Hei!
Erosin 4 vuotta sitten ja aloitin kaukosuhteen nykyiseen mieheeni. Olemme olleet nyt naimisissa 1,5 vuoden ajan. Mieheni asuu 200 km päässä minusta ja olen vastikään jäänyt työttömäksi, joten olen harkinnut muuttoa mieheni luo, mutta minun pitäisi luopua kahdesta lapsestani ja näkisin heitä vain joka toinen viikonloppu ja lomilla. Minulla on 17-vuotias poika ja 13-vuotias tyttö, joten he eivät ole enään pikkulapsia.Tällä hetkellä lapset asuvat vuoroin minulla ja vuoroin isällään (2 viikkoa kerrallaan). Jos muutan, he asuisivat isänsä luona.Tiedän, että lapset olisivat siellä kyllä hyvässä hoidossa. Päätös on todella vaikea minulle, koska en haluaisi "luopua" lapsistani, mutta kuitenkin haluaisin asua mieheni kanssa saman katon alla ja saattaisin saada mieheni kotikaupungista töitä.
Olisiko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tilanteesta tai jonkinlaisia neuvoja minulle?
Asiallisia vastauksia, kiitos!
Terveisin työtön äiti.
Erosin 4 vuotta sitten ja aloitin kaukosuhteen nykyiseen mieheeni. Olemme olleet nyt naimisissa 1,5 vuoden ajan. Mieheni asuu 200 km päässä minusta ja olen vastikään jäänyt työttömäksi, joten olen harkinnut muuttoa mieheni luo, mutta minun pitäisi luopua kahdesta lapsestani ja näkisin heitä vain joka toinen viikonloppu ja lomilla. Minulla on 17-vuotias poika ja 13-vuotias tyttö, joten he eivät ole enään pikkulapsia.Tällä hetkellä lapset asuvat vuoroin minulla ja vuoroin isällään (2 viikkoa kerrallaan). Jos muutan, he asuisivat isänsä luona.Tiedän, että lapset olisivat siellä kyllä hyvässä hoidossa. Päätös on todella vaikea minulle, koska en haluaisi "luopua" lapsistani, mutta kuitenkin haluaisin asua mieheni kanssa saman katon alla ja saattaisin saada mieheni kotikaupungista töitä.
Olisiko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tilanteesta tai jonkinlaisia neuvoja minulle?
Asiallisia vastauksia, kiitos!
Terveisin työtön äiti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen itse 18-vuotias tytär ja jos minun äidilläni olisi sama tilanne haluaisin että äitini "lähtisi rakkautensa perään"! Perhe kyllä odottaa, mutta rakkaus ei aina odota. Ethän sinä lapsistasi luopuisi, näkisit heitä vain harvemmin. Ja voihan viikonlopussa viettää yhtä paljon laatuaikaa lasten kanssa kuin siinä viikossakin. Tuskin koko viikkoa touhuat lastesi kanssa. Tuon ikäiset lapset kyllä ymmärtävät tilanteen.
Teet varmasti oikean ratkaisun!
Sinulle, tytär18
Entä seuraavanlainen tilanne:
Suunnittelen muuttoa Pohjanmaalle rakkauden perässä (asun itse pk-seudulla). Minulla sen enempää kuin miehelläkään ei ole lapsia ennestään, mutta olen pohtinut, josko Pohjanmaalle muutettuani (mikäli muutan) tekisin siinä vaiheessa, kun lapset olisivat jo teini-iässä tai yli niin, että itse muuttaisin takaisin kotipaikkakunnalleni työn perässä siten, että asuisin perheemme 2. asunnossa ja tapaisin lapsia ja miestä joka toinen viikonloppu ja lomilla. Olisimme muuten tavalliseen tapaan naimisissa ja uskollisia toisillemme jne., minä vaan olisin paremman työllisyyden ja kotiseudunkaipuun (asunut n. 30 vuotta elämästäni samalla alueella) takia palannut juurilleni.
Tämä olisi pitkän ajan visio, eikä ajankohtaista ainakaan n. 15 vuoteen, mutta ihan noin yleensä. Ajattelisivatkohan lapseni, että pitäisin rahaa heitä tärkeämpinä vai ymmärtäväisivätkö he tilanteen?
Älä muuta!
17-vuotias poikasi tuskin niinkään enää jokapäiväisessä elämässään sinua tarvitsee, mutta 13 -vuotias juuri teini-ikään tullut/tuleva tyttäresi tarvitsee säännöllisen niin henkisen, kuin fyysisenkin läsnäolosi ainakin 17. mieluiten 18 -vuotiaaksi saakka. Tyttäresi aikuistuttua voit muuttaa miehesi perässä minne haluat. Pienemmiltäkin paikkakunnilta löytyy kyllä aina jotain työtä.
Olisko mahdotonta kysyä mitä lapset on mieltä?
Eihän heidän vastauksensa tarvitse olla sinun ratkaisusi, mutta lapset on jo sen ikäisiä, että voisihan heidän kanssaa yrittää jutellakin. Voisivat myös tykätä, kun heidän mielipide otetana kanssa huomioon eikä vain ilmoiteta asiasta.
Ja kyllä, ainakin näin vanhempana toivoisin äitini onnea ennen kaikkea, vaikka joutuisinkin hänestä eroon. En tosin tiedä, osaako 13-vuotias ajatella niin.
Tähän voi vastata vain:
Kysy lapsiltasi, mitä he ajattelevat asiasta.
Jos heillä ei ole mitään ajatusta vastaan, voit harkita miehesi luo muuttamista.
Mutta sinun täytyy olla varma asiasta. Se taas ei ole,aivan yksinkertaisa,.,koska varsinkin 13-vuotias on aika haluton ja kyvytön kertomaan tunteistaan ja ilmaisemaan äitiä kohtaan tuntemaansa riippuvuutta ja läsnäolon tarvetta, vaikka se olisi kuinka poltava. Tuon ikäinenhän toisaalta haluaa pikkuhiljaa itsenäistyä, ja ehkä kokee että on "noloa" ja "lapsellista" ilmaista kiintymystä vanhempaan. Joten hän saattaa sanoa että mene vain, ei haittaa - ja olla silti aivan lohduton ja tuntea tulleensa hylätyksi.
Mutta jos olet aivan, aivan varma, etteivät lapset mitenkään vastusta muuttoasi, voit alkaa miettiä asiaa vakavasti omalta kannaltasi. eli haluatko todella muuttaa, miltä se tuntuu sinusta, onko muutto oma tahtosi vai miehesi tahto jne. Sekä miehesi kannalta. Sekä tunnepuolen kannalta että käytännön elämän kannalta.
MUTTA. Jos lapset kokevat että hylkäät heidät, jos heille tulee sellainen olo että mies on sinulle tärkeämpi kuin he (siis, vaikka se ei olisikaan totta, niin riittää että heistä TUNTUU siltä), jos he ovat muuttoasi vastaan ja haluavat nähdä äitiä useammin kuin joka toinen viikkonloppu, niin UNOHDA KOKO JUTTU.
Kyllä 13-vuotias on vielä lapsi, kyllä hän tarvitsee äitiä todella paljon. Tyttäresi tarvitse sinua enemmän kuin miehesi, ja luultavasti poikasikin, vaikka onkin jo 17. Tytön murrosikä lähestyy, ja silloin samaa sukupuolta olevan vanhemman (tässä tap. äidin) merkitys korostuu.
Itse en muuttaisi vielä nyt, vaikka lapset muuton hyväksyisivätkin. Odottaisin etä lapset ovat täysi-ikäisiä. Heidän nuoruutensa ei kestä kauan, ja miehesi on aikuinen, kyllä hän jaksaa odottaa. Ehditte sitten lasten aikuistuttua olla miehesi kanssa yhdessä vaikka kuinka paljon, mutta lastesi nuoruusvuosia et ikinä saa takaisin.
Sitä paitsi. Aikuinen on se, jonka kuuluu joustaa vaatimuksissaan, ei lapsen. Lasten turvallisuuden, läheisyyden ja rakkauden tarpeet tyydytetään, lasta ei voi vaatia "ymmärtämään" että äiti on rakastunut ja tahtoo olla sen ihanan miehen kanssa ja että lapsi on itsekäs jos estää äitiä lähtemästä. Lapsi SAA olla siinä asiassa itsekäs, aikuinen ei. .
