asti mutta ammattikoulussa kiusaaja oli opettaja. Kouluun ei monestikkaan kiinnostanut mennä kun tiesi että tulee kiusatuksi, monesti itkien lähdin kouluun tai sitten oli mikreeni enkä voinut mennä kouluun.. Nyt olen 24vuotias ja syön masennuslääkkeitä ja minulla on vaikea masennustila, käyn säännöllisesti terapiassa ja olen ollut lokakuusta asti sairaslomalla. Olihan minulla jo varmaan nuorempanakin masennus mutta en halunnut sitä itselleni myöntää. Nyt kun ajattelee niin olisi pitänyt aikasemmin jo mennä terapiaan ja myöntää koska se vain paheni kun en uskaltanut sitä myöntää. Nyt minulla on ihan hyvä olla. Eikä koulukiusaajia ole yhtään ikävä. Voi kuinka ne ymmärtäisivät miten ne toisia ihmisiä sillä satuttavat kun ei niitä voi unohtaa. Jos sinua kiusataan kerro siitä rohkeasti vanhemmillesi ja opettajillesi vaikka se ei olisi helppoa. Toivottavasti nyt otetaan koulukiusaajat enemmän tosissaan kun ennen.

    • Kiusaajat heräkkää

      Kaikki joita kiusataan, kertokaa vanhemmille, opettajille, kavereille. Tuo kiusaaminen on sairasta ja idioottimaista ja jos saisin päättää niin kiusaajat laitettaisiin mielisairaalaan, tai ainakiin ankaraan puhutteluun jos ne ei ole tajunnut mitä ne tekee sille kohteelle, sen tiedän että se on raskasta olla kiusattu. (Kokemuksella kiusattu 4-8 lk)

    • Ymmärrän. On inhottavaa, kun joku kiusaa. :(

    • Mui

      Osittain kuullosti siltä aivan kuin olisin lukenut omaa tarinaani.

      Veikkaisin näin, että kukaan kiusaajista ei edes muista kiusanneen sinua, koska yrittivät vain pökittää omaa huonoa itsetuntoaan haukkumalla yms heikompaa.

      Minua ei kiusattu edes kovin pahasti koulu aikoina, mutta kannan edelleen sen seurauksia mukanani ja vaikka nykyisin tiedän olevani paljon kauniimpi yms kuin minua kiusanneet niin silti luulen olevani muita rumempi ja huonompi kaikessa.

      Viimeksi tänään laitoin samat lasit päähän ja hiukset samalla tavalla kuin silloin kiusaamisaikoina ja ajattelin, että voi kumpa kaikki tietäisi, että siksi kärsin paniikkihäiriöstä, koska kuvittelen vieläkin toisisaan olevani edelleen se ujo kiusattu koululainen jota kukaan ei arvosta kuten muita kavereita.

      Kiusaamisesta on jo reippaasti yli 10 vuotta ja vaikka ne jotka kiusasivat minua ovat nykyisin minun hyviä kavereita niin pidän alitajuisesti itseäni heitä huonompana ihmisenä vaikka tiedän, että se on turhaa, koska he välittävät minusta paljon.

      On hyvä, että paniikkihäiriöstä puhutaan nykyisin avoimemmin, koska se on niin yleinen ja on väärin olettaa, että vain ns. nörit kärsisi kiusaamisesta ja paniikkihäiriöstä, koska itse tiedän olevani kaunis ja fiksu ja olen vasta pikku hiljaa tajunnut sen, että juuri sen takia minua kiusattiin! :)

      Nyt kun katson niitä jotka ovat minua joskus kiusanneet niin tunnen salaa pientä iloa siitä, että vaikka meillä kaikilla on jo lapsia niin minä olen ainut meistä joka on pysynyt kauniina! :)

      Itseni kohdalla kiusaamiseen ei ollut muuta syytä kuin se, että olin niin paljon vahvempi ja kauniinpi! :)

      • Mui

        Ja itsekin toimin kiusaajana. Yhtäkkiä rupesin kiusaamaan lapsesta asti tuntemaani parasta ystävääni ja voin kertoa, et se tuntu paljon pahemmalle jälkikäteen kuin se, että olin itse kiusattuna..


    • jk

      vai in

    • LOOOLLLL

      ei kiusatuil mitää kaverei oo eikä koskaa tuu olee!!! niit kiusataa viel töis niit luusereit

    • long time

      Entä mun tarinani? Mua kiusattiin 1-2 luokalla,3-4 luokalla,7-8 luokalla, amiksen 1-2 luokalla..kun jouduin kiusatuksi,en ymmärtänyt hakea apua. Se on jälkeenpäin harmittanut.

      Nyt olen 19-vuotias ja pahimmasta yli päässyt. Entä mitä jäi käteen?

      Masennus ja hirveä viha kiusaajia kohtaan..toivottavasti tulee aika jolloin he joutuvat maksamaan.

    • varjo vain

      Voi sua. Itse en pidä kiusaamisesta, se on mielestäni idioottia. Itselläni on synnynnäinen kehityshäiriö ja minut on leikattu lapsesta asti jo yli 10 kertaa. Olen erilainen, mutta muut tuntuvat ymmärtävän sen ja minulla on kavereita. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka eivät välttämättä pidä minusta, mutta yritän aina eteenpäin. Toivottavasti elämäsi selkenee pian!

    • BITE BACK

      Kun minua kiusattiin koulussa lopulta löin kiusaajaa kasvoihin ja kiusaaminen loppu... Tunsin oloni voittajaksi ;)

    • mm..

      Jos minnuu aletaan kiusaamaan yläasteella, ni vetäsen kunnolla turpiin sitä tyyppiä.

      [x] liittyi asiaan
      [x] kinosti

    • gooseberries

      Täällä kovin monet kertovat kuinka heitä kiusattiin käyttämällä väkivaltaa, esim. lyöminen, potkiminen töniminen... sellaisesta saa ulkoisia haavoja enemmän kuin sisäisiä. Kuitenkin tämä yksin jättäminen ja haukkuminen tuo kaikkein pahimman olon ja pisimmät arvet, minua kohtaan sitä kun on ollut jo ala-asteesta. Alunperin se johtui siitä kun liikuin vääränlaisen ihmisen kanssa. Tämä henkilö on yhä paras ystäväni. Meistä kumpikaan ei ole koskaan ollut suosittu koulussa, päinvastoin. Minä olen aina ollut se vetäytyvä ja hiljainen, hän taas äkkipikainen, suojelunhaluinen ja paha suustaan. Haukkumista on ollut kolmannesta luokasta lähtien. Hän lähti samasta koulusta ala-asteen lopulla minkä jälkeen jäin aivan yksin. Ei ystäviä koulussa ja koska en ole mikään laiha ihminen tai erityisen nätti kukaan ei ole edes halunnut jutella vapaaehtoisesti. Haukuttu ja huudeltu perään ja jätetty yksin. Olen ollut hirveän masentunut siitä lähtien muttei mitään ole diagsonoitu sillä en halua muiden huolestuvan takiani. Lukion alussa päädyin taas samaan kouluun tämän ystäväni kanssa mutta ei se juuri auta mihinkään kun olen joka tapauksessa yksinäinen.

      Psykologilla olen kyllä käynyt mutten mielenterveyden takia vaan siitä johtuvan syömishäiriön, muttei se ole auttanut kumpaankaan. Siitä taas voi syyttää suomalaista terveydenhuoltoa.

      En koskaan pysty puhumaan tunteistani kenenkään kanssa. Kirjoitan joskus tunteeni jonnekin muttei se auta ollenkaan. Joskus toivon että joku osaava ihminen lukisi sen ja laittaisi minut jonnekin josta olisi oikeasti apua.

      Enkä ole koskaan rakastunut. En edes pysty muodostamaan läheisiä suhteita muiden ihmisten kanssa. Omasta mielestäni olen aseksuaali, ihminen jolla ei ole seksuaalista halua minkäänlaisiin ihmisiin. Se alentaa omanarvontuntoa entisestään, kun kerran vanhempani haluaisivat olla isovanhempia ja seurata tyttärensä häitä. Mutta minkä minä sille voin.

      • joanna-85

        "ja koska en ole mikään laiha ihminen"

        En halua mitenkään vähätellä tarinaasi, tiedän miltä se tuntuu...

        Mutta haluan vain sanoa tuohon että ei se laihuus siihen yhtään auta. Itse olen koko ikäni ollut hoikka, lukion loppuvuosina vähän alipainoinenkin, mutta kiusaus oli koko ala- ja yläasteen ajan ihan hirveää.

        Siitä hoikkuudesta huolimatta ulkonäköäni haukuttiin mitä pahimmin mahdollisin sanoin, ja niin ennen aina niin hymyilevästä, sosiaalisesta ja puheliaasta tytöstä tuli hiljainen, murjottava, masentunut, varautunut, itsetuntonsa menettänyt teini joka alkoi kärsiä sosiofobiasta ja pelätä ihmisiä. Itsemurhaakin tuli kerran yritettyä, mutta ei onnistunut.

        Vaihdoin lukiota toiselle paikkakunnalle, mutta siellä ulkonäön haukkuminen jatkui, tällä kertaa ei päin naamaa vaan seläntakana (minulla on hyvä kuulo, joten ei auttanut etteivät sanoneet minulle vaan toisilleen). Koska ko. haukkujat olivat aina poikia, tietysti aloin pelätä vielä enemmän juuri miehiä.

        Asiaa pahensi vielä se, että mukana halveeraamassa eivät olleet pelkästään ns. "pahispojat" (yllättävän usein juuri he jättivät minut jopa paljon paremmin rauhaan kuin keskitien kulkijat ja ujot/epäsuositus pojat) vaan myös ne hiljaiset, lyhyet ja ujot nörtit jotka olivat itsekin epäsuosittuja.

        Traumoja kärsitään vieläkin, vaikka nykyisin kavereita löytyy ja olen yhden lyhyen suhteen 22-vuotiaana saanutkin kokea (joka oli kyllä ehdottomasti liian myöhään ensisuhteelle).

        En enää kärsi itse siitä mitä tapahtui, mutta sen seurauksista kyllä eli varautuneesta käytöksestä ja murjotuksesta jota en itse enää edes huomaa (oli tullut niin iso osa entistä arkea että jäi päälle) ja sen vuoksi myös sosiaalisten tilanteiden hankaloitumisesta.

        Itsekään en taida osata enää rakastaa, koska ennen tuota suhdettani minua oli masennuskaudellani myös käytetty hyväksi. Kaverit olivat vieläpä jättäneet kesken baari-illan yksin ko. entisen kiusaajani kanssa, jonka oli sitten helppo iskeä illan lopussa masennuksesta ja rämästä itsetunnosta kärsinyt tyttö (jonka tilanteen oli vielä myös itse osaltaan aiemmin aiheuttanut).

        Osittain kai myös niin masentuneena olin tuntenut mukamas pääseväni "ylemmäs" suosiossa kun nyt viimein joku huoli edes yhden illan jutuksi, ja vieläpä sellainen joka oli aiemmin haukkunut ulkonäköäni...

        Asia ei tietenkään niin ollut, mutta sitä kuinka suuri hinku masentuneella ja täysin huonoitsetuntoiseksi "hakatulla" on hakea edes jonkun (kenen tahansa) hyväksyntää on vaikea ulkopuolisen käsittää.

        Ja se hyväksynnän hakeminen juuri aiheutti sen, että luulin tuon teon olevan edes hieman isompi osoitus hyväksynnästä, kun hyväksyy edes yhden illan kumppanikseen... Vaikka se olikin vain hyväksikäyttöä, ja johtui halveksinnasta eikä suinkaan hyväksynnästä.

        Ehkä osittain tuon tapahtuman vuoksi en sitten vuosia myöhemmin sen ensimmäisen suhteen viimein saatuani kyennyt tuntemaan mitään sen syvempää ko. ihmistä kohtaan. :/ Nyt olen jo 26-vuotias, enkä vieläkään tiedä mitä rakkaus on.

        Lisäksi se hyväksikäyttö painaa edelleen mieltä, ja aina välillä iltaisin kärsin siitä yhä unettomia öitä. Toisinaan myös itkettää, ja tuntuu kuin ei voisi enää koskaan olla onnellinen.

        Eli ei laihoilla ole sen helpompaa. Mutta osanotot myös sinulle ja voimia! :/


    • hane97

      mulla pääsi kyllä itku kun luin ton koko jutun läpi =(

    • Koulukiusattu

      Harmi että on niitä kakaroita jotka kiusaa >;(

    • Mr Frasier

      Kiusaukseen tottuu. Siinä kasvaa itselle kova ulkokuori jolloin pian toiset ei osaakkaan kiusata enää niin hyvin kun puheet ei tehoa. Jos fyysisesti yrittävät niin pari puhelua oikeille ihmisille niin saatkin jo korvausta pahoinpitelystä. Kiusausta vastaan pitää osata taistella, jota nähtävästi itse et osannut.

    • rankkoja kokemuksia

      Tiedän kaiken tuon.
      Itseäni on kiusattu myös erittäin paljon.
      Olin itsevarma ja ajattelin että kaikki menee pian ohi, mutta niin ei käynyt.
      Kun koulussa esim. vietettiin ystävänpäivänä ''halipäivää'' niin en ollut kiinnostunut koko touhusta, sillä minut oli joka kerta vain hylätty.
      Kuudennen luokan jälkeen muutuin täysin. Minusta tuli erittäin katkeroitunut ja melkein kokonaan mykkä. En puhunut kenellekkään. En ikimaailmassa ilmaise enää tunteitani.

      En enää pitänyt mitään hauskana ja en enää välittänyt rakkaudesta.
      Jouduin koulussa usein kaikenlaisiin ongelmiin kun myöhemmin aloin puollustautua. Koulussa tappeluiden syy oli yleensä minä. Itse yllätyin jopa kun voitin tappelut. Kotonakin minusta sanottiin että olen yllättävän vahva 13- vuotias tyttö.Joskus menin vain omaan huoneeseeni itkemään ja ihmettelemään ''miksi juuri minä?'' joten kouluvuodet eivät olleet mitään mukavia aikoja. Nykyään olen rauhallisempi ja puheliaampi. Minulla on pari mukavaa ystävää ja kiitän heitä koko sydämestäni että pitävät minusta sellaisena kuin olen.

    • ARSKaaaa

      RUNQQQQQQQQQQQ!!!!

      • ^ Yhdyn samaan

        Jees


    • Airsoft <3

      Yksinäisille(ainakin alle 18v) suosittelisin Airsoftia harrastuksena, saa lämpimän tervetulon ja mukavia ihmisiä :)

      Liikunta
      Onnistuminen(sainhan sen frägättyä!)
      Törkeen kalliit varusteet joita voi kotona räplätä
      katsokaapa täältä tietoa(artikkeli on suunnattu vanhemmille vakuutteluksi mutta sopii hyvin kelle tahansa esittelyksi)

      http://www.pirkanmaasoft.info/index.php?option=com_content&task=view&id=18&Itemid=31

      Ja älkää luulko stereotypiana että airsoft on vaan sotaleikkiä tai pelkästään nuorille/FPS-pelaajille/pojille suunnattua, minusta sopii kaikille!

