Eli ongelmani on seuraava...
Yhden illan suhteet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua, eikä minulla ole koskaan ollut niitä. Koko elämäni olen myös kuumeisesti toivonut että viimein tapaisin jonkun, sillä ehdin elää sinkkuna koko ikäni 22-vuotiaaksi asti.
Nyt sitten olen deitannut muuan miestä yli kuukauden ajan... Mutta ongelma on, että en tunne niin mitään?
Vikana ei voi olla viehätysvoimakaan, sillä nähdessäni tyypin ensikerran katseeni kiinnittyi heti hänen ulkonäköönsä: ei hän mikään komistusten komistus ole, mutta en sellaista kaipaakaan vaan olen todella tyytyvainen siihen että omaan silmääni hän on söpö ja ihan riittävän vetoava.
Tietysti olin siis ensimmäisinä päivinä hänen kanssa juttusille päästyäni ihan innoissani... Mutta, deittailun alettua en ole näiden viikkojen aikana varsinaisesti TUNTENUT mitään.
Tyyppi jokatapauksessa kohtelee minua hyvin: hän on erittäin romanttinen (toisinaan ehkä liiankin), ostaa joka kerta nähdessämme pullon viiniä, maksaa kaikki kulut esim. klubille lähtiessämme, soittaa minulle JOKA päivä (tai no, tähän asti ainakin soittanut), pyrkii näkemään minua usein vaikka työajat tekevätkin siitä hankalaa (vain yksi vapaapäivä viikossa ja muut päivät töitä arkisin 23.00 asti ja viikonloppuisin 00.00 asti)
En siis tiedä missä mättää? Normaalisti hän myös pitää minkä lupaa, ja jos joutuu muuttamaankin tapaamispäivää ilmoittaa siitä kyllä.
Onko niin etten kykene rakastamaan ketään? En siis ole vielä kokenut rakkautta koska kyseessä ensimmäinen poikaystäväni. Voisiko siis olla että jouduin odottamaan liian pitkään, ja ensirakkaus pitää kokea teininä tai ei voi koskaan enää rakastaa?
Vai voiko olla niin että suuresta alkukiinnostuksestani huolimatta tyyppi on sittenkin väärä minulle, ettei olekaan kemiaa vaikka alkukemiaa ensin tuntuikin? Tai ehkä hänen uskonsa (ortodoksi) vaivaa minua sillä olen itse kirkkoon kuulumaton ateisti?
Kuten sanoin, syynä ei voi olla että olisin kylmettänyt itseni yhden illan jutuilla koska minulla ei ole niitä koskaan ollut. Eikä syynä voi olla sekään että ne houkuttaisivat enemmän kuin suhde.
Yksi iso mieleentuleva ongelma jutussa kuitenkin on: minua vaivaa se että hän on seksuaalisesti selkeästi minua kokeneempi, koska hän tuntuu tietävän asennot hyvin.
En ole kehdannut kysyä tarkkaa määrää, mutta sen tiedän että hänellä on ollut myös yhden illan juttuja ollessaan sinkkuna, mistä en yhtään pidä sillä itse kun olen kokematon.
En pitäisi suopeana jos hänellä on ollut yli 10 kumppania, vielä kun ottaa huomioon että hänkin on vasta 22... Mutta en tosiaan tiedä kun en ole uskaltanut kysyä.
Lisäksi toinen ongelma liittyy myös seksiin. Sängyssä hän huomioi lähinnä itsensä, eli joka kerta minun kyllä pitäisi ottaa suihin mutta itse en ole koskaan saanut tulla nuolluksi. Tietysti voisi auttaa jos avaisin suuni, mutta olen vähän ujo sanomaan että "nuolepa sinäkin sitten minua" yms.
Osaisiko joku antaa vinkkejä mitä kannattaisi tehdä? Hän on kuitenkin luotettavan ja välittävän oloinen enkä tohtisi jättääkään häntä.
Yhden illan suhteet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua, eikä minulla ole koskaan ollut niitä. Koko elämäni olen myös kuumeisesti toivonut että viimein tapaisin jonkun, sillä ehdin elää sinkkuna koko ikäni 22-vuotiaaksi asti.
Nyt sitten olen deitannut muuan miestä yli kuukauden ajan... Mutta ongelma on, että en tunne niin mitään?
