tarvisin vähän ulkopuolisten neuvoja. Eli aloin seurustelemaan mieheni kanssa kun olin 7-luokalla ja siitä pari vuotta eteenpäin suhteemme oli siinä pisteessä että riitelimme jatkuvasti. Riidat kävivät rajuiksi ja isoiksi. Yksi ilta se päättyi siihen että riitelimme ja sain lautasen ja maljakon seinää mitä vasten seisoin, onneksi ne eivät osuneet muhun. No poikaystäväni päätti lähteä helpottamaan oloaan ryypäämään ja ottikin siiten kunnolla ja päätyi sänkyyn kaverinsa kanssa eli siis petti mua, kertoi siitä itse kyllä seuraavana päivänä, mutta en halunnut nähdä häntä enää. no olimme kesän erossa ja lopulta päädyimme seksisuhteeseen jonka jälkeen päätimme yrittää. Kaikki tuntui hyvältä, puimme tapahtumat kunnolla ja kaikki tehtiin selväksi ja kaikki tuntui hyvältä. Toki kyllähän tuo pettäminen vieläkin jonkin verran vaikuttaa.
Me kihlauduttiin vuosi sitten ja edellis syksynä päätittiin ruventaa rakentaa taloa. Nyt olemme asuneet puolisen vuotta meidän omassa kodissa, omassa rakentamassa talossa, ja olemme siis myös velkaa pankille.
Mutta asiaan. Tosiaan siis olemme kohta vuoden ollut kihloissa ja asuneet omassa talossa (ollaan siis toki asuttu jo sitä ennen hänen äitinsä kotona yhdessä) mutta nyt on tullut ongelmia aika paljon. Koska talo ei ollut halpa projekti, joudumme siis nyt maksamaan velkaa pois ja opsikelemme ja käymmä töissä vapaa-ajalla. Rahasta on siis kokoajan tiukkaa se kiristää suhdetta. Meille jää tosi vähä yhteistä aikaa ja tietysti haluamme nähdä kavereitamme, hän vielä enemmä ja viikonloppuna on kiva mennä baariin kavereiden kanssa. Olemme monta viikkoa tapelleet ja hänestä on ruvennut tulemaan esiin pelottavia piirteitä, kun hän tarpeeksi suuttuu hän saattaa heittää jonkun lasin tai jotai seinään tai lattiaan. Hän myös on muutaman kerran ottanut mua kädestä todella lujaa kiinni. Pelkään edelleen että hän pettää, mutta nyt hän on ruvennut mulle huutamaan, että minä petän häntä.
Kaverimme ja mieheni perhe on sitä mieltä, että meidän pitäisi erota koska suhteesta ei tule mitään ja riitellemme niin paljon ym. mutta asia kun ei ole niin yksinkertainen, tosiaan meillä on yhteinen talo, velkaa talosta, ja edelleen rakastamme toisiamme. Ja olen sitä mieltä kun olen mennyt kihloihin se tarkoittaa avioliittoa ja elämää yhdessä loppuun asti. joten en oikein hyväksyisi, että luovuttaisimme näin helposti, koska olemme jo luvanneet, että olemme yhdessä. Mutta toisaalta tilanne on niin ahdistava ja olen erittäin väsynyt riitelemään ja pelkäämään saanko vielä joskus jonkun lasin päähän.
Joten mitä mieltä olette tilanteesta ja mitä mun pitäis tehdä??
Me kihlauduttiin vuosi sitten ja edellis syksynä päätittiin ruventaa rakentaa taloa. Nyt olemme asuneet puolisen vuotta meidän omassa kodissa, omassa rakentamassa talossa, ja olemme siis myös velkaa pankille.
Mutta asiaan. Tosiaan siis olemme kohta vuoden ollut kihloissa ja asuneet omassa talossa (ollaan siis toki asuttu jo sitä ennen hänen äitinsä kotona yhdessä) mutta nyt on tullut ongelmia aika paljon. Koska talo ei ollut halpa projekti, joudumme siis nyt maksamaan velkaa pois ja opsikelemme ja käymmä töissä vapaa-ajalla. Rahasta on siis kokoajan tiukkaa se kiristää suhdetta. Meille jää tosi vähä yhteistä aikaa ja tietysti haluamme nähdä kavereitamme, hän vielä enemmä ja viikonloppuna on kiva mennä baariin kavereiden kanssa. Olemme monta viikkoa tapelleet ja hänestä on ruvennut tulemaan esiin pelottavia piirteitä, kun hän tarpeeksi suuttuu hän saattaa heittää jonkun lasin tai jotai seinään tai lattiaan. Hän myös on muutaman kerran ottanut mua kädestä todella lujaa kiinni. Pelkään edelleen että hän pettää, mutta nyt hän on ruvennut mulle huutamaan, että minä petän häntä.
Kaverimme ja mieheni perhe on sitä mieltä, että meidän pitäisi erota koska suhteesta ei tule mitään ja riitellemme niin paljon ym. mutta asia kun ei ole niin yksinkertainen, tosiaan meillä on yhteinen talo, velkaa talosta, ja edelleen rakastamme toisiamme. Ja olen sitä mieltä kun olen mennyt kihloihin se tarkoittaa avioliittoa ja elämää yhdessä loppuun asti. joten en oikein hyväksyisi, että luovuttaisimme näin helposti, koska olemme jo luvanneet, että olemme yhdessä. Mutta toisaalta tilanne on niin ahdistava ja olen erittäin väsynyt riitelemään ja pelkäämään saanko vielä joskus jonkun lasin päähän.
Joten mitä mieltä olette tilanteesta ja mitä mun pitäis tehdä??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Usko vaikka huviksesi ettei tuo tilanne tuosta enää ainakaan parane. Hyvin mahdollisesti tilanne vain pahenee ajan kuluessa entisestään ja jos oikein huonosti käy niin joskus vielä leipäveitsi tai vastaava lehtää sinua kohti ja henkikin voi lähteä... et voi olla varma etteikö mies peittäisi. Voi syytellä sinua pettäjäksi kun itse pettää ja haluaa satuttaa sinua. Näyttääkö mitään katumuksen merkkejä käytöksestään riehumisensa jälkeen? Oma on elämäsi, mutta miettiä pitää tarkkaan mitä elämältään haluat. Jos haluat rauhan ja elää onnellisena, se tuskin tuon miehen kanssa onnistuu... et vaan sitä huomaa jos et lähde. Ei tuommoinen pelossa eläminen ole oikein...omasta mielestäni kihlautuminen on toki lupaus avioliitosta ja ikuisesta yhdessä olemisesta, mutta vielä siitä ehtii lähteä. Avioliiton jälkeen on hankalampaa. Jos teette vielä lapsiakin joskus, niin lapset kärsivät teidän takianne... vaikka mies ei lapsiin koskisikaan, vaikka voi hyvinkin koskea jos on noin väkivaltainen, niin kyllä se äidinkin satuttaminen riipii lastakin syvältä sisältä ja aiheuttaa ikuiset traumat. nimim. kokemusta on
Jos pelkää omaa miestään, niin silloin kannattaa lähteä. Taloista ja muista viis, elämä pitää elää ja siitä nauttia, eikä peloissaan ja murheissaan kärvistellä. Rakkaus ja hyvä parisuhde ei ole sitä, että pelkää toista mutta pysyy yhdessä sen takia että omistaa jotain yhdessä.
Se että toisesta välittää ei tarkoita sitä että suhde onnistuu.
Siis tottakai hän katuu, ollaan juteltu monesti ja pettämiset ym. on käyty läpi ja hän on tavallinen suomalainen mies joten ei ihan liikojakaan juttele ja hänen agressiivisuudestaan emme ole paljoon puhuneet, jonkin verran ja anteeksi on pyytänyt ja katuu valvasti, osoittaa sen muilla keinoin.. Ja hänen perheensä tietää tilanteesta ja ovat puuttuneet. Tää kuulostaa niin pahalta mutta kun meillä on ollut hyviäkin hetkiä ja toivoisin, että tämä on vaan välijakso kun molemmat opiskelee ja on töissä ja rahasta tiukkaa, mitä jos kaikki helpottuu kun tulee kesä ja sen jälkeen miehelläni loppuu opiskelu ja kun molemmat pääsemme töihi ja alkaa normaali elämä?
Voi tyttö hyvä! Mun käy sua sääliksi, äiti kun olen. Sä olet liian nuorena astunut liian suuriin saappaisiin. Jos miehesi vanhemmatkin sanoo, että teidän olisi parempi erota, niin miksi et usko? He varmasti tietävät, millainen poikansa on, eivät vaan ole jostain syystä hakeneet hänelle apua, eivät ehkä osaa tai uskalla.