    • hyvä koulussa

      pienluokkalaiset on ihan ääliöitä!

    • gevenee
    • 13v

      Muaki kiusattiin 4-5 luokalla mut kun me muutettiin lähemmäks sukulaisia niin ei oo ollu kiusaamista esim. facebookissa niiltä kiusaajilta. Oon nyt 13v.

    • Fatliner

      Mä jo ehdin luulla että mun elämä on perseestä...

    • m.sairanen

      Mä ymmärrän suo. Katsos, muokin on kiusattu koko peruskoulun ajan. Muo on syrjitty porukalla, nimitelty lehmänpaskaksi, väitetty lesboksi ja muutenkin tehty kouluelämä karseaksi kidutukseksi. Vasta lukiossa kiusaaminen loppu - mun lukio on aivan mahtava, siellä on hyviä tyyppejä ja mulla on ihania ystäviä

    • --------------------

      Täällä kirjoittelee 17-vuotias paniikkihäiriötä ja keskivaikeaa masennusta sairastava tyttö. Minua koulukiusattiin myös koko ala-aste ja ylä-aste. Nyt olen lukiossa ja tooooodella yksinäinen. Vetäydyn usein syrjään, enkä oikein kuulu joukkoon. Minua vihataan meidän koulussa juuri siksi, että olen hieman syrjäänvetäytyvä ja introvertti.

      Jaksamista, rohkeutta ja halauksia sinulle!

    • turhaa valitusta

      olen ysille menevä poika minulla on lukihäiriö minua kiusattii joka päivä 4vuotiaasta 5luokalle jolloin vaihdoin koulu johtuen 5km lyhyemmästä matkasta. ja voi jumavitunlauta en ole ikinä ymmärtänyt että mitä helvettiä kaikki itkevät traumoista. kyllä se silloin vitutti ku kiusattiin mutta aina heti kun koulu loppui ni oli iha normaali "olotila" (enkeksi sopivaa sanaa) eikä minulla ikinä traumoja ole ollut.
      vituttaa tuo valittaminen.

      ps. yks kaverini joka nyt sattuu olemaan vähä hidasälyisempi keksi että hänkun rupeaa painimaan ja nostelemaan painoja niin kiusaaminen loppuu, ja näin kävi. omalla kohalla ei tarvinnut geeneistä ja isukin "pakko" reeneistä johtuen ( :D) sattuu olemaan kamppailija.

    • 99 POIKAp

      En jaksanu lukea ku alkupään viestit, mut nyt kyllä sanon että ei helvetti mitä paskaa! Koulussa tehdään joka vuosi KiVa-kyselyjä, joissa udellaan oppilaiden kouluviihtyvyyttä muuta samanlaista!
      -
      Mutta sitte asiaan, kerronpas esimerkin eräästä luokkani pojasta, joka 1lk oli suosittu ja niin edelleen.. mutta 2lk hän muuttui, alkoi valehtelemaan ja huijaamaan.. 3lk hänestä tuli luokkamme vihatuin ja epäsuosituin, hänellä ei ollut yhtään kaveria, 4lk hän ei kertonut mitään kellekkään vaan meni suoraan koulusta kotiin ja oli veljensä kanssa. (vuoden vanhempi joka on sivarissa)
      5lk häntä vihattiin, haukuttiin, tönittiin, ärsytettiin jne. sitten hän kertoi tilanteestaan opettajalle, joka kertoi toisille opettajille jne.. Opettajat tekivät kiusaamisesta lopun, mutta nyt kaikki haukkuvat ja puhuvat pa**kaa kyseisen henkilön seläntakana. Jalkapallossakin kaikki vihaavat ja haukkuvat häntä, jopa valmentajat. JA KAIKKI SIKSI KOSKA HÄN ON ERNU! JNEJNE.

    • qiirar

      minusta on kummallista että kouluissa ei puututa asioihin kunnolla.. on kauheaa jos elämä on tuollaista. mutta maasta se pienikin ponnistaa! :) tsemppiä sinulle! (usein ne kiusaajat piilottavat omia ongelmiaan kiusaamalla muita)

    • Turhaa valitusta

      Noei se on aivan sama mitä kouluissa tehdään koska sillä ei ole vaikutusta. opettelisitte itse ratkomaan ongelmanne, saatanan uusavuttomat vinkujat.

    • viit

      pieni kiusaamine on vaa hyvästä. täytyy oppia että maailma on julma

    • dark_lord03

      Olisi hyvä jos ruumiilliset kuritukset tulisi käyttöön; esim oppilas hakkaa toista, nii sormet vaan pulpetin välii ja opettaja istuu siihen läskiahterillaan. Sit vanhemmat kysyy mitä pahaa on tehny ku sormet iha punaset... >_> Terveisin 13v, kiusattu koko koulu aika. Kerran haudattiin lumikasaan 3 tunniks sillee et vaan naama oli näkyvis.

    • Tyttö 15v

      Ala-asteella olin todella suosittu. Nykyisin ylä-asteella minulla on vain 1 hyvä kaveri. Tämä kaveri on kuitenkin muiden ihmisten epäsuosiossa, ja siksi minuakin on alettu karttaa. Kaveriani ja minua usein nimitellään, tekemisiämme seurataan ja kommentoidaan eikä meitä huolita mukaan juuri mihinkään. Aluksi olin tosi surullinen ja itkin usein. Sitten juttelin äidin kanssa ja hän kertoi että häntäkin kiusataan työpaikalla todella lapsellisella tavalla. Nykyisin teemme äitini kanssa pilaa kiusaajistamme, nauramme heidän typerille kiusaus yrityksilleen ja puhumme heistä pahaa.Äiti ja minä ollaan niin samanlaisia ja on tosi kivaa kun voi jutella sen kanssa kaikesta tuommoisesta. En enää välitä kiusaamisesta vaan nauran kiusaajille, koska he ovat niin naurettavia, suorastaan hupaisia. Ajattelen myös usein että kiusaajilla ei ole mitään, ja minulla on kaikkea. Elämän on parasta. Joka ilta ajattelen että tämä oli kyllä elämäni paras päivä , ja aamuisin mietin että tästä tulee paras päivä ikinä.

    • Nocturne0

      Saat kaikki sympatiani. Hienoa, että nyt olet löytänyt paljon ihmisiä, jotka välittävät sinusta! Jaksamista!

      Minulla on ystävä, jota on koulukiusattu 11 vuotta, aina päiväkodista lähtien yläasteen loppuun. Olen tuntenut hänet tähän mennessä noin kolmisen vuotta, ja olen hänen kanssaan selvitellyt hänen tuntojaan lähes joka päivä. En tunne kiusaajia henkilökohtaisesti, mutta usein olen uneksinut antavani heille kunnon opetuksen. Ystäväni ei kykene näkemään itsessään minkäänlaista kauneutta. Useat kerrat olen itkenyt hänen puolestaan ja miettinyt, millainen ihminen on niin paha, että pilaa nuoren naisen itsetunnon noin perusteellisesti.

      Kyseinen kiusattu ystäväni on ollut paras ystäväni (ja minä vastaavasti hänen) tapaamisestamme lähtien. Joskus alituinen kamalien muistojen kuunteleminen ottaa koville, olen psykologiakin hänelle ehdottanut mutta pakottaakaan en voi. Aion kuitenkin pysyä hänen rinnallaan loppuun asti, tuli mikä tuli.

      Tsemppiä kaikille kiusatuille sekä heidän uskollisille ystävilleen!