Vikana ei voi olla viehätysvoimakaan, sillä nähdessäni tyypin ensikerran katseeni kiinnittyi heti hänen ulkonäköönsä: ei hän mikään komistusten komistus ole, mutta en sellaista kaipaakaan vaan olen todella tyytyvainen siihen että omaan silmääni hän on söpö ja ihan riittävän vetoava.
Tietysti olin siis ensimmäisinä päivinä hänen kanssa juttusille päästyäni ihan innoissani... Mutta, deittailun alettua en ole näiden viikkojen aikana varsinaisesti TUNTENUT mitään.
Tyyppi jokatapauksessa kohtelee minua hyvin: hän on erittäin romanttinen (toisinaan ehkä liiankin), ostaa joka kerta nähdessämme pullon viiniä, maksaa kaikki kulut esim. klubille lähtiessämme, soittaa minulle JOKA päivä (tai no, tähän asti ainakin soittanut), pyrkii näkemään minua usein vaikka työajat tekevätkin siitä hankalaa (vain yksi vapaapäivä viikossa ja muut päivät töitä arkisin 23.00 asti ja viikonloppuisin 00.00 asti)
En siis tiedä missä mättää? Normaalisti hän myös pitää minkä lupaa, ja jos joutuu muuttamaankin tapaamispäivää ilmoittaa siitä kyllä.
Onko niin etten kykene rakastamaan ketään? En siis ole vielä kokenut rakkautta koska kyseessä ensimmäinen poikaystäväni. Voisiko siis olla että jouduin odottamaan liian pitkään, ja ensirakkaus pitää kokea teininä tai ei voi koskaan enää rakastaa?
Vai voiko olla niin että suuresta alkukiinnostuksestani huolimatta tyyppi on sittenkin väärä minulle, ettei olekaan kemiaa vaikka alkukemiaa ensin tuntuikin? Tai ehkä hänen uskonsa (ortodoksi) vaivaa minua sillä olen itse kirkkoon kuulumaton ateisti?
Kuten sanoin, syynä ei voi olla että olisin kylmettänyt itseni yhden illan jutuilla koska minulla ei ole niitä koskaan ollut. Eikä syynä voi olla sekään että ne houkuttaisivat enemmän kuin suhde.
Yksi iso mieleentuleva ongelma jutussa kuitenkin on: minua vaivaa se että hän on seksuaalisesti selkeästi minua kokeneempi, koska hän tuntuu tietävän asennot hyvin.
En ole kehdannut kysyä tarkkaa määrää, mutta sen tiedän että hänellä on ollut myös yhden illan juttuja ollessaan sinkkuna, mistä en yhtään pidä sillä itse kun olen kokematon.
En pitäisi suopeana jos hänellä on ollut yli 10 kumppania, vielä kun ottaa huomioon että hänkin on vasta 22... Mutta en tosiaan tiedä kun en ole uskaltanut kysyä.
Lisäksi toinen ongelma liittyy myös seksiin. Sängyssä hän huomioi lähinnä itsensä, eli joka kerta minun kyllä pitäisi ottaa suihin mutta itse en ole koskaan saanut tulla nuolluksi. Tietysti voisi auttaa jos avaisin suuni, mutta olen vähän ujo sanomaan että "nuolepa sinäkin sitten minua" yms.
Osaisiko joku antaa vinkkejä mitä kannattaisi tehdä? Hän on kuitenkin luotettavan ja välittävän oloinen enkä tohtisi jättääkään häntä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet liian kipsissä "uuden, oudon" tilanteen edessä, sinulla on selkeästi rimakauhuja seurustelusta yleensä ja tietyistä tilanteista erikseen.
Uskalla nyt vain sanoa ääneen hänelle toiveitasi, tunteitasi, tarpeitasi, ei se muuten ole terve vastavuoroinen suhde. Siitä, mitä jatkossa seuraa, ei tiedä kukaan mitään. Tottakai mies on kokeneempi, ei niistä kahden aikuisen neitseen seurusteluista taida yleensä mitään tulla.
