Koira kiihtyy liikaa

Jos se alkaa yhtäkkiä kun jäälle mennään voi kyse olla valoarkuudesta silmissä.
Näin voi olla, jos on jotain puutteita vitamiinitasapainossa tai niiden imeytymisessä. En yhtään ihmettelisi asiaa. soita ja kysy ell.
Hanki on iso tekijä vaikuttajana. Ei tarvitse olla aina auringonpaiste.

Mitään puutteita ei kai pitäisi olla, mulla on ystävänä eläinlääkäri ja ruokinta on hänen ohjeidensa mukaista.
Tuo valoarkuus ei ole tullut mieleen mutta voisihan se olla tekijä joka "ärsyttää" koiraa ja saa sen kiihtymään.
Metsässä poluilla koiran vapaana ollessa tätä ongelmaa ei ole, siis hyökkäilyä, eli asiassa voi olla perää.
Sen olen huomannut että koira ärsyyntyy vapaana ollessaan EI sanasta myös.
Voi olla että olen sitä liikaa käyttänyt, pentu kun on ollut pienestä pitäen vilkas, peloton,energinen ja utelias. Pakko sitä oli jotenkin komentaa kun yritti syödä sähköjohtoja ja keksi kaikkea muutakin mikä on vaarallista.
Koiralla on myös melko dominoiva luonne, vaikkei rotujen perusteella pitäisi olla.
Uhmaikäkin alkaa varmaan painaa päälle ja mitä olen kasvattajan kanssa jutellut, koirani isä (collie) on ollut pentuna kovapäinen.
Tarkistanpa vielä eläinlääkäriltä näistä vitamiinitasapainoista.
Kiitos hyvästä vinkistä :)

Niin lähinnä niiden imeytymisestä. sitä ei ell. suoraan näe. Lähinnä A-vitamiinin lisätarve voisi olla. Tänä talvena on myös ollut aika kirkkaita ilmoja ja hanki vielä moninkeraistaa sen. Sitä ei paljon helpota myöskään se, että koira on matalammalla hankeen nähden kuin ihminen. Monilla koirilla kuten hevosillakin on talvella/keväällä valoarkuutta, joka näkyy myös käytöksessä.

Toinen on tietenkin tekeminen. Onko koiralla totuttuja odotuksia joissain tilanteissa. Toteutuuko odotus liikaa tai liian vähän.

Tuo hetkellisyys omasta mielestäni viittaa johonkin muuhun kuin pentu häröön tai protestiin.

Jos tuo mitä ylempänä p-i:n kanssa käsittelitte ovat ok, eli koira on terve jne. ja kyseessä on "vain" pentuhäröily, niin kokeilepas ihan perinteistä hämäystä sille. Ota matkaan jokin esine jonka voit heittää. Vaikka joku risa hanska, keppi, pallo tmv.. Kun riekkuminen alkaa ja koira tulee kohti, nosta käsi pystyyn ja sanot että odota(tai miten sitten tehoaakin). Kaivat esineen esille ja heität sen kauas poispäin itsestäsi. Myös namien viskominen saattaa auttaa ja riittää. Eli tee siitä vain leikki sen kanssa, turha noin nuorelle mitään nipottaa on.

Koira on kyllä vasta tutkittu, tosin verikokeita ei otettu koska eläinlääkäri ei katsonut tarpeelliseksi.
Odota käskyä tai seis käskyä koira kyllä uskoo, mutta en ole älynnyt sitä siinä tilanteessa vielä kokeilla kun se tuli niin yllättäen. Ollaan kuitenkin koko talvi jäällä liikuttu ja tämä häiriköinti alkoi vasta nyt.
Olen myös hevosten kanssa paljon tekemisissä ja tiedän että jotkut reagoivat valkoiseen hankeen ja kirkkauteen.
Mielestäni koiralla ei ole liiemmin totuttuja odotuksia, vaihtelen reittejä, heittelen palloa silloin tällöin, pidän ulkona touhuamiset tarkoituksella epäsäännöllisenä ja erilaisina ettei juuri tulisi näitä odotuksia.
Tietysti lenkkeilyajat on säännölliset ja siihen on koira jo tottunut, eli osaa odottaa tiettynä aikana lähtöä. Silloin ei kuitenkaan kiihdy vaan on aika rauhallinen, toki hieman innoissaan.
Sen olen huomannut että vetoleikit ei ole tälle koiralle kovin hyviä, niistä saattaa myös seurata yletön kiihtyminen ja tietynlainen dominointiyritys, joten niitä en harrasta.
Kokeilen tuota leluhommaakin, oon samaa mieltä että pentuhan se vielä on ja leikkiä täytyy. Lumipalloja olen heitellyt tuossa ongelmatilanteessa mutta en tosiaan älynnyt ensin pyytää odottamaan. Vaikeutena on kyllä se ettei koira siinä mielentilassa malta välttämättä kuunnella, mutta yritetäänpä tätäkin konstia vielä.
Voisin kai pitää taukoa tuosta jäällä vapaana liikkumisesta vähän aikaa, saattaa olla että koira unohtaa kyseisen "leikin" niinkin.
Olen yrittänyt olla mahdollisimman johdonmukainen ja koiran käytöksessä ei ole tätä lukuunottamatta mitään moittimista, tottakai pentumaisia elkeitä on vielä pitkään. Tämä pureminen on vaan sellainen asia että se pitää saada jollain keinolla pois. Se sattuu jo oikeasti, eikä sitä mielestäni pidä hyväksyä pennultakaan. Koirasta tulee melko kookaskin, lähemmäs collien kokoa.
Kiitos taas ohjeista, kokeilen kaikkea mielelläni ja kerron sitten tuloksia.

Samaa teki oma koiruuteni pentuna ja joskus vielä nykyäänkin. Muutkin "oireet" näykkiminen, ringin juokseminen ja rukkasista kiskominen kuulostavat tutuilta. Ja parhaiten tämä kaikki laukesi nimenomaan jäällä.

Uskoisin, että kysymys ei ole oikeastaan mistään muusta kuin siitä, että koirasi kokee sen jäälakeuden hieman virikkeettömäksi paikaksi ja se muun puuhan puutteessa päättää hieman järjestää aktiviteetteja. Ja noinkin nuori koira niitä aktiviteettaja ja tutkittavia asioita tosiaan kaipaa.

En puuttuisi muuhun kuin siihen puremiseen. Jos näykkiminen menee liiallisuuksiin, niin helvetillinen kiljaisu ja päälle torumiset. Kyljellään käyttökään ei ole pahasta. Iän myötä koira oppii käyttämään leukojaan nätimmin. Voisi olla paikallaan sellainenkin kokeilu, että menet aluksi siihen leikkiin itsekin innolla mukaan, mutta muutaman minuutin päästä pistät sille leikille lopun. Koira tottelee paremmin kun se saa hetken purkaa sitä suurinta intoaan. Pikkuhiljaa lyhennät tätä riehumisleikin kestoa.

Edellinen koirani oli colliemix, ja silläkin oli tapana, ihan vanhaksi asti saada "hepulikohtauksia", jolloin se nimenomaan juoksi ympyrää suuren kiihtymyksen vallassa. Silloin kun oikein innostui. Kyllähän siinä pentuna rukkastakin revittiin. Hammastelu jäi sitten aikuistuessa pois. Sinun pentusi on vielä siinä iässä, että nuo puremisjutut on päällä. Ota joku riepotuslelu jäälle mukaan. En näe tuossa hommassa mitään huolestuttavaa, ilomieltä vain.

Minulla on kaksi yli kymmenen vuotiasta koiraa ja molemmat tekevät edelleen samaa.

Innostuvat ja purkavat energiaansa, en ole nähnyt siinä mitään ongelmaa.

Koet ongelmaksi ilmeisesti sen, että koira puree? No se on pentu, pennut purevat. Kun se on kasvanut ohi puruikänsä ja tajunnut, että pureminen ei ole sosiaalisesti hyvä-juttu, sitten se ei enää pure innostuessaankaan.

Seuraa kun pentusi leikkii toisen koiran kanssa. Se tekee aivan samaa. Juoksee päättömänä rinkiä ja välillä hyökkii kohden toista. Sitä kutsutaan arkikielessä ihan vain leikkimiseksi.

Moi!
Hampaat jo vaihtaneena ne puremat tuntuu aika ikävältä. Mutta hätä ei ole tämännäköinen. Tänä aamuna otin pallon mukaan ja mentiin yhdelle metsäaukiolle missä oli ajettu moottorikelkalla, jäällä kun on lunta polviin asti.....
Koira teki saman tempun eli lähti hyökkäämään kohti, mulla oli pallo jo piilossa valmiina, komensin seis, jolloin pysähtyi ja heitin sitten pallon hankeen.
Koira toi pallon mutta kun otin sen käteen yritti taas kiinni. Sama seis komento pysäytti sen ja pallon perään juoksi.
Sitten se kyllästyi kaiketi ja alkoi tutkia ympäristöä, eikä enää yrittänyt hyökkäillä.
Luokse tuli tosi nätisti.
Eli pallo on näköjään ihan jees tähän asiaan.
Ymmärrän että pentu on pentu mutta mieluusti yritän välttää puremistilanteita. Muissa oloissahan se ei enää pure, ihan pienenä oli kädet ja jalat niinkuin ois orapihlaja-aidasta läpi juossut. Nykyään se puree puruluita ja joitain leluja, mutta ei enää normi tilanteissa näyki ihmisiä. Toisten koirien kanssa leikki menee kilpajuoksuksi, en ole huomannut että olisi näykkinyt niitäkään.
Muut koirat vaan kyllästyy aika nopeasti kun tuo mun otus on niin nopea liikkeissään, hyppii muitten koirien yli ja pyörii kuin väkkärä. Siinä käy yleensä niin että joku koira pikkusen näykkäsee minun koiraani ja se siitä tilanne hieman rauhoittuu.

"Siinä käy yleensä niin että joku koira pikkusen näykkäsee minun koiraani ja se siitä tilanne hieman rauhoittuu."
Siinäpä se ratkaisu sunkin ongelmaan :D Jos nyt kuitenkin on tolla pallotekniikalla loppunut niin pysy vaan siinä.

Näistä vetoleikeistä kysyisin vielä. Minulla on vetoleluja, riepuja ja köysiä yms. Aluksi leikin koirani kanssa myös näitä vetoleikkejä ja silloin ei ollut mitään ongelmia, koirakin niistä tykkäsi, mutta nyt niissä tahtoo käydä siten että koira riehaantuu todella villiksi, eli saattaa innoissaan purra vaikka käteen. Tuntuu että se menee silloin sellaiseen tilaan ettei se näe eikä kuule mitään. Jos en anna sen "voittaa" vetoleikkiä, silloin varsinkin meno yltyy todella rajuksi. Sitten toisaalta sanotaan että välillä pitäisi antaa voittaa ja välillä ei.
Olen hiukan ymmällä nyt kannattaako oikeasti tämän koiran kohdalla päästää se siihen mielentilaan jossa se on tosi vaikeasti hallittavissa...
Hyviä vinkkejä ja neuvoja on täältä tullut mutta oma tunne sanoo ettei se vetoleikki oikein hyvä ole. On selkeästi aistittavissa että koira jo rajojaan kokeilee ja hiukan ottaa mittaa että kumpikas tässä nyt se pomo on.
Vaikka minulla on ollut koiria ennenkin, ei ole kokemusta näin nopeasti "kiihtyvästä" koirasta ja en todellakaan haluaisi pilata sen hyvää, rohkeaa luonnetta nujertamalla.
Pentu se on, mutta jossain vaiheessa on kuitenkin saatava nuo tilanteet hallintaan ja koira ei pahuuttaan tätä toimintaa harjoita, se vaan jotenkin "sekoaa ilosta".
Touhuan sen kanssa kaikenlaista ja tuo aiemmin kertomani pallon avulla huomion suuntaaminen muualle on nyt toiminut ihan hyvin.
Silti vastaan tulee tilanteita joissa selkeästi on mielestäni kysymys dominointiyrityksestä.
Tuolla jossain alkukirjoituksessani kerroin että olen laittanut koiran kyljelleen rauhoittumaan hetkeksi silloin kun se on sokea ja kuuro :)...ja ei se mielestäni siitä mitenkään kärsinyt, joskaan se ei kovin tehokastakaan ollut.
Toinen juttu mistä aiemmin tuo yletön kiihtyminen alkoi oli meille tulevat vieraat...ilo meni liian pitkälle ja hillitön käytös alkoi. Sen sain pois sillä että aina kun ovikello soi, komensin istumaan ja neuvoin myös vieraita olemaan huomioimatta ennen kuin koira rauhoittui. Ja se onnistui parhaiten namitikulla, huomio kiinnittyi vähäksi aikaa pois vieraista ja tikun syötyään tuli tervehtimään jo huomattavasti rauhallisemmin.
Minusta tässä koirassa on hyvät ainekset luonteensa puolesta vaikka mihin, toivon vaan että osaisin toimia siten ettei asiat kääntyisi täysi toisinpäin. Luulen että tästä saisi jopa vihaisenkin väärällä kohtelulla.
Kaikkia vinkkejä otan vastaan mielelläni ja on mukava kun saa erilaisia ideaoita, en varmastikaan ole mikään koirakuiskaaja, toiveena vain saada tasapainoinen ja luotettava kaveri.
Minustahan se on kaikki kiinni, olen aika hyvähermoinen mutta välillä tunnen itseni epävarmaksi, haluaisin todella toimia oikein, saattaapi olla että vaadin itseltäni hiukan liikaa ja miksei sekin tietysti heijastu koiraan. Otappa tästä sitten selvää... :D

Ei oikein päässyt mihinkään käsitykseen kuin, että koira on aktiivinen.
Tähän on monta syytä ja niiden yhdistelmiä. Vaikea homma useinmiten, mutta ei mahdoton.

Kannattaa tarkastella lähemmin onko se tekeminen oikealla tasolla. Eli tuo energisyyden kohdentaminen tehokkaasti. Minusta tuo ehkä vaikuttaa enemmänkin turhaantuneelta tai koiralta, joka tarvitsisi hieman haasteellisempaa tekemistä, kuin nyt on tarjolla. Tee jotain helppoja harjoitteita nenälle. Etsintää tai vastaavaa. Muista, että koira kehittyy hyvin nopeasti tuon 2-8kk aikana. Se mitä teit viimeviikolla ei aina riitä seuraavalla viikolla jne. Tekemisen taso on hyvä pitää kehityksen mukana.

Tällä pikkuterrierillä olen käyttänyt nämä vettyneet hanget hyvin hyödyksi.
Sieltä on hyvä etsiä esineitä ja vastusta on riittävästi liikkeessä. Ei tätä kävelemällä väsyneeksi saa. Omalla spk:llä joka oli hyvin aktiivinen pentuna, niin siihen taas riitti kaupunki kävelyt. Oli sen aikaa kaikki aistit käytössä ja se väsytti kaveria paremmin kuin mikään. Tähän tietenkin täytyy olla yksilö, jota ympäristö kiinnostaa.

Suosittelisin kokeilemaan aisteihin liittyvää toimintaa. Ihan mitä tahansa kunhan saa käyttää säännöllisesti aistejaan, vaikka sen 30min/päivä ja päälle muu liikunta. Kesällä voi opetella metsässä, jos on toinen kaveri käytössä niin etsintää tai viestintapaista juoksua, missä toinen menee vaikka 50-100-m päähän ja lähettää koiran takaisin (pilli on tehokas kutsussa). Oppii nopeasti ja siinä saa hyvin juoksu metrejä. Pysyy kroppa ja pää kunnossa koiralta. Mielikuvitus on rajana variaatioissa.
Ei ole niin työlästä kuin miltä kuullostaa. Monipuolisuus on kaikille hyvä asia.

Vilkkaalla koiralla tosin on hyvin tärkeää pitää yksi vapaapäivä/viikko ja seurata koiran mahdollista ylitekemistä/väsymistä. Sitten on hankala tapaus ja hankala hoidettava megavilkkauksessaan. Eli lepo ja liikunta sekä ravinto on oltava tasapainossa.

Sitten tietenkin se ravinnonmäärä (energia siinä) Tiputtamalla hieman jos tiputettavaa on. Sitä asiaa voit kysyä siltä tutulta ell. Lisääntynyt auringonvalo nostaa myös aktiivisuuden tasoa (ja täten myös vaatimuksen)

Eli keskity riittävän laadukkaaseen tekemiseen, jota koirasi ehkä kaipaa ja jätä nuo "pomodominassi" huttu vähemmälle. Tekemällä huomaat että nuo oireet jää taka-alalle....Ne jos jokin on yleensä oire riittämättömästä tekemisestä...Ulkoilu, liikunta ja tekeminen on eri asioita...kaikki alkaa ensimmäisellä askeleella..=D

Moro taas perheen isä
Meillä on metsikkö tuossa ihan lähistöllä ja siellä pidän vapaana päivittäin ainakin sen 30 min. ja nyt kun tämä on hänen ihan ensimmäinen keväänsä niin hangen alta paljastuu mielenkiintoista nuuskittavaa yllin kyllin. Heittelen myös esim. rukkasta tai palloa sinne hankeen ja välillä hakee, mutta nyt saan useimmiten kahlata itse noutamaan koska siellä on tosiaan kaikkea huomattavasti mielenkiintoisempaa nuuskittavaa kuin ne omat lelut....

Ruokinnasta sen verran että tämä El. ystäväni kehoitti antamaan kaksi kertaa päivässä enää tässä vaiheessa. Lihaa, riisiä, piimää, raejuustoa ja hyvälaatuisia "papuja", puolet ja puolet molemmilla aterioilla.
Koira ei ole mikään rohmu, se syö rauhallisesti ja on sopivassa kunnossa.

Se tässä varmaan tosiaan myös asiaan vaikuttaa että koira vaistoaa neuvottomuuteni siinä tilanteessa kun menee "kiepeille", pitää yrittää skarpata itseään ja olla tilanteen "rouva" eikä niin välittää noista hetkellisistä asioista.
En tunne pelkoa koiria kohtaan, eikä purema saa minua hätkähtämään sen kummemmin, ajattelen ehkä silloin liikaa tulevaa, eli että koira tekisi samaa myöhemmin ja kenties vielä jollekkin muulle. Siitä kumpuaa tuo epävarmuus.

Tuo oli minulle ihan uutta tietoa, siis vapaapäivä, aina kun tolkutetaan miten paljon koiraa pitää liikuttaa ja sitä olen toden teolla tehnyt. Seuraan kyllä jaksamista, enkä aja sitä piippuun, eihän se pennun kasvullekkaan tee hyvää jos liikaa rasittaa.
Onko se sitten ollut sopivan laadukasta...? Ainakin yritys on hyvä, tykkään itsekin tehdä erilaisia asioita.

Tarkoitatko koiran lepopäivällä sitä että pidemmät lenkit jätetään pois ja käytetään vain tarpeilla ja annetaan vapaasti liikkua se puolisen tuntia?
Sori jos vaikutan jankuttajalta ;), kun kyselen kuin nelivuotias, mutta olen aina yrittänyt huolehtia eläinteni tarpeista parhaalla mahdollisella tavalla.
Eli jos oikein sinua ymmärrän niin relax rouva hieman, ehkä se koirakin sen sitten huomaa parhaiten.

Lopuksi...tein tuohon lähimetsän aukiolle sellaisen alkeellisen agilityradan...mutta koiruus kiskoi ne kepit sieltä toinen toisensa jälkeen ylös, pari kertaa mentiin "rata" läpi makupalan kanssa ja nyt sitä (rataa) ei enää ole.
No se on sitten meidän tyylistä agilityä, minä rakennan ja toinen innolla purkaa :D

Uskon kyllä että kunhan tuo kevät etenee ja koira tottuu hajujen tulvaan, malttaa se varmaan paremmin kuunnella minuakin. Sisällähän se on mitä ihanin ja rauhallisin yksilö.

Jos jaksat vielä hiukan tarkentaa tuota vapaapäivähommaa, olisin kiitollinen.
Hevosten kanssa touhunneena tiedän että niilläkin on vapaansa,miksei koirallakin....ei vaan ole tullut mieleen....

Ollaan tehty muuten sitä luokse tuloa kaverin kanssa juuri kuten neuvoit ja siitä koira tykkää kovasti. Saa juosta lujaa, vinttikoiraahan se sisältää ja juoksusta nauttii.

jos puhutaan ylivilkkaasta koirasta tai aktiivisesta, niin se vapaapäivä menee samalla periaatteella, kuin hevosillakin, että silloin tankataan ja kerätään "puskuria" energiassa/vitamiini tasoissa jne. Ja ennen kaikkea levätään.
Sekin tiedetään, että kunto kasvaa lepopäivinä. Silloin kannattaa vain ulkoilla rauhassa ilman kiirettä tai tavotteita "pissa lenkkejä"...

Tuo että koiran ajaisi piippuun, niin vilkkaassa se on hankala havaita muuten, kuin, että käy ylikierroksilla ja säheltää tolkuttomasti. Näkyy myös "kodin tavaroissa" .Ei tavallaa osaa pysähtyä ja lepo tuoppaa olemaan pätkittäistä tai muuten herkkäunista.

Tuo vp. on hyvä sijoittaa vaikka, ma tai pe helpottaa hieman omien asioiden hoitoa, tai miten kenelläkin asiat menee.

"Ollaan tehty muuten sitä luokse tuloa kaverin kanssa juuri kuten neuvoit ja siitä koira tykkää kovasti. Saa juosta lujaa, vinttikoiraahan se sisältää ja juoksusta nauttii".. tuosta voi tehdä myös sellaisen version, että toinen menee hieman sivuun piiloon ja antaa koiran hakea jäljen perusteella.

"Heittelen myös esim. rukkasta tai palloa sinne hankeen ja välillä hakee, mutta nyt saan useimmiten kahlata itse"..tuon nouto kannatta opettaa.

Joo, huomasin eilen illalla kun käveltiin tuolla ympäri kyliä pitkä lenkki, niin loppumatkasta alkoi olla taas hankaluuksia, eli riehaantui käymään hanskaan kiinni ym. Eli taisi mennä "piippuun".
Noutohommat sujui ihan kivasti aiemmin mutta nyt tuntuu että tää kevään hajumaailma sekoittaa senverran päätä ettei maltti yksinkertaisesti riitä.
Kesken noutamisen tulee joku haju, muu esine tai mitä tuolta hangen alta nyt paljastuukaan....
Tänään on kyllä se lepopäivä, pitää tosiaan hieman herkemmin tarkkailla koiran väsymistä, sitä ei tuosta vilkkaasta huomaa helposti kun se on kaikkeen valmis milloin vaan.
Nukkuu tosin öisin yli 10 tuntia putkeen, paremmin kuin minä...
Jännää muuten ettei tuosta vp:stä puhuta enenpää missään, aina painotetaan sitä runsasta liikuntaa ja virikkeitä. Hevosten kanssa se on itsestäänselvyys, kaikki tietävät levon tärkeyden, mutta mitä olen koirankasvatusoppaita lueskellut, ei siellä juurikaan ole mainittu mitään asiasta. Ainoastaan todetaan että koira tarvitsee myös lepoa. Minäkin luulin että yöunet ja päivätorkut riittävät, mutta kun järjellä ajattelee niin eihän se ihan niin mene.

On se varsinkin kasvavan koiran kannalta hyvin tärkeä asia. Kunnonkasvu, ravinnontankkaus, ja jo päällekkin se on hyvä asia varsinkin koulutus vaiheessa.
Minä olen pitänyt hevosillakin aikanaan yhden lepopäivän viikossa.

Lisätään vielä.

Jos puhutaan ylivilkkkaan/yliväsyneen koiran vp.stä niin se harvoin tarkoitaa, että koira nukkuu kuin tukki. Sitten kyllä, kun asia tasaantuu ja on siihen "oppinut".
Muuten koira saattaa käyttäytyä hyvinkin vilkkaasti jos yliväsymys painaa. Koira ei ikäänkuin osaa pysähtyä. Itse olen tankannut koiraa hieman enemmän, niin se tasaa riekkumista. Seuraamalla asiat selviää. (aika monet asiat yleensä)

Tuo käytös osoittaa koirasi olevan dominoiva ja kova luonteeltaan. Se ei ole sinänsä paha asia, sinun tulee vain tiedostaa tämä fakta, ja ottaa se huomioon koulutuksessa.

Tuon luontoiseen koiraan on saatava johtajuus täysin kuntoon. Pelkkä pehmeämpään yksilöön soveltuva riehumisen täysin huomiotta jättäminen ei tule tepsimään sinun koiraasi. Tosin silläkin saa tilanteen hoideltua hetkellisesti, kun et ole näkevinäsi koiraasi, kun se tekee tuota, se luultavasti lopettaa piankin.

Koira tarvitsee kuitenkin opetuksen, jonka se muistaa. Kovan koiran luonnekuvaan kuitenkin kuuluu, että negatiiviset kokemukset unohdetaan, sitä juuri kovuus tarkoittaa. Järeä keino, joka tähän tehoaa, on koiran perusturvallisuuden kyseenalaistaminen. Se voidaan toteuttaa ns. laumasta karkoituksella. Kun koira tekee tuota, lähdet kävelemään siitä poispäin etkä huomio sitä mitenkään. Kun koirasi lähtee perääsi, ja näet sivusilmällä sen olevan jo lähelläsi, käännyt sitä päin, ja ärjäiset sille tosi pahasti vaikkapa "pois", näytät hampaitasi, ja heität sitä vaikka talutushihnalla kohti. Noukit nopeasti talutushihnan, ja lähdet taas poispäin, ja muutaman kerran torjut koirasi lähestymisyritykset.

Kun koira jähmettyy jossain vaiheessa paikalleen, ja katsoo sinua matkan päästä hämmentyneenä, kutsut sen iloisesti luoksesi. Silloin annat sille vaikka namun, kun se tulee ja kehut.

Joudut ehkä toistamaan laumasta karkoituksen joku toinen kerta, mutta hyvin pian koirasi oppii, että näykkimis/riehumiskohtaus on hyvin vaarallinen juttu.

Ilman laumaa nimittäin villi susi tai koira kuolee, joten laumastakarkoitus on sen perusturvaa järkyttävä kokemus, tämä tepsii nimenomaan sinun koirasi tapaisiin koiriin. Pehmeämmille yksilöille tepsii pehmeämmät keinot.

Morjens!
Hiukan taas haen tarkennusta....
Koira on nyt siis puolivuotias ja nämä temput mitä olen kertonut ovat kyllä vähentyneet tällä huomiotta jättämisellä. Silti se kokeilee kuitenkin melkein joka lenkillä samaa hommaa.
Jos koira siis on kova, mitä en kyllä kyseenalaista yhtään ja dominoivakin mahdollisesti,niin onko tämä ikä sopiva tuolle huomiotta jättämisen lisäksi tapahtuvalle käskylle "pois" ym. toiminnalle?
Tällä hetkellä se jää jo siitä huomiotta jättämisestä ja "kylmästä" käytöksestä hölmönä katsomaan paikalleen ja tilanne raukeaa siihen.
Mutta, mutta... kuitenkin se saattaa vielä saman lenkin aikana yrittää näykkiä.
Minulle on mm. täällä neuvottu laittamaan tätä vielä pentumaisuuden piikkiin ja olen funtsannut että se loppuu kun huomaa ettei toiminta kannata.
Lenkki pysähtyy kuitenkin siihen joksikin aikaa ja sen jälkeen olen ottanut koiran hallintaan hihnassa siten ettei esim. pääse haistelemaan, vaan kulkee sivulla.
Voi olla että olet oikeassa, onko muilla tähän vielä jotain mielipiteitä?

Hyvä ohje koirankouluttajalla. Olen vähän samaan tapaan toiminut omani kanssa, jos on korvat kadonneet vapaudessa. Toimii.

Huomenia taas!
Ja kiitos mielipiteistä.
En itse lähtisi nyt tällä hetkellä koventamaan otteita, enkä karkoittamaan, enkä varsinkaan hihnan kanssa paiskomaan.
Tämä syystä että vaikka koirani onkin ns. kovapäinen ja pelkäämätön, dominoinnista en niin osaa sanoa, yritän maalaisjärjellä ajatellen jättää vielä "ässän" hihaani, elikkä minulla on vielä keinoja varastossa mikäli tilanne pahenee.
Kuitenkin kotona ollessamme, ei koiran käytöksessä ole moitteen sijaa, ei minkäänlaisia temputteluja yms. Uskoo kaikki mitä siltä pyydän/käsken, antaa leikata kynnet ja suorittaa kaikki hoitotoimenpiteet ilman ongelmia.
Tuo ulkona sieppien saaminen on vähentynyt, eilen ei ensimmäistäkään tempausta, kulki vierellä todella nätisti, sitä edellisenä päivänä pari kiihtymystilaa tuli, mutta kun se kerran pysäyttää koiran kun käännän sille selän ja olen siinä hetken, miksi alkaisin järeempiä keinoja käyttää.
Vierastan varsinkin ajatusta hihnan kanssa huitomisesta ja pois käskyttämisestä siinä vaiheessahan koira on jo rauhoittunut ja ymmärtääkö yhdistää sen enää siihen sieppiin liittyvänä rangaistuksena.
Sen olen tehnyt että tälläisen hepulin jälkeen se kulkee tosiaan sivulla ja "pakotan" sen huomaamaan minut, otan katsekontaktia, enkä anna sen silloin haistella ym.
Pentu kun on, ja tosiaan tilanteen rauhoituttua ja saatuani sen taas hallintaan paremmin, annan sen kulkea jonkin ajan kuluttua taas haistellen, hihna löysällä kuitenkin. Ei saa vetää koskaan.
Mulla on käytössä ns. "teemalenkit", eli lenkkejä jolloin seurataan sivulla ja otetaan kontaktia koiran kanssa (katse) ja sitten vapaampia haistelulenkkejä.
Useimmiten lenkin aikana, yleensä lopussa on vapaana oloa, leikkiä ja sitten ennen kotiin tuloa rauhoittelevaa kävelyä.
Mitä mieltä Kouluttaja on siitä dominointipuolesta, miksi se näkyisi vaan ulkona, luulisi että kotona, omalla reviirillä tämä tulisi myös jotenkin esiin?
Ja kun en ole mikään "kahvinporoista ennustaja", mitä mahtaisi seurata jos ottaisin oikein kovat otteet käyttöön näin pentukoiralle....eikö olisi parempi edetä sen mukaan miten koira edistyy. Eli että mulla olisi tarvittaessa varaa kiristää otteita tarpeen vaatiessa?
Edelleen neuvoja ja mielipiteitä otetaan mielellään vastaan :)

Mikä logiikka on siinä, että pennulle ei tarpeeksi selkeästi laiteta rajoja, joten myöhemmin on PAKKO turvautua kovempiin otteisiin. Helpompaahan se pennun kanssa olisi ja vähemmällä pääsee. Kun tilanteissa lällytellään, pentu oppii vain sen, että ihmisen puheista ei niin tarvi piitata. Annetaan kehittyä huonoja tapoja ja ajatellaan että seuraavat kaksi vuotta sitten niitä korjataan vastaehdollistaen lihapullat taskussa. Eläimet kun kasvattaa lapsiaan, ne on aika pitkämielisiä, mutta silloin kun kielletään, se tehdään niin kovasti että sen kerrasta oppii.

Niin tai koirapitää kasvattaa kokonaisvaltaisesti niin, että turhilta yhteentörmäyksiltä ja ojennuksilta vältytään. Ei ole vaikeeta edes hankalan koiran kanssa, jos senn piirteet osaa huomioida jo pentuvaiheessa. Eli määrätietoisuutta. Jos joku pitää koiraansa "dominoivana" niin onkohan hän itse oikein ajantasalla tai kartalla koiransa kanssa yleensäkkään.