    • hilu99

      oon 12 vee tyttö.mua on joskus kiusattu, joten tiedän miltä se tuntuu. mutta kaikki kuitenkin muuttui koska meidän kuoluuun tuli kiva- koulu,eli koulussa ei saa kiusata. oot varmaan kuullu siitä. kirjoita googleen kiva koulu niin tiedät. harmi sua,koska sun lapsuudessa ei näköjää ollu kiva-kouluja. otan ystävyyden riski (ala-asteen sanonta). anteeeksi mut en voi kirjottaa enempää koska harmitta jo nyt. toivottavasti vastaisit =)

      • 16v jepajee

        mä olin yläasteella ku toi kivakoulu alotettii, ja arvaa oliko kiusaamista? KAHTA KAUHEAMMIN KIUSATTIIN saatana!!


    • ...

      Kaikki pistäkää miinus tolle pää tekstille= huono asia (olla kiusattu ei huono teksti)

    • Illustrious

      Ja sitten tällaisten kiusaamistapausten tullessa ilmi ihmetellään, kun erinäisissä kouluissa näitä ampumistapauksia tapahtuu. Minä tosin ihmettelen, miksei niitä tapahdu useammin :D .

    • jaaa.

      Vaikea tietää, että onko kirjoittamasi totta. Itse olen paskaiselta pikkupaikkakunnalta alkujaan kotoisin, jossa missä ei ole koko sukuverkostosi, olivat ihmiset ihan ällöttäviä ainakin mun muistikuvissa, mutta enpä ole pariinkymmeneen vuoteen ollut tekemisissä niiden puolittujen kyylien kanssa... Mulle ei koskaan ole käynyt sellaista, että minua olisi syrjitty kuten sinä kuvaat, mutta joku sellainen muistikuva on, että joku kakara joskus ala- asteen kuudennella sanoi, että " Sopiiko sinulle ja sinun kaverillesi, ettei teitä kutsuta synttäreilleni?". Joo sopiihan se, jos alle 12- vuotiailta synttätikestien osanottajilta vaaditaan, että vanhempien pitää olla tehdasduunareita...

      Toivottavasti olet toipunut kokemuksistasi. Itsellä oli kakarana yksillä synttärikesteillä sillä tavalla, että joku molopääkakara ( en sitä ollut kutsunut synttäreilleni) piirteli koko mun oman huoneen oven täyteen tarroja ja kirjoituksia, ja sen muistamisesta pääsin eroon vasta aikuisiällä, kun vanhemmat teki remontin... Se oli joku sellainen isohuuli, joka menetti sormensa jossakin tehdasduunissa. Muutenkin kaiken maailman pässinpäiden kanssa sitä on kakarana kaveerannut: hyi yäk.

    • Keke696

      Jos tarina ei ole trollausta niin oisin kannattanut sinulle nuorempana että olisitte vaihtaneet paikkakuntaa? Helsingissä on esimerkiksi monia hyviä kouluja jossa opettajat on ankaria eikä muutenkaan kiusausta tapahdu sillä täällä ei edes uskalleta paljoa yhtään :D Itsekkin olen vielä ylä-asteella mutta kyllä täällä jengi osaa olla vähän kova mutta ei uskalla mitään tehdä kuitenkaan koskaan :D

    • Lotexsiiii

      Koulu kiusaus... asia joka ei ikinä tule muuttumaan! En halua kuulostaa ilkeältä mutta näin se on. Ja joo hyvähän mun on puhua... Itseasiassa kyllä on! Oon 15w tytsy ja koulu kiusattu 1-9luokkaan. Kiusaaminen on ollut niin fyysistä kuin henkistäkin. Se tuntuu ilkeältä muttä kaikkea ei pidä ottaa henk. kohtasesti. Kuka muka on oikea ihminen sanomaan tai puuttumaan sun tekemisiin!? . SÄ oot sä ei kukaan voi arvostella / muuttaa sua. tuo hilu99 mainittsema kiva koulu on ollut ainakin meidän koulun kohdalla ihan turha. Koulu ei ole koskaan kunnolla puuttunut tilanteeseeni .Toisaalta miksi koulu ottaisi pään vaivaa yhdestä ainoasta oppilaasta muiden joukosta?Näin olen sen itse ajatellut kun ei koululta apua heru. Lintsaamista en ole harrastanut mutta sitäkään en ihmettelisi tässä tilantessa. Ja vielä kaikille koulu kiusatuille : HAKUNAMATATA!!= se tarkoittaa ei huolia ;D

    • Tiffechu^^

      En voi sanoa,tietäväni miltä sinusta tuntuu. Koska en voi tuntea samoin kuin sinä,mutta sen tiedän että kiusaaminen satuttaa.

      Olen tällähetkellä 16vuotias tyttö,ja en ole käynyt lihavuuteni ja rumuuteni takia koulua 2vuoteen. Minulle on annettu paljon mahdollisuuksia,ja sain kuin sainkin kotona suoritettua toista kertaa käydyn 8luokan. Nyt 9luokan käyn koulussa,jossa on muita ketkä ovat samassa tilanteessa kuin minä.

      Kärsin kuitenkin vapaa-aikanani piirityksestä ympärilläni,masennuksesta sekä ahdistus-ja paniikkihäiriöstä. Painajaisia näen joka yö.

      Olen todella iloinen että elämäsi on nyt parempaa,toivon että minullakin on sinun iässäsi asiat jo hyvin!! Jaksamisia kaikille kiusaamisesta kärsiville/kärsineille!(:

    • kiusattu jo 10v.

      Vähän samaa paskaa ollut koko tän lyhyen elämän ajan . Kiusaaminen alkoi jo ESKARISSA , mikä on mielestäni ihan naurettavaa . Noh , eikait siinä mitään , ajattelin , että tämä kaikki loppuu , kun muutan äitini kanssa toiselle paikkakunnalle , ja menen kouluun . Ensimmäinen ja toinen luokka minua haukuttiin ja syrjittiin , tönittiin ja lyötiin . Sitten vaihdoin jälleen koulua . Kolmannella ja neljännellä luokalla minua myös syrjittiin , ja puhuttiin pahaa seläntakana , koska en ole niin "mainstream" , tästähän kiusais on ainakin minun kohdallani johtunut koko ajan . Muutimme äitini kanssa taas , tällä kertaa myös toiselle paikkakunnalle , jossa menin JÄLLEEN eri kouluun , kahdeksi vuodeksi 5. ja 6. luokka . Minulla oli yksi ystävä koko luokalla , ja muut heittelivät kuminpalasia ja pieniä ilkeitä kirjeitä päälleni oppitunnit , ja talvella minua heiteltiin lumipalloilla . Onneksi pääsin pois ala-asteelta , ja pääsin ylä-asteelle . Menin seiskalle , ja luulin taas että kaikki kiusaaminen loppuu , mutta ei . Seiskan alussa olin jo todella itsetuhoinen , viiltelin ja haudoin itsemurhaa , en vaan kestänyt kuunnella sitä enää , että olen niin paska ja hirveä ihminen , vaikka mitään en ikinä ollut edes sanonut kiusaajille (joita olivat siis kaikki 7-9. luokkalaiset) . Lopulta yksi ystäväni raahasi minut koulukuraattorille . Kerroin hänelle paljon , mutten kaikkea , kukaan ei tiedä kaikkea . 8-luokan puolivälissä vaihdoin taas koulua , jossa kiusaaminen jopa loppua vähäksi aikaa , mutta alkoi taas uudestaan . Jolloin rupesin lintsaamaan , ja jäin 8-luokalle , ja jouduin nuorisopsykiatriselle osastolle , ennen tuota , olin käynyt jo 2-3 vuotta eri psykologeilla ja lääkäreillä . Olin todella vakavasti masentunut . Ennen ylä-astetta , vaarini kuoli , joka oli todella iso asia , koska vaari oli kuollessaan minulle läheisempi kuin oma isäni . Äitini seurusteli hirveän miehen kanssa , joka vihasi minua (ja vihaa edelleen) , ja tuli raskaaksi . Sekä ennen ylä-astetta , minut raiskattiin . Kun jäin luokalle , masennuin niin pahoin , että yritin jopa itsemurhaa . Kaikista pahinta tässä oli , että isääni ei kiinnostanut missään vaiheessa , eikä kiinnosta vieläkään . Olin osastolla n. 2kk , mutta se ei auttanut mitään . Menin uudestaan 8-luokalle , jolloin silloiset ysit kiusasivat minua . Ja vajosin jälleen syvemmälle . Kävin kuitenkin sen sitkeästi loppuun ja pääsin ysille . Yhdeksäs luokka ei ollut pahin , vaikka silloiset "ikätoverini" kiusasivat ja puhuivat yhä pahaa seläntakana . Olen yhä masentunut vaikken sitä kenellekkään myönnäkkään . Minulla on myös maailman ihanin poikaystävä , joka tukee minua oli asia mikä tahansa , mutta joka ei asu lähellä , ja tekee elämästä vielä vaikeampaa . Äitini tukee minua myös , hän on aina ollut tärkein ihminen elämässäni ja tulee olemaan yhä . Nyt menen ammattikoulun ensimmäiselle , ja minua suorastaan pelottaa että mitä siitä tulee ..

    • ;(

      Voi sua ;( Onnekson nyt parempi! Onnea elämään!! :)

      • Anonyymi

        Jeesus rakastaa sua joka luet tätä ja haluu olla aina kanssasi.
        Katso www. tuleuskoon. fi (ilman välejä).


    • TrashAlchemist

      Käskekääs niitten opejen käydä uudestaan koulutus läpi, mieluiten ne osat jossa opetetaan opettajii puuttumaan koulukiusaukseen ja puolustamaan niitä kiusattuja kans. Jossei opettajien koulutukseen kuulu vielä koulukiusaamisen poistaminen,
      niin pikapikaa laittamaan se yhdeksi pääaiheeksi.
      Opettajien pitäis tulla toimeen jokaisen oppilaan kanssa, eihän se opetus muuten kunnolla suju. Opettajat sais olla innokkait oppilaitten elämästä, aina kun se menee hyvin tai aina kun oppilas löytää uuden harrastuksen.

      Ite en oo kiusattu, mut mun mielestä kiusaaminen on sairasta, lapsellista ja muutenkin ilkeetä. Oon ehkä epäkohtelias, liian räväkkä, pysyn aina tiukasti omien mielipiteiteni puolella, laiska ja välinpitämätön, mutten todellakaa ilkee ihminen, joka vaan jaksaa puhuu pahaa selän takana tai menee mukaan kiusaamiseen. Oon aivan liian välinpitämätön semmoseen ja se on tosi tylsää
      ja näyttää, että aikuisen ihmisen juuria vielä uupuu roimasti.
      Jos itelläni ois tällä hetkellä poikaystävä, niin varmistaisin ettei se olis tylsä. En tykkää ilkeistä ja tylsistä ihmisistä, jotka mm. kiusaa kivoi ihmisii.

      Oon aina pitäny yhtenä mottonani "rakasta itseäsi yhtä paljon kuin muitakin", joka tokitoki vois kääntää monien mielessä et "vihaa itseäsi yhtä paljon kuin muitakin". Mut mä oon sellanen optimisti, et lasi täynnä kaljaa enemmin kuin ihan tyhjilleen.
      Elikkäs kyllä, mä rakastan ihan hemmetisti itteeni, mutta mä rakastan myös yhtä paljon muitakin kuin itseänikin, sukulaisia, kavereita, kiusattuja, kiusaajia, lähes tuntemattomia, ihan kaikkia. Oppikaa tekin rakastamaan muita ja itteänne kans, joilla itsevarmuus kärsii.

      Kiusatuille voin antaa pari vinkkiä, että ei kande mennä jatkossa ettimään kavereita kaupungista, vaan maalta. Ite oon maalta ja oon huomannu, että maalaiset ovat usein paljon mukavampia, kuin kaupunkilaisihmiset. Ei mulla kaupunkilaisiin mitään vastaan oo, mut meidän koulussa kaikki maalaiset ovat niitä, joita enemmin kiusattaisiin kuin he itse kiusaisivat. Ketään meidän koulun "maalaisista" ei tosin niinkään kiusata. Älkää miettikö niitä koulukiusaajia, mainettanne ja koko kouluakaan niin rankasta, hush poish semmoset ajatukset!!!!

      Hankkikaa kans jotain muuta ajateltavaa, vaikka uuuberkiva ja vauhdikas harrastus, jota voi tehä itsekseen.
      Esim. vitsi/kauhukirjojen lukeminen päivät pitkät, jonkinlaisten tavaroitten kerääminen (meikä kerää mm. noppa-aiheisia koruja, vaatteita ja muunlaisia tavaroita, 90-luvun eurodancelevyjä, tarroja ja rutosti koruja).
      Alkakaa pelaamaan jotain lauta/tietokonepelii, jossa mielikuvitus pääsee valoilleen ja jossa saa luoda vaikka oman tarina (esim. Spore, Sims 1-3 jne.)!
      Jos taas oot kova stressaa, oot aika jätkä tai etsit inspiraatiota uusille ajatuksille, hanki taistelu/sotapeli, jossa saa hakata tyyppejä. Taustalla on usein aika mielenkiintoinen maailma. Tylsille päiville ajopelit on kaikkein hauskinta hommaa, sillä ne on yleensä nopeita ja kivoi :D

      Ja vanhemmat, ymmärtäkää nyt, että nuori on hemmetin herkkä kouluiässä. Joskus nuoret eivät voi pelkillä sanoilla tai teoilla kuvata, mimmonen tuska sisältä löytyy. Kehukaa ja innostuttakaa lapsianne kovalla vauhdilla, niin paljon kuin pystyy! VANHEMPIEN MIELENTILA VAIKUTTAA SUURESTI OMAN LAPSEN MIELENTILAAN, VARSINKIN KUN LAPSI ON VIELÄ NUORI.

      Vanhemmat voisiva muistella vaik omia kouluaikojaan ihan itsekseen ja miettiä, millaista oli olla nuori ja mimmoiset paineet nuorena oli. Olisi tosi kiva, jos kiusatut vanhemmat muistaisivat, mimmoista kiusaamista he kokivat. Jos he vaik muistaisivat, millasta apua he silloin eniten tarvitsivat ja yrittivät pyytää, niin sellaista apua he osaisivat antaa omalle kiusatulle lapselleen. Eiväthän vanhemmat halua lapsen kärsivän kamalasta koulupaineesta, mitä he joskus itse kärsisivät.

      Paljon rakkautta teille, kiusatuille, kiusaajille ja kaikille muillekin, erityisesti sulle Emilia12121.
      P.L.U.R for everyone (Peace, Love, Unity, Respect)!!!!

    • Perus 99..