Luin uudestaan: olette deittailleet vähän yli kuukauden vasta?! Ei olisi kannattanut ehkä edes päästää häntä haaroväliinsä vielä noin kokemattomana, olisit odottanut vähän pidempään tunteidesi lämpenemistä. Nyt olet vähän tyhmä jos annat itseäsi viedä kuin pässiä narussa etkä uskaltaudu esittämään omia toiveitasi ajoissa. Jos seksi ei miellytä, kerro se selkeästi tyypille, että tästä en pidä, tuosta pitäisin. Ei hän ajatustenlukija ole sentään, vaikka ortodoksi onkin. Ja jos hänen uskossaan jokin sinua vaivaa, se on ehkä omat pinnalliset elämänkäsityksesi, ei hänen oma uskonsa. Kunnioita hänen henkistä vakaumustaan.
Anna itsellesi, hänelle, teille aikaa vaikkapa puoli vuotta. Oma ahdistuksesi liittyy todennäköisesti juuri omaan passiivisuuteesi suhteen osapuolena, se pilaa jutun kuin jutun jos vain odotat valmista ja sitten petyt kun toinen toimi toisin kuin toiveissasi. Tilanne on outo itsellesikin, kestää aikansa ennen kuin uskallat päästää omat tunteesi vapaaksi, luulen. Jos tienne erkanevat, sekin on OK, olethan yhtä kokemusta rikkaampi.
Jaa, se mitä olen tuttavieni kanssa keskustellut, kuulemma ovat siinä kuukauden jälkeen menneet itsekin sänkyyn. Mutta itse en mennyt tuttavieni mielipiteiden takia, vaan siksi että itsestäni tuntui sillä hetkellä siltä.
Satun vain uskomaan enemmän siihen että kannattaa mennä kun itse siltä tuntuu eikä lisätä aikaa vain "selustan varmistamiseksi". Aluksi olin miettinyt jotain minimissään 2 kuukautta ihan vain "selustan" takia, mutta lopulta kävi niin että toimin silloin kun itsestäni siltä tuntui.
Tietysti pitäen mielessä että tyyppi sattaa lähteä saamisen jälkeen, mutta jos on valmis ottamaan ko. riskin sen eteen että toimii miltä itsestä tuntuu ei omien tuntemustensa seuraamisessa mielestäni ole mitään väärää. Itse tiedostin myös sen poishäipymisen mahdollisuuden, mutta päätin silti mennä ja tehdä miltä tuntui.
Eli en toiminut noin pelkästään toisen halujen vuoksi, olinhan jo muutaman kerran aikaisemmin kieltäytynyt kun en ollut tuntenut olleeni vielä valmis.
Ja minulla on kavereina hyvin ujojakin tyttöjä, jotka ihan neitsyytensä ovat myös menettäneet kuukauden seurustelun jälkeen. Ja vielä vuosien päästä yhä yhdessä saman tyypin kanssa eivätkä kadu "nopeaa" tahtia.
Suurosa tuttavistani taitaa kannattaakin tuota kuukauden tai kahden kuukauden päästä -normia, itse taas koen enemmän oikeaksi miltä kulloinkin tuntuu.
Kiitos kuitenkin neuvoista, ja on totta että olen mm. sängyssä passiivisempi eli hän hoitaa hommat alusta loppuun, jopa ollessani itse päällä (hän siis kuitenkin hoitaa itse liikkeen silloinkin ja lähinnä makaan siinä päällä tekemättä mitään).
Muuten kykenemme kyllä puhumaan kaikesta, koska tiedän että suhteessa on tärkeää pystyä puhumaan asioista. Usein juuri se puhumattomuus johtaa pettämisiin, mihin olen todistanut aivan liian monen kaverinikin omissa suhteissaan sortuneen.
Ja sinänsä kykenen yleisesti puhumaan myös seksistä, lähinnä se on tuo nuoleminen... Mutta tietysti paras opetella avaamaan suunsa siitäkin. Toinen ongelma sitten on seksin suhteen on etten oikein tunne mitään varsinaisten hommienkaan aikana.
Hädin tuskin siis tuntee että on edes sisällä ja vaikka se vähän turhauttaakin, tiedän kyllä ettei kukaan koolle mitään voi. Olenkin alkanut miettiä että ehkä tietyt asennot auttaisivat asiaan, eli vaikka tavallisimmissa ei tunnu missään niin ehkä joku tietty kulma voisi vähän parantaa asiaa.
Tavallaanhan usko on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta lähinnä olen huolissani siitä kuinka iso osa se on hänen elämäänsä. Tähän asti onneksi tuntuu olevan enemmän sivuosassa ja suurosan ajasta hän keskittyy muihinkin asioihin, vaikka mm. rukoileekin yms.