mä oon sukupuolivähemmistöön kuuluva hemmo ja mun perhe ei oikeen hyväksy mua. Ne vaan hokee, et olisin semmonen ja tämmönen ja tavallinen. Osa sukulaisista ei puhu mulle mitään. Ei ole tullut kutsuja sukujuhliin. En ole nyt ollut yhdeydessä moneen kuukauteen ja tuntuu siltä, etten halua enää olla heidän kanssaan tekemisissä, kun en kelpaa tälläisenä? Olen aikuinen nainen
erillainen
immeinen/\/.
12311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä ruikuta. Jokainen hyväksyy mitä hyväksyy eikä kaikkien tarvitse hyväksyä tai pitää kaikesta.
Tosi aikuinen joo...
Miksi teidän vähemmistöjen pitää aina pitää meteliä itsestänne? Kyllähän se tiedetään että teitä on muttei meidän perusheteroidenkaan tarvitse toitottaa joka saatanan kadunkulmassa seksuaalista suuntaustamme.
Se nyt pitää vain hyväksyä että aina tulee olemaan ihmisiä jotka eivät kaltaisestasi pidä, kuten on ihmisiä jotka eivät pidäkään minunkaltaisistani. Ei se maailmaa kaada.
Ihminen on pieni ja heikko. Sillä on tapana koota kaikki laumoihin ja osoitella sitä joka poikkeaa joukosta. Ihminen on vaan niin tyhmä ja ilkeä lajitovereitaan kohtaan. Jos joku on kaatunut kadulle, on juoppo, eikä sitä tarvitse auttaa. Jos toinen taas on liian onnellinen alkaa pahansuupa haukkuminen ja arvostelu, väheksyminen. Ihminen sietää vain tasaista kurjuutta ympärilleen, muttei mitään sellaista joka avartaisi tämän ajatusmaailmaa.
Älä kiltti edes hakeudu seuraan joka ei pysty rakastamaan sinua sellaisena kuin olet. Ole niiden kanssa ketkä saavat olosi hyväksi. Jätä pienet yksinkertaiset mielet tyynesti omille tunkioilleen irvistelemään ja toivo että edes joskus elämässään löytävät valon..
Se on sitten erilainen eikä "erillainen", tiesit varmasti? Anteeksi, mutta olen perfektionisti, enkä voi asialle mitään. Jotenkin vain tuollaiset pienetkin asiat saavat minut ärsyyntymään.
Latinan vita on feminiini, joten adjektiivi sen kanssa kuuluu myös feminiinimuotoon: perfecta est vita / vita est perfecta.
Olen fanaattinen oikeakielisyyden kannattaja.
no proplem :)
Oletko vieläkään saanut perheeltäsi hyväksyntää? Joskus se vaan vie aikaa hyväksyä ettei oma lapsi olekaan se mitä siitä odotti, kuten esimerkiksi se jalkapalloilija, luokan paras koulussa, paljon kavereita omaava tai vaikkapa sitten hetero. Jossain vaiheessa luulisi huomaavan että sama rakas lapsi se kuitenkin on :)
Erilaisuus on enemmän omien korvien välissä kuin mitä muut loppujen lopuksi ajattelevat. Tiedän sen oman vammani kautta, että niin kauan aikaa kuin antaa sen sanella omaa suhdettaan muihin ja muistaa vain ne tyhmät osoittelijat jää sokeaksi kaikille mukaville sekä hyväksyville ihmisille. Kukaan ei sääli yrmeää erilaista, joten opettele sinä nyt ihan ensimmäiseksi rakastamaan itseäsi ja hyväksymään kuka olet.
Tällä en tarkoita vähätellä vammani kautta sinun erilaisuuttasi, mutta mieti nyt ihan hetki millaisessa seurassa itse viihtyisit? Tuskin sinunkaan pinnasi ja ymmärryksesi kestäisi vuosista toisiin ihmisen kanssa, joka kaiken aikaa märehtisi omaa surkeuttaan ja tukahduttaisi kaiken elämän itsessään. Siinä ei kerta kaikkiaan osaa sanoa enää mitään toiselle oikein tietäessään, että kohta se kuitenkin kääntää mun sanat mua vastaan ja vetäytyy kuoreensa.
On tosi helppoa olla väärin ymmärretty, mutta todella vaikea olla välittämättä siitä. Askel kerrallaan tilanteen kyllä voittaa ja suosittelen, jos ei muuta, niin tuulettamaan itseäsi tekemällä välillä ihan muuta kuin olet tähän asti tottunut. Sen ei tarvitse olla mitään kallista, vaan kävellä vaikka kotiin eri reittiä ja pohtia miltä oma koti näyttää uudelta suunnalta. Tai kokeilla kuunnella muita ihmisiä tai selailla muun maailman ihmisten juttuja, jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä.
Kaikki erillaiset on homoja
Määkin oon, mutta vaan E R I L A I N E N . Kaikkien kukkien on lupa kukkia.
En ole itse koskaan ymmärtänyt ihmisten halua kertoa kaikille mikä heidän seksuaalisuutensa on.
Itse kuulun seksuaalivähemmistöön, mutta koskaan ei ole ollut tarvetta kertoa siitä perheelle tai sukulaisille. Tiedän että koko sukuni on hyvin vanhanaikainen ja suurin osa heistä ajattelee kielteisesti homoseksuaaleista. Minä en ole mitään itsestäni sanonut, koska en koe, että se kuuluisi heille tai olisi heidän asiansa. Sukujuhlissakin käyn ilman kumppania, ei sillä että häpeisin, mutta kummatkin meistä ymmärrämme, etteivät kaikki hyväksy ja ymmärrä meitä ja meidän elämäntapaa ja se on OK.
Jos joku suvustani joskus kysyisi asiaa niin vastaisin totuudenmukaisesti, mutta ainakaan vielä kukaan ei ole kysynyt tai sanonut.
Tosin minulla ei ole koskaan ollutkaan läheisiä välejä sukulaisiini.
Mukava kuulla, että ei ole pakko kertoa poikkeavasta seksuaalisuudesta. Olen aina ihmetellyt, miksi se on monille niin tärkeää.
Olen luullut, että tänä päivänä jokainen kertoo asian julkisesti ja odottaa sitten, että homous hyväksytään ja siihen suhtaudutaan luonnollisesti.
Kuitenkin se aiheuttaa hämmennystä ja oudoksuntaa, jo ihan sen takia, että monetkaan ihmiset eivät julkisesti tunnustaudu heteroiksi. Sitä pidetään yksityisasiana.
Toivottavasti tämäkin boomi vähitellen unohtuu ja saamme olla selittämättä sellaisia kuin luojamme on alkujaan ajatellutkin.
Eihän sitä seksuaalisuuttaan tarvitse muille jakaa, totta. Itsellä ainakin meni kyllä hermot perheen jatkuvaan: ''kyllä sun ois jo korkee aika hankkia mies'', ''Ai nytkö sulla on joku? Johan niitä lapselapsia on odotettukin''. Millään kun ei tunnu menevän paksukalloisille sukulaisille läpi että lapsia ei ole tulossa eikä asia heille edes kuulu.
No meninpä sitten sanomaan asian päin naamaa. Tämän kuultuaan ei ole tullut kyselyitä eikä painostamista perheeltä enää. Eipä kyllä kiinnosta enää kuulumisetkaan.