      Olin päiväkodis Helsingin tapulis mintus. Kaikki oli siel unelmaa..paljon kavereit ja oli elämäni yht parhainta aikaa ja sielt jäi paljon kamui joitten kaa oon nykyises elämäs. Sitten jouduin ala-asteelle maatullin ala-asteelle. Mul oli kuulo-laite,mut kuulin ilman sitä iha ok mut en tarpeeks hyvi.Elämä siel oli yhtä helvettiä..joka päivä kutoset ja vitoset hakkas ja ''rääkkäs''. Mul ei ollut ketää kamuu siis ihan oikeesti.Tokal alko olee jotain kamui piha-alueelt jotka oli parhaimpii ystävii :). Mut sitte se alko menee sillee et mun numerot laski ja must tuli aggressiivinen. Muutettii sielt pois ja toisee kouluu. Sitte toises koulus oli se eka luku-kausi siel yht helvettii ton kuulo-laitteen takii. Sitten kohtasi elämäni ihanin hetki jota en oikee uskonu todeks ja siit alko kunno elämä. Lääkärit sanoi et mun kuulon parantuminen tapahtuu 1/1000 lapselle tai jotain sinnepäin. Sitten kun menin vitoselle se luokka oli hiton kiva. En ollu enää erillainen ja sain näit ekoi kamui jos ei niit ekoi lasketa. Mut sitten täl kesälomal sain yhteyden facen avul kun menin hakee niit ekoi kamui. Tää onki nyt ollu 4 kk parast aikaa ikin. Ja oon ite täysin suomalainen ja oon todennu sen et suomalaiset lapset syrjii kaikkia erillaisia,toisin kuin nää tuntemani ulkomaalaiset.Tosin kaikki ulkomaalaiset ei oo tommoisii ,mut kumminki parempii kavereit kui jotkut eli useimmat suomalaiset.Toki Suomalaiset on myös iha kivoi (jotkut)

      Sori vähä sekava teksti mut oonpahan nytten onnelline ja elämä kunnos :)

      • Real deal!

        Pyh jos joku kiusais sua, niin vetäisis turpaan. Ja jos joukko kiusais sua niin ottaisit puukon ja vetäisit kaikkia niitä turpaa. Kaikki onnistuu oman käden kautta.


    • saarinenheidi

      Tiedän miltä sinusta tuntuu,koska minä olin yksin esikoulussa ja ykkösellä.Olin yksin jopa pitkätkin välitunnit.Kiertelin yksin pihaa ja leikkikenttää,kun muut leikkivät keskenään.Olen nyt 12-vuotias tyttö ja minulla on paljon ystäviä ja bestiksiä.

    • ElämästäSelviää:)

      Moikka!
      Kirjoitin vähän niinku sullekkin tuollaisen oman tarinani myös tuonne. En yhtään tiedä onko siitä apua mutta olisi tosi mukava jos se saisi ajattelemaan:)

    • 17-v tyttö

      Muakin on kiusattu peruskoulussa. Jännitin pienenä ihan hirveesti kouluun menoa ja itkin eka luokkaa edeltävänä kesänä useasti sitä, etten halunnut mennä kouluun. Ensimmäisenä vuotena itkin joskus koulussa, mutta sitten koulusta tuli tutumpi. Ala-asteelta en muista kiusaamista koulu ajalta, mutta iltapäiväkerhossa ( ensimmäisellä ja toisella luokalla) minua kiusasivat osa luokkalaisistani tytöistä (jotka vaihtoivat onneksi koulua kahden vuoden jälkeen). Kiusaaminen oli tuolloin pääasiassa sanallista, ainakin omien muistikuvieni mukaan.

      Kahdekasatta luokkaa ehti kulua jonkin aikaa ilman ongelmia, mutta sitten kiusaaminen alkoi. En tiedä sille mitään varsinaista syytä, olen aina ollut arka, enkä ole tutustunut niihin suosittuihin oppilaisiin, mutta en ole varsinaisesti ollut epäsosiaalinenkaan. Osa luokkalaisistani pojista, joista kaksi olivat olleet aina samalla luokalla kanssani, alkoivat kiusata minua ja kiusaamista jatkuikin sitten koko peruskoulun loppuun saakka. Kiusaaminen oli tällä kertaa täysin fyysistä; tönimistä, tavaroiden heittelyä ym.

      Joku aiemmin totesi viestissään, ettei fyysinen kiusaaminen satuta henkisesti niin paljoa kuin sanallinen, mutta tässä asiassa olen täysin eri mieltä. Olen itse ollut aina lyhyt ja hoikka, joten minkäänlainen turpiin antaminen näille pojille oli mahdotonta. Jos he olisivat kiusanneet sanallisesti, vastaan sanominen olisi ehkä ollut helpompaa. Välillä koitin sanoa heille, että lopettaisivat, mutta he nauroivat päälle. Siksi koitin vain olla vastaamatta kiusaamiseen millään tapaa, mutta se ei parantanut tilannetta. Kukaan kiusaajistani ei kiusannut minua yksin, vaan aina jonkun toisen kiusaajani läsnä ollessa. Se oli siis ehkä heille jonkinlaista todistelua paremmuudesta.

      Varmaankin eniten tässä kiusaamisessa minua raivostutti se, etteivät he koskaan sanoneet minulle suoraan mikä heitä minussa ärsytti. Miksi yläasteen lopusta oli pakko tehdä helvettiä?

      Nyt olen lukiossa ja ensimmäinen vuosi meni ilman kiusaamista, mikä on ollut suuri helpotus.

    • myötätuntoilia

      On kyllä surullista kuulla siitä,miten kiusaaminen voi lähteä niin pienestä ja mitättömästä asiasta ja jatkua aikuisikään saakka traumojen ja painajaisten merkeissä. Se satuttaa (suurimman osan) perheenjäseniäkin, kun joutuu kuulemaan,että lasta tai sisarustaan kiusataan ja silti joutuu tyytymään "vierestä katsojan" rooliin, kun asian ollessa vielä "pieni" se ei etene ja sen takia kiusaamisesta voi tullakin iso asia ja loppu elämän ongelma.

      Mielestäni kiusattujen aikuisten pitäisi tulla koulumaailmaan ja pitää jonkin lainen tuokio joka vuosi esim ala-ja ylä-asteille. Siinä voisi olla mukana myös joitain nuorten tuki ryhmiä ja terapeutteja yms. ketomassa oikeasti kiusaamisen vakavuudesta ja mihin se pahimmassa tapauksessa voi johtaa!

    • Sanna95

      Tuntuu lähes musertavalta lukea tällaisista kokemuksista. Voimia ja jaksamista sinulle, kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi tuolla tavoin. Meitä muita, niin lähipiirissäsi olevia kuin sinulle tuntemattomia ihmisiä, todella kiinnostaa tämä vaikka kokemasi kiusaamisen takia se voi tuntuakin mahdottomalta. Et ole yksin tilanteesi kanssa ja on hienoa että uskalsit kirjoittaa siitä tänne. Moni kiusaaja tuskin tajuaa, kuinka kauaskantoiset jäljet heidän toimillaan on, mutta tekstisi tuo esiin juuri sen kuinka kauan kiusaamisesta toipumiseen voi mennä. Toivottavasti vielä joskus pääset kiusaamisesta täysin yli, nauti elämässäsi olevista hyvistä asioista ja älä anna menneen lannistaa sinua!

