Julmat sata etäännyttävät

Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa pian 3 vuotta ja meille syntyi viime vuonna suloinen pieni tyttövauva. Elämämme on ollut täynnä haasteita liittyen erityisesti mieheni kahteen lapseen aikaisemmasta suhteesta ja meidän perhekuviomme rakentamiseen (näitä tyypillisiä uusperheen ongelmia). Viime aikoina olemme etääntyneet toisistamme fyysisesti: taustalla on ehkä alunperin ollut minun väsymykseni liittyen valvomiseen vauvan kanssa, stressi ja masennusoireet, joihin hain lääkitystäkin ja ylipäänsä tunne siitä, että joudun kantamaan vastuun vauvastamme lähes yksin - niin ja lukuisat riidat, joita ei ole kyetty selvittämään. No, miehessäni tämä on selkeästi laittanut liikkeelle jotain, sillä hän on muutaman kerran raivostunut minulle pienestä asiasta (tyyliin wc:n lavuaari likainen) ja kehittänyt siitä sellaisen purkauksen, jonka aikana on sitten nimitellyt minua idiootiksi ja ääliöksi, kertonut kokevansa syvää vastenmielisyyttä minua kohtaan, kuinka en osaa tehdä mitään jne. Purkauksen jälkeen hän on pyytänyt anteeksi ja olen yrittänyt antaa, mutta tunnen entistä suurempaa tarvetta pitää välillämme "turvaväliä". Mitään mielenkiintoa minulla ei ole seksiin hänen kanssaan. Rakastan miestäni, vaikka tuo raivopuoli on tosi kauhea. MInulla on nyt vain suuri tarve vetäytyä kokonaan kuoreen ja pitää yllä fyysistä etäisyyttä. Pelkään vaan, että tämä tulee osaltaan lisämään raivoa mieheni sisällä, joka sitten taas purkautuu yllättäen rajusti. Pelkään myös todellakin, ettei pian 1-vuotta täyttävä lapsemme saakaan elää ehkässä kodissa ja erkaannumme lopullisesti. Pariterapiaan meillä ei ole yksinkertaisesti varaa.
293
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

otsikon oli tarkoitus olla julmat sanat, ei sata, mikä lie lukihäiriö iski.

Äänestä

Joo..
Kyllä tuo huonolta näyttää..
Miehellä on ollut jo aikaisempi elämä ja lapset,
oliko sitäkään eroa edes kunnolla läpikäynyt, ennenkuin otti sinut ehkä laastarisuhteeksi.
Onko sinulle selvinnyt, miksi tuli ero edellisestä?
Siellä nimittäin voi olla vastaukset kysymyksiisi?
Kaipaako mies jollain tasolla takaisin perheensä pariin ja vertaa teitä, sinua ja exäänsä toisiinne?
Tekikö exä paremmin jotkut jutut?
Puhumattomuus ei kuitenkaan auta ja pihtaaminen vie viimeisenkin innon miehestäsi.
Voi alkaa käydä vierailemassa exän luona puutteessaan.
Sanon nyt sulle näin, koska kun itse erosin miehestäni hänen itsekkyytensä vuoksi, ei mikään uusi suhde ole hänellä onnistunut ja aina pyrkii takaisin kotiimme, missä lapsetkin ovat ja vonkaa seksiä minulta.
Tiedän, että joku päivä hänkin tekee jonkun naisen taas raskaaksi, kun ei halua käyttää kortsuja ja toivon,ettei sitten tule enää yöllä ovelleni, kun riitaa tulee uuden lapsensa äidin kanssa.
Jotkut miehet ovat vain kypsymättömiä koko ikänsä ja tulee vaimolla tunne, että ylimääräistä lasta siinä hyyssää.
Ei sitä jaksa!
Voimia sulle kuitenkin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


onneton äiti... kirjoitti:

Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa pian 3 vuotta ja meille syntyi viime vuonna suloinen pieni tyttövauva. Elämämme on ollut täynnä haasteita liittyen erityisesti mieheni kahteen lapseen aikaisemmasta suhteesta ja meidän perhekuviomme rakentamiseen (näitä tyypillisiä uusperheen ongelmia). Viime aikoina olemme etääntyneet toisistamme fyysisesti: taustalla on ehkä alunperin ollut minun väsymykseni liittyen valvomiseen vauvan kanssa, stressi ja masennusoireet, joihin hain lääkitystäkin ja ylipäänsä tunne siitä, että joudun kantamaan vastuun vauvastamme lähes yksin - niin ja lukuisat riidat, joita ei ole kyetty selvittämään. No, miehessäni tämä on selkeästi laittanut liikkeelle jotain, sillä hän on muutaman kerran raivostunut minulle pienestä asiasta (tyyliin wc:n lavuaari likainen) ja kehittänyt siitä sellaisen purkauksen, jonka aikana on sitten nimitellyt minua idiootiksi ja ääliöksi, kertonut kokevansa syvää vastenmielisyyttä minua kohtaan, kuinka en osaa tehdä mitään jne. Purkauksen jälkeen hän on pyytänyt anteeksi ja olen yrittänyt antaa, mutta tunnen entistä suurempaa tarvetta pitää välillämme "turvaväliä". Mitään mielenkiintoa minulla ei ole seksiin hänen kanssaan. Rakastan miestäni, vaikka tuo raivopuoli on tosi kauhea. MInulla on nyt vain suuri tarve vetäytyä kokonaan kuoreen ja pitää yllä fyysistä etäisyyttä. Pelkään vaan, että tämä tulee osaltaan lisämään raivoa mieheni sisällä, joka sitten taas purkautuu yllättäen rajusti. Pelkään myös todellakin, ettei pian 1-vuotta täyttävä lapsemme saakaan elää ehkässä kodissa ja erkaannumme lopullisesti. Pariterapiaan meillä ei ole yksinkertaisesti varaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu