suvun pitäisi olla paras

olen ihan ulalla siskoni kanssa.. hänellä on hieman epävakaa persoona ja hänellä on mielialalääkitys, olemme epäilleet kaksisuuntaista mielialahäiriötä
kuten hän itsekin, mutta hän ei suostu menemään diagnosoitavaksi. hän loukkaantuu erittäin herkästi, esimerkiksi jos hän ei saa tarpeeksi huomiota (hän asuu 500km päässä). hän ei itse kerro asioistaan mitään vaan kaikki kuulumiset pitää kaivaa yksi kerrallaan, sitten kun soitan hänelle, hänellä on aina jotain tärkeämpää tekemistä ja saattaa samalla puolet ajasta supatella ja naureskella jonkun muun kanssa.. sitten jos hän soittaa, se tapahtuu joskus vähän ennen puoltayötä (olen monesti sanonut hänelle että menen kymmeneltä nukkumaan). kerran-pari vuodessa hän saa totaalisen raivokohtauksen kun hänet on eristetty perheestä ja kukaan ei välitä hänestä, ja olen itsekin saanut kuulla että vaikka makaisin kuolevana katuojassa, hän ei edes sylkisi minuun päin.. syynä oli että halusin olla yhden yön erään lähellä asuvan sukulaisen luona kun olin käymässä siskoni luona.. yleensä näiden purkautumisten aikoihin hän säilyttää välit yhteen ihmiseen (minä tai isä) ja kaikki muut saavat tappotuomiot (perheineen).. äsken sain facebookin kautta tietää hänen olevan kihloissa kun en tiennyt seurustelustakaan! olisi helppo ajatella laittavansa välit poikki mutta meille on lapsesta asti opetettu että perhettä ei jätetä ja sen lisäksi siskollani on suloinen nuori lapsi jota en todellakaan halua jättää.. anteeksi jos on poukkoilevaa tekstiä, mutta olen vain niin ihmeissäni että mitä tuon ihmisen kanssa pitäisi tehdä?! on vaikeaa olla väleissä ihmisen kanssa jolla ei kiinnosta paskan vertaa mutta joka sitten suuttuu jos toinen osapuoli päättää et ei sit mullakaan kiinnosta..