en voi sietää kälyä

No ei käly ole sen kummempi kuin kukaan muukaan. Toisten ihmisten kanssa tulee toimeen paremmin, toisten huonommin. Suvussa saattaa ihan hyvin olla pahempiakin persoonia kuin käly.

Joissakin meistä on se vika, että emme tahdo hyväksyä sitä, että läheiseksi mieltämällemme sukulaiselle joku muu onkin läheinen ja rakas. Sitä kutsutaan omistushaluksi.

todennäköisesti kälysikään ei voi sietää sinua.

En minäkään kälystäni pidä ja olemme kovin erilaiset persoonat, mutta olemme pärjänneet ihan asialinjalla. Kälyni on varomaton kommenteissaan koskien minua ja joskus alussa saatoin vielä lähteä ovet paukkuen pihalle, mutta vuosien saatossa annan hänen höpinät mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hömppä, mikä hömppä!

Joten mieluummin viileät välit kuin lihava riita.

Näin anopin näkökulmasta on ihan perseestä, että miniä ja tytär eivät tule toimeen.

Mieheni sisar suhtautui alusta saakka minuun nihkeästi ja on ollut aikoja, kun hän ei pakollisilla tapaamisilla edes saata olla samassa huoneessa tai katsoa minua.

Eli aika jännittyneesti ne tapaamiset sujuu ja jännitys siirtyy väkisin muihinkin osallisiin, esim. anoppiin. Perhe/sukulaisjutut muuttuvat todellakin pakollisiksi tapaamiksi ja niitä alkaa vältellä. Anoppi on mulle usein siskon käytöstä selitellyt ja anonut, että ymmärtäisin ja antaisin aikaa hänelle sopeutua uuteen tilanteeseen. Minä myös ajattelin aluksi, että sisaren on vaan totuteltava ajatukseen ja kyllä se siitä, kun annan tilaa sisarussuhteelle. Rakkaus ei siitä lopu, että sitä jakaa.

Vuosien kuluttua tilanne on edelleen sama, vaikka anoppi, appi ja miehen tädit , enot, sedät ja serkut perheineen on tulleet tutuiksi. Sisko vaan ei osaa suhtautua ns. tavallisesti ja tuntuu vähän turhan riidanhaluiselle. Esim. jos sanoo jotain hassusti ajattelematta, niin se on heti sopiva tilaisuus paukutella ovia ja käyttäytyä tylysti. Ja anoppi selittää jälkeenpäin, että ei hän pahaa tarkoittanut ja sisko oli oikeasti tosi iloinen, että tapasitte pitkästä aikaa. (?!!!!)

Minä olen kertakaikkiaan pitänyt siskotapaamiset minimissä, vaikka asutaan samalla pitäjällä ja yhteydenpitoon olisi mahdollisuus. Mitään järin lämpimiä tunteita ei kehittynyt, enkä viitsi väkisin miehen mukana kylään tunkea. Sellainen tuntuma on, että siskon ja veljen välinen kommunikointi on tässä myös vähentynyt, vaikka en ole aktiivisesti miestä rajoittanut tapaamasta sukulaisiaan. Miehen vanhempien kanssa tulen ihan tavallisesti juttuun, eikä minulla ole muussa elämässä suuria ihmissuhdepulmia.

Kannattaa varmaan suhtautua kälyyn kuin työkavereihin. Pakko ei ole tykätä, mutta jollain tasolla on toimeen tultava.

Jokainen,viisi kälyä,on vuorollaan käynyt kimppuun. Yksi kun lopetti,toinen aloitti ja nyt viimeinen,jota olen 30v. auttanut ja hyysännyt,soitti ja sanoi"minä en enää sinua vaivaa". Yksi soitto oli jäänyt vastaamatta. Kun oli auto,tuli parin viikon välein kutsumatta yöksi tai kahdeksi. .Pahin heistä on käyttänyt henkistä väkivaltaa,tulee haukkumakirjeitä,joulukortissa oli irvistävä hevosennaama jne. Nyt olen päättänyt,että enää en kuuntele,tulee heti vastiketta. Henkinen väkivalta ei lopu,jos ei sitä itse lopeta. Miehen takia olen heitä tähän asti sietänyt ja nyt pidän kahdesta heistä ja käymme kylässä. Ovat kai nähneet,että rakastan miestäni ja pidän huolta. Koko ajan olen jokaista kohtaan toiminut omalta puoleltani ihmismäisesti,kenellekään en ole vastannut pahaan pahalla.

Miehen sisko suhtautui minuun alusta alkaen hieman nihkeästi. Hän oli ennen minun ja mieheni tapailua yrittänyt saada hänen ystävänsä ja mieheni yhteen, mutta mies ei lämmennyt yhtään. Jäänyt vissiin katkeraksi tai jotain? :D

Nyt muutaman vuoden jälkeen suhteeni kälyyn on vain viilentynyt entisestään. Lähes pelkään häntä, joten yritän välttää kaiken tapaamisen. Miehellä on aikoinaan ollut hyvin läheinen suhde tähän siskoon, mutta nykyään hekin vain riitelevät keskenään jos näkevät...

Itse ihmettelen siskoni miestä, miten siskoni löysi entisen nuoruuden poikakaverinsa uudelleen, ja ovat vielä vuosien jälkeen umpirakastuneita ja suukottelevat kokoajan. itsellä suhde on väljähtynyt lähinnä kaveruudeksi, onhan se siskon mies kieltämättä aika kiinnostava, vahvan oloinen henkisesti ja aika epämääräinen menneisyys. Kaippa se on pääasia että sisko vaikuttaa onnelliselta