Hmmm....en ole nyt oikein kartalla. Kyllä on rajat asetettu ja kaikilta muilta osin toimivatkin, ainut on ollut tuo lenkillä riehaantuminen, johon olen puuttunut. Ensin käyttäen omia keinoani, mitkä toimivat aiemmilla koirillani, sitten neuvoja kysymällä.
Ei ole välttämättä PAKKO turvautua mihinkään kovempiin otteisiin jos niihin ei ole tarvetta. Mutta ei myöskään ole PAKKO olla heti kovaotteinen jos miedommat menetelmät onnistuvat.
Tuollaisesta pennun kokonaisvaltaisesta kasvatuksesta ja luonteenpiirteiden huomioimisesta. En ole niin kokenut että ihan pikkupennusta näkisin esim. dominoivan luonteen. Pennut on monesti villejä silloin ihan pienenä, eikä totisesti ole helppo kaikkia luonteenpiirteitä kartoittaa ja ymmärtää siinä heti alussa.
Kyllä minusta selkeä raja on se, että jos koira riehuu lenkillä, sille käännetään selkä, sanotaan armeija äänellä ei. Tällä tavoinhan se homma loppuu välittömästi.
Toistoja vaaditaan pennulle käsittääkseni ja se on ymmärrettävää ettei se joka lenkin alussa välttämättä muista olla riehaantumatta, kuten sanottu aiemmin,se kiihtyy niin nopeasti, että sitä ei ehdi ennakoimaan. Mutta kerroin jo että temppuilu on huomattavasti vähentynyt. Eli koira on asian jotenkin edes tiedostanut.
En pidä koiraani välttämättä dominoivana. Sana on hiukan väärä kuvaamaan mitä se oikeastaan tekee silloin kun se kiihtyy.
Olen täällä kysellyt teiltä viisailta neuvoja ja otan sieltä ne jotka tuntuvat järkeviltä.
En todellakaan ole mikään lällyn lällyn koirankasvattaja namit taskussa. Kyllä täällä on alusta asti ollut kuri ja säännöt.
Se että kyselee paljon ei ole tyhmyyttä, kysymättä jättäminen on.
Se olenko ajantasalla tai kartalla koirani kanssa....olen paneutunut asiaan ja teen parhaani. Kaikkihan meistä ei ole koirankouluttajia ja ihan tavalliset ihmiset hankkivat koiria.
Minulle nyt vain sattui tälläinen koira jolla tämä kiihtyvyys nollasta sataan on yks sekunti. Sen ominaisuuden olen tiedostanut ja sen kanssa haluan pärjätä.
Määrätietoisesti.
Vai pitäisikö vetää sitä eläintä remmillä pitkin kuonoa ja karjaista oikein kunnolla, voisihan vielä varmuuden vuoksi potkaista luotaan pois.
Eläimet tosiaan kasvattaa lapsiaan aika eri tavalla kuin ihmiset. Eläimen nyt on kuitenkin sopeuduttava ihmisen kasvatusmetodeihin. En ala koiraani pureksimaan ym. olen ihminen, se on koira.
Ajattelen ehkä liikaa täällä "ääneen" kirjoituksen muodossa ja siitä saa käsityksen että olen aivan kuutamolla eläinten käsittelyssä.
Mulla on aika hyvä itseluottamus, jos kerran hallitsen 500 kiloista eläintä allani ja olen tehnyt sitä kauan. Kouluttanut jopa niitä.(hevosia) Kai nyt sentään tulen toimeen tämän yhden koirankin kanssa.
Harvalla on aikaa olla eläimen kanssa ympäri vuorokautisesti kuten minulla.
Mielestäni olen vain vastuullinen ja tarkka siitä mitä teen ja sekö on väärin?
Ihminen joka tunnustaa omat vajavuutensa ja heikkoutensa tai tietämättömyytensä sen takia että saisi kasvatettua koirastaan mahdollisimman yhteiskuntakelpoisen, muuttuu täällä näköjään täysin kartan ulkopuolella hortoilevaksi tolloksi.
No, ei se mitään, jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä ja niitähän kyselinkin.
Arvosteluja en pahassa mielessä sanottuna kaivannut, en tartte niitä mihinkään.
Rakentava kritiikki hyvät ihmiset, se on päivän sana, ei jälkiviisaus tai nälviminen.
Mut tää paju ei katkee, taipuu vaan ja ponnahtaa sitten takas ennalleen :)

Sori ap. Omalta osaltani toin asioita esille, kuten lähes aina: yleisellätasolla, ellei viesti ole suoran osoitettu. Viestini on kirjoitettu ilmeisen epäselvästi.
Ei ollut tarkoitus. Eiköhän se mene niin, että viisas kysyy ja selvittää tyhmä ratkoo yksin. Kannattaa olla aina kiinostunut ja "puhua ääneen", kysyä ja punnita sekä suodattaa.

Sanon vielä, että kun puhutaan kovista korista, niin jään mielelläni hieman taka-alalle, koska silloin on niin suuri väärinkäsityksen vaara, kuten ehkä nyt on käynnyt.

"Ei ole välttämättä PAKKO turvautua mihinkään kovempiin otteisiin jos niihin ei ole tarvetta. Mutta ei myöskään ole PAKKO olla heti kovaotteinen jos miedommat menetelmät onnistuvat"...kovaa koiraa ei pakolla kouluteta, eikä kovala kädellä. Vaan vahvalla ja oikeudenmukaisella/rehellisellä koulutuksella. Vahva ja vahvuus on kouluttajan henkinen voimavara ja kyky ei fyysinen.

Vahva, itsepäinen jnee.nämä ei ole helppoja asioita käsitellä lyhyesti varsinkaan, kun on niin monta lukijaa, on myös ymmärtäjää. Voi olla että ei tule kuin hallaa ja sitä ei sentään kenellekkään turhaa halua aiheuttaa.

Eli vastauksetkin tulee miten luetun ymmärtää ja helposti keskustelu ohjautuu hieman ns.yleiselle linjalle. Tosin keskustelu ei ikinä ole turhaa, jos pysytään asialinjalla.

Sanokaas nyt tästä kuluneesta kova-koira-dominanssi plaaplaaplaapa:

Oman koirani analysoitti n.5kk iässä eräs kokenut koiraharrastaja ja ongelmakoira-kouluttaja erittäin kovaksi, teräväksi ja kuulemma suuren dominanssin omaavaksi. "Upea harrastuskoira". Palautuu nopeasti ymsyms..

Tuli mieleen, että jos koira oikeasti on kova & dominoiva niin aloittaako se tuollaisen näkyttelyn isäntäänsä kohtaan vanhempana automaattisesti ?

Oma koirani oli ihan pikkupirpanana helvetinmoinen, murisi ja puri niin että veri lensi kunnes jo viikon yhteiselon jälken tein sille erittäin tehokkaasti selväksi, että hampailla ei ihmistä koitella ja siihen loppui. Eli voidaanko päätellä, että analyysi koirastani on väärä? Vain oikeasti kovat koirat meinaa syödä isäntänsä vanhempana ja tässä "murrosiässä".

Minä en enää tiedä onko koirani kova vai pehmeä vai olenko minä hidas ja tahmea...plääh.
Jos kerron eräitä esimerkkejä. Ei pelkää mitään, ääniä, esineitä, muita koiria, ihmisiä jne.
Jos innostuksissaan juoksee metsässä vaikka puuta päin, puistelee päätään ja tekee sen uudestaan, ei siis paljoa vahingosta viisastu.
Joskus olen sille rähähtänyt, unohtuu saman tien.
Toinen puoli. Erittäin rauhallinen sisällä, ei hauku, ei riehu, uskoo mitä sanotaan, hellyydenkipeä, huomionhakuinen.
Ei eroahdistusta, jää makaamaan osoittamaani paikkaan (yksi huone), kun käyn vaikkapa asioilla. Ei tuhoa mitään.
Oppii helposti peruskäskyt, joskin ei aina kuuntele heti sillä sekunnilla, johtunee vilkkaudesta ja pentumaisuudesta.