Muuta oman katon alle asumaan. Voittehan seurustella niinkin, jos siltä tuntuu. Kihlaus on toki lupaus avioliitosta, mutta mietihän mikä tilanne voi olla parinkymmenen vuoden kuluttua. Sulla jaloissa monta lasta, mies liehuu missä liehuu, riehuu kotona ollessaan, saat ehkä selitellä mustaa silmääsi ulkopuolisille ihmisille.
Juokse ja lujaa kun vielä voit. Et voi ikuisesti odottaa, milloin tulee se kesä, jolloin miehesi muuttuu ja normaali elämä alkaa. Voi olla, ettei sitä kesää tule. Olet vielä niin nuori, ettet välttämättä tajua tai halua uskoa, mitä vanhemmat ja kokeneemmat sanoo. Mutta uskoisit nyt.
Kerron nyt miehestäni vielä vähän. Eli ennen meidän seurustelua hän oli aikamoinen "naistenmies". Hänellä oli paljon suhteita suurin osa yhdenyön suhteita ja hän oli suosittu ja siis todella menevä kaveri. Kaikki kaverimme ja hänen perheensä sanoi että tuskin tulee vakiintumaan ennen kuin on 40-vuotias. Ja siksi hänen perheensä nyt on ollut onnellinen meidän suhteesta koska on poika on rauhoittunut niin paljon. Mutta rakastuin juuri tohon luonteeseen ja tätä se elämä sitten on. Ja siksi erokin tuntuu hassulta ratkaisulta.. Mutta siis tosiaan hänen perheensä toivoo että olisimme aina yhdessä, mutta koska hän on alkanut käyttätyä vähän uhkaavasti mua kohtaa ja riidat on niin jatkuvia niin he haluavat suojella mua etten joutuisi kärsimään. Ja he ovat kaikki vastaan väkivaltaa ja mieheni perhe siis puuttuu siihen usein, vaikka eihän tuo nyt vielä mitään väkivaltaa ole..
Tiedän, että mieheni ei suoraan löisi mua koskaan, mutta hän myös joskus kiihtyy tarpeeksi ja silloin saattaa joku tavara lentää, ja se että on ottanu käsivarresta kiinni niin hän on nopeasti ymmärtänyt tilanteen ja sen jälkeen ollut todella pahoillaan että tiedän että hän ei ikinä tahallaan tekesi mitään mikä satuttaisi mua.
mutta joo nyt rupesi kuulostamaana kauhealta selittelyltä, mutta vaikka olen nyt väsynyt ja ahdistunut niin silti rakastan miestäni ja haluan kuitenkin olla hänen kanssaan ja vaikka hän nyt on kiihtynyt niin ainaki mulla on tukijoukkoja ja tiedän ettei hän minulle mustaa silmää tee, siinä vaiheessa sitten lopulta vielä lähden..
"ennen seurustelua oli aikamoinen naistenmies". Ja aloitte seurustelemaan 7 luokalla?
Tuossa iässä ollaan vielä täysiä lapsia,siis lapsena jo oli yhden illan suhteita?
Kakaroiden ei kannata alkaa leikkimään kotia.
Kannatta lähteä vielä kun lapsia ei ole.
Tuota... ensinnäkin.. Haluaisin tietää lisää siitä miksi sinä tuon hullun kanssa aloit millekään uudestaan?
Toisekseen haluaisin kuulla perustelut tuolle "rakastamme yhä toisiamme", koska en näe että missä kohti tuota ihmissuhdetta se rakkaus oikein on?
Kolmannekseen, ei kannata pilata elämäänsä sen takia että on "luvannut" olla jonkun kanssa yhdessä. Kannattaa miettiä, että jaksatko ihan vakavissasi olla tuollaisen mielipuole kanssa joka tekee niin kuin huvittaa heti kun ärsyttää...? Ja jolla ei ole estoja pettämiseen?
Lähinnä kiinnostaa, että talovelan lisäksi... onko mitään syitä jatkaa hänen kanssaan? Eihän tuollaisen kanssa todellakaan kannata lapsiakaan edes hankkia.
Mä haluaisin tietää miten opiskelija rakentaa lainarahalla talon....
Vittu mitä paskaa. Onks tää provo? Alettiin seurustelemaan 7-luokalla?? Yleensä vanhemmat jotka yleensä kyllä haluaa suojella lastaan, estävät tälläiset tapaukset. Mene nyt vittuun täältä suhdekeskustelupalstalta...