    • KouluOnPerseestä

      Minuakin on kiusattu siitä 1-7 luokkaan ja olen nyt 8 luokalla ja kiusaaminen loppui joskus 7 lopussa , koska kerroin opettajalle, minua tönittiin joskus käytävillä, yleensä vain haukuttiin, minulla on kyllä kavereita ja kun luin tuota "kuinka nössö on joskus ollut" niin tuli heti mieleen kaverit koska nämä vain katsoivat vierestä kun minua haukuttiin... joskus jopa nauroivat! (luulen että johtuu siitä, koska kiusaajat olivat paljon heitä isompia) Jos jotkut näistä kirjoittajista käyvät vielä peruskoulua, sitä ei tarvitse pelätä kertoa opettajalle näistä! Ja jos opettajat eivät välitä, silloin pitäisi jo harkita koulun vaihtoa -.- Ja jos sinua lyödään, siitä pitää ilmoittaa poliisille. Joskus ihan raivostuttaa nämä hullut pennut jotka tekee koulussa mitä lystää ja pompottelevat toisia! -.- Ala-asteella löin kiusaajan kenttään kerta nimitteli minua, ja siihen loppui (ainakin tämän) nimittely

    • :(

      Kiusaaminen on tosi kauheeta :( Itteänikin kiusattiin vähän ala-asteella mut kun tulin yläasteelle ni se paheni entisestään. koulukuraattorille puhuin seiskalla mut ei se ees tehny mitää sen etee et se ois loppunu. Eikä opettajiikaa todellakaa kiinnost. Oon nyte 16

    • wettewer
    • nimimerkki12356243

      Kiusaamiselta ei ole suojassa kukaan edes aikuisena. Ainoastaan välineet muuttuvat ikävämmiksi. Maailma on välillä hyvin voimaton, koska kiusaajilla, joista voi myös käyttää nimeä 'riivaajat' on käytössä sellaisia keinoja, joilla hyvänkin ihmisen käytös voidaan muuttaa hetkessä kuin 'nappia painamalla', ikäänkuin synteettisellä noituudella. Tietoisuutta täytyy lisätä ja toisen asemaan ystävällisesti asettuminen välillä suotavaa. Olemme oudossa luokkamaailmassa, jossa keinot ovat kauheita. Unohda käsite itsetunto. Ole itsevarma aina, katso muita kuin ääliöitä, sillä he ovat niitä.

    • Tärkeetätämä

      Ota ja ehkä voit auttaa muita vielä, kerro asiasta sivuilla joissa on enempi silmiä ja muutosta vaativia ihmisiä www.muutoksenaika.net

    • joku randomi

      Kyllä kiusaaminen on ehdottoman väärin ja satuttaa kiusattua, mutta kumminkin aika järkyttävää kuulla täällä ,että jotkut haluisivat pilata kiusaajien elämän, koska he ovat kiusanneet jotain. Kiusaajillakin on yleensä todella huono olo ja epävarma olla, joten he yrittävät peittää sen kiusaamalla. Ja hehän ovat lapsia eivätkä osaa vielä ymmärtää. Kuulosti vähän, että puolustan kiusaajia, eiei! Itseänikin kiusattiin ala-asteella... mutta ei enää : ) PS. usein kiusatuista tulee kiusaajia. Hullua, koska heidänhä pitäisi ymmärtää miltä kiusaaminen tuntuu, mutta kiusattuna oleminen on jättänyt ihmisen epävarmaksi ja kuten ylempänä selitin, he haluavat nyt peittää sen.

      • joku randomi

        vielä lisäksi tuohon, olen jo antanut anteeksi kiusaajille. Se auttaa. Itseasiassa en silloin tajunnut, että minua kiusattiin. Luulin olevani niin ällöttävä, että se on ihan normaalia. Minkä ällöttävyydelleni voin.. En vieläkään pidä itseäni edes siedettävänä ihmisenä. Tästä seurasi himo rankaista itseään ,koska on syntynyt tälläisenä ällötyksenä. Nykyään olen tällänen masokistinen viiltelijä x) Oppisinpa näkemään itseni arvokkaana yksilönä.. olisin niin kiitollinen...


    • mi28

      Kiusaaminen on heikkouta jonka kiusaaja antaa kiusatulle. Kiusaaminen vaikuttaa aikuis ikään asti. Miksi aikuiset eivät voi tehdä mitään maatamme puolustakseen ja erityisesti kiusattuja myös, Ei me tänne synnytty kiusatuiksi. Itsemurhia käy. KUKAAN EI KUKAAN ansaitse sitä tuskaa! Suojellaan maatamme, autetaan kiusattuja ollaan sitten vasta jookos ylpeitä maastamme

    • pasiradio

      yks 6B luokkalainen ärsyttää mua oon vakoilemassa sitä joka paikassa nii että haistakaa ala-aste siitä ku just pääsin pois 9 luokalta ja oon amikses mut silti aina nään sitä se on ärsyttävä jos itte näkisitte sen kiusaamis puuhissa ni kalpenisitte kauhusta vieläkii vituttaa se kommunisti toni ja 6 luokan liikka tunnilla toinen ryhmä kusi silmää ne haki lisää palloja ja yritti voittaa perkele kusettajat se on ärysttämistä eli ne teki sen meidän kiusaks SAATANAN KUSETTAJAT SIIS NEHÄN KUSEE MEITÄ SILMÄÄ KOKO KOULU KUSEE SILMÄÄ MEITÄ OIKEESTI HANKKIKAA ELÄMÄ mutta joo näihin kuviin näihin tunnelmiin terveisin pasiradio

    • sdgdg

      Minulle tuli oikeasti itku, kun luin tota..Ärsyttää sellaiset, jotka tuhlaa aikaa toisten mollaamiseen jne.

    • yeenna

      tuo oli tosi koskettava kertomus...toivottavasti ihmiset lukevat tämän ja tajuavat lopettaa ajoissa kiusaamisen. en tajua miten ihmiset voivat olla niin sydämmettömiä.

    • Kohtalotoverisi

      Meikäläisellä vähän samankaltainen tarina eli jonkinasteista kiusaamista oli ihan ala-asteelta amikseen asti. Nyt kuitenkin amiksen kolmannella kun pääsee pois tästä paskasta koulusta niin olo on oikeastaan aika kevyt. Aion jatkaa opiskelua edelleen ja löytää itseäni kiinnostavan työn. Helppoahan se elämä ei tuon menneisyyden kanssa tule olemaan mutta yritän viimeiseen. Työkyvyttömäksi tai syrjäytyneeksi en aio joutua! Joskus ylä-asteen jälkeen vain jotenkin päätin että nyt elämä jatkuu. En voi poistaa menneisyyttäni mutta en jää märehtimään sitä. Apua olen saanut ja siitäkin olen jo kiitollinen. Olen myös opetullet hallitsemaan kiusaamisen aiheuttamia pelkojani ja myös siitä syntyneitä murheita. Muistot tunkeutuvat yhä mieleeni mutta en aio antaa niille valtaa. Kiusaaminen on myös saattanut aiheuttaa minussa jonkinlaisia kiusaajan piirteitä kun olen oppinut hallitsemaan sen tekniikan mutta pyrin pääsemäänniistäkin eroon. Sosiaaliset suhteet ovat vähän hankalia mutta ne ovatkin tavoite eikä murhe. Elän päivän kerrallaan, yritä elää sinäkin:) Teksti ei ollut yhtään sekavaa, en usko myöskään lapsuutesi olevan pilalla. Et vain välttämättä aina muista onnen hetkiäsi sieltä kun (niin kuin laulussakin sanotaan) ne raskaimmat muistot jäävät parhaiten mieleen. Selviät kyllä ja 19-vuotiaana sinulla on vielä koko elämä edessäsi. Älä kiusaa itseäsi menneellä vaan keskity tulevaan. Pääset varmasti paniikihäiriöistäsi ja painajaisistasi eroon. Kiusaajillesi älä uhraa enää ajatustakaan! Itsekin olen päättänyt että he eivät ansaitse niitä. He ovat varmasti nykyään toivottomia ihmisriekaleita mutta sinä ansaitset rauhan:) Koita jaksaa!