Jos päätät että et muuta ja mies on pettynyt, nin ikävä juttu. Mutta jos hän todella rakastaa sinua, hän ymmärtää että lasten tarpeet menvät AINA aikuisten tarpeiden edelle.
Lapset ovat vain hetken enää "pieniä".
Rakkaus kyllä odottaa ,jos on tosirakkautta.
Itselläni sama tilanne joskus ollut.Odotin, että lapset lähtevät kotoa, sitten vasta miehen kanssa asumaan.
Luonnollisempaa on, että lapset "jättävät" kodin , kuin äiti lapset.
No varmasti saan haukkuja tästä vastauksesta, mutta lapset tarvitsevat mielestäni vielä tässä vaiheessa äitiä, kuin sinä tai miehesi sinua.te olette kuitenkin aikuisia.
Ei lapsilta voi tällaista kysyä, liian vaikea asia heille vastattavaksi.
Täysin samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa!
Voi ei. o
Juuri eilen luin sosiaalialan lehdestä, että "uuden puolison olemassaolo on riski lapselle". Useimmiten se tarkoittaa fyysisistä kaltoinkohtelua.
Se mikä jää aikuisilta huomaamatta on henkinen kaltoinkohtelu, jota puoliso saattaa harjoittaa hyvinkin "sivistyneesti"; muualla asuvat lapset eivät enää saa isältään rahaa, koska uusi vaimo kieltää sen, toisen lapsia komennetaan aavistuksen enemmän ja heiltä vaaditaan hieman enemmän kuin omilta (esim. oman lapsen nenän kaivaminen ei ole niin järkyttävää kuin kumppanin lapsen nenän kaivaminen).
Sinun tapauksessasi uusi kumppani on myös riski; äitinä olet valmis jättämään lapsesi toiselle paikkakunnalle miehen vuoksi. Oletko ajatellut: miehet maailmalla pärjäävät ilman sinua (löytävät aina jonkun), mutta lapset tarvitsevat aina sitä yhtä ainoaa äitiään.MIEHEN takia...hoopo nainen ?
Minä elän lasteni kanssa ja olen tehnyt tietoisen päätöksen, että lasten takia en perusta uusioperhettä. Toisaalta se päätös on ollut minulle helppo; olen "köyhänäkin" onnellinen eli en tarvitse toista jakamaan asumiskuluja ja tiedän alalla työskentelevänä, mikä on lapsilleni parasta.
Voin alkaa seurustelemaan vaikka sitten kun lapseni ovat omillaan, olen silloin vasta 50v. :)
No miksi se miehesi ei voi muuttaa luoksesi . No vastaat tietenkin että hänellä on siellä toisella paikkakunnalla työ. No voihan sitä olla viikonloput kotona luonasi ja viikot siellä toisella paikkakunnalla töissä. Saahan ne kulut vähentää verotuksessakin.
Sinulla ehkä poika pääsee ylioppilaaksi vuoden kuluttua , tyttö lopettaa ylä-asteen pian. Poika menee ehkä armeijaan ja tyttö aloittaa lukion. Muuta tytön kanssa sitten kun hän aloittaa lukion, jos hän haluaa edes asua saman katon alla uuden kumppanisi kanssa. Poikahan voi itse päättää missä haluaa asua täysi-ikäisenä.
Eikö sinulle riitä se 2 viikkoa kerrallaan uuden miehesi luona, siis se aika jolloin lapset asuvat isällään?
Mieti nyt tarkoin päätöstäsi, kyse on vain muutamasta vuodesta ja teillä mahdollisuus kuitenkin olla suht paljon yhdessä, siis jos vain molemmat joustavat.
Mielestäni tuollaista asiaa ei tarvitsisi edes näillä palstoilla kysellä.Vai odotatko yhtä sinun puoltasi pitävää lausuntoa, jonka perusteella sitten teet päätöksen lähteä? Luulet siis saavasi näin "synninpäästön".
Lapset ovat liikaa pelinappuloita, oma napa näyttää olevan monella lähempänä, kuin lasten hyvinvointi.
Nyt ei kannata sanoa, että mistäs tiedät kun et ole samaa kokenut.Voin sanoa, että olin samassa tilanteessa 13 vuotta sitten.Uusi mies odotti, lapset lähtivät maailmalle ja sitten vasta äiti miehen luo.