Minua alkaa jo väsyttämään. Tiedän kenessä ongelma, se on minussa, mutta miten saan tämän loppumaan?
Ei kuulosta isolta ongelmalta, tiedän, mutta kerron silti. Olen tavannut todella mukavan miehen, meillä synkkaa niin hyvin, samat harrastukset ja suunnilleen sama ajatusmaailmakin. Ongelma on vain siinä, että en jaksa sitä ettei mies osaa yhtään itse tehdä mitään. Tarkoitan tässä sitä, että aina mies sanoo et 'tee sinä ku sä osaat paremmin' tai 'mennään vaa mihin sä haluut' ja 'mä tuun sit sun mukana'. Silloin kun tutustuimme vuosi sitten kavereina niin jotenkin tämä ei haitannut, mutta nyt kun se on JATKUVAA niin en jaksa enää. Tulen todella huonolle tuulelle heti kun mies yrittää saada minut tekemään ja päättämään kaiken. Ei edes kertaakaan ole sanonut että 'mennään tänne minne mä haluan mennä' tai 'anna mä teen'.
Onhan se kiva, että mies osaa huomioida minunkin mielipiteeni ja haluni, siksi tiedänkin että ongelma on minussa. Miten saisin tämän ongelman katoamaan? En vain jaksa tätä että muutun heti huonolle tuulelle, kun mies lähettää vaikka viestiä että 'moi, tuun tänää käymään, laita sä ruokaa ku oot parempi ;)'
Nyt siis olen niin huonolla tuulella, ettei huvita ees ruokaa laittaa lainkaan.
Ei kuulosta isolta ongelmalta, tiedän, mutta kerron silti. Olen tavannut todella mukavan miehen, meillä synkkaa niin hyvin, samat harrastukset ja suunnilleen sama ajatusmaailmakin. Ongelma on vain siinä, että en jaksa sitä ettei mies osaa yhtään itse tehdä mitään. Tarkoitan tässä sitä, että aina mies sanoo et 'tee sinä ku sä osaat paremmin' tai 'mennään vaa mihin sä haluut' ja 'mä tuun sit sun mukana'. Silloin kun tutustuimme vuosi sitten kavereina niin jotenkin tämä ei haitannut, mutta nyt kun se on JATKUVAA niin en jaksa enää. Tulen todella huonolle tuulelle heti kun mies yrittää saada minut tekemään ja päättämään kaiken. Ei edes kertaakaan ole sanonut että 'mennään tänne minne mä haluan mennä' tai 'anna mä teen'.
Onhan se kiva, että mies osaa huomioida minunkin mielipiteeni ja haluni, siksi tiedänkin että ongelma on minussa. Miten saisin tämän ongelman katoamaan? En vain jaksa tätä että muutun heti huonolle tuulelle, kun mies lähettää vaikka viestiä että 'moi, tuun tänää käymään, laita sä ruokaa ku oot parempi ;)'
Nyt siis olen niin huonolla tuulella, ettei huvita ees ruokaa laittaa lainkaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tunnen tuskasi! MInun mieheni on topottaja! Hän vain olla topottaa!
Esimerkiksi kun olimme ostoskeskuksessa ja tarkoituksena oli mennä syömään, koska mieheni valitteli nälkää. Aloin ehdottelemaan paikkoja ja kysyin mitä hänen tekisi mieli. Ei vastausta. Lopulta ohjaan, että no mennänkö vaikka tänne? Mies olla topottaa ovensuussa, tuskainen ilme kasvoillaa. Sanon, että ei tänne ole pakko mennä, minne haluat mennä? Hän alkaa ärtymään, "mennään nyt jonnekin, mulla on hirveä nälkä". !!!Mitä!! Miksi se on MINUN vastuullani löytää joku häntä miellyttävä ruokapaikka. Ihan niin kuin pikkulasta olisi ulkoiluttamassa. Niin ärsyttävää. Muutenkin joudun päättämään kaikesta eikä hän tee koskaan mitään aloitetta, tyyliin: "mentäiskö torstaina elokuviin..."
Maksu"mieheksi"kin usein joudun...Hmm...pitäisköhän erota...
On teillä omituiset miehet.. Hahahha!
Ja voin kertoa, tuo ei hevillä muutu. Se mies nyt vaan ON sellainen. Kantsii miettiä, jaksatko ja kauanko jaksat sellaista tai sitten jotenkin radikaalisti yrittää parantaa tilannetta. Mietipäs, kun oot sellaisen kans ollut 10v naimisissa (kokemusta on). Hoidat ja tsemppaat siinä miestä JA lapsia. Huhhuijaa.
Kuulosta tutulta. Tapailin kerran tuollaista miestä. Ei kylläkään kauaa kestänyt se juttu, hulluksihan se teki. Aina se halusi tehdä mitä minä halusin tehdä, ei ikinä ehdottanut mitään, eikä ilmaissut itse haluavansa jotain. En tiedä olisiko siitä muuttunut miksikään, en jäänyt ottamaan selvää. Ihan kiva tyyppi kyllää muutoin, mutta mulle täysin epäsopiva tuon luonteenpiirteen takia.
Mulla on samanlainen mies ja edellinenkin oli. Joskus kyllä ehdottaa elokuvia tai syömään lähtemistä tms, mutta usein se olen minä joka päättää että minne ja koska. Se olen myös minä, joka päättää viikonlopun ruuan ja tekee sen myös. Usein mies kyllä auttaa, mutta tällöinkin on liian laiska lukemaan reseptiä ja minun pitää kertoa mitä seuraavaksi tehdään ja miten porkkanat leikataan. Myönnän, että olen itse aika "jyrä" ja sanon vahvasti mielipiteeni ja saatan vaikuttaa siltä että haluan kaikki oman mieleni mukaan, mutta tämä luonteenpiirteeni vain vahvistuu, jos mies ei osaa sanoa yhtään omaa mielipidettä tai olla oma-aloitteinen. Alkaa hermot menemään sellaisen tossun kanssa. Nykyään teen sitä, että pakotan hänet valitsemaan. Kerron jo hyvissä ajoin, että miehellä on sitten aikaa päättää ja miettiä. Kyllä sieltä usein joku vastaus löytyykin, vaikka ei aina ihan minua miellytäkään. Mutta siinä vaiheessa pidän turpani kiinni, koska vihdoin sain sen miehen valitsemaan. Olemme ystävämme kanssa tästä asiasta jutelleet, koska tuntuu että hänenkin miehensä ovat olleet samanlaisia. Olemme tulleet siihen tulokseen, että mitä päättäväisempi nainen sitä passiivisemmaksi mies muuttuu. Miehenikin usein sanonut, ettei uskalla valita/tehdä spontaanisti minulle ruokaa, koska en tykkää siitä tai suutun hänen valinnastaan. Joten pakko sisi vain vähän kiinnittää omaankin käytökseen huomiota ja toivoa että se mies uskaltautuu hitusen kasvattamaan niitä munia.