    • uhri itsekin

      Itseäni kiusattiin yläasteella ahkerasti pari vuotta. Luulisi, ettei tuo parin vuoden inferno olisi mitään verrattuna heihin, joita kiusataan koko lapsuus. Minuun tämä vaikutti ja syvästi. Ala-asteella kaveria esittäneet kääntyivät vastaan, etteivät olisi itse joutuneet silmätikuksi. Pelkäsin kouluun menoa. Peruskoulun loppuminen oli todellinen helpotus, sillä eivät kiusaajat lukioon seuranneet. Lukiosta ei kuitenkaan tullut sosiaalisen elämän kannalta yhtään mitään, koska pelkäsin ihmisiä niin paljon. Useasti minut kutsuttiin illanviettoihin jne, mutta en uskaltanut mennä. Ihmiskammo oli valtava, eikä minulla ollut yhtään sosiaalisia taitoja..
      Nyt, vielä kymmenen vuotta myöhemmin, näen vieläkin unia koulukiusaajistani. Eräs heistä pyysi taannoin anteeksi kiusaamistaan ja unet hänen osaltaan loppuivat kuin seinään. Tyttöystävää en ole koskaan kyennyt hankkimaan, huono itsetunto paistaa ja pitkälle.

      Mies 23v.

    • äläsorrukiusaamiseen

      olen kokenut kouluaikana vastaavanlaista kiusaamista.
      Lopetin sen lyömällä turpaan pääkiusaajaa ja tein sen vielä varmuuden vuoksi kahdella eri välitunnilla,niin vihainen silloin olin! Kiusaaminen loppui siihen:

    • Samaa mieltä!

      Moi Emilia! Ymmärrän todella hyvin, miltä sinusta tuntuu, mutta se, kuka kirjoittaa tänne tuollaista, että " sinussa on vika", niin katsoisivat itseään peiliin, minusta vika ei ole todellakaan sinussa, mutta toivon että nykyinen elämäsi sujuisi paremmin!

    • antaatullavaan

      minua yritettiin kanssa koulussa (ylä-asteella) kiusata. Vetäsin kiusaajaa turpaan niin että hampaat ja veri lens, siihen loppu kiusaaminen.

    • kovan elämän kokenut

      kuules emilia: mun elämäkään ei oo ruusuilla tanssimista ollut, muakin kiusattu, mut en oo marissut siitä kenellekkään! ja ei oo poikaystävää eikä edes ystäviä koskaan ollut, joten voitko mennä muualla angstaamaan!

    • Haukkukaavaan

      Muakin kiusattiin eskarista 7-luokalle saakka, yleensä siitä kun olin saanut jättää ykkösluokan väliin ja mennyt suoraan esikoulusta kakkoselle. Nyt ole kahdeksannella. Sain kiusaamisen loppumaan siten, että yksinkertaisesti pilkkasin ja haukuin heitä vielä kahta pahemmin, heittelin laukkuja ja takkeja lattialle yms. ja teen samaa vielä nytkin. Ainakin loppui.

      • väkivallan uhri?

        7. Hakakkasin kaikkia jotka tulivät ryppyilemää
        8. Rauhoituin enkä enää käyttänyt juuri ollenkaan väkivaltaa minua ruvettiin kiusaamaan
        9. Pääsin eroon kiussamisesta melkein kokonaan. Vieläkin olen ujo enkä uskalla kommunikoida vieraitten kanssa juuri ollenkaan eiköhän tämäkin joskus lähde.
        Yläaste aika on kyllä aika väkivaltainen


    • sitäsaamitätilaa

      Mua kiusattiin yläasteella, ei vieläkään tietoa miksi, varmaan vaan sen takia kun joku metrimake päätti et ton otan uhriksi ja heittää paskaa päälle kaikkien kuullen. Paskaa mikä ei ollut totta. Vaikken sinänsä välitäkkää mitä musta sanotaan nii kyl se silti itsetuntoa söi. Eikä oikeen auttanu puolustautua koska harvemmin kiusaaja yksin kulkee ja kun suositussa seurassa oli niin minkäs teet kun kaikki käännetään itseä vastaan. Nyt amiksessa eipä enää kiusaa kukaan, ehkä porukka on sitten aikuistunut sen verran...Asiaa tietenkin auttaa se ettei yhtään vanhaa kiusaajaani ole koulussani...Mutta nyt käyn puntilla ja oon päättäny et jos joku tulee aukomaan päätään niin teen selväks et turha yrittää alottaa mitään. Vanhojentanssit tulossa ja siellä näkee paljon vanhoja koulututtuja, niitä kiusaajiakin, mutta jos ne alottaa saman laulun nii osaanpahan sitten ainakin puolustautua, henkisesti tai fyysisesti. Melkeenpä odotan niitä tansseja...

    • MORO 2011

      moikka oon 12 vuotta ja mulla ei oo kun kaksi kaveria. ihan sama,mulla on ihanat vanhemmat ja perhe muuteskin,oon tosi yksin ongelmani kanssa. jouluna veljeni perheineen tulee ja kerron tästä kaikesta mitä koen veljeni tyttö ystävälle.... jos uskallan vain... jos tekstini on sekava ja virheitä paljon ihan sama en jaksa välittää.. kirjoitan tarinoita ja runoj ja myös omia lauluja... mutta nyt mun on pakko lopettaa päästän siskoni koneelle... MORO...

    • kaikille ymmärrystä

      olen pien luokalla opiskeleva nuori ja se miksi olen siellä on se että minä kärsin ahdistuksesta jos joudun liian monen ihmisen kanssa tilaan jossa ei tunne ketään ja joudun olemaan pitkään..
      minua kiusattiin kun olin 2 luokalla mutta näytin luokallani olevalle kiusaaja ryhmän pomolle että heitin tämän takaraivoon suoraan kenkäni 20 metrin päästä ja se ei haukkunut enään ja kerran tiputin sen päähän keinun niin jätkä häipy pakosalle kuin koira häntä jalkojen välissä. 4 luokalla oli enemmän seksuallinen suuntautuva häiritseminen eli kiusattiin ja sanottiin tapailevani idiootteja ja panevan näitten kanssa. koitin päästä tästä eroon olla puhumatta heille ja antaa heidän luulla etten välitä.. onnistuin siinä loistavasti.. sitä kesti syys kaudelta kevät kaudelle saakka
      sitten minulla vain napsahti jokin aivoissa kun 6 luokkalainen ja yksi luokkani idiootti esittelivät naisten tamppoonia jonka ilmiselvästi olettivat olevan kondoomi.. Juu.. juuri näin he luulivat koska sanoivat mun tarvitsevani sitä sängyssä pojille.. ja he olivat idiootteja.. mutta kun pääsin ulos siitä taksista juoksin sisälle ja heittäydyin äitini kaulaan itkemään.. äitini oli todella huolissaan ja soitti opettajalle asiasta.. opettajani onneksi huomioi tämän asian koska olen hyvä oppilas.. kiusaaminen ja ahdistelu loppui onneksi siis ajoissa.. nykyään olen pitkä hoikka ja kaunis eikä kiusattu.. pojat pälkäävät minua koska minä olen heitä isompi.. 6 luokalla nyt tuntuu menevän hyvin ja olen onnellinen.. toivon että ylä koulu alkaa hyvin ja että saan pysyä pienryhmässäni. kumpa kukaan ei joutuisi samanlaiseen tilanteeseen kuin minä

    • Anonyymi

      Tunnistan itseni pienestä syrjinnästä oon siis15 . vaikka kaikki on näennäisesti jees ni en mä oo kellekkään muulle ku niille joita pitää kärrätä koulussa mikään ykkösvaihtoehto esim koulu tehtäviin

    Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      73
      5196
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      17
      2376
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      26
      1897
    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      44
      1588
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1561
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1358
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      9
      1277
    8. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      4
      1216
    9. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      7
      1197
    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1173
    Aihe