Samasta pentueesta (6 pentua), kaikki urokset ovat suunnilleen samanluontoisia. Yhdestä on jo luovuttu, johtuen siitä ettei ko. perheellä ollut malttia opettaa niin vilkasta ja toiminnallista koiraa. Kaikki koirani urospuoleiset veljekset ovat jääräpäisiä, niillä on voimakas tahto, eivätkä helpolla anna periksi. Koirani isä oli pentuna vilkas ja ns. jästipää. Emä taas rauhallisempi mutta erittäin vikkelä liikkeissään, radalla juoksi erittäin mielellään ja lujaa.

Perimässä on senkaltaisia ominaisuuksia, että ne kun yhdistää, voi ehkä ymmärtää miksi koirastani tuli tämänluonteinen.

Sori..Perheen isä...otin ensin hiukan nokkiini kommenttisi, mutta ymmärsin nyt mitä tarkoitit. Sitä kun parhaansa yrittää niin joskus on hieman herkkänahkainen (niinhän tammat yleensäkkin ovat).

Huomenia!

Tuolla testillä, mitä tietysti en itse osaa suorittaa ja tuskin sekarotuisia edes testataan, villi veikkaukseni on kokemusteni perusteella, varmaan 2. Ei pelkää laukausta, sen läheisyydessä on ammuttu mm. kiekkoja.

Eilen tuli sitten takapakkia ihan urakalla.
Lenkki oli yhtä helvettiä, varmaan 5 "raivaria" koira sai ja minultakin sitten lopulta paloi se pinna.
Kokeilin kaikki konstit, huomiotta jättämisestä lopulta selätykseen kun hyökkäsi jo taakaapäin kimppuun ja puri ihan sillee kiitettävästi.
Vaatteet riekaleina, eikä edes selätys saanut koiraa alistumaan, pyrki vaan puremaan ja nopea kun on, pääsi vielä otteesta irti ja eikun uudestaan kimppuun.
Sitten se pinna paloi ja kun sain otteen, kellautin kyljelleen ja räväytin hanskalla päin pläsiä. Siihen sitten tokeni, mutta ei ollut muuten moksiskaan.
Olin niin turhautunut että kotia päästyäni ja koiran pestyäni, oli pakko mennä toiseen huoneeseen rauhoittamaan itseni.
Se on niin kummallista, kun muuten tottelee ihan ookoo, mut sitten yhtäkkiä saa ilman ymmärrettävää syytä tuon hepulin, jossa häviää sen kaikki aistit.

Kun sitten olin rauhoittunut ja menin huoneeseen koirani luo, se oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, pyrki sohvalle viereen (en päästänyt) ja alkoi pureskella luuta.
Ei siis arkaillut minua, oli ihan tottelevainen ja kaikki taas ns. hyvin.

Ongelma on myös se ettei koiralla voi käyttää tavallista pantaa, tulee läpi niin että sujahtaa silloin jos saa tämän kohtauksen. Myös kaksista erilaisista valjaista pääsee sujuvasti irti. Pitäisikö nyt siis ottaa "kuristupanta" käyttöön?
Sillä saisin ainakin estettyä irtipääsyn ja päällekäymisen, se kun on niin vikkelä liikkeissään ettei moni usko. Olin valjaisiin muuten tyytyväinen, kulkee niissä sivulla hienosti, lukuunottamatta näitä "tilanteita".

Eilen päivällä koiran kanssa leikittiin metsässä "piilosta", pallon noutoa ja illala sitten nämä kohtaukset tulivat pienen iltalenkin aikana, pissalenkki siis.
Vaikka sille monipuolista tekemistä järjestää ja muutenkin määrätietoisesti kohtelee, ei näytä auttavan. Alan jo epäillä onko sillä jonkinlainen luonnevika.
Mielestäni olen sille selkeä johtaja ja nämä temput on senkaltaisia että se joko kokeilee minua tai sitten yksinkertaisesti pääsee niin hulluun tilaan ettei mikään tepsi.

Minulla kävi tuossa yksi päivä eräs dopperien kouluttaja seuraamassa miten koiraa käsittelen, ja siinä ei nähnyt mitään moittimista. Tosin sillä lenkillä kohtausta ei tullut, pari pientä yritystä, jotka sain lopetettua komentamalla alkuunsa.

Yritän tässä jotenkin eteenpäin, on vaan aika epäonnistunut ja neuvoton olo, en todella tiedä olenko tehnyt jotain väärin vai onko koiran luonteessa vikaa.

Tarkennan vielä tätä kohtausta: Koira alkaa yhtäkkiä juosta ja riekkua hihnassa siten etten saa sitä vedettyä luokseni,koska tulee valjaista läpi. Se menee täysin hillittömään tilaan jonka jälkeen alkaa hyökkimään kimppuuni. Silloin sen yleensä otteeseen saan, mutta se ei koiraa rauhoita. Jos olisin sellaisessa paikassa jossa sen voisi laskea irti, se vetäisi rinkiä kuin vimmattu, mutta eipä tuolla yleisillä paikoilla ole mahdollista. Kysymys on mielestäni enemmän kiihtymystilasta ja hillittömästä innokkuudesta, ei niinkään suoranaisesta agressiosta. Jotenkin tästä käytöksestä on nyt päästävä eroon. Muuten minulla ei riitä pinna suoraan sanoen.

Mitä se kouluttaja sanoi/arvioi kohtauksista ja niiden hallitsemiseksi.
Se on varma, että joku tuon käytöksen laukaisee, voi olla hyvin pieni asia.

Rotukoirissa on se hyväpuoli, että sen pää luoneenpiirteet, taipumukset on suurinpiirtein tiedossa ja nuoresta asti nuo piirteen on havaittavissa, että mihin on taipumusta jne. On siis jotain odotusarvoa.
Luonteenpiirteiden ja siitä poikkeamat on helppo haarukoida ja tarvittaessa ajoissa oikaista.

Sekarotuisella on vaikea sanoa mitään, koska periytymä voi tulla miten sattu osalta toista ja toista. Jos huonotuuri käy, niin perii kummaltakin luonteen kaikki huonot/samat huonot piirteet. Eli milloin mitenkin ja vielä pentueessakin mennään aika vaihtelevalla yksilötasolla käytöksessä. Ei tosin tee seropista huonoa koiraa, mutta lähenee pokeripelin tuurissa mitä saa luonteenpuolesta. Pitkänlinjan seropit, ne on aika poikkeuksetta hyvä luonteisia. Mixeistä pelkkä x&x on kaikkein hankalin asia.

Se on kuitenkin varmaa, että päästä tuo ei johdu, koska huonon hermorakenteen omaavan koiran käytös ei ole hetkittäistä, vaan näkyy monessa muussakin. Jotain asialle tarvitsee kuitenkin pikaisesti tehdä, koska koira kasvaa ja vahvistuu. Asioilla on taipmus vaikeutua kun aihe pitkittyy. Tuon ikäisellä ei kevät vielä pitäisi noin vaikuttaa. Mistä sitä tietäää.
Tukeudu siihen tuttuun ell. jos ei nopeaa ratkaisua tule. Kysy vaikka kulkusten tiputtamista.(kun sopiva aika on) Sekin on parempi, kuin pitkittynyt ongelma.
Tasaa luonnetta ja saattaa jäädä tuo taisteluhalukkuus pienemmälle ellei sammu kokonaan...1x2

Kesällä voi mennä nakuna ulos,jos on pokkaa mutta älä hyväksy tuota käytöstä ettei käy mitään -otti mitä asian alasajo ottaa. Voisit kokeillla oma aloitteisesti (ei koiran) niin vetoja, jos koira tykkää vetoleikeistä. Saattaa riittää tyydyttämään "taistelu" innon.

No lykkyä pyttyyn ja enemmän liikuntaa näin kevään korvilla...=D

kukaan tämänpäiväisessä viestissäsi mainitsit ei ollut kukaan vielä ottanut kantaa, eli ketjupantaan. Ota ihmeessä se käyttöön ja jätä nämä valjas- sun muut pelleilyt muille.

Se on koiralle mukava kun ei kiristä ollenkaan kun mennään nätisti, ja estää karkuunpääsyn kun riuhdotaan ja reuhdotaan. Siitä saa hyvän otteen leuan alta kun on tarvis pitää puhuttelua oikeasta käyttäytymismallista.

Kannattaa kokeilla ja unohdin siitä mainita. Tuohon vaisi lisätä vielä joku sopiva jutska koiralle kuonoon täksi ylimenoajaksi.

Kuonopanta?
Eilen soittelin yhdelle koirakouluttajalle, joka kehoitti vahvistamaan esim. istu käskyä makupalalla siten, että se persus menee maahan sillä sekunnilla, ei viivytellen.
Sitten näissä ongelmatilanteissa käyttää sitä istu käskyä. Toimii varmaan sitten kun koira on niin iskostanut kalloonsa että istu, tarkoittaa sillä sekunnilla istumista, olettaen että se kykenee kuuntelemaan.
Muutoinkin kehoitti ottamaan enemmän makupaloilla palkitsemista, esim. silloin kun kulkee nätisti hihnassa, palkinto jne.
Mitä mielipiteitä tästä?
Itse olen käyttänyt makupalaa ainoastaan silloin kun vieraiden tullessa innostui liikaa ja sain sillä sen rauhoittumaan. Nykyään annan jonkun mieleisen lelun, jotta vieraat saavat rauhassa tulla sisään ja se toimiikin hyvin.
Koira tulee tervehtimään sitten kun sen kutsun ja on jo ohittanut sen innostuksensa.
On vähän kaksijakoinen olo näistä makupalojen jakamisesta joka asiassa, toisaalta olen vähän vastaan, mutta jos sillä saisi mentyä tämän vaiheen yli niin ei kai siitä haittaakaan ole, Vai?

Päivitystä asiaan. Tuo makupalatekniikka jonka koirakouluttaja minulle neuvoi meni mönkään. Joko minulla ajoitus pielessä tai sitten koira oppi asian näin:
Riehuminen, istu-käsky , palkintona nami. Eli kannattaa riehua ensin ja sitten istua, istahtaa oma-aloitteisesti ja saa namin palkaksi.
Täten tämä koiranuorukainen hyvin nopeasti hoksasi kuvion ja riehahteli, tosin käymättä minuun kiinni, vähän väliä.
Sitten otin tuon ketjupannan käyttöön. Yritti riehaantua, seis-käsky ja veto ylöspäin hihnasta. Siihen loppui riekkuminen, vielä toisen kerran yritti, mutta kun sain sen hyvin hallintaan välittömästi, ei kierrokset ehtineet nousta ja matka jatkui. Siihen lisäsin vielä kehuja kun kulkee nätisti.
Nyt kolme lenkkiä ilman tempun temppua, jees kun tuntuu mukavalta.

Itse painin ihan saman ongelman kanssa. Reilu vuoden ikäinen Briard uros hyökkäilee kohti, mutta vain ja ainoastaa ollessaan vapaana. Nyt niitä tulee jo vähemmän kuin ennen mutta kuitenkin säännöllisesti. Olen joutunut jättämään pallon heiton ja kepin heiton lähes pois kokonaan. Niistä sillä menee kuppi niin nurin.
Tänään viimeksi meinasi lähteä pikkurilli irti, heitin pienen tikun sille pari kertaa, kun se oli tikun purrut tohjoksi, alkoi hyökkäily. Ja se tulee ihan mistä tahansa ilmansuunnasta. Jos olen selkä siihen päin, se juoksee kohti ja hyppää kylki edellä suoraan selkään, taklaa siis. Sitten se tulee suoraan sivulta ja käy käteen kiinni.
Tuo "laumasta häätäminen" ei ole toiminut, ei korvaansa lotkauta, hyökkää vaan uudestaan. Parhaiten on onnistunut jonun todella hyvän lelun kanssa, lelu taskusta esiin ja huuto "Paikka!". Yleensä toimii. Sitten koira kiinni ja lelu suuhun ja matka jatkuu.

Olen myös hermostunut koiraani ja joskus täräyttänyt sitä remmillä kun se on hyökännyt, ei todellakaan toimi.

Kun saan sen huomion hyökkäilystä esim. siihen leluun, käyttäytyy taas todella hyvin.
Todella ärsyttävä tapa, joka onneksi on ainakin meillä ajan mittaan vähentynyt, toivottavasti loppuu kokonaan. Olisi kiva pitää koiraa irtikin joskus jossain.

Tsemppiä, kyllä se ajan mittaan helpottaa, toivottavasti!! :)

Moikka!
Nyt on mennyt hyvin (koputtaa puuta). Ketjupanta ja käsky "istu", sen jälkeen pelkkä silitys ja suoraan siitä liikkeelle. Silloin ei ongelmia tule.
Vapaana ei enää yritä hyökkäillä vaikka heittelen sille keppiä ja noutaakin hienosti. Tuo ihan käteen jopa sen kepin, joskin irrottamiseen menee joskus aikaa, eli kiihtyneenä ei malta heti irrottaa, mutta on alkanut älytä että jos ei irrota, keppi ei lennä uudestaan.
Parempaan on menty. Eilen oikein nautin lenkistä, koira oli rento,minä myös ja molemmilla oli kivaa.
Tässä oli yksi tuulinen päivä ja silloin koira oli ihan sekaisin, tuulessa lensi kaikkea mahdollista ja se lenkki oli hieman levoton, mutta ei kuitenkaan alkanut hyökkäillä. Pyrin etenemään silloin vauhdilla ja koira sivulla,ei jääty paljoa nuuskimaan, ajattelin että "ruodussa" kulkeminen rauhoittaa koiraa jota tuuli selkeästi kiihdytti.
Tsemppiä sinnekkin!