Elämä on täydellistä,paitsi rakkaus ja romantiikka puuttuvat kokonaan.Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa,mutta hän ei ymmärrä tuskaani eikä halua ymmärtää.Hän vaan ei ole sellainen lässyttäjä ihminen,kuulemma.Petipuuhat onnistuu,suorituksen omaisesti,jonka jälkeen hän käy nukkumaan ja kääntää selän.Ei koskaan "rakastan sinua,olet ihana,olet kaunis" tms kohteliaisuuksia.Hän ei puhu seksin aikana,eikä muulloinkaan, mitään.Hoitaa vain homman niin että on tyydyttänyt itsensä.Kun haluttaa,ryhtyy vaan puuhin minua sen enempää kunnioittamatta.
Kaikki on muuten hyvin,lähes tulkoon täydellistä.Meillä on ihana koti ja upeat lapset,olemme terveitä.Moni kadehtii perhettämme ja ihailee parisuhdettamme,vaikka ei tiedä todellisuutta.Luulen että kuolen ennen pitkään tähän rakkauden ja romantiikan puutteeseen tai lopulta haen eroa.
Sydämeen sattuu kun tiedän että emme elä onnellisena elämämme loppuun asti.Rakastan tätä ihmistä enemmän kun mitään muuta.Kaipaan kuitenkin miehen syliä,huomiota,kehuja edes joskus!
Olisiko hyviä vinkkejä,kuinka kestän tätä elämää?
Kaikki on muuten hyvin,lähes tulkoon täydellistä.Meillä on ihana koti ja upeat lapset,olemme terveitä.Moni kadehtii perhettämme ja ihailee parisuhdettamme,vaikka ei tiedä todellisuutta.Luulen että kuolen ennen pitkään tähän rakkauden ja romantiikan puutteeseen tai lopulta haen eroa.
Sydämeen sattuu kun tiedän että emme elä onnellisena elämämme loppuun asti.Rakastan tätä ihmistä enemmän kun mitään muuta.Kaipaan kuitenkin miehen syliä,huomiota,kehuja edes joskus!
Olisiko hyviä vinkkejä,kuinka kestän tätä elämää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Opettele ajan kanssa rakastamaan itseäsi.