Onko toivoa?

Ainakin se on toiminu että on hetken erossa. Kuukausi näkemättä ja juttelematta. Siinä ikävä kasvaa ja tajuaa kuinka tärkeä ja läheinen toinen on. Tauon jälkeen voi saada takaisin saman tunteen mikä oli ensihuuman aikaan. Ja sen jälkeen osaa arvostaa ja nauttia yhdessä olostakin enempi. Näin kävi ainakin mulla ja meillä. Ei tietty välttämättä toimi ja jos asuu yhdessä niin sit aika vaikee toteuttaa.

Molemmat kysyy itseltään: Haluanko vielä rakastaa tuota toista. Siis ei rakastanko vaan haluanko rakastaa.

Jos molempien vastaus on kyllä, varamasti löytyy keinot selvittää ongelmatkin rehellisesti ja kiertelemättä. Luultavasti molemmat joutuvat muuttamaan pikkaisen itseään tai antamaan periksi kannassaan tämän ongelman suhteen.

Riippunee aika paljon siitä minkälaisia vaikeuksia suhteessa on. Pettämistä, riitaa kotitöistä, väkivaltaa, erilaisia toiveita seksin suhteen... Toiset asiat muuttuvat melko helpostikin, toiset vaativat vuosien työstämisen ja todennäköisesti myös ulkopuolista apua.

Mistä kyse teidän tapauksessa?

Parisuhde voi muuttua vaikeuksien jälkeenkin, mutta toki kaikki tilanteet ovat yhtä yksilöllisiä kuin parisuhteen osapuoletkin. Yksipuolinen muutos ei kuitenkaan ole kovin kestävä ratkaisu; ennemminkin molempien tulisi tahoillaan miettiä, mitää parisuhteeltaan ja elämältään haluaa. Mikäli molemmat haluavat jatkaa suhdetta ja nähdä vaivaa onnen ja harmonian saavuttamiseksi, muutos parempaan on enemmän kuin mahdollinen. Sen on todennäköinen seuraus sitoutumispäätökselle.

Itselleni kävi juuri näin. Olin suhteessa, jonka ensimmäinen vuosi oli yhtä riitelyä, kriisiä kriisin perään, pettämistä, rimpuilua, kipua, kyyneleitä ja tuskaa. Lopulta uskallauduimme irroittautua tuosta kierteestä ja kahden viikon eron jälkeen palasimme yhteen, harkittuamme ja mietittyämme tarkkaan omia toiveitamme, motiivejamme ja halujamme. Totesimme, että kaikesta huolimatta rakastamme toisiamme hyvin syvästi, kysymys oli vain ollut asenteiden ja ajattelutapojen eroista. Kun löysimme yhteisen näkemyksen parisuhteen suurista kysymyksistä, loppu on ollut vain mielenkiintoista erilaisuuksien ja vastakohtien täydentymistä.

Nyt voin sanoa eläväni onnellisessa ja tasapainoisessa parisuhteessa ja häitäkin vietetään piakkoin. Onneksi en uskonut kaikkia varoittelijoita, jotka pelottelivat: "jos suhteen alku on noin hankalaa, kuinka onnettomasti se päättyykään..."

Joissakin parisuhteissa särmät ovat terävempiä ja niiden hioutuminen aiheuttaa enemmän meteliä ja sotkua kuin toisten. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hioutuminen olisi mahdollista.